Tämä kaikki on NIIN totta :heart:Niin se on, että aika kultaa muistot =) Meilläkin lapset sairastelivat tosi paljon pienempinä. Välillä tuntui, että asuttiin sairaalassa, kun koko ajan jommalla kummalla oli tutkimukset ja hoidot käynnissä. Enää niitä asioita ei halua edes ajatella. Onneksi on jo opittu elämään pysyvien asioiden kanssa ja suuri osa on jäänyt vuosien varrella pois. Välillä käväisee pikaisesti mielessä, että olenko hullu, kun vielä haluan lapsia. Toisaalta vauvat ovat niin ihania, että olisin valmis käymään kaiken sen uudestaan läpi. Kaheli mikä kaheli
* Kolmatta kaipaavien HEINÄKUU *
- Viestiketjun aloittaja Adalemina
- Ensimmäinen viesti
annastiinakerttuli: aika hurja matka teillä takana, on varmasti syönyt henkiset & fyysiset voimavarat... voin kuvitella sen kokemuksen kun se ovisplussa on testiin pätkähtänyt seuraavaan kiertoon sitten uutta ovista metsästämään
Heja: aivan kamalan kurjaa, isosti voimia ja toivottavasti sinulta löytyy peruspilareita joiden edessä myös sinä saat heittäytyä ja surra surusi iso :hug:
En ymmärrä miksi mutta minulla on kamala keskenmenon pelko, en ole koskaan kokenut mut jostain syystä täällä roikuttuani olen tullut monesta riskistä paljon tietoisemmaksi ja tosiaan aika paljon on ollu repäisy kipuja ja muitakin alavatsan jomotuksia ja tosiaan edellisestä synnytyksestä on huomenna tasan 5 vuottaa aikaa ei oo ihan tuoreessa muitissa miltä se tuntuu... yleensä oireet on olleet alkuraskaudesta ja loppu on ollut mennyt kivutta ja energisena mut nyt on ikää ja keho on kuormittuneempi kuin aikaisemmin yhtä aikaa olen maailman onnellisin ja samaan aikaan huoli painaa päällä...
tosiaan en näköjään vielä osaa mennä täältä tuttujen tovereiden joukosta pois, aina avaan ensimmäisenä tämän palstan, kuin kotiin tulisi :heart:
seuraavaan kiertoon sitten uutta ovista metsästämään Heja: aivan kamalan kurjaa, isosti voimia ja toivottavasti sinulta löytyy peruspilareita joiden edessä myös sinä saat heittäytyä ja surra surusi iso :hug:
En ymmärrä miksi mutta minulla on kamala keskenmenon pelko, en ole koskaan kokenut mut jostain syystä täällä roikuttuani olen tullut monesta riskistä paljon tietoisemmaksi ja tosiaan aika paljon on ollu repäisy kipuja ja muitakin alavatsan jomotuksia ja tosiaan edellisestä synnytyksestä on huomenna tasan 5 vuottaa aikaa ei oo ihan tuoreessa muitissa miltä se tuntuu... yleensä oireet on olleet alkuraskaudesta ja loppu on ollut mennyt kivutta ja energisena mut nyt on ikää ja keho on kuormittuneempi kuin aikaisemmin yhtä aikaa olen maailman onnellisin ja samaan aikaan huoli painaa päällä...
tosiaan en näköjään vielä osaa mennä täältä tuttujen tovereiden joukosta pois, aina avaan ensimmäisenä tämän palstan, kuin kotiin tulisi :heart:
Minnarun Keskenmenohan on asia mille ei kukaan mitään voi. Jotenkin sitä mietti, että ei se minun kohdalle satu vaikka siis todella monihan keskenmenon ovat kokeneet. Palstalla on sellainen huonokin vaikutus, että kuulee ja tulee lukeneeksi kaikkea sellaista mitä ei välttämättä tahdokkaan tietää. Ja tieto lisää tuskaa, se on varma. Itse työskentelen hoitoalalla ja todellakin tieto lisää tuskaa! Onhan niitä pelkoja vaikka kuinka, eihän sitä kannata kotoaankaan lähteä ettei jää auton alle Keskenmeno on kuitenkin aika yleinen pelko, eikä se poistu ihan pian.
Nyt kuitenkin, nauti sinä, olet sen ansainnut! Pelossa eläminen ei ole kivaa eikä stressi ole hyväksi! Keskenmenoa on jotenkin turha pelätä kun sille ei voi mitään jos niin käy ja suurin osahan keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuuksista eli luonto karsii. Se ei lohduta kyllä yhtään jos keskenmenon kokee. Jälkeenpäin pystyin kyllä itse ajattelemaan, että päätös keskeytyksestä ekan ultran jälkeen tai itsestään alkava keskenmeno, minusta keskenmeno oli parempi "ratkaisu" jos sikiö ei olisi pystynyt elämään tässä maailmassa. Mutta nyt NAUTI! :heart:
Keskenmeno on kuitenkin aika yleinen pelko, eikä se poistu ihan pian.Nyt kuitenkin, nauti sinä, olet sen ansainnut! Pelossa eläminen ei ole kivaa eikä stressi ole hyväksi! Keskenmenoa on jotenkin turha pelätä kun sille ei voi mitään jos niin käy ja suurin osahan keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuuksista eli luonto karsii. Se ei lohduta kyllä yhtään jos keskenmenon kokee. Jälkeenpäin pystyin kyllä itse ajattelemaan, että päätös keskeytyksestä ekan ultran jälkeen tai itsestään alkava keskenmeno, minusta keskenmeno oli parempi "ratkaisu" jos sikiö ei olisi pystynyt elämään tässä maailmassa. Mutta nyt NAUTI! :heart:
Lyhyesti: Kiitos teille kaikille kokemustenne jakamisesta. Helpolla ei elämässä tunnu päässeen tällä palstalla kukaan.
Kauhulla olen lueskellut hintatietoja noista hoidoista. Meillä taloudellinen tilanne on sen verran tiukka, että hyvä jos on tulevaisuudessa varaa tarjota edes kohtalainen elintaso näille jo olemassa oleville "luomulapsille". Turhiin raskaustesteihin törsäämisestäkin olen jo saanut huonon omantunnon - olkoonkin, että ovat olleeet niitä halvimpia. Sen vuoksi tiedän että sukulaiset tuskin kauheasti meitä vauvauutisista onnittelisivat. Toisaalta, en kuitenkaan itse haaveile sen korkeammasta elintasosta. Minulle riittäisi, että perusasiat olisivat kunnossa: vuokra ja laskut maksettu, itselle ja lapsille siistit ja ehjät vaatteet, jääkaapissa riittävästi ruokaa jne. Emme mieheni kanssa kumpikaan koe että uusi auto tai vuosittaiset etelänmatkat olisivat mikään välttämättömyys.
Hassua kuitenkin on, etten nuorempana koskaan haaveillut lapsista. Pikemminkin aina ajattelin, etten niitä laisinkaan halua. Vaan kuinkas sitten kävikään... Minusta olisi tuskin koskaan tullut äitiä muuta kuin vahingossa, mutta sitten huomasin ettei se nyt niin kamalaa olekaan. Ja tässä sitä toivotaan kolmatta.
Kauhulla olen lueskellut hintatietoja noista hoidoista. Meillä taloudellinen tilanne on sen verran tiukka, että hyvä jos on tulevaisuudessa varaa tarjota edes kohtalainen elintaso näille jo olemassa oleville "luomulapsille". Turhiin raskaustesteihin törsäämisestäkin olen jo saanut huonon omantunnon - olkoonkin, että ovat olleeet niitä halvimpia. Sen vuoksi tiedän että sukulaiset tuskin kauheasti meitä vauvauutisista onnittelisivat. Toisaalta, en kuitenkaan itse haaveile sen korkeammasta elintasosta. Minulle riittäisi, että perusasiat olisivat kunnossa: vuokra ja laskut maksettu, itselle ja lapsille siistit ja ehjät vaatteet, jääkaapissa riittävästi ruokaa jne. Emme mieheni kanssa kumpikaan koe että uusi auto tai vuosittaiset etelänmatkat olisivat mikään välttämättömyys.
Hassua kuitenkin on, etten nuorempana koskaan haaveillut lapsista. Pikemminkin aina ajattelin, etten niitä laisinkaan halua. Vaan kuinkas sitten kävikään... Minusta olisi tuskin koskaan tullut äitiä muuta kuin vahingossa, mutta sitten huomasin ettei se nyt niin kamalaa olekaan. Ja tässä sitä toivotaan kolmatta.
Kiittää kannustuksesta nyt on semmoinen tilanne et pelkää raskaus oireita ja sitten pelkää oireettomuutta... aika pöllöä... mut kunhan pääsen nauttimaan mahasta joka on oikeasti vauvamaha eikä vain kamala turvotus kuin nyt, voi ne ensimmäiset liikkeet voin kuvitella kuinka koko perhe kerääntyy mahani ympärille ja ihmetellään mihin se potkaisi ja kumpikohan se mahtaa olla olen ajatellu et saattaisin tällä kertaa jättää sukupuolen tiedustelun ensimmäisiltä olen kysynyt.... pikku hiljaa auringon myötä alkaa epäilykset haihtua samassa kun murehdin suunnittelen jo kamalan pitkälle, on mietitty auto asiat huone järjestelyt tulevat vaunut jne. mitään ei siis ole hommattu mut ajatus tasolla käyty läpi
Rahasta: koen itse että raha helpottaa ja tuo elämiseen huolettomuutta joka rahattomana on koko ajan läsnä, meillä on rahaa hieman liian vähän mutta toimeen tullaan valinnoilla rahaa säästyy aivan kamalasti löytyy siis monta kiristys kohtaa jos oikein haluaisi säästää... mutta minulla on omakoti ( suurin osa siis vielä pankin ) meillä molemmilla vakituiset työt ja kaiken kaikkiaan rikas elämä monelta muulta osin minulla on vahvasti mottona että kyllä asiat aina järjestyy varsinkin kun laittaa järjestymään
nyt on semmoinen tilanne et pelkää raskaus oireita ja sitten pelkää oireettomuutta... aika pöllöä... mut kunhan pääsen nauttimaan mahasta joka on oikeasti vauvamaha eikä vain kamala turvotus kuin nyt, voi ne ensimmäiset liikkeet voin kuvitella kuinka koko perhe kerääntyy mahani ympärille ja ihmetellään mihin se potkaisi ja kumpikohan se mahtaa olla olen ajatellu et saattaisin tällä kertaa jättää sukupuolen tiedustelun ensimmäisiltä olen kysynyt.... pikku hiljaa auringon myötä alkaa epäilykset haihtua samassa kun murehdin suunnittelen jo kamalan pitkälle, on mietitty auto asiat huone järjestelyt tulevat vaunut jne. mitään ei siis ole hommattu mut ajatus tasolla käyty läpi Rahasta: koen itse että raha helpottaa ja tuo elämiseen huolettomuutta joka rahattomana on koko ajan läsnä, meillä on rahaa hieman liian vähän mutta toimeen tullaan valinnoilla rahaa säästyy aivan kamalasti löytyy siis monta kiristys kohtaa jos oikein haluaisi säästää... mutta minulla on omakoti ( suurin osa siis vielä pankin ) meillä molemmilla vakituiset työt ja kaiken kaikkiaan rikas elämä monelta muulta osin
minulla on vahvasti mottona että kyllä asiat aina järjestyy varsinkin kun laittaa järjestymään Minnarun: Vahvasti olen itsekin kokenut, että asioilla on tapana järjestyä. Silloin kun aloin odottaa esikoistani, taloudellinen tilanteemme näytti huomattavasti heikommalta kuin nyt. Minulla oli opinnot kesken, ja tuleva lapsen isä asui toisella puolella Suomea. (Vaikka olimme rakastuneita, perheen perustaminen ei todellakaan kuulunut suunnitelmiin.) Tuleva mieheni joutui raskausuutisen kuultuaan jättämään silloisen työnsä, ja muuttamaan minun luokseni. Siinä yksiössä sitten asuimmekin vielä toisen raskauden loppupuolelle asti.
En kuitenkaan halua sen enempää hehkuttaa tällä "köyhyydellä". Moneen muuhun verrattuna olemme kuitenkin onnellisessa asemassa siinä, ettei ole velkaa, ja ympärillämme on erilaisia tukiverkkoja. Vaikka emme suoranaisesti elä mitenkään sukulaisten siivellä, niin toki siitä on merkittävää säästöä koitunut, että olemme paljon saaneet heiltä käytettyinä erilaisia lasten vaatteita ja tarvikkeita. Tiedän ettei kaikilla ole tällaistakaan apua saatavilla.
En kuitenkaan halua sen enempää hehkuttaa tällä "köyhyydellä". Moneen muuhun verrattuna olemme kuitenkin onnellisessa asemassa siinä, ettei ole velkaa, ja ympärillämme on erilaisia tukiverkkoja. Vaikka emme suoranaisesti elä mitenkään sukulaisten siivellä, niin toki siitä on merkittävää säästöä koitunut, että olemme paljon saaneet heiltä käytettyinä erilaisia lasten vaatteita ja tarvikkeita. Tiedän ettei kaikilla ole tällaistakaan apua saatavilla.
Mahtuuko mukaan uusi kuumeilija? Lukaisin tän ketjun läpi, ja onnittelen vilpittömästi kaikkia plussanneita ja kauhiat kannustukset vielä plussaa toivoville. Miulla on kokemusta kyllä pitkään odotuksen odotuksesta ja sit siitä, kun plussa tuleekin ihan puskista. Miulla on kaks poikaa vm 06 ja tuorein 1/11. Esikkoa tehtiin toden teolla pitkään, kuitenkin ilman hoitoja tms. mut kuitenkin sen puolitoista vuotta. Kuopus sai alkunsa uuden miehen kanssa pilleriunohduksesta. Nyt olisi sitten taas valtava vauvakuume, vaiks kuopus on vasta 6kk. Jätin pillerit pois muutama kuukausi sitten, mutta kun imetin vielä paljon on kuukautiset pysyneet poissa. Nyt lopettelin imetyksen ja odottelen menkkoja. Testinkin tein mutta negaa näytti. Ongelma on meikäläisellä ollut todella epäsäännöllinen kierto, eli se voi olla tyyliin 25-60, eli varmoja päiviä ei ole ellei haluu panna joka päivä
Minnarun: Koita tosiaan vain nauttia nyt raskaudesta. Mitä tahansa voi sattua, mutta et voi siihen vaikuttaa etukäteen. Ei se taida yhtään surua helpottaa, jos on pelännyt ja sitten pahimmat pelot käy toteen. Nyt siis pelot pois mielestä ja koita keskittyä niihin ihaniin ajatuksiin vaaleanpunaisten lasien takaa
Tervetuloa emmin! :wave:
Omaa napaa... Käytiin tänään lapsettomuuslekurilla ja ultrassa. Saatiin hyviä uutisia =) Siellä olisi ihan viittä vaille valmiina kaksi follia eli tällä kertaa on tosiaan se kaksosten mahdollisuus. Ovulaation pitäisi tulla muutaman päivän kuluessa, ehkä jo tänään. Voi kumpa nyt tärppäisi edes toinen!
Samalla puhuttiin jatkosta. Lääkäri oli sitä mieltä, että skipataan inseminaatio, koska siitä ei olisi meidän tilanteessa juurikaan hyötyä (siittiöissä ei ole vikaa). Sen sijaan siirrytään syksyllä suoraan ivf hoitoihin, jos siihen mennessä ei plussaa tule. Lääkäri laittoi lähetteen kunnalliselle puolelle, koska sanottiin, ettei meillä ole varaa kalliisiin hoitoihin. Kunnallisella asioiden etenemiseen menee vähän enemmän aikaa, mutta tässä vaiheessa ei ole hengen hätä. Nyt on kuitenkin jo saatu apuja ja toivottavasti tärppää ennen kuin se ivf aika tulee.
Paineet helpottivat nyt tosi paljon. Lähdettiin molemmat lääkäriltä hymy huulilla. =) Tilanne näyttää nyt hyvältä ja jatkosuunnitelmakin on valmiina. Saatiin taas uutta toivoa, että jossain vaiheessa onnistutaan =)
Tervetuloa emmin! :wave:
Omaa napaa... Käytiin tänään lapsettomuuslekurilla ja ultrassa. Saatiin hyviä uutisia =) Siellä olisi ihan viittä vaille valmiina kaksi follia eli tällä kertaa on tosiaan se kaksosten mahdollisuus. Ovulaation pitäisi tulla muutaman päivän kuluessa, ehkä jo tänään. Voi kumpa nyt tärppäisi edes toinen!
Samalla puhuttiin jatkosta. Lääkäri oli sitä mieltä, että skipataan inseminaatio, koska siitä ei olisi meidän tilanteessa juurikaan hyötyä (siittiöissä ei ole vikaa). Sen sijaan siirrytään syksyllä suoraan ivf hoitoihin, jos siihen mennessä ei plussaa tule. Lääkäri laittoi lähetteen kunnalliselle puolelle, koska sanottiin, ettei meillä ole varaa kalliisiin hoitoihin. Kunnallisella asioiden etenemiseen menee vähän enemmän aikaa, mutta tässä vaiheessa ei ole hengen hätä. Nyt on kuitenkin jo saatu apuja ja toivottavasti tärppää ennen kuin se ivf aika tulee.
Paineet helpottivat nyt tosi paljon. Lähdettiin molemmat lääkäriltä hymy huulilla. =) Tilanne näyttää nyt hyvältä ja jatkosuunnitelmakin on valmiina. Saatiin taas uutta toivoa, että jossain vaiheessa onnistutaan =)
emmin Tervetuloa :wave:
Raha minä myönnän olevani materialisti :ashamed:
Niin vaatteissa kuin kodin jutuissakin. Miehellä taas auto on tärkeä, toki siis ajaakin paljon mutta auto vaihdetaan aina 3-vuoden välein. Minulle raha tuo turvallisuutta. Emme ole rikkaita ja lainaakin on vähän. Minun suku on varakas joten minulla on ollut rahaa pienestä asti. Kuitenkin lasten kohdalla haluan kasvattaa lapseni niin, että mikään ei ole itsestään selvyys eikä kaikkea saa mitä haluaa. En minäkään ole kaikkea saanut mitä olen halunnut, lapsena siis. Mies tuppaa hemmottelemaan poikia, ehkä korvaa sen menetetyn ajan jonka hän on poissa. Meillä on isohko vanha omakotitalo joka on kokonaan remontoitu 3-vuotta sitten, asumme paikkakuntamme arvostetulla alueelle meren rannalla. Talomme on aivan normaalin näköinen, autot eivät ole mitään 100000 autoja. Meillä on ollut rahallisesti tiukkaa yhdessä vaiheessa, mutta siitäkin selviää. Kaikesta selviää kun vain itse haluaa. Vaikka olen amterialisti niin en ole pinnallinen ja elän jalat tiukasti maassa.
Barbamama35 Kertoiko lääkäri teille miten homma nyt etenee kun on laittanut lähetteen? Siis puhuiko lainkaan teille kuinka pitkät jonot hoitoon on? IUI on hoitomuotona myös vaikka siittiöissä ei ole vikaa. Esim naisen kohdunkaulan lima voi olla niin paksua ettei siittiöt pääse "kohteeseen". Meillä ei ole siis siittiöissä vikaa ja silti tehty IUI. Toivottavasti kunnallinen puoli on samaa mieltä, että pääsette suoraan ivf:n. Toivotaan kuitenkin ettei mihinkään hoitoihin tarvitse mennä! =) Kunnallisella on myös kahden lapsen sääntö ja joissain paikoissa 3 lapsen sääntö (riippuen siis sairaanhoitopiiristä) eli jos on kaksi/ 3 lasta niin kunnalliselta ei apua lapsettomuushoitoihin saa :| Toivottavasti sinun paikkakunnalla se on se 3 lapsen sääntö!
Minulle voi päivittää kp 1/30-35
Raha minä myönnän olevani materialisti :ashamed:
Niin vaatteissa kuin kodin jutuissakin. Miehellä taas auto on tärkeä, toki siis ajaakin paljon mutta auto vaihdetaan aina 3-vuoden välein. Minulle raha tuo turvallisuutta. Emme ole rikkaita ja lainaakin on vähän. Minun suku on varakas joten minulla on ollut rahaa pienestä asti. Kuitenkin lasten kohdalla haluan kasvattaa lapseni niin, että mikään ei ole itsestään selvyys eikä kaikkea saa mitä haluaa. En minäkään ole kaikkea saanut mitä olen halunnut, lapsena siis. Mies tuppaa hemmottelemaan poikia, ehkä korvaa sen menetetyn ajan jonka hän on poissa. Meillä on isohko vanha omakotitalo joka on kokonaan remontoitu 3-vuotta sitten, asumme paikkakuntamme arvostetulla alueelle meren rannalla. Talomme on aivan normaalin näköinen, autot eivät ole mitään 100000 autoja. Meillä on ollut rahallisesti tiukkaa yhdessä vaiheessa, mutta siitäkin selviää. Kaikesta selviää kun vain itse haluaa. Vaikka olen amterialisti niin en ole pinnallinen ja elän jalat tiukasti maassa.
Barbamama35 Kertoiko lääkäri teille miten homma nyt etenee kun on laittanut lähetteen? Siis puhuiko lainkaan teille kuinka pitkät jonot hoitoon on? IUI on hoitomuotona myös vaikka siittiöissä ei ole vikaa. Esim naisen kohdunkaulan lima voi olla niin paksua ettei siittiöt pääse "kohteeseen". Meillä ei ole siis siittiöissä vikaa ja silti tehty IUI. Toivottavasti kunnallinen puoli on samaa mieltä, että pääsette suoraan ivf:n. Toivotaan kuitenkin ettei mihinkään hoitoihin tarvitse mennä! =) Kunnallisella on myös kahden lapsen sääntö ja joissain paikoissa 3 lapsen sääntö (riippuen siis sairaanhoitopiiristä) eli jos on kaksi/ 3 lasta niin kunnalliselta ei apua lapsettomuushoitoihin saa :| Toivottavasti sinun paikkakunnalla se on se 3 lapsen sääntö!
Minulle voi päivittää kp 1/30-35
Viimeksi muokattu:
Lääkäri sanoi, että menee todennäköisesti syyskuulle ennen kuin saadaan se ensimmäinen aika kunnalliselta ja hoitoihin pääsee kuulemma sitten nopeasti. En tiedä noista säännöistä, kun lääkäri ei maininnut koko asiasta mitään. Ehkä meillä vaikuttaa se, ettei miehellä ole yhtään lapsia (lukuunottamatta meidän yhteistä enkelipoikaa). No sen näkee sitten, kuinka käy.
Noista hoidoista kun on ollut tääl puhetta, niin tosi rankkoja teidän kertomukset, etenkin annastiinakerttulin. Meillä esikoisen kohdalla kävi niin, että lopetin ehkäisyn elikkä pillerit, meni reilu puoli vuotta ja kärsin valtavista vuodoista ja kuukautiskivuista. Menin lääkäriin ja miulla todettiin BCO, eli kaikki kierrot olivat sellaisia missä ovulaatiota ei ollut tullut. Clomit käyttöön, neljä kuukautta niitä ja sen jälkeen yksi kierto ja plussa tuli. Luulin, että miun on vaikea raskautua. Mut sit tuli ero ja tapasin nykyisen mieheni. Toinen lapsi sai alkunsa ilman vauvakuumetta pilleriunohduksesta. Nyt siis jää tosiaan nähtäväksi miten tän kolmosen kanssa menee. Meneekö pitkän kaavan mukaan. Olen kyl jo päättänyt, et hoitoihin ei lähdetä. Tulkoon jos on tullakseen. Koksaan en ole edes ovulaatiotestiä tehnyt, mut nyt alko hiukan kuumottamaan niiden ostaminen. Onkos täällä muita joilla on kans uusintakierros miehen suhteen. Eli uusioperhe?
barbamama35 Saanko kysyä missäpäin asutte meinaan kuullostaa todella kadehdittavalta kuinka hyvin teillä on hoidettu kunnallisella puolella asiat! siis ihan oikeasti. Yleensähän homma menee näin: noin 6kk jonotetaan ensikäynnille tai hoidonsuunnitteluun (eli teillä siis hoidonsuunniteluun) ja siitä pääsee sitten hoitojonoon joka voi olla ylikin 6kk. Kaikki keskussairaalat ei tee ivf hoitoja ja silloin punktio ja siirto tehdään sairaanhoitopiirin ostopalveluna. Muut ultrat yms tehdään siis kunnallisella. Ja siis asiakas maksaa kaikista käynneistä poliklinikkakäynnin hinnan vaikka siis käynti tapahtuisikin yksityisellä. Lääkkeet maksetaan itse oli sitten kunnallinen tai yksityinen. Kunnallisella tehdään ivf pitkällä kaavalla eli oma kierto ajetaan alas, yksityisellä tehdään myös lyhyellä kaavalla. Mutta siis todella hienoa jos homma etenee noin nopeasti, on meinaan todella harvinaista! Minulla on tuttuja 3 eri sairaanhoitopiirissä mihin itse kuulun ja missään ei homma etene noin nopeasti. Juuri noin pitäisi olla joka paikassa miten teilläkin asiat menee. Mutta nyt tietenkin peukut pystyyn niiden kahden follin puolesta ja siimahäntien myös!
emmin: On täällä muitakin uusperheellisiä. Täällä on yksi! :wave: Minulla on siis kaksi lasta edellisestä liitosta ja yhteistä toivotaan nykyisen miehen kanssa =)
Annastiinakerttuli: En tosiaan vielä tiedä miten asiat todellisuudessa menee, mutta näin sanoi meidän lapsettomuuslääkäri yksityisellä klinikalla. Hänen mukaansa jonotetaan ensimmäiselle käynnille, jonne arveli pääsevän parissa kuukaudessa ja sen jälkeen ei kuulemma olisi enää mitään uutta jonotusta vaan suoraan hoitoihin, jos niihin on vielä tarvetta. Toivotaan, että menee niin yksinkertaisesti, jos ei nyt siihen mennessä tärppää.
Kiva, kun jaatte taustanne tänne meille muille luettavaksi! Itse olen kyllä ollut onnekas, kun olen päässyt niin helpolla teihin verrattuna..Tsemppiä teille, joilla hoitoja tai lääkityksiä meneillään! :heart:
Itsellä ovisaika lähenee..tai sehän oli tarkoitus jättää väliin tässä kuussa, mutta..en taida malttaa. Ei se kuitenkaan tärppää.. =O Reissuun siis kolmen viikon päästä, ja äitini lähtee vielä meidän mukaan, joten selviäisi mahd. raskaus hälle aika ajoissa.. =)
Plussatuulia kaikille!! =D
Itsellä ovisaika lähenee..tai sehän oli tarkoitus jättää väliin tässä kuussa, mutta..en taida malttaa. Ei se kuitenkaan tärppää.. =O Reissuun siis kolmen viikon päästä, ja äitini lähtee vielä meidän mukaan, joten selviäisi mahd. raskaus hälle aika ajoissa.. =)
Plussatuulia kaikille!! =D
Kiitos kaikki Kyllä tää tästä hiljaksiin. Kyllä tästä lasten avulla ylitse pääsee. Tukiverkostoa on, mutta ei oikeen täällä päin. Puhelimitse saa ainakin purettua vähän, on kait sekin parempi kun ei mitään. Mutta ilman autoa keskellä ei mitään on kyllä aika hankalaa, ainut auto kun on miehen matkassa teillä tuntemattomilla. Lähimpään kauppaankin on yli 15km eli kyllä hankalaks menee. Meillä on uusi asunto haussa, mutta siinä voi tilanteesta huolimatta kestää.
Mies ei suostu keskustelemaan edes jatkosta, otti vaan ja häipyi, nyt on vaihtanut numeronsa ja kaiken. Enkä edes tiedä missä majailee. Ilmoittipahan vain, että olen pilannut hänen elämänsä tekemällä kaksi lasta (ja tosissaan väitti, että yksinäni ne tein) eikä halua olla edes niiden kanssa tekemisissä. Ilmeisesti uusi nainen on sekoittanut pään niin ettei mikään muu kiinnosta.. Myös "anoppi" aloitti kamalan syyttelyn ja uhkasi jopa viedä multa lapset. Onneksi mikään laki ei velvoita antamaan tapaamisoikeuksia isovanhemmille.
Onneksi mulla on niin ihanat lapset, että ihan vaan niiden takia on jaksettava kävi miten kävi. Osittain sitä jo odottelee, että pääsee alottamaan uuden elämän ihan omilla ehdoilla toisella paikkakunnalla. Iso muutoshan se tulee olemaan, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. Musta ette kuitenkaan täysin eroon pääse, en osaa pysyä täältä pois vaikka kolmas lapsi ei olekaan ajankohtainen
Kyllä tää tästä hiljaksiin. Kyllä tästä lasten avulla ylitse pääsee. Tukiverkostoa on, mutta ei oikeen täällä päin. Puhelimitse saa ainakin purettua vähän, on kait sekin parempi kun ei mitään. Mutta ilman autoa keskellä ei mitään on kyllä aika hankalaa, ainut auto kun on miehen matkassa teillä tuntemattomilla. Lähimpään kauppaankin on yli 15km eli kyllä hankalaks menee. Meillä on uusi asunto haussa, mutta siinä voi tilanteesta huolimatta kestää.Mies ei suostu keskustelemaan edes jatkosta, otti vaan ja häipyi, nyt on vaihtanut numeronsa ja kaiken. Enkä edes tiedä missä majailee. Ilmoittipahan vain, että olen pilannut hänen elämänsä tekemällä kaksi lasta (ja tosissaan väitti, että yksinäni ne tein) eikä halua olla edes niiden kanssa tekemisissä. Ilmeisesti uusi nainen on sekoittanut pään niin ettei mikään muu kiinnosta.. Myös "anoppi" aloitti kamalan syyttelyn ja uhkasi jopa viedä multa lapset. Onneksi mikään laki ei velvoita antamaan tapaamisoikeuksia isovanhemmille.
Onneksi mulla on niin ihanat lapset, että ihan vaan niiden takia on jaksettava kävi miten kävi. Osittain sitä jo odottelee, että pääsee alottamaan uuden elämän ihan omilla ehdoilla toisella paikkakunnalla. Iso muutoshan se tulee olemaan, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. Musta ette kuitenkaan täysin eroon pääse, en osaa pysyä täältä pois vaikka kolmas lapsi ei olekaan ajankohtainen
Heja: No onpa sulla tilanne siellä! Toivottavasti löydät pian asunnon vaikka sukulaisten läheltä, niin saisit ihan konkreettista apua. Onko sulla joku ystävällinen naapuri, jonka kyydissä pääsisit välillä vaikka kauppaan? Yllättävän paljon ihmiset ovat valmiita auttamaan, kun kertoo missä tilanteessa on. Pelkäsin itse aikoinaan ensin "tunnustaa", että avioliitto oli karilla ja mies karannut toisen naisen matkaan. Sain kuitenkin apuja yllättäviltäkin tahoilta, kun pystyin sanomaan asian ääneen.
Toivottavasti miehesi tulee vielä järkiinsä, kun tulee ikävä lapsia. Tuon saman olen minäkin kuullut, että pilasin hänen elämänsä, kun väkisin halusin lapsia... just joo... Esikoista siis yritettiin ihan yrittämällä 9kk eikä kuopuskaan vahinko ollut. Se loukkasi silloin tosi paljon. Samoin anopin kanssa meni välit, kun hän väitti ettei mitään toista naista ollutkaan ja kaikki oli vain minun syytäni. Tuttua juttua siis... Ehkä nämä ovat niitä tyypillisiä reaktioita. Miehen pitää jotenkin "oikeuttaa" tekonsa itselleen. Isovanhemmat taas varmaan pelkäävät menettävänsä lapsenlapsensa eron myötä. Niinhän varmaan miehesi vanhemmille käy, jos isä hylkää lapsensa ja teidän välit tulehtuu.
Miehesi on kyllä täysi idiootti, kun voi tehdä tuollaista. Lapsethan siinä kärsivät eniten. He menettävät yhtäkkiä isänsä ilman ennakkovaroitusta. Tosi surullista Sinä saat varmasti ajan kanssa elämäsi taas uuteen järjestykseen, löydät uuden kodin ja uuden miehenkin. Aikaa ja kärsivällisyyttä se vaan vaatii. Lapsista saat varmasti tarvittavat voimat kaikkiin järjestelyihin mitä sinun nyt pitää tehdä. Varaudu siihen, että todellinen henkinen romahdus voi tulla vasta paljon myöhemmin. Äiti pistää niin helposti oman surunsa ja ahdistuksensa kuin hyllylle odottamaan, kun lapset tarvitsevat tukea ja asiat pitää järjestää. Kun lapset alkavat toipua ja asiat ovat kunnossa, suru putoaakin yhtäkkiä syliin sieltä hyllyltä.
Ihan hirmuisen paljon voimia! :hug: :heart:
Toivottavasti miehesi tulee vielä järkiinsä, kun tulee ikävä lapsia. Tuon saman olen minäkin kuullut, että pilasin hänen elämänsä, kun väkisin halusin lapsia... just joo... Esikoista siis yritettiin ihan yrittämällä 9kk eikä kuopuskaan vahinko ollut. Se loukkasi silloin tosi paljon. Samoin anopin kanssa meni välit, kun hän väitti ettei mitään toista naista ollutkaan ja kaikki oli vain minun syytäni. Tuttua juttua siis... Ehkä nämä ovat niitä tyypillisiä reaktioita. Miehen pitää jotenkin "oikeuttaa" tekonsa itselleen. Isovanhemmat taas varmaan pelkäävät menettävänsä lapsenlapsensa eron myötä. Niinhän varmaan miehesi vanhemmille käy, jos isä hylkää lapsensa ja teidän välit tulehtuu.
Miehesi on kyllä täysi idiootti, kun voi tehdä tuollaista. Lapsethan siinä kärsivät eniten. He menettävät yhtäkkiä isänsä ilman ennakkovaroitusta. Tosi surullista
Sinä saat varmasti ajan kanssa elämäsi taas uuteen järjestykseen, löydät uuden kodin ja uuden miehenkin. Aikaa ja kärsivällisyyttä se vaan vaatii. Lapsista saat varmasti tarvittavat voimat kaikkiin järjestelyihin mitä sinun nyt pitää tehdä. Varaudu siihen, että todellinen henkinen romahdus voi tulla vasta paljon myöhemmin. Äiti pistää niin helposti oman surunsa ja ahdistuksensa kuin hyllylle odottamaan, kun lapset tarvitsevat tukea ja asiat pitää järjestää. Kun lapset alkavat toipua ja asiat ovat kunnossa, suru putoaakin yhtäkkiä syliin sieltä hyllyltä.Ihan hirmuisen paljon voimia! :hug: :heart:
Barbamama Ei oikeen ole sellaista naapuria, joka auttaa voisi. Täällä on lähinnä kesämökkiläisiä, joita en tunne ja kielimuurikin tulee eteen. Sitä vaan pitää yrittää selvitä ja vaikka pyytää aina eri kavereita käymään kylässä ja käyttämään kaupassa samalla.
Muahan siis myös syytetään tästä kaikesta, olen kuulemma ajanut miehen toisen naisen syliin. Tai vaikea on edes naisestaa puhua, kun toinen on vasta 18 täyttänyt jokin aika sitten..
Kun tämä kaikki selvisi, oli mun laitettava lapset mummilaan. Pidin reilun viikon "suruajan" ja se teki hyvää. En mitenkään olis pystynyt suremaan tai miettimään asioita lasten aikana eikä se olis ollut lapsiakaan kohtaan oikein. Saivat nähdä toista mummia pitkästä aikaa ja selvästi nauttivat maiseman vaihdosta. Välillä tuli olo, että on huono äiti kun noin pitkän ajan pitää lapsia muualla, mutta parempi äiti mä voin olla nyt kun olen saanut rauhassa surra. Se on ihan selvää ettei lasten aikana voi itkeä ja maata peiton alla.
Kamalaahan tää on, kun romuttuu hääsuunnitelmat ja vauvahaaveet kertaheitolla. Ihan hirveetä. Mutta parempi kun tuli ilmi nyt eikä vasta joskus myöhemmin, sit ois voinut tuntua vielä pahemmalta. Paljon sitä on joutunut yksin olemaan nytkin, kun toinen tekee töitä kauempana eli tuttua hommaa lasten ja kodin yksin hoitaminen on. Lasten takia tietysti tuntuu kurjalta, isi on pienille ollut kaikki kaikessa. Puhelevat jatkuvasti miten menevät isin kanssa retkellä, kun töistä tulee ym. Itku meinaa tulla joka kerta:'(
Muahan siis myös syytetään tästä kaikesta, olen kuulemma ajanut miehen toisen naisen syliin. Tai vaikea on edes naisestaa puhua, kun toinen on vasta 18 täyttänyt jokin aika sitten..
Kun tämä kaikki selvisi, oli mun laitettava lapset mummilaan. Pidin reilun viikon "suruajan" ja se teki hyvää. En mitenkään olis pystynyt suremaan tai miettimään asioita lasten aikana eikä se olis ollut lapsiakaan kohtaan oikein. Saivat nähdä toista mummia pitkästä aikaa ja selvästi nauttivat maiseman vaihdosta. Välillä tuli olo, että on huono äiti kun noin pitkän ajan pitää lapsia muualla, mutta parempi äiti mä voin olla nyt kun olen saanut rauhassa surra. Se on ihan selvää ettei lasten aikana voi itkeä ja maata peiton alla.
Kamalaahan tää on, kun romuttuu hääsuunnitelmat ja vauvahaaveet kertaheitolla. Ihan hirveetä. Mutta parempi kun tuli ilmi nyt eikä vasta joskus myöhemmin, sit ois voinut tuntua vielä pahemmalta. Paljon sitä on joutunut yksin olemaan nytkin, kun toinen tekee töitä kauempana eli tuttua hommaa lasten ja kodin yksin hoitaminen on. Lasten takia tietysti tuntuu kurjalta, isi on pienille ollut kaikki kaikessa. Puhelevat jatkuvasti miten menevät isin kanssa retkellä, kun töistä tulee ym. Itku meinaa tulla joka kerta:'(
Viimeksi muokattu:
Heja: Tuo kyläily suunnitelma kuulostaa hyvältä moneltakin kantilta. Saat siinä samalla vähän purkaa kaikkea ystäviesi kanssa ja saat apua. Hyvä, jos sellainen onnistuu!
Minkäs ikäinen se sun miehes olikaan? Tunnetko sä sen "lapsen", joka nyt heilastelee miehesi kanssa? Tuskin tuon ikäinen pystyy vielä ymmärtämään mihin soppaan on itsensä sotkenut...
Teit ihan oikein! Mulle piti vääntää ihan rautalangasta, että jos voin itse huonosti, voi lapsetkin huonosti. Hyvä, että sait apua isovanhemmilta! =) Pyydä samaa heti vaan, kun siltä tuntuu. Tarvitset nyt sitä omaa aikaa järjestellä asioita ja käydä tilannetta läpi.
Ainiin! En edes muistanut, että teidän piti mennä naimisiin. Se helpottaa kyllä asioita, ettette ole nyt naimisissa. Ei tarvitse käydä sitä virallista eroprosessia läpi. Yhä enemmän ihmettelen mitä miehesi päässä on liikkunut (ei mitään???), kun hän on tehnyt hääsuunnitelmia ja kolmatta lasta... Miehet on joskus käsittämättömiä pelkureita! Eivät uskalla sanoa mitään ennen kuin sitten, kun on jo joku toinen nainen kenen hoiviin karata
Oletko jutellut lasten kanssa tilanteesta? Tietävätkö he, ettei isä ole tulossa takaisin? Sain itse aikoinaan perheneuvolasta ohjeet, että lapsille kannattaa kertoa rehellisesti, mutta lapsen tasoisesti mistä on kysymys. Ei siis mitään likaisia yksityiskohtia, mitä he eivät voi ymmärtää, mutta jotenkin tilanne pitää selittää. Me kerroimme yhdessä exän kanssa lapsille, että eroamme ja isä muuttaa pois. Lasten kysymyksiin vastattiin, mutta mitään pettämisjuttuja tai muita ikäviä asioita ei olla heille koskaan kerrottu. Kyllä he ymmärtävät yhteyden, kun kasvavat isommiksi. Lapsille pitää myös jatkuvasti toistella, ettei mikään ole heidän syytään vaan vanhempien välinen juttu. Lapset syyttävät niin helposti itseään eivätkä välttämättä sano sitä ääneen.
Minkäs ikäinen se sun miehes olikaan? Tunnetko sä sen "lapsen", joka nyt heilastelee miehesi kanssa? Tuskin tuon ikäinen pystyy vielä ymmärtämään mihin soppaan on itsensä sotkenut...
Teit ihan oikein! Mulle piti vääntää ihan rautalangasta, että jos voin itse huonosti, voi lapsetkin huonosti. Hyvä, että sait apua isovanhemmilta! =) Pyydä samaa heti vaan, kun siltä tuntuu. Tarvitset nyt sitä omaa aikaa järjestellä asioita ja käydä tilannetta läpi.
Ainiin! En edes muistanut, että teidän piti mennä naimisiin. Se helpottaa kyllä asioita, ettette ole nyt naimisissa. Ei tarvitse käydä sitä virallista eroprosessia läpi. Yhä enemmän ihmettelen mitä miehesi päässä on liikkunut (ei mitään???), kun hän on tehnyt hääsuunnitelmia ja kolmatta lasta... Miehet on joskus käsittämättömiä pelkureita! Eivät uskalla sanoa mitään ennen kuin sitten, kun on jo joku toinen nainen kenen hoiviin karata
Oletko jutellut lasten kanssa tilanteesta? Tietävätkö he, ettei isä ole tulossa takaisin? Sain itse aikoinaan perheneuvolasta ohjeet, että lapsille kannattaa kertoa rehellisesti, mutta lapsen tasoisesti mistä on kysymys. Ei siis mitään likaisia yksityiskohtia, mitä he eivät voi ymmärtää, mutta jotenkin tilanne pitää selittää. Me kerroimme yhdessä exän kanssa lapsille, että eroamme ja isä muuttaa pois. Lasten kysymyksiin vastattiin, mutta mitään pettämisjuttuja tai muita ikäviä asioita ei olla heille koskaan kerrottu. Kyllä he ymmärtävät yhteyden, kun kasvavat isommiksi. Lapsille pitää myös jatkuvasti toistella, ettei mikään ole heidän syytään vaan vanhempien välinen juttu. Lapset syyttävät niin helposti itseään eivätkä välttämättä sano sitä ääneen.
Barbamama Joo onneksi moni ystävä on äitiyslomalainen niin voivat ajella vähän pidemmänkin matkan kyläilemään, varsinkin lasten kummit lupautuivat auttamaan miten vaan pystyvät.
Mies on melkein 26 (ite olen vuotta nuorempi). En tunne kyseistä henkilöä, mutta kaivoin tytön tiedot nykyajan vitsauksesta, facebookista. Ja se on totta, että ei taida tietää mihin on nokkansa pistänyt. Sen verran tiedän, että lapsista hän ei ole tietoinen (eikä siis ilmeisesti mustakaan) ja kova on ollut houkutus laittaa tytölle viestiä aiheesta.. Vielä oon kuitenkin malttanut mieleni. Se vois osittain jopa pahentaa tilannetta, luulisin.
Oma äitini auttaa kyllä aina kun vaan apua tarvitsen, mutta välimatkojen takia ja autottomana on vaikea lähteä lapsia viemään. Kyllä tää selvästi myös piristää, kun lapset kotiin tuli, ei ehdi miettimään liikaa eikä voi itkeä koko aikaa. Sitä vaan välillä toivoo, että tää olis ohi menevä juttu ja sitä pystyis vielä jatkamaan, vaikka tiedän ettei siinä niin taida käydä. Ja koko ajan takaraivossa olisi vaan ajatus, että millon mies tekee saman uudestaan.
Tuskin siellä päässä on mitään liikkunut (muuta kun silmät ). Meillä on vuos sitten ostettu talo kuitenkin "taakkana" ja hankalaa on kun ei yhtään edes tiedä tän kohtaloa.
Mä siis sain vahingossa tietää tästä toisesta muutama päivä tapaamisen jälkeen eli kauaa ei ollut ehtinyt hautua. Ja on erinäisiä asioita (lauma sinkkuja kavereita ja alkoholi, nää yhdistettynä työkeikkaan toiselle paikkakunnalle, jossa oli mukana paljon naisia niin ei muuta tarvittu) jotka osittain on varmaan tähän ajanut. Mutta on ne syyt mitä tahansa niin musta on väärin ihan jo lasten takia tehdä näin. Sitä kun koko ajan kuulee syyttelyjä siitä, miten tää on mun vikaa niin kohta sitä jo alkaa ite asiaan uskomaan. Vaikka mä tiedän ettei se niin ole.
Lapset eivät vielä tiedä. Ajattelin kertoa asiasta sitten, kun on tieto uudesta asunnosta. Ja kun tietää vähän enemmän. Nyt ei osaa vastata edes omaan mieleen tuleviin kysymyksiin niin miten sitä osais lapsille vastata: / Sit on aika kertoa, kun tietää itse enemmän. Siihen asti on vaan kuunneltava itkemättä lasten tarinoita isistä..
Mies on melkein 26 (ite olen vuotta nuorempi). En tunne kyseistä henkilöä, mutta kaivoin tytön tiedot nykyajan vitsauksesta, facebookista. Ja se on totta, että ei taida tietää mihin on nokkansa pistänyt. Sen verran tiedän, että lapsista hän ei ole tietoinen (eikä siis ilmeisesti mustakaan) ja kova on ollut houkutus laittaa tytölle viestiä aiheesta.. Vielä oon kuitenkin malttanut mieleni. Se vois osittain jopa pahentaa tilannetta, luulisin.
Oma äitini auttaa kyllä aina kun vaan apua tarvitsen, mutta välimatkojen takia ja autottomana on vaikea lähteä lapsia viemään. Kyllä tää selvästi myös piristää, kun lapset kotiin tuli, ei ehdi miettimään liikaa eikä voi itkeä koko aikaa. Sitä vaan välillä toivoo, että tää olis ohi menevä juttu ja sitä pystyis vielä jatkamaan, vaikka tiedän ettei siinä niin taida käydä. Ja koko ajan takaraivossa olisi vaan ajatus, että millon mies tekee saman uudestaan.
Tuskin siellä päässä on mitään liikkunut (muuta kun silmät
). Meillä on vuos sitten ostettu talo kuitenkin "taakkana" ja hankalaa on kun ei yhtään edes tiedä tän kohtaloa.Mä siis sain vahingossa tietää tästä toisesta muutama päivä tapaamisen jälkeen eli kauaa ei ollut ehtinyt hautua. Ja on erinäisiä asioita (lauma sinkkuja kavereita ja alkoholi, nää yhdistettynä työkeikkaan toiselle paikkakunnalle, jossa oli mukana paljon naisia niin ei muuta tarvittu) jotka osittain on varmaan tähän ajanut. Mutta on ne syyt mitä tahansa niin musta on väärin ihan jo lasten takia tehdä näin. Sitä kun koko ajan kuulee syyttelyjä siitä, miten tää on mun vikaa niin kohta sitä jo alkaa ite asiaan uskomaan. Vaikka mä tiedän ettei se niin ole.
Lapset eivät vielä tiedä. Ajattelin kertoa asiasta sitten, kun on tieto uudesta asunnosta. Ja kun tietää vähän enemmän. Nyt ei osaa vastata edes omaan mieleen tuleviin kysymyksiin niin miten sitä osais lapsille vastata: / Sit on aika kertoa, kun tietää itse enemmän. Siihen asti on vaan kuunneltava itkemättä lasten tarinoita isistä..
Barbamama IIK! Nyt vaan hurjasti lykkyä (sekä kirjaimellisesti että kuvitellusti) pyttyyn! Oispa se mahtavaa kun kaks pientä tulis kerralla!
Heja kuulostaa aivan hurjalta tuo miehesi touhuilu. Tsemppiä edelleen, onneksi on isovanhemmat jotka auttoivat "pahimman" hetken yli. Olet hyvä äiti, kun et antanut oman surun hämmentää lapsia vaan annoit heidät siksi aikaa mummin hellään hoitoon!
emmin teretulemast!
Siis iik taas, jos mää niinku ihan oikein laskin (ku ei siis mun ees kannattais laskee) ni mulla alkais ovis ihan näillä näppäimillä. Ehkä tuossa viikonlopun aikana... No mutta, ukkelihan onki (ja onkii) kalalla! Eli pitänee siis alottaa hommailut heti kun ruisku tulee kotia ja seisoa sen jälkeen käsillä sunnuntaihin asti. Töihin vaan ilmottaa et nyt ei pysty kääntymään, tarvitaan siis äkillinen saikku.
plussatuulia! :heart:
Heja kuulostaa aivan hurjalta tuo miehesi touhuilu. Tsemppiä edelleen, onneksi on isovanhemmat jotka auttoivat "pahimman" hetken yli. Olet hyvä äiti, kun et antanut oman surun hämmentää lapsia vaan annoit heidät siksi aikaa mummin hellään hoitoon!
emmin teretulemast!
Siis iik taas, jos mää niinku ihan oikein laskin (ku ei siis mun ees kannattais laskee) ni mulla alkais ovis ihan näillä näppäimillä. Ehkä tuossa viikonlopun aikana... No mutta, ukkelihan onki (ja onkii) kalalla! Eli pitänee siis alottaa hommailut heti kun ruisku tulee kotia ja seisoa sen jälkeen käsillä sunnuntaihin asti. Töihin vaan ilmottaa et nyt ei pysty kääntymään, tarvitaan siis äkillinen saikku.
plussatuulia! :heart:
Barbamama: Minun ymmärtääkseni tuohon julkisen puolen hoitojen kahden lapsen kiintiöön lasketaan vain ja ainoastaan hoitoihin hakeutuvan pariskunnan yhteiset lapset. Sillä ei pitäisi olla merkitystä onko kummallakaan aiempien kumppaneiden kanssa lapsia. Tosin kai tässäkin saattaa olla niitä paikkakuntakohtaisia vaihteluja.
Yksityisen ja julkisen puolen hoitoihin liittyen... Onko kenelläkään kokemusta yksityisen puolen äitiysneuvolasta? Ihan vain uteliaisuuttani kyselen. Kuten jo totesin, ei meikäläisellä sellaiseen olisi luultavasti edes varaa mennä, mutta kokemukset julkisen puolen äitiysneuvolasta ovat olleet enimmäkseen aika huonoja. Olemme tosin muuttaneet toisen raskauteni loppupuolella, joten mahdollisessa kolmannessa raskaudessa tulisi joka tapauksessa olemaan eri terveydenhoitaja. Ja nykyisen asuinalueemme lastenneuvolan terkkariin olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen.
Yksityisen ja julkisen puolen hoitoihin liittyen... Onko kenelläkään kokemusta yksityisen puolen äitiysneuvolasta? Ihan vain uteliaisuuttani kyselen. Kuten jo totesin, ei meikäläisellä sellaiseen olisi luultavasti edes varaa mennä, mutta kokemukset julkisen puolen äitiysneuvolasta ovat olleet enimmäkseen aika huonoja. Olemme tosin muuttaneet toisen raskauteni loppupuolella, joten mahdollisessa kolmannessa raskaudessa tulisi joka tapauksessa olemaan eri terveydenhoitaja. Ja nykyisen asuinalueemme lastenneuvolan terkkariin olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen.
Heips
Mahtuisinkohan minäkin mukaan..?
Eli meillä ennestään kaksoset, tyttö ja poika. Syntyivät 02/2010 raskausviikolla 30+0. Nyt ovat jo iloisia taaperoita.
Minä sekä mieheni ollaan jo pitkään puhuttu, että haluaisimme kolme lasta suhteellisen pienellä ikäerolla, joten nyt sitten jo yritämme kolmatta..
Aiemmin kerkesimme yrittämään/haaveilemaan lapsista 15 kuukautta ennen kuin tärppäsi, saa nähdä kuinka pitkään tällä kertaa.. Nyt siis kolmas kierto menossa tätä yritystä.
Ongelmana minullakin vähän epäsäännöllinen kierto. Nyt menossa 26/28-37. Raskaustestejä jo kaapissa, en vaan uskalla vielä tehdä niitä..
Mahtuisinkohan minäkin mukaan..?
Eli meillä ennestään kaksoset, tyttö ja poika. Syntyivät 02/2010 raskausviikolla 30+0. Nyt ovat jo iloisia taaperoita.
Minä sekä mieheni ollaan jo pitkään puhuttu, että haluaisimme kolme lasta suhteellisen pienellä ikäerolla, joten nyt sitten jo yritämme kolmatta..
Aiemmin kerkesimme yrittämään/haaveilemaan lapsista 15 kuukautta ennen kuin tärppäsi, saa nähdä kuinka pitkään tällä kertaa.. Nyt siis kolmas kierto menossa tätä yritystä.
Ongelmana minullakin vähän epäsäännöllinen kierto. Nyt menossa 26/28-37. Raskaustestejä jo kaapissa, en vaan uskalla vielä tehdä niitä..
Tsemppiä Heja ihan kamalasti!:heart: Ja kiva, kun käyt täällä jutustelemassa!
Kävin eilen huvikseni lueskelemassa maaliskuisten pinoa odotuspuolella, ja täällä tuntuu jotenkin kotoisemmalta..Eli sit mennään porukalla odotuspuolelle, kaikki kerralla, et saadaan jatkaa jutusteluja siellä! =)
Ja Kati82, Tervetuloa!! =)
Kävin eilen huvikseni lueskelemassa maaliskuisten pinoa odotuspuolella, ja täällä tuntuu jotenkin kotoisemmalta..Eli sit mennään porukalla odotuspuolelle, kaikki kerralla, et saadaan jatkaa jutusteluja siellä! =)
Ja Kati82, Tervetuloa!! =)