N
nimimerkitön
Vieras
Hei, kysyisin teiltä asiaa, joka tuli eteen miehen kohdalla, josta en olisi tällaista uskonut. Olemme uusperhe. Mieheni on fiksu ja filmaattinen, työpaikallaan pidetty, hyvin koulutettu, aika hyvätuloinenkin. Ihastuin kiltteyteen ja hellyyteen, kokemuksia oli miehestä, joka oli kaikkea muuta kuin kiltti mulle :/
Mutta nyt sitten... On osoittautunut, että miehestä löytyy varjopuoli. Kittaa kaljaa vapaapäivinään. Ei räkäkänniä, vaan semmoinen kaappitissuttelija. Kohtuumaistelija, sanoisko. Mutta pienikin määrä alkoholia saa aikaan miehessä muutoksen todella pahantuuliseksi! Muuttuu silmissä. Saattaa hermostuksissaan etsiä musta vaikka mitä vikoja, mikä vaan syy kelpaa mulle huutamiseen ja mun haukkumiseen. Saa kauheita haukkumakohtauksia, huutaa että luulenko olevani kaunis, olen ruma läski (60 kg) jne. Hän itse ylipainoinen... Haukkuu perään sukuni ja huutaa, että olen hullu, kuten sisareni, joka on oikeasti cp-vammainen. Sydän itkee verta kun ajattelen tätä... Minä sitten yritän siinä rauhoitella, kaikki käy...
Mutta ei tämä mitään vielä. Yritin eilen rauhoitella ettei lapseni aikana huutaisi. Mies huusi vaan, ettei ole väliä vaikka kuulis. Päälle, että "vetäköön käteen, v**u. Lasta menin rauhoittamaan sitten, näytti tosi surkealta. Itku tuli, oli pakko ottaa pieni syliin ja itkeä.
Mitä tekisitte... Olen yrittänyt toimia oikein, valita "kunnollisen miehen", ettei lapsi joutuisi kärsimään minun takiani, mutta en ole onnistunut...
Yleensä mies kohtelee lastani (joka ei siis ole yhteinen) hyvin, kuljettelee harrastuksiin jne. Mutta jotenkin tuntuu, että maksattaa lapsellani sitä, ettei enää asu ja elä niiden lasten kanssa, jotka ovat ex-liitostaan.
Miten teillä muilla. Kohtelevatko uudet miehet hyvin lapsianne jotka ovat edellisistä liitoista? Voiko tällaisista asioista päästä eteenpäin? Ero kävi eilen mielessä. Koska lapsi on kuitenkin minulle miestä tärkeämpi, monin verroin, ja tulee aina olemaan!!! :snotty:
Mutta nyt sitten... On osoittautunut, että miehestä löytyy varjopuoli. Kittaa kaljaa vapaapäivinään. Ei räkäkänniä, vaan semmoinen kaappitissuttelija. Kohtuumaistelija, sanoisko. Mutta pienikin määrä alkoholia saa aikaan miehessä muutoksen todella pahantuuliseksi! Muuttuu silmissä. Saattaa hermostuksissaan etsiä musta vaikka mitä vikoja, mikä vaan syy kelpaa mulle huutamiseen ja mun haukkumiseen. Saa kauheita haukkumakohtauksia, huutaa että luulenko olevani kaunis, olen ruma läski (60 kg) jne. Hän itse ylipainoinen... Haukkuu perään sukuni ja huutaa, että olen hullu, kuten sisareni, joka on oikeasti cp-vammainen. Sydän itkee verta kun ajattelen tätä... Minä sitten yritän siinä rauhoitella, kaikki käy...
Mutta ei tämä mitään vielä. Yritin eilen rauhoitella ettei lapseni aikana huutaisi. Mies huusi vaan, ettei ole väliä vaikka kuulis. Päälle, että "vetäköön käteen, v**u. Lasta menin rauhoittamaan sitten, näytti tosi surkealta. Itku tuli, oli pakko ottaa pieni syliin ja itkeä.
Mitä tekisitte... Olen yrittänyt toimia oikein, valita "kunnollisen miehen", ettei lapsi joutuisi kärsimään minun takiani, mutta en ole onnistunut...
Yleensä mies kohtelee lastani (joka ei siis ole yhteinen) hyvin, kuljettelee harrastuksiin jne. Mutta jotenkin tuntuu, että maksattaa lapsellani sitä, ettei enää asu ja elä niiden lasten kanssa, jotka ovat ex-liitostaan.
Miten teillä muilla. Kohtelevatko uudet miehet hyvin lapsianne jotka ovat edellisistä liitoista? Voiko tällaisista asioista päästä eteenpäin? Ero kävi eilen mielessä. Koska lapsi on kuitenkin minulle miestä tärkeämpi, monin verroin, ja tulee aina olemaan!!! :snotty: