* Kolmatta kaipaavien HEINÄKUU *

Toki jatkan painon kanssa, vaikka clomit aloitan.. mutta tieto siitä, että mitä enemmän painoa ennen clomeja on lähtenyt, sen varmempaa on ovulaatio, painaa mieltä.
Ja kun tuo 3kg on vasta nesteitä niin ei oo itse läskille tapahtunut mitään

Kyllä mä olen niin ilkeä ollut synkkinä aikoina, että miettinyt miksi meille ei sitä kolmatta annettaisiin.. eräs tuttu odottaa kolmattaan ja toista tekivät kauan hoitojen kanssa, ei pitänyt lapsia saada, mutta kolmas jo tuloillaan. Samoin läheinen kaveri painaa varmasti samoja lukuja kuin minäkin ja odottaa jo viidettä.. Toki olen heidän puolestaan iloinen, sitä vaan miettii, että miksi itsellä ei onni käy..

 

Iso kiitos kaikille... veisin sinut barbbis kyllä kernaasti mukanani jos se sinullekkin se kierto numero 11 olisi se niin kuin minulla... ei ihan menny kuin elokuvissa tämä meidänkään yrittäminen ja rehellisesti sanoen en oikein vielä edes usko... mut aika huikeeta tää on pikku hiljaa alan ajatukselle luvan vallata mieleni :heart:

 

Laskin tuossa, että nyt on yk17 tai siis 17kk olen ollut ilman ehkäsyä.. pitikin laskea.. :'(

 

Voi kiitos Minnarun! :hug: Sitä toivotaan sormet ristissä! Onnea Sulle vielä ihan hirmuisesti! Uskon, että on polla vielä sekaisin eikä tahdo uskoa sitä todeksi. Totta se kuitenkin on. Sä olet raskaana! Nauti siitä ihanasta huumasta kaikkien näiden kuluneiden pettymysten kuukausien edestä! :heart: :hug: :heart:

Tottakai kaivataan Sunflower! =) Mullakin on sellainen olo, että tämä pitkä odotuksen odotus tuo sellaista lisälatausta siihen onneen mitä plussatesti toisi. Vaikka tietysti meidän kohdalla mukana on varmasti iso pelko enkelipojan kohtalon vuoksi. Mietin juuri, kun katselin tuoreen perheen touhuja, että me ei varmaan jätettäisi lasta hetkeksikään rauhaan, kun ollaan sitä niin kovasti ja pitkään toivottu. Pitäisi pitää koko ajan sylissä, paijata ja pussailla Teki hieman pahaa, kun heille on sellainen onni suotu ja valittivat, että on liian kuuma pitää sylissä

mymosa: Toivon tosi kovasti, että clomit auttaisivat ja pääsisit sinäkin siirtymään tuonne plussanneiden puolelle! b=)d

 

Jokainen kuukausi lisää yrittämistä on toki pitkä aika jokaisen omalla kohdalla. Kuitenkin meillä on hoidoilla tehty esikoista 7 vuotta ja 3 vuotta toista. Eli minä kyllä tiedän, että meidän tulee turvautua pakastealkioihin tai tehdä uusi/ uusia ivf-hoitoja mikäli me sen kolmannen todella haluamme. Enkä tarkoita tällä sitä, että se 11kk yritys tai 17kk yritys ei olisi mitään. Se on joka kuukausi pettymys, oli se yritys sitten kuinka pitkä tahansa. Moni kuitenkin ajattelee, että mitä sitä toista tai kolmatta ruinaa kun on saanut jo sen yhden jota ei kaikille muille edes suoda. Siksi lapsettomuushoidoista ei voi monessa paikassa puhuakkaan jos ei yritetä esikoista. Pitäisi tyytyä siihen mitä on saanut, vaikka sekään ei ole muilta pois. Me olemme aina käyneet yksityisellä hoidoissa ja maksaneet kaiken itse. Itse en pysty ajatukseen, että jos ei asta tule niin ei sitten. Eli jos minä olen antanut itselleni luvan toivoa kolmatta niin en voi jättää leikkiä kesken/ unohtaa toiveen. En oikein kuulu tällekkään palstalle koska tilanne on niin eri kuin monella muulla. Kuitenkin hoidoissa olevien palstoille on todellakin niitä ensikertalaisia tai ehkä toisesta haaveilevia.

 

Annastiinakerttuli: Pahoittelen, jos sinulle tuli sellainen olo meidän jutuista, ettet kuulu tänne. Tottakai kuulut, jos kolmatta toivot! Meitä on täällä monta naista ja kaikki hieman eri tilanteissa.

Kyllä täällä on täysi lupa puhua myös hoidoista. Itsekin pälpätän täällä omasta tilanteesta. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla teidän muidenkin tarinoita enemmän. En ole oikein osannut mennä tuonne lapsettomuus puolelle juuri siitä syystä minkä mainitsit. Tuntuu jotenkin väärältä mennä sinne ruikuttamaan, kun suurin osa yrittää vasta ensimmäistään ja tilanteet ovat vaikeampia kuin itsellä. Toivottavasti en häiritse teitä toisia, kun puran turhautumistani teille. Tämä on kuitenkin ollut minulle se "kotiporukka" minulle koko tämän yli vuoden kestäneen yrityksen ajan. Matkalla on tullut vastaan iloa ja suurta surua. Olen saanut täällä tukea toisilta ja se on auttanut eteenpäin.

Yrittäminen ja pettyminen on tosiaan rankkaa siitä ensimmäisestä yrityskierrosta lähtien. En ollenkaan tarkoittanut vähätellä kenenkään olotilaa. Taisin asettaa sanani väärin. Tuli vain itselle vähän ontto olo, kun tajusin, että olen mymosan kanssa ainut viime syksynä tällä listalla kuumeilleista. En siis vertaillut tuossa aiemmassa viestissäni mitenkään vähän aikaa ja pitkään yrittäneiden harmitusta. Sama tunnehan se on. Pidemmän ajan jälkeen siihen tulee vain mukaan yhä enemmän turhautumista, luovuttamisen ajatuksia, toivottomuutta jne.

Kaikki ovat siis tänne ihan yhtä tervetulleita! Tulkaa vaan mukaan juttuun! Olemme eri ikäisiä, eri elämäntilanteessa, jokaisella on omat ilonsa ja surunsa elämässä. Olkoon se rikkaus, joka tekee tästä listasta mielenkiintoisen =)

 

Annastiinakerttuli: Tottakai sinä olet tänne tervetullut!!!! Onnea yritykseen!
Ja kirjoita toki lisää!

Barbamama kirjoitti tosi kivasti! Tosiaan, musta se on hyvä että meitä on täällä niin monia eri ikäisiä, eri tilanteissa olevia jne! Sehän on tosiaan vain rikkaus!

Voi kummuus näitä menkkoja. Mulla ei ikinä ole kestäneet 7pvää kauempaa.. Nyt on seitsemäs ja edelleen vuotaa kunnolla verta vaikka normaalisti pari vikaa päivää on ollut vain tuhrua..

 

Sunflower: Mitä jos sulla oli jotain kiinnittymisen yritystä ja meni kesken? Se selittäisi normaalia runsaamman vuodon.

Täältä täti läksi jo menemään ja yritys on täydessä vauhdissa taas Olo on ihan sellainen, että ovis tulee melko aikaisessa vaiheessa. Saa nähdä sitten ultrassa olenko oikeassa näiden tuntemusteni perusteella. En malttaisi odottaa, että pääsee näkemään mitä siellä muniksissa tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

 

Barbamama: Nää alkokin tosi ihmeellisesti kun suoraan vuotamaan, sit pari päivää ei tullu juur mitään ja sit vuoti taas..
Voihan se olla sitä.. Ihmeellistä ku ei voi ikinä kroppa olla ns. normaali
Milloin kierron pituudet heittelee ja milloin sit taas vuoto on erilaista. Pitäs olla aina samanlaista kaikki.

 

Heissan!

Vieläkö tänne otetaan uusia vastaan? Mäkin tonne kesäkuun puolelle yritin huhuilla, mut päätin sit tulla tänne kokeileen uudemman kerran. Tässä olis yks kolmatta kaipaileva, pillerit lopetin tossa kesäkuussa ja nyt mennään sit jännityksellä eteenpäin miten ne omat menkat alkaa tulemaan. Ikinä ne ei oo tullu normaalisti vaan aina kun niitä kiinnostaa. Eli kierroista ei osaa sanoo yhtään mitään.
Kotona telmuaa ja taistelee tyttö -07 ja poika -08.

 

Mahtuu mukaan! Onko teillä jo yritys päällä Malania vai odotatteko ensin ne kuukautiset?

Sanos muuta Sunflower! Olis niin helppoa suunnitella tätä hommaa, kun kaikki menisi kellon tarkkuudella.

 

Barbamama pilleri-menkat siis oli kesäkuussa ja kyl me nyt alotetaan het yrittäminen, ku ei yhtää tiiä miten ne lähtee tulemaan. varauduttu on, että se ei oo niin helppoa kun sitä luulee. jännittää!

 

Malania: Ei sitä tiedä. Kyllä niitä ensimmäisestä kierrosta tärpänneitäkin täällä on paljon piipahtanut Plussaonnea!

 

Kiva, kun taas uusia kolmosen kuumeilijoita löytyy! =)

Tän pinon paras puoli on just erilaiset ihmiset ja taustat! Kiva lueskella juttuja teistä muista, sama päämäärähän meillä kuitenkin on kaikilla. =) Ja todella paljon toivon plussatuulia teille, joille raskautuminen on ollut vaikeampaa ja kestänyt pidempään. :heart:

Tänne ei kummempia, tätä tylsää alkukiertoa eletään..sitä mukavampi, että täällä on käynyt paljon porukkaa kirjoittelemassa!! =)

 

Minustakin tuo yritystilanteiden erilaisuus on nimenomaan rikkaus. Mielenkiintoista lukea miten erilaisissa tilanteissa kukin on. Omastani voisin todeta, että meillä ensimmäinen oli aivan vahinko.
Toiselle annettiin lupa tulla kun on tullakseen, ja silloinkin tulin raskaaksi heti kun ensimmäinen kierto lähti käyntiin. Siihen tosin meni esikoisen syntymästä melkein vuosi, ja pari kuukautta sitä ennen aloin jo tuskailla, että joudunko tekemään vaikean valinnan taaperoimetyksen ja uuden raskauden välillä. Tällä hetkellä taas imetän edelleen kakkosta, enkä ole edes harkinnut väkisin vieroittamista, koska aiempaa kokemusta jo löytyy raskautumisesta imetysaikana (ja imetyksestä raskausaikana).

Kieltämättä tämä tilanne on minulle kuitenkin vähän uusi, kun on "jo" viides kierto menossa enkä enää olekaan tuosta noin vain tullut raskaaksi. Tietysti ikääkin on tullut tässä välissä jo lisää, ja kolmenkympin rajapyykkikin rikkoutunut. En tosin etukäteen ajatellut että se vielä mitenkään merkittävästi hedelmällisyyteen vaikuttaisi, mutta nyt sitäkin alkaa jo miettiä. Vaikka tietenkin tuo viisi kiertoa on vielä todella vaatimatonta teihin oikeasti pidempään yrittäneisiin verrattuna...

 

Kaikille uusille tervetuloa! Kyllä tänne mukaan mahtuu!

Liljan Kukka olin edellisen pinon päivittäjä ja en sitten ehtinyt sinua päivittää mukaan listalle. Anteeksi!!!

 

Minnarun ISOT onnittelut plussasta!

Joka päivä käyn täällä kuulumisia lukemassa, mutta ikävä kyllä en listalle enää takaisin voi tulla

 

Annastiinakerttuli: varmaan tutuu nämä meidän yritys kerrat yritysvuosien rinnalla pieniltä... mutta juuri ennen tätä plussaus kiertoa olin kuullut yrityksistä jotka kestivät vuosia ja aloin ajatella itsekkin että no se tulee jos on tullakseen mutta kyllä huoltakin alkoi olla ja tutkimukset oisivat olleet edessä ja se taas olisi ollut uusi askel ja kaikki alusta...
Itsekkin olen törmännyt tuohon että sinullahan on jo kaksi... ei se tässä vaan mihinkään ole vaikuttanut, olen toki todella onnellinen murusistani mutta tyhjä syli huutaa täyttäjää ja meillä on koko perheen juttu ollut tämä vauvakuume malttamattomana odotan että pääsisin lapsille kertomaan...
Mie oon pitäny tietoista palstailu taukoa joten mikä sinun tarina on tällä hetkellä, missä mennään joko hoidot on alkanut ?

Mie en näköjään osaa pysyä vielä täältä poissa...

 

Minnarun: Kiva, kun olet täällä vielä meidän kanssa turisemassa =) Oletko jo uskaltanut varata neuvolaa tai varhaisultraa?

Heja: Mikset voi tulla takaisin? Mitä sulle oikein tapahtui?

Mäkin kerron vähän omasta historiasta, kun listalla on tosiaan paljon uusia, jotka eivät ole näitä juttuja ehkä vielä sataan kertaan lukeneet

Mulla on kaksi lasta edellisestä liitosta (tyttö -00 ja poika -02). Esikoista yritettiin 9kk. Silloin olin jo ihan varma, etten koskaan lasta saakaan ja itkin joka kerta, kun kuukautiset alkoivat. Vauvakuume oli siis tosi kova. Kun "luovutin", huomasin olevani raskaana. Ehkä siinä jutussa on jotain taikaa? Toista alettiin yrittää aika nopeasti, koska laskettiin yritykseen menevän taas ainakin puoli vuotta ja haluttiin pieni ikäero. Sillä kertaa tärppäsikin heti. Olin siis uudestaan raskaana, kun esikoinen oli 10kk. Se tuli parisuhteen kannalta ehkä vähän liiankin äkkiä näin jälkeen ajatellen....

Nykyisen miehen kanssa ollaan puhuttu yhteisen lapsen toiveesta alusta asti. Miehelläni ei ole ennestään lapsia, mutta vauvakuume on kova. Yritys aloitettiin 2010 keväällä. Päätettiin ottaa rennosti ja mennä tjot meiningillä. Raskaus sai taas alkunsa ensimmäisestä yrityskierrosta. Olimme molemmat onnemme kukkuloilla ja lapsillekin kerrottiin odotuksesta aika nopeasti. Np-ultraa en osannut edes pelätä, kun aiemmin se on ollut vain iloinen juttu. Tällä kertaa se oli suuri shokki. Saimme erittäin huonoja uutisia ja samalta istumalta meille lueteltiin vaihtoehtoja mitä emme olisi koskaan halunneet kuulla. Istukkanäytteen varmistettua saman mitä useampi lääkäri meille jo kertoi, päädyimme rankkaan päätökseen raskauden keskeytyksestä.

Olen puhunut tästä meidän kokemuksesta täällä avoimesti vaikka tiedän monen paheksuvan päätöstämme. Sitä ei kuitenkaan tiedä ennenkuin omalle kohdalle sattuu, että miten siinä tilanteessa käy. Itsekin olen vastustanut aborttia aiemmin enkä olisi koskaan uskonut tekeväni sitä mitä tein. Kun lääkärit lyövät pöytään faktoja ja kauhukuvia tulevaisuudesta ja vaakakupissa on lapsen menetys tai lapsen kärsimys, ei hyviä vaihtoehtoja olekaan. Onneksi saimme synnytyksen jälkeen jutella sairaalapapin kanssa, joka lohdutti meitä eniten. Hän oli oikeastaan ainoa, joka osasi pukea sanoiksi sen mitä teimme: otimme lapselta kärsimyksen itsellemme kannettavaksi. Surua käytiin yhdessä perheenä läpi. Lapset muistavat aina piirtää perhekuviin pienen enkelin :'( Heillekin pikkuveli on aina olemassa vaikka muut läheiset eivät surumme jatkumista enää ymmärrä. Ulkopuoliselle se on kaikki historiaa ja unohdettua, mutta meille ei. Koen, että mulla on kolme lasta, kaksi elävää ja yksi enkeli.

Kaiken sen rankan surun keskellä alkoi elää pakkomielle uudesta raskaudesta. Ei mikään koskaan korvaa menetettyä lasta, mutta raskaus toisi uutta iloa elämään. Syksyllä aloitimmekin uuden yrityksen heti, kun se oli palautumisen jälkeen mahdollista. Ajattelin silloin, että olen vuodenvaihteeseen mennessä raskaana. Nyt ihan naurattaa kuinka optimistinen olin. Lasketun ajan ylittäminen oli tosi rankka hetki, mutta sen jälkeen paineet hieman helpottivat. Keväällä otinkin yrityksen rennommin, jätin tikutukset, lämpöjen mittaamiset ym. pois ja rakasteltiin silloin, kun huvitti eikä kalenteri kädessä. Eipä auttanut sekään...

Paineita raskautumiseen on ikäni vuoksi. Olen 36 vuotias ja riskit kasvavat koko ajan. Meille kun on jo osunut kohdalle käänteinen lottovoitto, ei haluttaisi missään nimessä kokea vastaavaa uudestaan. Myös äitini aikaiset vaihdevuodet ovat mielessä eli meillä ei välttämättä ole kovin montaa vuotta oikeasti aikaa odotella. Siksi hakeuduimme yksityiselle tutkimuksiin, kun täysillä yrittämistä oli yli puoli vuotta keskeytyksen jälkeen. Tutkimuksissa ei löytynyt syytä meistä kummastakaan, mutta olosuhteet huomioon ottaen hoidot aloitettiin, jotta raskaus saataisiin alkamaan mahdollisimman nopeasti.

Nyt on siis kolmas yrityskierto hoidoilla menossa. Hoitona meillä on hormonilääkitys mulle. Alkukierrosta clomifen, jonka on tarkoitus avittaa ovulaatiota tapahtumaan joka kierrossa ja hyvin kypsyneillä folleilla. Ovulaation jälkeen lugesteron, joka taas avittaa keltarauhasen toimintaa eli pitäisi auttaa kiinnittymisessä ja tukea mahdollisesti alkavaa raskautta alkuun. Nyt on ensimmäinen kierto tuplamäärällä clomifenia, joten se tuo taas omat jännityksensä kuvioihin... Huomenna olisi ultra, jossa katsotaan mitä munasoluissa tapahtuu. Jännää nähdä onko lääkemäärän tuplaus tuonut lisää folleja. Sivuoireena noista lääkkeistä tulee vaihdevuosioireita (kuumat aallot) ja raskausoireita (pahoinvointia, tissikipua, nälkää, jatkuvaa pissahätää jne), joten oireista ei voi päätellä mitään. Nyt täytyy turvautua testeihin ja varmistaa aina onko raskaus alkanut ennen kuin lopettaa lääkkeet ja jää odottelemaan vuotoa.

Vaikka välillä iskee toivottomuus ja ahdistus, kun ei raskaus ala, nyt on taas toiveet korkealla. Ehkä tämä lääkemuutos antoi taas uutta potkua. Vaikka ainahan toiveet ovat korkealla tässä vaiheessa kiertoa ja epätoivo iskee kierron loppupuolella ja kuukautisten aikaan. :stick:

 

Barbamama, kiitos kun jaot meidän kanssa! Haleja ja voimia, varmasti on rankkaa ettei raskautta kuulu. Toivon kuitenkin että pian teillä plussa pärähtäisi!
Jokainen joka arvostelee teidän ratkaisua voisi itse miettiä sitä sitten jos ikinä joutuisivat miettimään samaa.. Ei musta ole oikein arvostella muiden päätöstä. harmi jos jotkut on niin tehneet.

 

sitä pitimän lisätä että oksu tuli taas aamulla oispa kiva tietää mistä tää johtuu, tuskinpa raskaudesta (koska vuoto) mut mistäs sitten.. huoh..

 

Barbamama kirjoitti yllä hyvin, ei todellakaan ollut kellekkään pahaa mieltä aiheuttaa.

Minäkin olen saanut täällä purkaa ilot ja surut. Ja tuolta syksystä asti lukeneet kyllä tietävät, että pahaa oloa on purettu ja tukea siihen saatu

Taustoista voin kertoa minäkin. Eli mulla on itselläni exän kanssa kaksi lasta, jotka molemmat on saaneet alkunsa heti pillerit pois jätettyäni (joten tietenkin vähän oletin nytkin tapahtuvan niin).
Meillä kuitenkin meni erohommiksi, kun aloin kuopusta odottaa. Silloin päätin, etten halua enää ikinä lapsia.

Tapasin yhden miehen ja kerettiin olla vajaa vuosi yhdessä. Se oli sellanen "kiristys"suhde.. jos lapset ei sano isäksi niin ei ole suhdetta. jos ei tuu yhteistä lasta niin ei ole suhdetta.. jne jne.. samaan aikaan oli kuitenkin hyvä pitää varalla muita naisia.

Nykyisen tapasin alkutalvesta 2009 ja pillerit jätin helmikussa 2010.. nopeaa toimintaa, kun olin vielä päättänyt ettei enää lapsia. Mies sai kuitenkin toisiin aatoksiin ja yrittäminen alkoi.. ja musersi kerta toisen jälkeen.
Mielessä painoi edellisen miehen puheet kuinka suhteessa pitää olla yhteinen lapsi. Tuota asiaa sitten ollaan monet kerrat purettu ja puhuttu. Mies on sanonut, että hälle on ihan sama vaikkei yhteistä tulisikaan, hän ei meidän elämästä sen takia lähde mihinkään. Toki toivoo lasta, mutta ei ole pakkomielle.

Mulla on lasten isästä eron jälkeen tullut 20kg painoa lisää, musersi mua henkisesti kuin fyysisestikin (se on aivan eri tarina sitten), kuopuksen jälkeen, kun imettämisen lopetin odotin menkkoja 6kk ja sitten sain terot. Ja aloitin pillerit.
Nyt kun jätin pillerit pois, ei menkkoja tullutkaan kovin säännöllisesti. Viime syksynä todettiin pco ja sokeriarvot olivat korkeat. Eli jos oisin raskautunut, olisi ainoa vaihtoehto ollut insuliinihoito.
Olen siitä asti syönyt teroja ja metuja. Ja nyt sain keväällä clomit, jotka siis aloitan seuraavien menkkojen aikana.

Olen niin kiitollinen, että rinnallani on tuo mies, maailman rakkain :heart: tukena ja turvana. Joka päivä rakastan enemmän ja enemmän, joka erossa olotunti on ikävää.. ihan vieras tunne mulle.. ei ole ikinä ollut ketään kohtaan näin voimakasta tunnetta ja näin voimakasta luottamusta. Kaikki hänen tekojen ja sanojen ansiota, on osoittanut rakkautensa minua ja lapsia kohtaan.
Ehkä jopa sen takia niin kovasti vauvaa haaveilen.. miksi noin ihana mies,josta tulisi valtavan hyvä isä, ei ansaitsisi tulla isäksi. Ja minä jälleen kerran äidiksi..

Sektiolla on kaksi aiempaa syntynyt, joten se kolmas olisi se viimeinen, sitten menee piuhat solmuun. Salaa toivon jopa clomien antavan meille kaksoset, tosin se ois miehelle painajainen

 

Sen verran vielä lisään, että clomit on meidän ainoa "toivo", koska mies ei halua muihin hoitoihin ryhtyä.

 

Kiitos Sunflower! :hug: Testaa ihmeessä vielä varmuuden vuoksi! Vuotokin oli niin outoa, että mitä jos kuitenkin... Tuli mieleen myös se keskenmenon mahdollisuus mistä oli aiemminkin juttua. Vieläkö sulla tulee vuotoa? Kannattaisiko käydä lääkärillä varmistamassa, että kaikki on ok?

 

Mä testaan varmuudeksi vielä huomenna- ylihuomenna kun testi tulee (tilasin ovistestejä myös).
Kp 8 ja vuotoa tulee, vähemmän kyl ku eilen et kaipa se on loppumaan päin, ellei taas ala runsastumaan.. :/