Heippa!
Adoptioinfossa kerrottiin todella rehellisesti adoptiosta ja siihen liittyvistä vaikeuksista. Kotimaan adoption jono on noin 5 vuotta, joten adoptioprosessiin kannattaa kuulemma ryhtyä viimeistään, kun toinen parista on enintään 35v, koska 40 vuotta on ikäraja suomessa adoptiovanhemmalle. Tulorajat ym. olivat noin suomalaista keskivertoa 2000 euroa kuussa/henk. ja tietty oli terveysvaatimukset ym. Tahattomasti lapsettomat ovat etusijalla, mutta hoidot eivät saa olla kesken prosessin aikana. Ymmärrän tuon kyllä, mutta en tiedä kielletäänkö ns. taviksia tulemasta raskaaksi kesken prosessin.... Suomalaiset vauvat ovat noin 8viikon ikäsiä. Biologiset vanhemmat ovat yleensä teinejä tai opiskelijoita, joiden elämäntilanteeseen vauva ei vielä sovi. Nämä vanhemmat saavat myös toivoa adoptioperheeltä esim. kotieläimiä, urheilullisuutta, maalla asumista, musikaalisuutta jne. ja nämä toiveet menee aina edelle, vaikka olisit jonottanut lasta kauemmin kuin joku toinen pariskunta. Eli yhteenvetona vaatimuksia on ja vähän pitää olla onneakin matkassa, jotta harrastukset ym. osuisi oikeaan. Tosin parasta suomalaisessa adoptiossa on se, että voi saada omakseen aivan pienen vauvan, jolle ei ole ehtinyt tulla niin suuria haavoja elämänpolulla.
Ulkomaan adoptiojono on noin 3 vuotta ja yläikäraja on 45vuotta. Ulkomaanadoptiossa adoptiolapset on suurin osa noin 2-3 vuotiaita tai vanhempia. Ulkomaanadoptiossa pitää ottaa tosiaan se huomioon, että lapsella on jo paljon huonoja kokemuksia ihmissuhteissa ja se vaikuttaa pitkälle. usein lapsilla saattaa olla myös joku krooninen sairaus jne. joka vaatii hoitoa alussa paljonkin. Ulkomaan adoptio maksaa 6000-12 000 euroa riippuen lapsen kotimaasta.
Infon jälkeen tuli vähän lamaantunut olo, kun sai tietää kaikki kriteerit ja todellisen kuvan asioista. Myös oli aika voimaton olo, kun ajatteli suomen adoptiota, jossa pitäisi jo suunnilleen alle kolmekymppisenä tietää olevansa tahattomasti lapseton ja käynyt kaikki hoidot läpi sekä olla vakkarityöpaikka ja muutenkin vakiintunut elämä. Biologiset teini vanhemmat, kun suomessa suosivat nuoria adoptiovanhempia...
Tästä kaikesta huolimatta olemme mieheni kanssa päätyneet ensin yrittämään kotimaista adoptiota, kun ikä vielä antaa periksi. Tosin, jos tässä päästään joskus lapsettomuushoitoihin niin sitten prosessi menee jäihin vähäksi aikaa. Ollaan kuitenkin myös valmiita hakemaan lasta ulkomailta ensisijaisesti 1-2 vuotiasta, vaikka prosessi kestäisi kauemmin.
Adoptio on ollut minulle aina yksi vaihtoehto, vaikka biologisia lapsia saisikin. Oma isäni on adoptoitu, joten on päässyt vierestä seuraamaan myös niitä aikuisen kipuiluja, kun etsitään niitä biologisia vanhempia...
No, mutta tätä tästä adoptioasiasta. Ylihuomenna menen lääkäriin hakemaan T-todistuksen liitteeksi hakupapereihin niin saadaan asia liikkeelle.
Mukavaa sunnuntaita!
Adoptioinfossa kerrottiin todella rehellisesti adoptiosta ja siihen liittyvistä vaikeuksista. Kotimaan adoption jono on noin 5 vuotta, joten adoptioprosessiin kannattaa kuulemma ryhtyä viimeistään, kun toinen parista on enintään 35v, koska 40 vuotta on ikäraja suomessa adoptiovanhemmalle. Tulorajat ym. olivat noin suomalaista keskivertoa 2000 euroa kuussa/henk. ja tietty oli terveysvaatimukset ym. Tahattomasti lapsettomat ovat etusijalla, mutta hoidot eivät saa olla kesken prosessin aikana. Ymmärrän tuon kyllä, mutta en tiedä kielletäänkö ns. taviksia tulemasta raskaaksi kesken prosessin.... Suomalaiset vauvat ovat noin 8viikon ikäsiä. Biologiset vanhemmat ovat yleensä teinejä tai opiskelijoita, joiden elämäntilanteeseen vauva ei vielä sovi. Nämä vanhemmat saavat myös toivoa adoptioperheeltä esim. kotieläimiä, urheilullisuutta, maalla asumista, musikaalisuutta jne. ja nämä toiveet menee aina edelle, vaikka olisit jonottanut lasta kauemmin kuin joku toinen pariskunta. Eli yhteenvetona vaatimuksia on ja vähän pitää olla onneakin matkassa, jotta harrastukset ym. osuisi oikeaan. Tosin parasta suomalaisessa adoptiossa on se, että voi saada omakseen aivan pienen vauvan, jolle ei ole ehtinyt tulla niin suuria haavoja elämänpolulla.
Ulkomaan adoptiojono on noin 3 vuotta ja yläikäraja on 45vuotta. Ulkomaanadoptiossa adoptiolapset on suurin osa noin 2-3 vuotiaita tai vanhempia. Ulkomaanadoptiossa pitää ottaa tosiaan se huomioon, että lapsella on jo paljon huonoja kokemuksia ihmissuhteissa ja se vaikuttaa pitkälle. usein lapsilla saattaa olla myös joku krooninen sairaus jne. joka vaatii hoitoa alussa paljonkin. Ulkomaan adoptio maksaa 6000-12 000 euroa riippuen lapsen kotimaasta.
Infon jälkeen tuli vähän lamaantunut olo, kun sai tietää kaikki kriteerit ja todellisen kuvan asioista. Myös oli aika voimaton olo, kun ajatteli suomen adoptiota, jossa pitäisi jo suunnilleen alle kolmekymppisenä tietää olevansa tahattomasti lapseton ja käynyt kaikki hoidot läpi sekä olla vakkarityöpaikka ja muutenkin vakiintunut elämä. Biologiset teini vanhemmat, kun suomessa suosivat nuoria adoptiovanhempia...
Tästä kaikesta huolimatta olemme mieheni kanssa päätyneet ensin yrittämään kotimaista adoptiota, kun ikä vielä antaa periksi. Tosin, jos tässä päästään joskus lapsettomuushoitoihin niin sitten prosessi menee jäihin vähäksi aikaa. Ollaan kuitenkin myös valmiita hakemaan lasta ulkomailta ensisijaisesti 1-2 vuotiasta, vaikka prosessi kestäisi kauemmin.
Adoptio on ollut minulle aina yksi vaihtoehto, vaikka biologisia lapsia saisikin. Oma isäni on adoptoitu, joten on päässyt vierestä seuraamaan myös niitä aikuisen kipuiluja, kun etsitään niitä biologisia vanhempia...
No, mutta tätä tästä adoptioasiasta. Ylihuomenna menen lääkäriin hakemaan T-todistuksen liitteeksi hakupapereihin niin saadaan asia liikkeelle.
Mukavaa sunnuntaita!