Toggle sidebar

Hei miehet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Salli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Salli

Vieras
Nyt teidän mielipidettänne tarvitaan. Olen päätöksen edessä. Synnytysten jälkeen olen saanut ""roikkuvatsan"". Ei se vaatteet päällä näy, mutta uimarannalla ja silleen on hankalaa. Ajattelin korjauttaa sen (olen muuten ihan simpsakka) mutta nyt luin naisten kokemuksia hommasta ja tajusin ettei se niin pikkujuttu olekaan ja että leikkauksesta voi tulla tosi vakaviakin seuraamuksia. Siitä jää vielä tosi pitkä arpikin joka aluksi punoittaa pahasti ja voi olla leveäkin. Toipuminenkin on hitaampaa kuin luulin. Siis olen menossa puihin. Kirurgi antoi ymmärtää että asia olisi pikkujuttu.
Mieheni ei sano sitä eikä tätä. Häntä kuitenkin (luulen)vatsani vaivaa.
Miehet sanokaa nyt, miten juttu on? Vaivaako tuollainen asia miestä? Jos, niin kuinka paljon? Kannanko vaan vatsani ylpeänä, onhan se tuottanut monta iloista lasta vai pitääkö minun hävetä ja piilotella sitä? Tarvitsenko pikemminkin psykiatria kuin plastiikkakirurgia. En halua menettää miestäni. Haluan että hän pitäisi vatsastani(kin).
Haluaisin tehdä tässä(kin) viisaan ja lopullisen päätöksen.
 
""Tarvitsenko pikemminkin psykiatria kuin plastiikkakirurgia. ""

Tarvitset.

Vatsa kuntoutuu treenaamalla, mikäli se on ongelma.

Leikkauksissa on aina riskinsä eikä niihin kannata mennä ennen kuin ongelma on paljon suurempi kuin riski.

 
Kirurgi sanoi, että vaikka kuinka jumppaisin ja laihtuisin se roikku jää. Kuntoilekin paljon. Eihän se mikään hirveä ole, siis en ole monsteri, mutta roikku kuitenkin.
 
Miten olis jumppasali? Siellä roikkuvatsa joko korjaantuu tai ei, mutta miehesi näkee että olet ainakin yrittänyt. Ja vaikka masu ei kokonaan suostuisi siellä rehkiessä häviämään, niin jos miehessäsi on edes pikkuisen reiluutta, hän ei anna sen enää häiritä. Varmaa on, että miehesi arvostaa sinua tuon jälkeen aivan eri lailla, kuin jos et edes yrittäisi tehdä vatsalle mitään, tai jos vain yrittäisit ostaa leikkauksella ylimääräiset pois.
 
Mieti mitkä ovat arvosi? Jos vatsasi roikkuu niin, että pulju peittyy niin sit on asia erikseen. Mielestäni nykyaikana mietitään aivan liikaa mitä pitäisi näyttää. Jos miehelläsi on kaikki kotona, niin hän ei ole moksiskaan vatsastasi. Itselläni on ihan sama ongelma, mutta en anna sen enää vaivata itseäni mitenkään. Odotan kauhulla tyttäreni kasvavan tähän pinnalliseen maailmaan. Kannatan jumppaa!
 
Minkälainen vatsa sitten on, onko nahka venynyt vai miten roikku?

Mulla on liikaa rasvaa, mutta pitkänä ihmisenä raskaus ehkä helpompaa, kun lapselle on enemmän tilaa.
 
Pulju ei peity,ei se niin paha ole. Nahka siinä on venynyt. Lääkäri sanoi että vaikka kaikki rasva laihdutetaan pois (eikä läskiä juuri olekaan) nahka roikkuu. Muutama sentti pitäisi poistaa. Arpi olisi sitten n. 45 cm alavatsalla poikittain. Että kumpi sitten mahtaa miesten mielestä olla pahempi, pehmeä nahka vai punainen arpi. Tietysti arpi vaalenee ajan mittaan. Mies ei juuri sano asiaan mitään enkä kauheasti viitsi painostaa sanomaankaan, hän sanoo tukevansa minua tein niin tai näin. Laihtua voisin kyllä vielä ehkä 5 kg (en kyllä enempää) ja tietysti jumpata/kuntoilla enemmänkin. Tietysti jos saisi masun ihan litteäksi ja lihakset kivikoviksi se roikku olisi pienempi ja litteämpi.
Viimeisen synnytyksen jälkeen meni vuosia ennenkuin mies kosketteli vatsaani (ei kyllä oikein tee sitä vieläkään eikä puhu siitä itse)ja siitä jäi minulle kompleksi.
 
Salli rakas, nyt olet menossa saveen mietinnöissäsi. Ole ylpeä massustasi ja siitä, mitä se on tuottanut! Älä edes mieti mitä miehesi siitä ajattelee. Jos se häntä häiritsee, niin sitten voi miehen pukea hameeseen. Ja mikäli hän on normaali suomalainen mies, ei hänen rakkautensa lastensa äitiin riipu tämän vatsanahan koosta. Ihminen, joka on tasapainossa vartalonsa kanssa, makkaroilla tai ilman, on joka tapauksessa puoleensavetävämpi kuin kauneusleikkauksessa käynyt huonoitsetuntoinen. Ei miesten takia kannata itseään leikkelemään ruveta. Kuinka moni lapsensaantiin kykenemätön vaihtaisi lautavatsansa sinun venähtäneeseen... Nyt häntä pystyyn, me naiset ollaan aika hienoja otuksia, ja siihen ei vatsanahat vaikuta :)
 
Hienosti sanottu Kata, noin on alkanut tuntua minustakin, siitä tuo psykiatriajatus. Aloin ajatella että sitten kun vatsa olisi korjattu alkaisi joku muu paikka tuntua rumalta ja sitten olisin kohta arpia täynnä koko eukko.
Ehkä kysymys on siitä että mies ei kannusta minua olemaan se mikä olen ja minusta tuntuu että pitäisi olla parempi. Pitäisikö mies viedä psykiatrille myös?
 
Mitä jos lihottaisit vähäsen niin mahapussi täyttyisi ja löysä nahka tiukkenisi? Tuskinpa jumppaaminen vie maha römppöä pois... Tietysti se kirurgi on tehokkain.
 
Niinkuin muutkin kirjoittivat, et sina plastikkakirurgia tarvitse, tuskin sita psykiatriakaan. Mika mies se on, joka ei omien lastensa tuomia muutoksia vaimossaan kesta?

Seurustelin aikoinaan naisen kanssa jolla oli lapsia ja sama roikkuvatsa ""ongelma"" kuin sinulla. Oikein oli hoikka ja treenattu nainen, mutta kun iho ei ollut palautunut, niin minkas teet.

Vaikkei ollut edes minun jalkelaisteni aiheuttamaa, se ei hairinnyt vahaakaan. Siis minua. Naista itseaan kyllakin ja paljon. Voi sita peittelyntarpeen ja itseinhon maaraa. Se oli ongelma, ei venynyt vatsanahka. Aivan sama, naytinko pitavani vatsasta vai suhtauduinko siihen kuin sita ei olisi ollutkaan.

Ps. Jos korjautat vatsasi, niin mihin ""epakohtaan"" huomiosi kiinnittyy seuraavaksi?
 
Kirurki puhuu sontaa. Sillä on eurojen kiilto silmissä.

Vetäise korsetti mieluumin kuin annat puukottaa itseäsi ja altistut leikkauksen riskeille. Mitähän niitä on? sairtaalabakteereista alkaen siihen että unohtuu sakset mahaan kuin pihti-Virtaselle.
 
