Keskustelua PCO:sta. Ent.PCOnaiset ja Vauvakuume

...niinpä. Tahtoisin myös nähdä jo naistenpäivät, mutta alakerta hiljeni samantien kun terokuuri loppui eli siis kun söin sen määrätyn 10pv kp 15:sta. Nyt kp 5 eikä mitään elämää. Samassa meni mielikin matalaksi ja ei edes huvita peiton heilauttelut.

Niuku: en tiedä voiko sanoa, mutta samassa veneessä ollaan tavallaan. Mistä niitä naistenvaivoja nyt saisi.

sane: siis ymmärsinkö oikein, että clomeilla ei sitä toivottua ovista tullut ja teroilla vain pelkät menkat ilman ovista...anteeksi tyhmyyteni, ehken muista mitä kirjoittelit aiemmin jne.

Omasta navasta vielä sen verran...että, paino on tipahdellut n. 4,5 kiloa nyt maaliskuun vikasta päivästä tähän päivään nähden. En tiedä onko kohtuullinen määrä, mutta toivoisin tiestysti tahdin ainakin jatkuvat jotta kesäkuun lopussa olisi se -10kg. Se oli gynen kanssa diilattu luku ja sitten pitäisi viimeistään olla hormoonitoiminnassa parempia odotuksia (?)...no niin noh. En tiedä, tuntuu vain kovin vakaalta pudotukselta, mutta mitään alakerrassa ei tapahdu ja terotkin vain hetkellisesti antyavat toivoa parempaan.

En tiedä missä vaiheessa sitä uskaltaa soitella gynelle ettei terot toimi tai ettei mitään elämää ole missään...ehkä se jäisi sitten kesän lopulle...sitten gynekäynnistä on 5kk ja terokuureja useampi takana ja painoakin pudoteltu.

Milläs aikataululla te muut olette edenneet, lähinnä hakemaan lisä ohajeita ja apua?

Moon huomannut, että joskus ajatellessa tätä tilannetta, tulee jopa fyysisesti pahaolo. En voi sille minkään ja se menee hetkessä ohi, mutta en tahtoisi vaipua masennukseen asiasta.

Siskokin sanoi, että jahka relaa niin voi alkaa tapahtumaan tavallaan "odottamattomasti", mutta....tiedättehän te! Kaikki tämä epävarmuus ja huoli. Jännitys, terveys asiat ja tietämättömyys.

Äitienpäiväkin tulossa ja suorastaan inhottaa. Älkääkä ymmärtäkö väärin, kaikki kunnia kaikille äideille, mutta jos olisi heti ehkäisyn jätettyä tullut tämä tyttö raskaaksi, olisin jo itsekin äiti!!

Niuku: no ei tota sunkaan tilannetta kyllä helpoksi voi kuvailla. Ei.

 

neunu no tuntuupas vaan siltä että samassa veneessä ollaan... meikä tyttö nyt sitten odottelee mitä tuo OYSin gynen konsultaatiopyyntö tuo tullessaan ja vieläkö se mun tk lääkäri sanoo ettei tiedä mitä vois tehdä... aaargh... Kauanko sulla käytettiin ehkäisynä niitä piikkejä? Mulle se yksityinen sanoi että mun kohdalla voi olla jopa niin että se implanon kapseli laukaisi mulla tuon PCOS:än ja kilpparin vajis ja kapseli yhdessä nostaneet painoa sitten vuosien kuluessa... nyt oon onneksi itekkin saanut painoa tippumaan siitä kun kapseli poistettiin (09/09) n.13 kg... parhaasta huipusta on lähtenyt jo melkein 20kg...

 

niuku: mulla oli depo-provera käytössä vain pikkasen yli 6kk eli ei kauhean kauan. Moon mielessäni kyllä päätynyt samaan tulokseen, että se piikki kyllä on osasyyllinen asiaan, sano kuka tahansa mitä tahansa. Mullon ollut alusta asti sellainen tunne. Mullahan ei ole ollut ikein mitään PCO:lle tyypillisiä oireita, ei edes epäsäännöllisiä menkkoja. Ei hirsutismiä. Nyt sen ehkäisyn jätettyä on menkat vain hukassa. En ole edes pitänyt kiirettä tavallaan kun olen vain odotellut niitä saapuvaksi sen e.piikin jälkeen...en edes ole voinut kuvitella mitään muuta...

Tuntuu vain hölmölle odottaa niitä...että tulis nyt edes kerran niin rauhottuisin hetkeksi.

Niuku: me ollaan niin samassa veneessä :ashamed:

 

Edelleenkään ei kuukautisia. Maanantaina teen taas testin ja soitan lisäapua.
Neunu; teroilla mulle tulee kuukautiset, mutta ei välttämättä ovista. Clomeilla kasvatetaan munasoluja, mutta mulla ei ole ilmeisesti kahteen kiertoon, mihin syönyt, niin kasvanut munasolua. Yksi on ainakin varmistettu uä:lla ja tää toinen kierto ovis tikuilla ja ne viivat oli ihan miten sattuu viikon ajan. Ei pystynyt kyl yhtään luottaan, tänään positiivinen, huomenna nega ja seuraavana taas positiivinen.


Söin aikanani teroja vuoden ajan siihen, ettei kuukautisia ja teroilla tuli ihan päivälleen. Eli ei ne ainakaan helpottanut mun raskautumista. Ovistikkuja en sillon käyttänyt, mut jos olis ollut oviksia, niin kai se joskus olis näkynyt jolkakin tavalla tai myöhästyneitä kuukautisia.

Mitään tuntemuksia et menkat alkamassa ei ole. ajoittain pientä pahoinvoitia töissä aamusin, mut todennäkösesti johtuu heikosta aamupalasta ja väsymyksestä.
En ole saanut nukuttua pitkään aikaan hyvin, kun tressaan kaikkea mahdollista nykyään.

Joo tressin vähentäminen auttas, mutta mites vähennät kun kamala pelko, et hoidot ei auta ja jään lapsettomaksi. Nyt olen pohjamudissa, en voi kiistää. Ajatukset kulkee todella synkkää rataa. Eikä töissä kahvitunnin vauva ja raskaus keskustelut ainakaan helpota mun oloa.
Mihin tahansa menen huomaan vain hekuvat isomahaiset naiset ja tunne piston sydämmessä, koska on minun vuoroni? Haluis jo että on minun vuoroni!

 

:flower: voi naiset, mitä me tehdään. Mun mieltä vihlas tämä totinen asia, että meitä on monta ja aivan liikaa - joille ei anneta mahdollisuutta. Synkkyyteen se mielen vie.

sane: joo, lapsettomien lauantai!!! Mutta musta tuntuu, että alitajunnassa vietän jok'ikinen päivä sitä :$

Ovistikuista. Joo, on tullut kokeiltua! Ja turhaan! Ihmettelin ennen PCO:ta miksi ovistikuissa näkyy plussa monasti ja aivan monta päivää perätystekin. Nyt en enää ihmettele. Ja silti olen sortunut tikuttelemaankin, etsiessä toivorikkaana oikeaa päivää. Mutta plussaa siellä vilahtelee monasti yhä eli ei tippaakaan paikkaansa pitävä. Sitten vasta suuttuisinkin jos raskaustestitkin olisivat plussia syyttä suotta! :headwall:

Niin mä meinasin, että terojen aikaan mulla tuli sellaista menkkamaista kipuilua ja selän jomotusta, että melkein jo luuli oikeasti jotain tapahtuvan. Mutta lienee vain mielikuvitusta sekin.

Huomenna voikin sitten vaipua varmaan syvästi pehkujen väliin ja synkistellä kun muut juhlivat äitienpäivää....kylläpä ahdistaa.

 

Ääh...Oli pakko tänne tulla narisemaan...On muutenkin ollut aika siipi maassa olotila, kun tässäkin kuussa jouduttiin pettymään taas yhden viivan kanssa...Nyt FB kaveri laittaa tilan päivitykseensä "Onnea KAIKILLE äideille, kyllä äiteys on niin ihanaa!!"
Aaaaargh!!On varmasti!!Jos vain joskus sen onnen sais kokea...Damn, et tää on taas ahdistavaa aikaa... :ashamed:

 

neunu mulle ei nuo terot suoneet minkäänlaista apua :ashamed: nyt sitten odotellaan jahka tuo tk:n lääkäri "uskaltais" jotakin tehdä... epäilen vaan sitä ettei se halua alkaa kantamaan vastuuta mun hormooni hoidoista. Eli voi olla että mun odotuksesta tulee pitkä :snotty: Mulla tosiaan itellä oli tuon vajaa 3 vuotta se hemmetin kapseli. Jos olisin tiennyt minkälaista harmia siitä tulee olisin päättänyt sen laiton toisin. Mun mielestä lääkärit eivät painota tarpeeksi sitä ehkäisyn jälkeistä aikaa. Sen perusteella mitä olen kuullut toisilta ihmisiltä kapselin ja piikin jälkeen on todellakin vaikea saada kropassa tapahtumaan mitään.

sane milloinkahan meille lapsettomuudesta kärsiville julistettaisiin ikiomapäivä? vaikka sitten tuo lapsettomien lauantai

Sen tiedän että huomenna mulla tulee olemaan töissä olo yhtä helvettiä, kun ympärillä pyörii kasoittain onnellisia lapsiperheitä. Mammat mahat pystyssä onnellisine ilmeineen ja jopa ne kettuuntuneen näköiset vanhemman joiden lapset eivät osaa käyttäytyä nostattaa mun mieleeni asoita joita haluaisin itsekkin kokea, enkä vain olla se ainainen sivusta katsoja.
Yritän sitten siellä hyöriä ja pyöriä iloisen näköisenä passaamassa niitä perheitä....(olen siis tarjoilija) oman pahanolon saattamana.
Se on kyllä aivan totta, että kun itsellä on asia ajankohtaisena niin tulee kiinnitettyä jotenkin vaistomaisesti tälläisiin asioihim huomiota. Aiemmin, miettii vaikka pari vuotta takaperin kun emme olleen vielä päättäneen asiaa ajankohtaiseksi ei mulle itseni mielestä ollut niitä lapsiperheitä mun pöydissä paljoakaan. Vaikka uskonkin ettei se määrä tähän päivään ole lissäntynyt. Nyt vain siihen kiinnittää enemmän huomiota.. Kuten myöskin tähän uuteen If vakuutusyhtiön mainokseen jota mainostetaan vastasyntyneiden vanhemmille.


Tulipas taas vuodatettua hieman sydäntä.
:flower: meille lasta kaipaaville!!!

ja onnea niille äideillekkin tietysti!

 

Uskaltaako täällä toivottaa hyvää äitienpäivää? :ashamed: Ymmärrän, että oma lapsettomuus satuttaa. Toisten äitiys ei kuitenkaan ole lapsettomilta pois, joten toivoisin äideille mahdollisuutta iloita tästä päivästä. Sekin tuntuuu kurjalta ja epäreilulta, jos joutuu tuntemaan pahaa mieltä omasta äitiydestään, koska toisella ei ole onnistunut. Olisi myös hyvä muistaa, että pitkittyvä odotuksen odotus tekee kipeää myös niille, joilla on jo yksi tai useampi lapsi. Se ei pettymystä pois vie, että on aikaisemmin onnistunut, jos kovasti kaipaa lasta uudeksi perheen jäseneksi.

Mukavaa ja iloista päivää kaikille äideille ja äidiksi haluaville!

 

hyvää äitien päivää.

Minä sain äitienpäivälahjoista parhaimma tähän elämän tilanteeseen. Hartaasti odotetut kuukautiset alkoi viime yönä kamalilla krampeilla.
Kp 33 ja jos nyt uskois viimesimpään ovistikkuun niin dpo 14, eli sillon oltas hyvässä jamassa?
Maanantaina saankin sitten soittaa kontrolli aikaa ultraan, enkä pelkäämääni mitä helkuttia mä teen aikaa.

sain appiukolta mukaantuomiseksi viinipullon ja nautin sitä nyt muutaman lasillisen ja toivon että alkaa vuoden tipaton kausi

Tänään ei tee mieli fb:ssä heilua, kun kaikki hehkuttaa.
Eillen laitoin statukseeni hyvää lapsettomien päivää, ei kommentteja. Nyt kavereilla hyvää äitienpäivää niin kaikki tykkää.
No kyllä siellä näky muutamilla onnitteluja olevan myös lapsettomille.

Ja te keillä on lapsi, oikesti antoisaa äitienpäivää :heart:

Meitä vaan taitaa nyt olla monta PCOlaista jotka rypee pohjamudissa, mutta me nousemme ja loistamme auringon kanssa vielä kilpaa!

Ja kuka meistä olisi uskonut ehkäisyä hankiessamme, että siitä haittaa olisi voinut olla, kun vastuullisesti toimii.

 

Uskaltaako täällä toivottaa hyvää äitienpäivää? :ashamed: Ymmärrän, että oma lapsettomuus satuttaa. Toisten äitiys ei kuitenkaan ole lapsettomilta pois, joten toivoisin äideille mahdollisuutta iloita tästä päivästä. Sekin tuntuuu kurjalta ja epäreilulta, jos joutuu tuntemaan pahaa mieltä omasta äitiydestään, koska toisella ei ole onnistunut. Olisi myös hyvä muistaa, että pitkittyvä odotuksen odotus tekee kipeää myös niille, joilla on jo yksi tai useampi lapsi. Se ei pettymystä pois vie, että on aikaisemmin onnistunut, jos kovasti kaipaa lasta uudeksi perheen jäseneksi.

Mukavaa ja iloista päivää kaikille äideille ja äidiksi haluaville!

Uskaltaa, uskaltaa!!Ei tässä nyt kenenkään äitienpäivää olla jurottamisella pilaamassa!!Itsekkin onnittelin fabon kautta äitejä
=) Ei kenenkään äiteys minulta ole pois!!Joskus vaan on itsellä raskasta aikaa ja tuntuu että kaikki vauvavatsaiset/lastenrattaiset äityliinit käpyttää vastaan, kun itse kärsii niagaranputous päivistä ja tuskallisen tietoisena siitä, että ei tässäkään kuussa...
Mutta häntä pystyyn!!Eletään tässä hetkessä, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!!

 

täällä vaan ootellaan taas menkkoja saapuviksi. :| kp on jo 52 ja elettäkään siihen suuntaan et se punanen paroni suvaitsis saapua ei oo. mä oon niin väsyny tälläsiin pitkiin kiertoihin ja meinasinki että jos kävisin gynellä niin saisikohan tähän tilanteeseen jo terot? Sen kun tietää ettei tällein oo mahollista tulla raskaaks niin olis kiva saada ees nuo menkat sujuviks ja sitten alottaa alusta. Mulla on nuo metut tehny niin kierrot epäsäännöllisiks ettei ikinä, mikähän sekin syy mahtaa olla? ennen kun alotin metut niin mulla oli 30-33 päivää kierto ja kun metut alko niin huidellaan jo 60kp ja yliki. Onks muilla ollu tällästä?

 

Heippa!

Lueskelin ketjua ja päätin kirjoittaa oman tarinani, jospa se vaikka antaisi uskoa jollekin että pco:sta huolimatta voi tulla raskaaksi.

Mulla alkoi menkat 12 vuotiaana ja oli aina niin kivuliaat että oli pakko olla koulusta pois pari päivää. En voinut kuvitellakaan tekeväni mitään muuta kun maata sängyssä tai olla kuumassa suihkussa, niin kipeä olin. Myöskään ruoka ei ikinä pysynyt sisällä, oksentelin ja ripuloin menkkojen aikaan. Onneksi (silloin ajattelin niin) menkat tuli vaan 3-4 kuukauden välein, eli kierto oli tosi pitkä.

Vuonna 2004 kävin yksityisellä gynellä, joka diagnosoi polykystiset munasarjat ja sanoi että raskautuminen tulee luultavasti olemaan hankalaa, eikä yritystä kannata jatkaa kovin pitkään ilman hoitoja. Kuulemma puolen vuoden yrityksen jälkeen kannataisi jo hakeutua hoitoihin. Sain myös kehotuksen laihduttaa, sillä ylipainoa oli jonkin verran. aloitinkin lahduksen ja sain puolessa vuodessa tiputettua 18 kg. Elokuussa 2006 menimme mieheni kanssa naimisiin ja hääpäivänä jätin pillerit pois. Päätimme että vauva saa tulla jos on tullakseen, vaikka olin varma ettei vauvaa ilman hoitoja kuulu. Syyskuun eka päivä alkoi ekat menkat pillereiden syömisen jälkeen ja lokakuussa tein positiivisen raskaustestin! En voinut uskoa plussaa todeksi, mutta niin vaan oli käynyt; tulin ekasta kierrosta raskaaksi. Raskaus sujui ilman ongelemia loppuun asti ja synnytin kesällä -07 pojan. Kun poika oli puoli vuotias aloimme suunnitella toista vauvaa, tietoisina siitä että raskautumisessa saattaa kestää. Olin varma että onni ei voi olla enää toista kertaa meidän puolella ja tällä kertaa raskaaksi tuleminen kestää kauan. Menkkojakaan ei kuulunut, vaikka en imettänytkään enää, tosin söin minipillereitä, jotka lopetin huhtikuussa -08. Toukokuussa lääkäri määräsi minulle terolut-kuurin menkkojen aikaan saamiseksi. Silloin synnytyksestä oli kulunut 10 kk. Aloitin terolut-kuurin kesäkuun alussa ja ehdin syödä teroja viikon verran kun menkat alkoi. Heinäkuun lopussa odottelin menkkoja alkavaksi ja päätin tehdä raskaustestin varmuuden vuoksi, ja yllättäen siihen tuli plussa! En voinut uskoa että olin toistamiseen tullut raskaaksi ekasta kierrosta. Tyttö syntyi maaliskuussa -09. Tytön synnytyksen jälkeen aloin taas syödä minipillereitä, mutta syksyllä -09 tuli tunne että ne vaikuttavat mielialaani ja päätettiin miehen kanssa että lopetan pillerit ja mietitään toinen ehkäisykeino. Lopetin siis pillerit syyskuussa -09. Odotelin menkkoja alkavaksi lokakuussa ja ne tulivatkin, samoin marraskuussa. Ehkäisyä meillä ei tuolloin ollut lainkaan, sillä elin edelleen siinä uskossa etten tule helposti raskaaksi, vaikka niin oli jo kahdesti tapahtunut. Jouluna ihmettelen kun menkkoja ei alkanut kuulua, vaikka edelliset oli olleet lähes 2 kk sitten. Tein raskaustestin jouluaatonaattona ja se oli negatiivinen. Päätin että jos menkkoja ei ala tammikuun aikana kuulumaan varaan ajan gynelle. Tammikuun 28 päivä tein varmuuden vuoksi raskaustestin, sillä olin lähdössä juhlimaan. Raskaana en uskonut olevani, sillä edelliset menkat olivat tosiaan olleet marraskuun alussa, joten uskoin ovulaationkin olleen jo ajat sitten jos ollenkaan. Mutta niin vaan kävi että testiin piirtyi kaksi viivaa ja olin jälleen raskaana. Soitin heti seuraavan päivänä neuvolaan, josta sain lähetteen alkuraskauden ultraan. Seuraavalla viikolla kävin ultrassa, mutta kohdussa ei näkynyt muuta kun ruskuaispussi. Lääkäri epäili raskauden olevan niin alussa ettei alkio vielä näy. Itse olin varma et raskaus oli mennyt kesken. Sain uuden ultra-ajan kuukauden päähän, ja silloin pikkuinen sydämen syke löytyi! Nyt siis odotan kolmatta vauvaa ja laskettu aika on lokakuussa. Yhtään keskenmenoa en ole saanut ja kun kun viime np-ultrassa kysyin ultraajalta näkykö munasarjoissa monirakkulaisuutta, ultraaja sanoi että ihan terveeltä normaaleilta nämä näyttävät ja kun kerroin sairastavani pco:ta, ultraaja ihmetteli asiaa ja totesi että luultavasti aiemmat raskaudet ovat hoitaneet pco:n.

Mä toivotan teille sydämestäni paljon tsemppiä ja plussatuulia! Toivottavasti edes joku sai hieman toivoa siitä, että pco:sta huolimatta voi tulla raskaaksi. =)

marza

 

Ja ensi hätään tahdon myös sanoa ettei minullakaan ole ollut mitään pahaa ajateltavaa äitienpäivän viettäjistä ja heille kuuluvasta onnesta. Ei, ei. Mutta onhan se pirun hankalaa olla onnellinen siitä mitä ei itse ole voinut saada 8lukea onnea pursuavia fb päivityksiä jne). Lähinnä vain siitä mieli apena vain näkee sen oman kohtalon, ei sitä toisille suotua onnea.

Macy gray: todellakin, PCO voi ja koskettaakin monessa tilanteessa olevia, myös teitä joilla on jo onnistanut aiemmin...mutta tiedätkö, on se vain siltikin kovin vaikea päästä siihen ymmärrykseen jossa pystyisi asettumaan samaan tilanteeseen jo lapsia saaneiden kanssa. En tarkoita tätä pahalla, en missään nimessä.

Minua kiinnsotaisi tietää oletteko te muut pystyneet tai kertoneet PCO:nne muille, läheisille, äidille tai tietävätkö useat vauvahaaveistanne? (nim. "äiditön")

Itsellä PCO on todettu niin vast'ikään ettei ole tullut kerrottua monellekaan. Ja mitään säälipisteitä ei varsinkaan tahdo. Päinvastoin, tuntuu vian olevan itsessä ja jopa jotenkin itse aiheutettua. Naiseus ja kaikki muukin on vajaavaisena mielikuvassa ja sitä ahtaa mieleensä kaikenlaista hölmöä välillä. Kuten, tämä kysymys onko lihavuus yksi ja ainoa syy PCO:n vai toisinpäin ja omalla kohdalla se ehkäisyruiskeen käyttö (vaikutukset). Lisäksi kun aiemmin kamppaillut sukulaisten ja tuttavien vauva/ perheen perustamis uteluihin hyvinkin kiivastuneena sillä jokin uhma iski, että "samperi, liekö ollenkaan jälkikasvua tule" eli vapaahetoista lapsettomuutta. Monet omia lapsia tehdessään aina kyselivät, ettei jo olisi teillekin tulossa ja anoppilastakin muistettiin tuumailla, että eikös jo olisi aika, niin siitä sitä kasvatti pirun sarvia vain päähänsä ja päätti "näyttää". Kunnes, omaan nilkkaahan se osui kuitenkin!!!

Sitten ihan muusta. Mulla tämä painontiputus on taas jumahtanut. Niinkuin juuri luulin päässeeni hyvään vauhtiin niin mitä...pitäisi vaan mussuttaa uskollisesti niitä kasviksia ja muita terveellisiä ruokia eikä sortua herkkuihin. Nämä viime päivän odotukset menkkoja jne. ovat olleet liikaa ja rasvaisempi ruokavalio on ollut houkuttelevampi.

Juu ja katellisena lueskelin tuollaisista -18kg painonpudotuksista....tahtoo myös!

Teille kaikille omien tarinoidenne kertojille: mukavaa, että jaksatte jakaa elämäänne meidän epätoivoisten kanssa! Kaikki ovat jutuillansa tervetulleita, kyllä niistä aina jotakin potkua saa kun oikein jaksaa ajatella ja tsempata itseäkin.

 

m a r z a > Kiitos tarinastasi! :flower: Oli hyvinkin rohkaisevaa luettavaa. Mukavaa, että jaoit tarinasi meidän kanssa. Itse ainakin sain lisää toivoa luomusti onnistumiseen.

neunu > Olen kertonut pco:sta äidilleni ja myös toinen siskoni tietää. Muutaman kaverin ja ystävän kanssa olen myös asiasta puhunut ja he tietävät myös vauvahaaveesta. Uskon ylipainoni johtuvan enimmäkseen pco:sta vaikka välillä olen kyllä terveellisiä elämäntapojakin laiminlyönyt. Vähän aikaa sitten oli pitkähkö jakso, jolloin tuli herkuteltua liian usein ja tavan korjaamisesta huolimatta paino onkin nyt noussut pari kiloa. Toivoin Metuista motivoijaa ja apua, mutta ei näytä auttavan. Täytyy skarpata enemmän ja panostaa niin ruokavalioon kuin liikuntaankin.

Ymmärrän, että lapsettomana on vaikea ymmärtää jo äidiksi päässeiden raskautumisvaikeudesta kärsivien tunteita. Kieltämättä tuo esikoinen on lohtu, koska on lapsi jota paijata ja jolle osoittaa rakkautta. Onhan se ihan eri asia kuin osoittaa rakkautta puolisolle. Lapsettomien syli on tyhjä, meillä aikaisemmin onnistuneilla ei. Halusin muistuttaa asian olevan yhtä kipeä kaikille ihan senkin takia, kun tässä pinossa on ollut tähän asti niin hyvä ja kannustava henki. Olisi sääli, jos tällainen vertaistuen mahdollisuus menetettäisiin oman pahan mielen vuoksi.

Olen viime aikoina malttanut kommentoida huonosti. Pahoittelen sitä, koska mielelläni huomioisin toisten kuulumisia enemmän. Minusta tuntuu, että mulla on nyt menossa jonkinlainen kriisi tämän asian kanssa. Diagnoosi kun tehtiin juuri ennen kuin yritys aloitettiin ja täytin vähän aikaa sitten pyöreitä kymmeniä. Nämä kaksi asiaa yhdessä ahdistavat välillä paljon ja tilanteen kanssa on vaikea päästä sinuiksi. Olen myös kärsinyt haluttomuudesta ja sehän vaikeuttaa asiaa entisestään. En kuitenkaan ole halunnut ottaa stressiä petipuuhista, ettei raskauden yrittämisestä tulisi väkinäistä. Se puoli vaikuttaisi nyt viimein helpottavan, joten jospa etenisin muittenkin asioiden osalta.

 

Metukat haettu...Huomen aamulla nappaan ekan...saas nähdä onko mitään jeesiä meikäläiselle.. :xmas: Jännittää :heart:

 

Iltaa vaan

Itse olen kertonut PCOS;ta äidille ja hän lörpännyt ystävällisesti muulle suvulle.
Appivanhempani tietävät että on ongelmia saada lapsia ei oikeestaan muuta.
Mieheni siskon perhe tietää.
Parhaat ystäväni tietää ja aika moni työkaveri.

Antavat tukea erilailla ja kun yksi kyllästyy mun juttuihin, voi puhua seuraavalle ja aloittaa taas ympyrän alusta.
Olen aika avoin tyyppi ja ehkä joku kapula tuohon suun eteen olisi ajoittain paikallaan.

Tänään valitin juuri töissä, et kuinka kauan jaksan tätä vuoristo rataa. Ensin ollaan intoo piukassa yrittämässä. Puolessa välissä kiertoa hermot kiristyy kun ovis toimii miten toimii ja loppuu kierrosta on maansa myyneenä kaivautumassa maahan kun ei tulekaan kuukautisia ja testit negaa. SItten koettaa hillopäivä ja tuntuu kun aloittaisi elämän uudestaan ja tästä kierrosta taas kaikki onnistuu ja kuukauden päästä taas maan alla. Todella rasittavaa / kuluttavaa nämä toiveikkuuden ja onnellisuuden eri muodot.

huomenna kp3 ja clomeja naamaan, ensiviikolla onkin kontrolli uä ja verikokeisiin meno. Nyt varpaatkin pystyyn.

Paino on täällä taitanut nousta, ei enään mitään kontrollia herkutteluun. Pakko ryhdistäytyä

 

Macy gray: :hug: toivottavasti minä en ole mieltäsi latistanut täällä, koska se ei ole ollut tarkoitukseni. En vain osaa asennoitu siihen asemaan jossa olet, en pysty mitään lohduttavaa kohdistaa sinuun. Toki, niinkuin tuumailimme, PCO on sama, kenelle vaan se on - eihän se miksikään muutu. Ja taisit saadakin kiinni pointtini. Että ei meistä varmasti kukaan ole "sinut" tämän asian kanssa, jotta voisi olla myötäeläväisempi toisia kohtaan kun itsellä oma lehmä ojassa. Voiko tämän asian kanssa edes olla "sinut"?

Ja ehkä tässä kokonaisuutena tuumailtaessa on tullut mieleen sellaisiakin synkkiä ajatuksia, että jos sitä jää tyystin lapsettomaksi. Ei vain koskaan saa. Tämä on niitä synkimpiä ajatuksia, mutta silti se kaivertaa siellä jossakin.

Metuista, Macy gray ja Kahlan: suosittelen (voiko noin sanoa?) :snotty: Mutta ne ovat ainakin ihan positiivinen seikka tässä kurjuuden keskellä. Ei niistä ainakaan mitään haittaa ole. Millä annostuksilla Kahlan syöt? Metformenia vai jotakin muuta? Omassa kropassa vasta kuukauden popsimisen jälkeen alkoi näkyä tuloksia, lienee se ihan yksilöllistä riippuen lääkeannostuksesta ym. Kuitenkin, en tiedä kumpaa kiitellä (metuja vai xenicalia->laiharilääke), mutta rasvaisempi ruoka tökkäsee aikalailla muutaman suupalan jälkeen. Sitten saa juosta vessaankin aikalailla kiirehtien ja jollei ala sitä kautta viimeistään muodostumaan parempia elintapoja siis ruuan suhteen niin johan on kumma. Vertauskuvauksellisesti jos ennen saattoi syödä kokonaisen pitsan, nyt menee vain joko puolet tai siitäkin puolet. Alussa nestettä poistuu elimistöstä kiitettävästi, pissalla sai juosta. Tasoittuu kyllä ekojen viikkojen jälkeen. En sitten tiedä ovatko nämä mun hlökohtaisia kokemuksia vai muillakin vastaavia...(?) No, mutta metut mielestäni auttavat ainakin hillitsemään himoa makeaan ja ruokaan ylipäätään, kaiken sen muun tehtävänsä lisäksi. Laiharilääkkeillä saan siepattua rasvaa kiinni sisuksissa niin, että kiirehän se vessaan välillä tulee senkin puolesta.

Macy g: ja älä vain minnekään katoa, tänne vain kertomaan juttuja ja jakamaan meille niitä niin ehkä mun maailman katsomus ainakin laajenisi En tahtomattani ole tälläinen, pahasti vain se oma lehmä ojassa. Koita ymmärtää. =)

 

sane: kirjoituksestasi oli helppo löytää omia ajatuksia...tai aivan kuin olisin sen kirjoittanut Niin kapula tai sukka tähänkin suuhun, musta tuntuu ettei tällä ole mitään rajaa. Mutta mulla ei ole kyllä kovin montaa ihmistä, jotka edes tietäisivät asiasta ja lopuille onkin vaikea kertoa. Häpeä ja oman arvokkuus naisena laskee heti omassa päässä kun kuvittelee kertovansa jollekulle ja kun siihen ei ragoitaisikaan niin mistä voin tietää, ymmärtävätkö ihmiset vai luulevatko he, että haluan vain huomiota tai olen itse sen aiheuttajan. No, vollotus sikseen.

Mutta vuoristorata on oiva sanavalinta. Sitähän tämä on. Toisena päivänä intopinkeänä ja toisena päivänä jotain aivan muuta.

Itsellä terot lähtee kaiketi ensi viikolla popsintaan ja sopii toivoa, että jotakin iloa tästä kymppipäiväseistä popsinnasta olisi!

Siis lupaudun pitämään sane varpaatkin pystyssä! kaikkien meidän puolesta! :flower: =) :flower:

 

neunu > Et ole minua lannistanut eikä kukaan muukaan täällä. En myöskään ole katoamassa vaikka välillä enemmän taustalla pysyttelenkin.

Uskon, että tämän kanssa voi oppia elämään, mutta hyväksyminen kestää kauan. Itse ainakin tunnen välillä jopa katkeruutta kroppaani kohtaan, kun on nyt minut näin hyljännyt. En tarkoita pelkästään raskautumisvaikeutta vaan myös painon kanssa kamppailua ja vaikutusta vointiin. Olin yllättynyt esikoisen tärpätessä niin nopeasti, koska en osannut kuvitella sen käyvän niin helposti vaikka silloin en pco:stani mitään tiennytkään. Jälkeenpäin on tuntunut niin kuin olisin aavistanut jotain tällaista olevan edessä.

Mulla on määrätty Metut maaliskuussa sellaisella ohjeella, että nostan annosta yhden tabletin viikossa neljään tablettiin asti. Vatsa ei tätä kuitenkaan hyväksynyt ja melkein jouduin tipauttamaan kahteen tablettiin päivässä. Kolmea olen kuitenkin nyt jatkanut vaikka ensimmäisen kolme viikkoa sillä annoksella kärsinkin etovasta olosta. Neljään en uskalla nostaa, koska olen huono syömään iltaisin tarpeeksi. Siihen kuitenkin pyrin, koska tämä kolme ei vaikuta ainakaan painoon mitenkään.

Makeanhimoa Metut eivät ole vieneet vaan herkut himottavat välillä kovastikin. Kromitabletin ottaminen aamuisin on vienyt hallitsemattaman makeanhimon pois, mutta sorrun silti edelleen ihan liikaa. Olen kyllä kiitettävästi jättänyt imelyksiä ostamatta enkä onneksi tunne juurikaan vetoa sipseihin. Vieraat ja vierailut koituvat kohtalokseni, koska oman perheen kesken emme kahvileipiä harrasta.

Iltapalani tällä kertaa 250g minitomaatteja ja kaksi kindermunaa. :headwall: (Lohduttaudun sillä, että söin sentään pari voileipää lapsen iltapalan aikaan) Ihan niin kuin tomaatit kumoaisivat suklaan kalorit. Aamulla on varmasti "ihanan" möhnä olo, kun ennen nukkumaan menoa olen pompauttanut verensokerit taivaisiin. :/ Huomenna on pakko koittaa liikkua pihasta.

 

Millä annostuksilla Kahlan syöt? Metformenia vai jotakin muuta?

Miulle lekuri määräs Glucophage 500mg nimisiä tabuja...Aloitin nyt ja otan viikon ajan yhden tabletin päivässä --> toisen viikon aikana annostus nostetaan 2 tablettiin päivässä --> ja kolmantena viikkona kolmeen..(Ohjeistus oli hieman puutteellista, joten en ole varma tapahtuuko lääkemäärän nosto liian nopeasti?) Miten teillä metujen käyttäjät on tuo annostuksen nostaminen mennyt?

 

Mä oon syönyt metuja nyt ööö 4kk ja tämä kierto on nyt joku tyyliin 51/31-35,testannu oon viimeks 8 päivää sitten.Ei merkkejä menkoista eikä raskaudesta.En oo aina jaksanu tänne tulla kun ottanu aivoon liikaa.Yrityksen tulevaisuudesta täytyy keskustella miehen kanssa että mitä tehdään kun sain töitä.Mies tosin on sitä mieltä jo valmiiks että ilman muuta jatketaan yritystä.Saas nähdä.Tsemppiä kaikille!!

 

Millä annostuksilla Kahlan syöt? Metformenia vai jotakin muuta?

Miulle lekuri määräs Glucophage 500mg nimisiä tabuja...Aloitin nyt ja otan viikon ajan yhden tabletin päivässä --> toisen viikon aikana annostus nostetaan 2 tablettiin päivässä --> ja kolmantena viikkona kolmeen..(Ohjeistus oli hieman puutteellista, joten en ole varma tapahtuuko lääkemäärän nosto liian nopeasti?) Miten teillä metujen käyttäjät on tuo annostuksen nostaminen mennyt?

Mulla oli metuista ihan näin:

1.Viikko 1 metulla
2.Viikko 2 metulla
3.Viikko 3 metulla

Ja nämä siis syömisen ja juomisen yhteydessä ehdottomasti!Mä syön vaan 2 metua päivässä yleensä koska 3 aiheutti järkyttävää vatsakipua ja pahoinvointia.Näitä ei saisi syödä raskausaikana niin kantsii varmaan ajoittain tehdä testi
Itsekin aattelin tehdä kun kp 51 meneillään

 

Näitä ei saisi syödä raskausaikana niin kantsii varmaan ajoittain tehdä testi

Metformiinia voi käyttää raskausaikana. Lääkärini ei olisi suostunut reseptiä kirjoittamaan muuten, koska tietää raskautumisyrityksestä. Sitä en tiedä onko annosta syytä muuttaa.

Mulla annostusohje on seuraava.
1. viikko: 1 metu aamuisin
2. viikko: 1 metu aamuisin ja iltaisin
3. viikko: 2 metua aamuisin ja 1 iltaisin
4. viikko: 2 metua aamuisin ja iltaisin

En kuitenkaan ole pystynyt etenemään tuon ohjeen mukaisesti vaan pysyttelen vielä toistaiseksi tuossa kolmannen viikon annostuksessa. Ekan kolme viikkoa annoksen nostaminen kolmeen aiheutti vatsakipua ja etovaa oloa.

 

B) B) B) Mikä ilma B) B) B)

Niin, kyllä metuja (ainakin metformen nimistä lääkettä ) voi syödä raskaudenaikana. Itse sain kehotuiksen kuitenkin ottaa yhteys lääkäriin (määränneeseen lääkäriin) jos raskaustesti näyttäisi plussaa, koska sitten suunitellaan tuo raskausajan lääkeannostus uudelleen. Minulla siis tuo nk. PCO:n "aiheuttama" 2.tyypin diabetes, johon tavallaan ensisijaisesti syön metuja.

Tarkennusta, oliko teillä nuo määrärtyt annostukset 500mg vai isommalla annosmäärällä? Mietin vain. Lähinnä onko omani lääkeannostus se yleisin vain vähäinen, jona sitä itse pidän... jos teillä muilla on jotakuinkin 500mg per tabletti ja sen kolmasti otatte päivässä niin yhteensä saisitte 1500mg...silloin itsekin pääsisin samaan, annostuksella 750mg*2 (aamuin, illoin 1 tbl). Lääke on metformen debot (pitkävaikutteinen), 750mg. Onko muilla debotteina?

Asiasta kukkaruukkuun, lisäinfona Nkl:n tutkimukseen osallistumisesta. Täällä ei siis ketään joka olisi moiseen joskus osallistunut? Niin no, sain lisätietona tutkimuksen koskevan: perus gynekäynnit, miehen siittiöiden tutkimukset, muut perusterveys tutkimukset (muut sairaudet jne.) ja jatkotoimenpiteenä ravitsemusneuvonta, liikunta ohjeistus ja tietty kohderyhmä tähän tutkimukseen osallistuneista saattaa saada kuntosali-lipukkeet ilmaiseksi, plus personal trainerin. Mutta lääkkeet tulisi jättää kokonaan pois, ei metuja, varsinkaan teroja eikä minun mitään muutakaan. No, pistää kummastuttamaan. Miten tämä nyt laihdutus-tutkimukselta haiskahtava juttu voi jyrätä toisen gynen määräämät metut ja terot sun muut?? Eli nyt kun olen päässyt hyvään vauhtiin metujen kanssa, saanut kilojakin kuriin vähäsen, niin pitäisikin ilman apuja laihduttaa liikunnalla kun sitä teen jokatapauksessa yhdessä lääkityksen kanssa!! Auttakaas nyt. Mitä tästä pitäisi ajatella? Sain mietintä aikaa osallistumisestani tutkimukseen, mutta vähän alkoi tuntumaan etten ole kiinnostunutkaan...lääkkeiden puolesta puhuja en ole, mutta jos niitä on määrätty ja arvot sen verikokein todistavat niin eikös niitä silloin jauheta...? Liikunnan merkityksestä kun ei pelkästään ole PCO:ssakaan kyse...

No tulihan saneltua. Ja kertokaa nyt reippaasti vaan oma näkemyksenne asiaan. Olisiko joku omassa tilanteessaan kirkuen jo menossa tutkimukseen, jossa ei lääkkeitä käytetä vaan liikuntalipulla kaloreita kulutetaan? okei, okei, perustutkimuksia kuuluu samaan sopimukseen, mutta....mutta...

 

...Unehtui, oletteko kiloklubilaiset tai muuten vain sillä palstalla pyörivät lukeneet kiloklubin asiantuntijoiden kommentit PCO:sta & laihduttamisesta ja ruokavaliosta?