Hei ystäväiset, tulin tänne katsomaan kuulumisia. Ei sitä osaa eikä halua pysyä poissa, kyllä se lapsettomuus edelleen on niin voimakkaana tuolla mielen sopukoissa.
Monella onkin jo tositoimet ovella!
Saana, pahoittelut negasta. Onneksi vielä yhdet alkiot pakkasessa. Tiedän kyllä, että voi tuntua että voiko niistä enää tärpätä. Itsekin olin aika epäuskoinen, kun viimeiset alkiot siirrettiin, ja niin ne vain molemmat tarrasivat kiinni, vaikka lääkäri sanoi, että toinen oli sen oloinen, että tuskin kaksoisraskautta tulee... No, niinhän se vähän taitaa olla, että vaikea sitä on ennustaa, mitkä tärppää ja mitkä ei. Tsemppiä tulevaan!
Ade-pieni, nuo tuntemukset lääkärikäyntien jälkeen kuulostavat yhä niin tutulta. Nyt vaan kuule tankkaat itseesi kaikkea terveellistä, kasvattelet limistä, vyöhyketerapioit ja hemmottelet, että olet täydessä iskussa niihin pistoshoitoihin. Pelkäsin itsekin niitä pistoksia tosi paljon, ja ahdistuinkin, mutta niistä selvittiin, kyllä säkin selviät urhea-sisko!!! Pyydä vaikka, että mies alkuun pistää, jos hänellä on kokemusta siitä.
PeePee, aika mukavalta kuulostaa noi tuntemukset =). Täällä peukuttelen kaikki varpaat ja peukut pystyssä. Muista juoda ja syödä kaikkea lämmintä, siitä se tykkää!
Kummilla ollut varmaan haastavaa niiden pillereiden ja miehen tutkimusten kanssa. Kyllä se varmaan loppupeleissä on parempi, että joku oikea syy nyt löytyi ja siihen oikea hoitomuotokin. Tsemppiä sinnekin ihan hurjasti! :hug:
Tsemppiä myös kaikille muillekin taistelijoille. Muistakaa pitää huolta itsestänne!
Omista kuulumisista sen verran, että kaikki on sujunut oikein hyvin. Pienet vauvan-alut ovat kasvaneet kuten pitääkin ja liikuskelevat ihanasti. Itsellä vointi myös tosi hyvä, mitä nyt mielialat heittelee. Olen pakahtua onnesta, mutta seuraavana hetkenä kuitenkin ärsyynnyn pikkujutuista. Ja en tiedä, onko Kauhajoen karmivat tapahtumat jotenkin käynnistäneet tämän ajatuskulun, mutta tunnen itseni ajoittain vähän yksinäiseksi, mies on koko ajan jossain ja ystäviä näin viikolla ei oikein tule tavattua, kun kaikilla on niin paljon menoja ja perhettä ym. Ja siinä sivussa sitten mietin, että miten ihmeessä pärjätään näitten kahden kanssa... Hieman rimakauhua siis ilmassa
, mutta kait tämä on ihan normaalia. Herkkuja ja varsinkin suklaata täällä kuluu tv:n ääressä kun istun iltaisin. Tästä kaikesta johtuen, käyn jopa töissä ihan mielelläni!! |O Ade ja Kummi ehkä muistavat, kun täällä viime keväänä kovasti tuskailin, kuinka työt eivät motivoi jne. Nyt kaipaan sosiaalisia kontakteja niin kipeästi, että menen töihin, kun tiedän että siellä on muita ihmisiä! Taidan olla aika ailahteleva tapaus :ashamed: enkä kovin johdon mukainen!
No, nyt lopettelen tämän vuodatuksen, ja toivottelen kaikille tunnelmallisia syysiltoja ja ihan valtavasti tsemppiä! :flower:
