*Kolmatta kaipaavien MARRASKUU*

Voi ei, en lukenut kaikkia tekstejä ja pikkuiselle heti perään myötähalit
:hug:

Meillä muuten kans se sektio on edessä jos kolmas ikinä saadaan... viimeksi oli aika rankkaa kun tyttö oli sen 1v7kk ja tahtoi syliin + piti nostella pinnikseen (en minä tietystikään voinut) ja muuta semmosta, mutta kaipa sitä sekin asia jotenkin järjestyy. Ja onhan tuo pienempikin jo sitten ainakin 2 v jos kolmas tulee, noilla kuukausilla on aika iso ero tuossa iässä vielä.... ja mitä tohon pieneen miehenalkuun tulee, ei sitä ainakaan tarvii nostella enää mihinkään kun jo nyt kiipeää kuin rapu paikkaan kuin paikkaan :D
 
Voi Pikkuinen, pahoittelut keskenmenosta!!

Mäkään en muuten ole vakuuttunut, että päiväkoti olisi todellakaan hyvä paikka alle 3-vuotiaalle. Kuopus vaihtoi päiväkotiin hieman alle 3v, siskon kanssa samaan ryhmään, ja tuntui, että oli sinne vielä liian pieni. Jos mun täytyy viedä tämä mahdollinen kolmas alle 3v hoitoon, aion viedä pph:lle. Kun tietää hyvän, tutun perhepäivähoitajan, se on kuin mummolaan veisi ;)
 
Jos minäkin osani tuohon päivähoito keskusteluun... Tälleen "tarhantätinä" näkökulmaa löytyy... Meillä esikoinen oli 1v4kk kun kakkonen syntyi ja todellakin jatkoi kotona. Hain ph paikka kun täytti 3v, olisi ollut 2-3 päivänä viikossa 8-12 hoidossa. Meillä kun kerhoissa ei ollut samanikäisiä. No paikkaa ei löytynyt lähi päiväkodeista, joten pidin vielä kotona. Töihin palasin seuraavana syksynä esikoisen ollessa miltein 4v ja kakkosen 2,5v. Menivät siis päiväkotiin. Kolmonen syntyi 2kk sitten ja esikoinen on 7v koululainen ja kakkonen 5,5v. Esikosielle en hakenut ip paikka kun kotona olen ja kakkosella oli tarkoitus muuttaa hoitosopimus 3pvää/vko alle 7h. No, ei mennyt sitten yhtään kuten piti, joten kakkonen jatkoi hoidossa koko päiväisenä ja mä palaan töihin joulukuussa. Esikoisella ei edelleenkään ip paikkaa ja se tuokin vähän haastetta meidän päiviin kun töissä olen..

Meillä siis ajatuksena ollut että alle 2v ei päiväkotiin mene kun itsekin sinne kuitnekin olen menossa. On hassua hoitaa toisten pieniä ja viedä oma pieni hoitoon. Näin tehtiinkin kahden isomman kanssa. Ja tarkoitus oli kolmosenkin kanssa tehdä jos vaan rahatilanne sallii.. Alkuun olisin ollut reilu vuoden kotona (ensi vuoden vaihteeseen).

Seuraavan syntyessä kakkonen on eskarissa tai koulussa.

Mutta siis tuo pk-tätin kanta sitten... Meidän talossa on erittäin paljon hoidossa sellaisia, joilla äiti kotona pienemmän kanssa. Suurin osa on puolipäiväisiä tai alle 7h sopimuksella ja vapaapäiviä viikottain. Sitten on näitä alle 3v jotka ovat hoidossa 4-5päivänä viikolssa koko päivän. Ja äiti kotona vauvan kanssa. Ymmärrän että ph paikkaa on vaikea saada samaan taloon, varsinkaan kahdelle, jos esikoisen ottaa kokonana pois. Mutta hoidon voi keskeyttää 4kk ajaksi menettämättä paikkaa. yli 4v joka on jo ollut pari vuotta päiväkodissa, voi olla vaikea kokonaan jäädä pois vaikka kerhossa kävisikin. Tässä tapauksessa miksei lapsi voisi pk:ssa jatkaa pienemmällä sopimuksella. Mutta todellakaan alle 3v isosisaruksen paikka ei ole päiväkodissa. Kyllä ne on siellä aika itkuisia ja siirtävät kiukkua kavereihin. Kyllä niinkin pienet tajuavat ädin olevan kotona vauvan kanssa samaa aikaan kun hän on itse päiväkodissa. Onneksi on myös niitä jotka ottavat sen pikkuisensa pois hoidosta jäädessään itse vauvan kanssa kotiin. Kyllä se 2v on vielä itsekin pieni.



Pikkuiselle :hug:

No jospa ottaisi jugurtin ja alkaisi zumbaamaan :D
 
pikkuiselle paljon halauksi!

Sunflower feel you, eli samas venees ollaan, dbo nyt 6 tai 7, eikä mitään mihinkään viittaavaa, mikä ei viittais myös tätiin. Nipistelee alamahaa ja nännit kipeet. En usko, että tästä (kään) kierrosta on plussat tähän osoitteeseen siirtyneet :(

Päiväkotiasiaa Miun oli esikoisen jälkeen lähdettävä heti töihin kun äitiysloma loppui, ja se oli ku kehto olis ryöstetty. Ihan karmeeta. Poika meni kuitenki perhepäivähoitajalle. Nyt tän toisen kohdalla oon jäämässä hoitovapaille, kun siihen oon ees teoreettinen mahdollisuus. Tarkoitus olikin, että ottaisin nyt myös esikoisen kotiin, kun alkaa olla viimesii tsäänssei ennen eskarii ja kouluu olla kotona. No sit tulikin nää suositukset, kun epäillään sitä asbergeria. Ja vahvasti suosittelevat vaikka joka päivälle päiväkotia. Oon nyt siitäkin sitten potenut huonoa omatuntuoa, kun en voi viedä joka päivä kun talous ei anna myöden, nyt käy pari kertaa viikossa.

Samassa päiväkodissa on pienten ryhmä, ja ne on kyl niin säälittäviä siel portilla aina itkemässä:( Miulla olis toiveissa, että pystysin olemaan kotona koko kolme vuotta, mut nähtäväksi jää miten talous kestää Sit vois olla kotona esikoisen eskarin ja koulun alun. Miullahan siis nyt vast päätty äitiysloma, kun nuorimmainen on sen 10kk.

Jokaisen on vaan omalla kohdalla puntaroitava miten menettelee. Itseeni harmittaa, kun tekee niin tai näin, niin aina on pikkasen huono omatunto ;)
 
Pikkuiselle :hug:

täällä oviksen metsästystä, kp 23 menossa. yleensä kierto ollut nykyään 35-42 päivää eli jos se nyt viikonloppuna olisi. tai sitte se on jo mennyt kun aloin tikuttelemaan vasta kp 17. raivostuttavaa kun ei tiedä onko ollu vai vasta tulossa vai tuleeko edes, äh.

päivähoitokeskusteluun myös osallistumista. :) tällä hetkellä olen töissä ja molemmat lapset hoidossa. sain äitiyslomalla uuden työpaikan ja lapset menivät hoitoon kun äitiysloma loppui. ja oli ainakin mulle kova paikka viedä hoitoon kun nuorempi oli vasta 10kk (isoveli 2v). kun kakkonen syntyi niin ei kyllä käynyt mielessäkään, että olisin vienyt isomman hoitoon. olin kakkosen raskauden äitiys- ja hoitovapaalla eli ei käynyt siinä välissä hoidossa. nyt jos toivottavasti kolmonen tärppäisi niin pidän lapset kokopäivähoidossa kuukauden synnytyksen jälkeen saakka. itsellä tiedossa sektio kuten aiemmistakin ja ensimmäisen kuukauden varaan parantumiseen eli mies saa viedä isommat lapset hoitoon kun on töissä. toisen lapsen syntymän jälkeen minun isäni oli auttamassa kolme ensimmäistä viikkoa. jos oikein sinnillä menisi kivun ja haavan kans varovasti niin pärjäisi, suurimman "ongelman" tekee vaipanvaihto taaperoikäiselle (jos nyt tärppäisi, isommat lapset olisivat 3v ja vajaa 2v eli nuorempi luultavasti vielä vaipoissa). ja eipä sitä voi oikein leikkiä tai lähteä ulos jne sillon eka viikkoina. tai eka viikon aikana sairaalasta pääsyn jälkeen ei pysty muuhun kuin vauvahoitoon, ainakin mulla viimeksi.
mutta sitten se ensimmäisen kuukauden jälkeen suunnitelmissa olisi ottaa lapset kotiin eikä minnekään hoitoon.

aika samoilla linjoilla olen Pikkusen kans, että jos on jaksamisen kans ongelmia niin sitten neuvolan ja sosiaalitoimen tulee puuttua tilanteeseen ja antaa tarvittavaa apua. ja joku toinen muistaakseni tuolla aiemmin laittoi, että kun on itse tilanteeseen hankkiutunut niin pitää pärjätä. toki jos lääkäri määrä, että isompi tarvitsee päiväkotivirikkeitä niin ok. ja sekin on minusta ok jos pidetään muutama tunti viikossa hoidossa, että saadaan pidettyä lapsilla sama hoitopaikka kun palataan töihin. mutta kovin helpolla en ymmärrä että kokopäivähoidossa pidetään isompia lapsia, jo kolme kokonaista hoitopäivää viikossa tuntuu minusta aika paljolta.

eikä se perhepäivähoitokaan aina ole sen parempi pienille lapsille kuin päiväkoti. viime viikolla yhtenä päivänä lapset olivat 4h hoidossa ja kun hain kotiin ja vaihdoin nuoremmalle vaippaa, oli itku tulla kun huomasi että pikkuiselta ei ollut kertaakaan vaihdettu vaippaa ja body oli kainaloihin asti pissassa. soitin hoititädille ja hän oli todella pahoillaan, kävi vielä illalla meillä kotona pyytämässä anteeksi. mutta tässä taas kunnan päivähoitotoimen käytäntöä: yhdellä hoitajalla oli tuolloin seisemän lasta, joista 4 vaippaikäistä.

sitten varsinaiseen juttuun joka joissain kohti mulla on aiheena mietityttänyt. meillä onneksi on tällä paikkakunnalla aktiiviset mammakerhot ja henk koht ainakin huomannut että jos olet itse aktiivinen niin kyllä niitä mammakavereita saman ikäisten lasten kera löytyy. ja en kyllä ole vielä sellaisiin äiteihin törmännyt jotka tyrmäisi tutustumiskahvikutsut jne koska yleensä kaikki haluavat, että omasta tuttavapiiristä löytyy lapsille leikkikavereita. selitän taas aika hankalasti. joka tapauksessa, aika pitkälle tässä vain kannanottoa siihen, että YLEENSÄ jokaiselle löytyy seuraa perheistä, joissa samanikäisiä lapsia, kaikki on vain kiinni omasta aktiivisuudesta (ja ystävällisyydestä?) haluaako tutustua. noihin "akkarinkeihin" voi mennä itsekkin juttelemaan jos sieltä ei joku huomaa tulla juttelemaan. ja jos tietää, että tutun tutun tutulla on samanikäinen lapsi niin miksei voi vain itse soittaa ja ehdottaa tutustumista niin saa lapset leikkiä. itselleni on kerran soitettu juuri näin ja nyt ollaan tosi hyviä kavereita!

ja vielä lisähuomautuksena, että itse olen käynyt vuoden 2011 aikana mammakerhoissa tasan kaksi kertaa, mutta kyllä sieltä jo niinä kertoina on uusia tuttavuuksia syntynyt kun vaan siirtää omankin penkin sinne "rinkiin".

ja pahoittelut näistä tunteenpurkauksista! :D toivotaan, että tämä olis vaan merkki että ovis ois ollut jo toissa viikolla ja nyt vaan hormoonit on kierroksilla! :)
 
Soitinpa tänään ennakkoluuloista huolimatta tk:seen, kun aamulla oikea hartia tuli todella kipeäksi. Aloin epäilemään kohdunulkoista. Kaikki lääkäri ajat olivat jo menneet, mutta minut otettiin ylimääräisenä päivystävälle lääkärille, joka laittoi pika lähetteen ultraan! Pääsen siis 1-7pv:n sisällä ultrattavaksi. Onneksi omalääkärilleni ei ollut aikoja ja pääsin tälle todella ystävälliselle lääkärille, muuten tuskin olisi tapahtunut mitään. Meinasi vaan itku tulla, kun hän yritti tsempata että alkuraskaudessa voi hyvinkin tulla vuotoja ja voi olla että kaikki on kuitenkin hyvin, vaikka itse tiedän täysin ettei mikään ole enää hyvin :'( Mutta pääsenpä nyt tarkistuttamaan tilanteen ulkoisen ja tyhjenemisen suhteen. Aion kyllä kysyä sitten samalla, josko olisi mitään mahdollisuutta saada apuja tuohon keltarauhasen toimintaan.

Pikkuinen12: Voi ei! :'( Olen todella pahoillani! Iso ja lämmin :hug: sinulle ja voimia surun keskelle.

Filuuri & Barbamama: Kiitos :hug: Toivottavasti tämä menisi tosiaan nyt loppun asti kesken itsestään. Nyt on barbamama minulla myös hirveä pelko kohdunulkoisesta, etenkin juuri tuon tuon oikean hartian kipeytymisen takia :( Onneksi pääsen ultraan pian, ettei tarvitse epätietoisuudessa kärvistellä enää enempää. Hyvä tietää ettei kaikki kuitenkaan vuoda kuin seula montaa päivää raskauden keskeydyttyä. Ei pitäisi liikaa lukea netin keskustelu palstoja :ashamed:
 
Hooh.. siis tuo pk-keskustelu näköjään rönsys ihan toiseen asiaan kuin miten alunperin ajattelin. Mutta ei siitä sen enempää, en jaksa rautalangasta vääntää kun ajatukset jotenkin menee heti porukalla siihen, että vauva ja äiti vaan makaa kotona ja kaikki lapset viedään 10 h 7 päivänä viikossa hoitoon. E-hei, ajatus ei ollut sellainen, mutta annetaan ajatuksen olla, turhan ennenaikastahan mokomaa asiaa edes on miettiä vielä. Nyt muksut on kotona ja näillä näkymin elokuussa menevät hoitoon, jos menen töihin. Jos en mene, jatketaan kotona -vaikka ne ekat viikot tietty sektion jälkeen on varmasti kysymysmerkki.

Mutta jep, me aletaan tekemään tytön kanssa papalle korttia, ennenkuin päiväunet vie voiton tytöltä. Poika köllöttää jo niin saadaan hetki rauhassa askarrella :) Mimmosia kortteja meinasitte tehdä lasten kanssa, meillä taidetaan piirrellä barbapapoja....
 
Meillä lapset tekevät isänpäiväkortit koulussa ja päiväkodissa. Yhdessä ostettiin lahja.

Niin ja tuonon ph keskusteluun vielä. Meillä siis kakkonen ollut koko ajan koko päiväisenä hoidossa, vakka mä olen kotona. äitiyslomalla siis ole joulukuun alkuun ja ihan yksin. Toukokuun puolivälissä jäin saikulle, kesä lomailtiin yhdessä ja mulla äippäloma alko elokuun alusta. Poika palasi hoitoon elokuun puolivälissä. Ajatelkoot kuka mitä haluaa mun kotona olosta..
 
Viimeksi muokattu:
mymosa
Meinasin kirjoittaa, mutta hillitsen itseni, etten sanois jotain..

Mutta toivottavasti kukaan teistä, jotka ajattelee, että kun on itsensä tilanteeseen hankkiutunut niin se on pärjättävä, ei ikinä!! mene sanomaan sitä kellekään ääneen. Mulle jos joku tulis noin sanoa, niin voisin kiuhahduksissani vaikka mättästä.

Ehkä itsekin joskus ajattelin noin, mutta elämä opettaa.. asiat ei aina mene kuten suunniteltu. Minusta vahva ei ole se, joka koettaa pärjätä, koska niinhän sitä kuuluu, vaan se joka osaa myöntää, ettei jaksa ja hakee apua.


Lis, poika tekee päiväkodissa kortin isälleen, joka sitten laitetaan myöhässä postiin, toki aijon tänään kysyä milloin sen saisi, koska toisilla ei oo sunnuntaina isää sängyssä oottamassa.

Papan luona käydään ja luultavasti viedään tavanomainen kaatosnapsi pullo (kun jahti kuitenkin jatkuu) sekä jotain pientä..
Omalle papalle en keksi mitään, joten turvaudun äitiin.. Papalla on siis synttärit samalla, joten siksi myös minä osallistun lahjaan.

Tulevaa isää ja ukkia muistellaan sitten ensi vuonna.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
  • Tykkää
Reactions: Scatty
Terveisiä MLL:n kerhosta! (Käymme yleensä viikottain.) Oman kokemukseni perusteella koen, että molemmat tässä aiemmin esitetyt näkökulmat "akkapiireistä" pitävät omalla tavallaan paikkansa. Harvoin sellaista varmaan on tapahtunut, että aivan uusi kävijä olisi kerhossa heti ensimmäisellä käyntikerralla tutustunut moniin uusiin ihmisiin.

Itsekin huomasin ensimmäisillä käyntikerroilla selvästi, että vakituiset kävijät juttelivat paljon keskenään, eikä niihin juttuihin ollut uusien kovin helppo päästä mukaan. Tietysti tuo kerhovaihe on monesti melko lyhyt, joten se "vakiporukkakin" vaihtuu jatkuvasti. Riippuu paljon tuurista, millaista väkeä kulloisenkin vuoden porukassa on. Nyt kun olen itse käynyt yhdessä kerhossa säännöllisesti reilun 2 vuoden ajan, niin toki olen siinä ajassa jo ihmisiin tutustunut. Hyvänpäiväntuttuja on tullut paljon, mutta varsinaisia uusia ystäviä en kuitenkaan ole löytänyt. Saman olen huomannut pätevän toistenkin kohdalla. Ne jotka ovat toistensa kanssa tekemisissä kerhon ulkopuolella, ovat pääsääntöisesti toisilleen jo ennestään tuttuja.

Yhdyn täydestä sydämestäni tuohon Mymosan kommenttiin siitä, miten "pitäisi itse pärjätä jos on itsensä johonkin tilanteeseen saattanut". Minullekin elämä on vuosien varrella opettanut vuosien varrella yhtä sun toista. Ainahan voi ajatella miten jossain asioissa olisi yleisesti ottaen hyvä toimia, mutta... Kun elämä sitten tuo itse kullekin milloin mitäkin ylläreitä. Eikä sitä omaa jaksamistaankaan voi koskaan etukäteen tietää. Monenlaista apua olen itsekin eri ihmisiltä erilaisissa tilanteissa elämäni varrella tarvinnut. Yksin en olisi selvinnyt. Siksihän notkun täälläkin, koska koen saaneeni tärkeää vertaistukea tähän odotuksen odotukseen...

Viimeisenä kerrottakoon vielä tämän päivän :stick: kokemus samaisesta MLL:n kerhosta. Kerhossa oli paikalla yksi hyvänpäiväntuttu, joilla on suunnilleen saman ikäiset lapset kuin meilläkin. Tänään tajusin hänen olevan raskaana. Itku pääsi kun tuon vauvamahan huomasin ja kuulin miten hän iloisena kertoi toiselle äidille perheensä autonvaihtosuunnitelmista. :'( Yllätyin itsekin oman reaktioni voimakkuutta. (Ensimmäinen ajatus oli tyyliin: En ala! Lähden kotiin!) Näköjään asia alkaa tuntua aina vain kipeämmältä, mitä enemmän on kiertoja takana. Tänään DPO 9, eikä mitään raskauteen viittaavia oireita.
 
"jos on jaksamisen kans ongelmia niin sitten neuvolan ja sosiaalitoimen tulee puuttua tilanteeseen ja antaa tarvittavaa apua. ja joku toinen muistaakseni tuolla aiemmin laittoi, että kun on itse tilanteeseen hankkiutunut niin pitää pärjätä."

kun selkeästi en osaa hyvin muotoilla asiaani niin tarkennan hieman. tarkoituksena ei ole loukata ketään ja ainoastaan ajan takaa tilannetta jossa lapset ovat terveitä, äiti voi hyvin, parisuhde voi hyvin jne jotta sellaisessa tilanteessa olettaisi lapsia hoidettavan pääsääntöisesti kotona.

ja neuvolan ja sosiaalitoimen puuttumista monetkaan ei selkeästi osaa ajatella hyvänä asiana. ei ole tarkoitus, että pitää loppuun polttaa itsensä. ystäväperheeseen syntyi toinen lapsi ja vauvalla todettiin koliikki. äiti kertoi neuvolassa väsymyksestään ja sen jälkeen on perhetyöntekijä käynyt parina kertana viikossa apuna. ymmärtääkseni tämä on se tilanne kun "elämä opettaa" ja osataan silloin hakea apua oikeasta paikasta. ja edelleenkin, jokainen tekee ratkaisut oman perheensä mukaan ja hyvin todennäköistähän on, että omatkin isommat lapset ovat hoidossa vaikka on itse vauvan kanssa kotona jos se vauva vielä suodaan, varsinkin jos lapset olisivat jo lähempänä kouluikää.

huonosti osaan ilmaista näitä ajatuksiani kirjallisesti, pitäis olla semmonen puheen tekstiksi muuttava kone ni vois vaan pälpättäen selvittää ni sais kaikki koukerot selviksi! :) tosin saattais tulla ihan liian monen sivun pälpätykset! :D
anteeksi vielä kerran..: /
 
Eilisen ja tämän päivän aikana olen töissä askarrellut lasten kanssa 19 isänpäiväkorttia :DD Tai olen siis vain avustanut, ihan itse piiperoiset ne on tehneet. Vielä 10 tekemättä. Ja tänään tosiaan pakkasin matkaan kortit niille lapsille, joilla ei ole isää korttia saamassa (laittavat esim. papalle) ja niille lapsille, jotka postittavat kortin isille.

Tuo pk-keskustelu on loputon suo. Itse arvostan vanhempia, jotka myöntävät avun tarpeen ja tekevät myös itse asian eteen jotain. Eivät vain odota, että päiväkodin tädit hoitavat asiat kuntoon. Totta kai vanhempia tuetaan, mutta ei kaikkea ole tarkoitus heidän puolestaan tehdä. Ja on myös vanhempia, joilla ei ole tietoa, MITÄ pitäisi tehdä.

Siitä nousee niskakarvat pystyyn, kun selkeästi lapsia tehdään kun ei muutakaan vaihtoehtoa muka ole, opiskelu & työnteko ei vain nappaa. Nakataan edellinen lapsi päivähoitoon seuraavan synnyttyä, ja iloitaan kun hoito ei maksa mitään. Eikä suositukset alle 8 tunnin hoitopäivästä tunnu aina kolahtavan näihin vanhempiin. Heitäkin on, uskokaa pois. Itsekäs jos olisin, ajattelisin vain, että ainakin itsellä töitä riittää, kun lapset tuodaan hoitoon.

Ihmisiä on erilaisia, niin myös päätöksiä. Kaikki lapset hoidan lähtökohdista riippumatta ihan samalla tavalla, se on sitä minun ammattitaitoani, josta olen ylpeä :) Joskus mietin, että enpä aikoinaan arvannut, että barbeilla leikkimisestä tai palapelien tekemisestä ihan palkkaakin maksettaisiin :D
 
Ihmisiä on erilaisia, niin myös päätöksiä. Kaikki lapset hoidan lähtökohdista riippumatta ihan samalla tavalla, se on sitä minun ammattitaitoani, josta olen ylpeä :) Joskus mietin, että enpä aikoinaan arvannut, että barbeilla leikkimisestä tai palapelien tekemisestä ihan palkkaakin maksettaisiin :D
Näin minäkin toimin, ikävä vaan ettei kaikki niin tee :( Lapselle myös "kostetaan" jos kemiat ei kohtaa vanhemman kanssa (itse vanhempana kokenut tämän). Mutta toi että leikkimisestä maksetaan on kyllä työn yksi sen hyvistä puolista :D
 
Täällä mukaan ilmoittautuisi 23v äiti, jolla poika 9/2007 ja tytär 4/2011. :) Lokakuu on menty ilman ehkäisyä, mutta myös ilman "varsinaista yritystä" meiningillä, tärppää jos tärppää. Nyt vauvakuume sensijaan vavisuttaa oikein kunnolla, ja jännitän kovasti alkaako menkat vai ei. Menkat tänään myöhässä viikon! Kun olivat neljä päivää myöhässä, testasin negan. Jotenkin en jaksa uskoa että olisin raskaana, mutta mies on sitä mieltä että voisin olla, koska olen ollut tavallista kärttyisämpi, palelen ja kuvottaa. Mutta edellisistä raskauksista tuttu rintojen kipuilu puuttuu! Pojasta rinnat olivat kipeämmät kuin tytöstä, mutta tytön kanssa alkoi melko varhain kuvotus, joka muuttui melkein neljän kuukauden pahoinvoinniksi. Pojan kanssa vointi oli loistava. No, nyt jännityksellä odotellaan miten käy. Vielä en ole viitsinyt testata uudestaan, josko tärppi olisi käynyt, en vaan jaksa uskoa että olisi. Jos menkat eivät ole perjantaina alkaneet, teen testin. Normi kierto täällä 28-30 (useimmiten 30) mutta nyt tosiaan kp. 37 jo menossa!
Kaikille tsemppiä, toivottavasti kaikki paksuksi pamahdetaan! :)
terkuin Nereida :)
 
Omaa napaa.. Tänään oli se lääkärin soittoaika. Verikokeiden mukaan olen ovuloinut tässä kierrossa, jee :) Eli ei nyt ainakaan tarvetta alkaa syömään clomeja.
Sen sijaan lääkäri kirjoitti keltarauhasreseptin, kun tuo luteaalivaihe tuppaa jäämään vähän lyhyeksi.. Tosin puhui myös, että tuo keltarauhashormonin syöminen on tässä tapauksessa vähän uskon asia, muttei siitä ainakaan haittaakaan ole.. Eli jos en tässä kierrossa tule raskaaksi, niin ensi kierrossa alan sitten vähän oviksen jälkeen syömään niitä..
Ja pitihän sitä sitten käydä pissamassa tikkuunkin, vaikken siellä ainakaan vielä odottanut kauheasti näkyvän. No puhdas negahan sieltä tuli.. Tänään siis kp29/28-37 (dpo 9-10).
 
Kati: JEE!!! :) Toivoa näyttäisi olevan!

Itsellä alkaa taas vaihteeksi usko olla mennyt, toivo kadonnut, eikä Yrjökään ole ollut tulossa. : / Vähän aikaa sitten oli suhteellisen seesteinen olo - kyllä se joskus vielä tärppää meilläkin - mutta nyt on taas tuntunut vaikealta. Eilisestä tuttavan vauvamahan aiheuttamasta itkukohtauksesta johtuen päätin jopa yrittää viettää pienemmän kanssa ensimmäisen tissittömän päivän. (Imetystä ollut nyt 1-2 krt päivässä.) Illalla oli jo todella surkean näköinen, kurkotteli jatkuvasti perääni, itki ja huusi "Mammammaa!" :'( Ei siinä voinut kun heltyä.

Moni varmasti sanoisi, että siitä vain nyt kerrasta poikki - itkee pari päivää ja sitten sopeutuu. Itseni tuntien tiedän ettei minusta ole pakkovieroitukseen. Muutenhan en edes koe minkäänlaista tarvetta vieroittaa lasta - varsinkin kun imetys on jo noin vähäistä. Uskon että tyttö on joka tapauksessa itsekin valmis luopumaan rinnasta seuraavan puolen vuoden kuluessa. Ajatus plussan odotuksesta vielä useamman kuukauden ajan tuntuu vain tällä hetkellä todella masentavalta.

Miten onnekas olinkaan esikoisen jälkeen kun en näistä joutunut stressaamaan! Muistan kyllä miettineeni aktiivisempaa vieroittamista, jos menkat eivät olisi 1-vuotissynttäreihin mennessä alkaneet, mutta sitten tulinkin heti ekasta kierrosta uudelleen raskaaksi.
 
Sunflower11
Liljan Kukka, tavallaan ymmärrän vaikken imettänyt kakkosta olekaan kuin 2kk.. Mut meillä vasta nyt 1v7kk ikäsenä sain yömaidon pois.. :ashamed:

Tervetuloa nereida!

Kati82
Toivottavasti nega muuttuu plussaksi! Plussatuulia!
 
Kiitos myötätunnosta :flower:
Täällä vähän sekava tilanne päällä, lämmöt ei ole vieläkään laskeneet (nyt dpo16-17 ja eilen tuhrutteli koko päivän, alavatsa kipuili) ja rinnat on entistä kipeämmät. Vaikuttais vähän siltä ettei ihan helpolla taida vuotaa pois. Aamupäivän tuli ihan kivasti kirkasta verta mutta nyt on selvästi hyytyneet hanat. Alaselässäkään ei ole mitään tuntemuksia toisin kuin edellisessä samanmoisessa varhaisessa keskenmenossa. Huomenna rimpautan lekuriin, en tosiaan kaipaa tulehdusta tähän vielä kaupan päälle. Mitään tarkistustestiä en oo tehny, viimesin minkä tein oli se positiivinen digitulos sunnuntaina mutta verivuoto ei varmastikaan voi tarkoittaa sitä että raskaus jatkuisi vaikka oireilu jatkuukin. Alavatsa ei enää kipuile, munasarjoja vuoron perään nippailee. Kaikenlaiset kauhukuvat kohdunulkoisista jne. pyörii mielessä...

Kati vielä se ehtii plussaksi muuttua helpostikin ;)

Samat sanat sinulle nereida ja tervetuloa joukkoon mukaan, olkoot vierailusi niin lyhyt kun mahdollista ;) :flower:
 
Tissittelystä: minä lopetin imettämisen siinä vaiheessa, kun testasin plussan junnusta :) Olin kyllä radikaalisti joutunut vähentämään junnun ollessa 10kk, mutta eipä tuo imetys meillä raskautumista estänyt. Menkatkin alkoivat pari viikkoa jälkivuodon loputtua molemmilla kerroilla.
 
Liljan Kukka Jos yhtään lohduttaa, et ole ainoa, joka tuntee pienen kateellisuuden raskaana olevia kohtaan. Tai en tiedä onko se kateutta, jotain kuitenkin. Ystäväpiirissäkin pari nyt raskaana ja parilla pienet vauvat, olen aidosti onnellinen heidän puolestaan. Silti välillä mietin, että miksei meillä jo voisi napata sen kolmannen lapsen suhteen...

Sunflower11 ja Pikkuinen12 Ei tuo tämän päiväinen mielestäni niin huono uutinen ollut. Itse koen sen positiivisena, että ovuloin ilman lääkkeitä :)
Kaksosistakin plussa näkyi vasta, kun menkat olivat jo selkeästi myöhässä, sitä ennen ei tullut edes haamuja plussatesteihin. Eli veikkaisin kuuluvani niihin, joilla plussa näkyy vasta aika myöhään. Eli ei toivo ole vielä täysin menetetty ;)
Tosin tänään maha ollut vähän oudon tuntuinen, saa nähdä tuleeko täti parin päivän sisällä vierailulle. Jos ei vuoto ala yöllä tai aamulla, niin tekisi kyllä mieli tehdä huomenna uusi raskaustesti. Hullu mikä hullu ;)
 
Heissan ja Nereidan tilannetta jännätään nyt sit kans. Pikkuisen olen pikkuisen jutusta positiivisella odotuksella, jospa se olisi jotain kiinnittelyvuotoa? Toisilalhan tulee menkkoja useammatkin ja silti kaikki on oikein hyvin. Pidetään peukkuja :)
Morebabies, kurja kuulla et tommosia fiiliksiä :( :hug: Ainahan sitä voi jutteluihin palata jos siltä tuntuu :)

Itellä vielä kurakelit jatkuu ja ens viikolla sitten tähän aikaan starttaillaan ensimmäistä yritystä, tai viimeistään viikon lopulla sit reissussa. Tosin siellä ei ole sit mahdollista kuin la-su aikana, kun muutoin ollaan niin pienessä paikassa yökylässä et ei paljon muuta tehdä kuin nukkua tuhutellaan :D

Ja Katille plussatuulet, jännätään!
 

Yhteistyössä