Inhorealisti, juuri noin aloinkin miettiä. Puhuin lapseni kanssa (tytär) ja hän oli jyrkästi sitä mieltä etten tarvitse mitään leikkausta, että kelpaan sellaisena kuin olen. Ai että tuli mukava olo. Vatsanihan on identiteettini, sen ymmärsin. En olisi enää minä korjatulla vatsalla, arpinen lattavatsa vain. Nyt minussa näkyy eletty elämä. Siispä salille ja metsään ja yritän vielä laihtuakin sen viisi kiloa.
Eikö niin?
Säästyneet rahat käytän muuhun piristävään.
Mutta miksi mies sitten ei uskalla koskea vatsaani kunnolla?
 
Jos vatsasi synnytyksen jälkeen on syy miehellesi jättää sinut, niin anna mennä! Mitä vittua teet noin tyhmällä ja tietämättömällä miehellä? Ei helvetti! Haloo??
 
Ei se jättämisestä ole puhunut. Viimeisestä synnytyksestäkin on jo aikaa vuosikymmen, mutta koko tämän ajan (vatsa venyi sen viimeisen aikana) mies on aina ""hienotunteisesti"" kiertänyt vatsan kohdan. Se on loukannut. Kun sitten ympärillä on koko ajan laihoja lattavatsoja (mies on vielä urheiluhullukin ja katsoo ihaillen myös naisurheilua) niin vähän hirvittää. Miksi ei se ihaile minua vaan kyylää noita laiheliineja. En minä mikään pulska edes ole. Jos menen ulos (miehenkin kanssa) saan kyllä muilta miehiltä kiitosta ja kohteliaisuuksia, mutta silloin aina ajattelen, että hehän eivät näe vatsaani. Eli olen saanut miehen käytöksen takia kompleksin. Enkä kyllä ole mikään vatsamonsteri niinkuin sanoin mutta miehelle laihuus on ihanne. Vaikka itse onkin aika hyvässä lihassa. Hänen äitinsä korostaa aina laihuuttaan.
Taitaakin mies tarvita psykiatria?
 
Ei se sun vatsa nyt mikään kovin iso voi olla, jos saat sen tungettua housuihin ""piiloon"" ja näytät vielä kaiken lisäksi hyvältä... Voi luoja tätä naisten huonon itsetunnon määrää!! Oikein alkaa v-ttaa isolla v:llä, kun lukee näitä juttuja. Sinähän olet pukannut tähän maailmaan pari tenavaa? Se ei varmaan käy jälkiä jättämättä - kun ikävuodetkaan eivät lisäänny ilman,e ttä väistämättä muutoksia tulee. Jos yksikin mies joutuisi puristamaan pilostään 3.5 kiloa painavan lapsukaisen ulos, niin meidän ei enää varmaan tarvitsisi käydä esim. synnytyspeloista, kivunlievityksestä, raskausarvista sun muusta näitä keskusteluita.

Jos sinun miehesi ei kestä sinun vatsaasi, niin suhteessa on jotain mätää. Ihan oikeasti. Onko hän virheetön? Voisiko häntä verrata vaikkapa Markus Pöyhöseen, joka voisi saada minutkin vastaamaan puhelimeeni Elina Pöyhönen???

Minulla on pömppövatsa ja se on mieheni mielestä aivan ihana. Ei minusta vaan. Mutta olen sujut sen kanssa ja enpä minä itseäni häpeile saunassa tai muutenkaan alasti. En ole vielä koskaan huomannut mieheni silmissä arvostelun aavistustakaan.

Mitäs, jos yrittäisit vain yrittää suhtautua asiaa niinkuin aikuinen nainen suhtautuu? Hyväksy itsesi. En usko, että miehesikään on virheetön.
 
Varmaan ""hoito korvien välissä"" on parempi kuin kirurgin veitsi. Vaimollani vatsanahka ""roikkuu"" ja synnytysarpia on todella paljon, minua se ei ole häirinnyt ja tuskin vaimoanikaan, ei hän ainakaan ole koskaan vatsaansa moittinut tai siitä puhunut.
Meillä itsekullakin on omat vikamme ja puutteemme ja minusta ""roikkuva vatsanahka"" on sieltä pienimmästä päästä. Kun vain itse hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet. Tällaisille synnytyksen aiheuttamille muutoksille ei kukaan itse mahda mitään ne vain pitää hyväksyä sellaisenaan vastaavasti kuin pituus, silmien väri jne.
Hyvää jatkoa, äläkä tee kärpäsestä härkää.
 
