Todellisuudessa lestadiolaisuudessakin on kyse vallankäytöstä, joka kohdistuu erityisesti naisiin. Nainen on hiljaa, nainen on kotona ja vain synnyttää, naispapit ja naispuhujat ovat kiellettyjä, nainen antaa kaiken anteeksi, edes avioeroa ei saa, vaikka mies hakkaisi henkihieveriin. Naisilla ei ole ääntä. Itseasiassa koko homma ei juuri eroa Koraanin ja Islamin äärimmäisen tulkinnan muodoista, joissa naiset puetaan kaapuihin. Täällä se kaapu vain on häpeä ja hiljaisuus. Aivan todella kiva juttu, että erityisesti naiset ovat mukana ylläpitämässä systeemiä, joka on käytännössä yli sata vuotta naisten oikeuksissa taaksepäin.
"Väitetään, että lestadiolaiset pitäisivät seksuaalista väkivaltaa syntinä, mutta nainen ei koko liikkeen parissa viettämiensä seitsemäntoista vuoden aikana kuullut kertaakaan kenenkään sanovan niin.
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta ei puhuta, päinvastoin. Väkivallan jatkumista pönkittävät opilliset rakenteet, kuten se, että seksi kuuluu vain avioliittoon.
Seksiä harrastetaan seurauksista välittämättä. Mies, jolla on usko kilpenään, saattaa pitää yllä itsestään oikeamielistä kuvaa, joka on täydellisessä ristiriidassa kotona vallitsevan todellisuuden kanssa.
Jos vaimo ei anna miehelleen anteeksi, sanotaan, että usko ei ole kunnossa. Tämä toiminta on rakenteellista väkivaltaa, uskon voi kuka tahansa kyseenalaistaa milloin vaan.
Kun antaa anteeksi, se tarkoittaa sitä, ettei asiaan saa enää palata. Tämän pelin hallitsee jo neljävuotiaskin ja osaa myös käyttää sitä hyväkseen.
Tämä on osa lestadiolaisuuden oppia, osa sen rakennetta. SRK ulkoistaa synnin yhteisöstä.
Ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että tekijöiden ei ajatella olevan uskovaisia tehdessään rikokset.
Sosiaalisessa hierarkiassa korkealla olevat tietävät, mitä lestadiolaisten arjessa tapahtuu. Kyse on siis järjestelmällisestä kieltämisestä." Lainaukset täältä: http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2011/numero-6/herrain-huoneissa
