Barbamama Joo onneksi moni ystävä on äitiyslomalainen niin voivat ajella vähän pidemmänkin matkan kyläilemään, varsinkin lasten kummit lupautuivat auttamaan miten vaan pystyvät.
Mies on melkein 26 (ite olen vuotta nuorempi). En tunne kyseistä henkilöä, mutta kaivoin tytön tiedot nykyajan vitsauksesta, facebookista. Ja se on totta, että ei taida tietää mihin on nokkansa pistänyt. Sen verran tiedän, että lapsista hän ei ole tietoinen (eikä siis ilmeisesti mustakaan) ja kova on ollut houkutus laittaa tytölle viestiä aiheesta.. Vielä oon kuitenkin malttanut mieleni. Se vois osittain jopa pahentaa tilannetta, luulisin.
Oma äitini auttaa kyllä aina kun vaan apua tarvitsen, mutta välimatkojen takia ja autottomana on vaikea lähteä lapsia viemään. Kyllä tää selvästi myös piristää, kun lapset kotiin tuli, ei ehdi miettimään liikaa eikä voi itkeä koko aikaa. Sitä vaan välillä toivoo, että tää olis ohi menevä juttu ja sitä pystyis vielä jatkamaan, vaikka tiedän ettei siinä niin taida käydä. Ja koko ajan takaraivossa olisi vaan ajatus, että millon mies tekee saman uudestaan.
Tuskin siellä päässä on mitään liikkunut (muuta kun silmät
). Meillä on vuos sitten ostettu talo kuitenkin "taakkana" ja hankalaa on kun ei yhtään edes tiedä tän kohtaloa.
Mä siis sain vahingossa tietää tästä toisesta muutama päivä tapaamisen jälkeen eli kauaa ei ollut ehtinyt hautua. Ja on erinäisiä asioita (lauma sinkkuja kavereita ja alkoholi, nää yhdistettynä työkeikkaan toiselle paikkakunnalle, jossa oli mukana paljon naisia niin ei muuta tarvittu) jotka osittain on varmaan tähän ajanut. Mutta on ne syyt mitä tahansa niin musta on väärin ihan jo lasten takia tehdä näin. Sitä kun koko ajan kuulee syyttelyjä siitä, miten tää on mun vikaa niin kohta sitä jo alkaa ite asiaan uskomaan. Vaikka mä tiedän ettei se niin ole.
Lapset eivät vielä tiedä. Ajattelin kertoa asiasta sitten, kun on tieto uudesta asunnosta. Ja kun tietää vähän enemmän. Nyt ei osaa vastata edes omaan mieleen tuleviin kysymyksiin niin miten sitä osais lapsille vastata: / Sit on aika kertoa, kun tietää itse enemmän. Siihen asti on vaan kuunneltava itkemättä lasten tarinoita isistä..