Joo, ihania vastauksia. Itse asiassa lapsia on neljä. Kaikki isokokoisia, viimeisen kanssa tuli tämä ""ongelma"". Housut jalassa ei ole ongelmia eikä hame päällä. Bikineissä kyllä. Muille kyllä kelpaisin. Ehkä mies ei sitten vain rakasta ""oikein"". Ehkä sillä on estoja. Mies itse on jo kaljuuntumassa ja ylipainoakin on (pömppöäkin), mutta aina hänellä on ollut kovat vaatimukset juuri paino- ja vartaloasiassa. Hän on yrittänyt saada minustakin himokuntoilijaa ja kyllä minä kuntoilenkin. Mahtaakohan hän projisoida omia ongelmiaan minuun tai saada minun itseluottamustani huonommaksi jostain sairaasta syystä.
 
Laura puhuu asiaa. Jos pömppävatsasi olisi niin paha kun annat ymmärtää, niin et pystyisi sitä housuilla peittämään, vaan kyllä se näkyisi sieltä ""läpi"".

Jos katselet hieman ympärillesi, niin huomaat, että nuorilla naisilla ei ole nykyisin vyötäröä ja aika monilla vielä tosi iso vatsa. Etenkin kun mieskään ei ole itse täydellinen, niin en ymmärrä hänen vaatimuksiaan.

Itse olen onnistunut saamaan omaa vatsaani hieman pienentymään Pilateksen avulla. Suosittelen! Pelkällä kuntosalilla tai jumpilla ei synnyttäneen naisen vatsa todellakaan lähde.
 
Hyvä AP (ja muut naiset) tässä tulee kipeä totuus. Hoikka ja trimmissä kunnossa oleva nainen on NAM ja pullukahko roikkumaha on……no kauniisti sanottuna pullukahko roikkumaha.

Kaikki miehet katsovat mieluummin hyväkroppaista ja tiukkaa naisvartaloa (ja –vatsaa) kuin löllyvää ihraa tai nahkaa. Näin se vaan on! Iso osa miehistä on vaan niin nössöjä että kaunistelee totuutta eikä ole huomaavinaan hyväkroppaisia urheilijapimuja. For you information, nämäkin miehet kuolaavat urheilijapimujen perään kunhan vaimo ei varmasti näe. APn mies on sen verran äijä ettei yritä teeskennellä mitään, pisteet tästä hänelle!

AP:n on siis syytä laittaa itsensä ja roikkuvatsansa kuntoon jos aitoa ja rehellistä huomiota kaipaa. Tai sitten voi joko vaihtaa nössömieheen ja kuvitella olevansa tosi prinsessa. Tai ainahan voi yrittää pelotella nykyisen miehen muuttamaan käytöstään ja taas voi kuvitella olevansa jotenkin parempi kuin on. Pelottelu ei tosin tule onnistumaan jos mies todella on Äijä isolla Ä:llä!
 
Äijä, sinullekin kipeä totuus: jos nainen saa valita, hän ottaa pitkän, tumman, isomunaisen komistuksen, joka tienaa paljon rahaa.

Kun noita ei kaikille riitä, sitten joudutaan tyytymään muihinkin. Mutta jos valitsemaan pääsee, niin perusäijät jäävät armotta hyllylle.

Ap, vatsa on vaan yksi pieni kohta ihmisestä ja vaikuttaa kiinnostavuuteen ehkä max. prosentin verran. Pakkauksessa on niin paljon muutakin sisältöä.
 
Haloo Cindy, totta kai. Ja miesten kohdalla peli on vielä armottomampaa kuin naisten, naispullerot sentään saavat halutessaan kännipanon toisin kuin pulleromiehet. Onneksi mittani ovatkin 190/90/8 (viimeksi mainittu rasva%).
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa