Saitko
Miwwi puhuttua itsesi hc-mittaukseen?
Simpu83 Onnea ihanista ultrakuulumisista! Muistaakseni ne alkaa liikkumaan rv9 tienoilla. Eli parisen viikkoa olis jo liikkunut. Niillä viikoilla ultratessa meidän pieni tosin aina nukkui (kävin kahdesti niin, että olis kuulunut jo liikkua), mutta nt-ultrassa olikin sitten jo hyvin hereillä. Onneksi niillä on niissä ultrauslaitteissa se kelaustoiminto, muuten ei oltais saatu niskaa mitattua. Aina kun lääkäri yritti ottaa kuvan, niin kaveri vaihtoikin asentoa niin ettei niskaa näy
Neiti-81, Ihania kuulumisia sullakin, etenkin hikkaaminen nauratti. Kuuluuko se oikeesti sieltä jos ne hikkaa? Tuntuu tietysti
Painonnousu ei nyt ollut niin mukava asia, mutta luotetaan siihen neuvolatätiin eikä kuunnella polilääkäreitä. Etkös säkin käy tossa Satakunnan keskussairaalassa? Onko ne tosi tiukkoja siellä tosta painon noususta? Tämä Ulvilan neuvolantäti ei ainakaan ole mun alkupainostakaan koskaan mitään sanonut ja mulla on sitä kuitenkin 10kg liikaa (bmi 27). Toteaa mut joka kerta normaalipainoiseksi. Kerran teki samalla mun miehelle 30v tarkastusta ja marmatti sen painosta, vaikka toinen on 178/90 ja lihasta sekä pieni vattapömppö. Mua vierestä hymyilytti, kun mä olen meistä se jonka tarttis enempi katsoo mitä suuhunsa laittaa
Pitäisköhän munkin muuten kysellä mun
kilppariarvot tuolta sairaalasta. Täällä kun tuntuu olevan ihmisillä ongelmaa niiden kanssa. En tiedä yhtään mitä mun arvot on olleet km-tutkimuksissa, mutta ne todettiin normaaleiksi. Systerillä on ollut ongelmia kilppareiden kanssa, en tiedä kulkeeko ne jutut suvussa..
Onnea hyvistä ultrakuulumisista
Pikkuinen13
ON: Olin tänä aamuna jo puhelin kourassa tilaamassa itselleni aikaa verikokeeseen
tulehdusten selvittämiseksi. Päätin sitten kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla soittamatta sairaalaan ihan turhaan. Musta on kuitenkin otettu tulehduskokeet viikko sitten, eikä niissä ollut mitään. Eikä mulla ole mikään viikossa muuttunut. Toissapäivänä hurrasin kun tuhru loppui, mutta alkoihan se eilen sitten taas. Mulla on kuitenkin lääkäriultra keksiviikkona, niin josko sinne asti yrittäisin olla stressaamati turhia.
Toissa iltana makoillessani olin tuntevinani
liikkeitä, mutta saattoi ne olla ihan tavallisia ilmakupliakin
Muutaman kerran aikaisemminkin olen tuntenut mukamas yksittäisen ilmakuplan, mutta nyt tuli sarjana. Saatoin kyllä ennen sitä hieman tökkiä mahaani
Eilen en saanut tökkimiselläkään ilmakuplia aikaiseksi, mutta jos ne on liikkeitä, niin eikös se ollut ihan tavallista että niitä tuntuu alkuun aika harvakseen. Enkä ole ihan varma onko ne edes niitä tuntemuksia vielä
Dopplerilla kuunnellessa
sykkeet kuuluu. Nyt muutamaan päivään en ole saanut selvää sykelukemaa, kun tuon laite laskee ne vasta kun kuuluu selvät sykkeet tosi pitkään. Meidän kaveri taitaa meinaan pakoilla tuota anturia. Saan sykkeet kuuluviin ja sitten kuuluu joku viuhuna ja sen jälkeen kuuluu sykkeet enää etäisesti. Voisko potkut kuulua viuhunana? Sit kun löydän ne sykkeet uudelleen tosi selvästi, niin sama homma toistuu.
Vatsa mulla on pömpähtänyt ja kohtu selvästi tullut ylöspäin, mutta ei tota parhaimmalla mielikuvituksellakaan vielä
raskausmahaksi voi sanoa. Muutamat farkut olen joutunut laittamaan pois, kun ei mahdu enää. Tai mahtuis jos väkisin kiskois, mutta en edes halua ajatella istuvani ne jalassa.. Vielä jokunen aika sitten ne ei pysyneet jalassa ilman vyötä. Olen siis siirtynyt suurempiin farkkuihin ja on tuolla jo yhdet mammafarkutkin odottamassa. Mitään muuta äitiysvaatetta en sitten olekaan ostanut. Yritän pitää pään kylmänä ja ostaa sitä mukaa kun niitä tarvitsee. Kevättakkeja katselin, mutta mistä sitä taas tietää voiko talvitakista luopua ennen kesäkuuta... Äitiystalvitakki mulla onkin jo käytössä, kun olin ostanut viime talveksi valmiiksi sellaisen. Ja mun normitakistani levis just vetoketju enkä ole ehtinyt vielä korjaamaan. Onneksi toi mun äitiystakkini ei oo kovin äitiystakin näköinen, kun kiristän sen vähän tiukempaan ja en näytä kenellekään sen niskalappua
Pääasiassa täällä siis mennään positiivisin mielin, vaikka tuhrut ja tulehdukset kuitenkin päässä pyörii. Miehelle lupasin, että kahden viikon päästä mä relaan. Sille en nyt ihan kamalasti mieltäni purkaa, kun sillä on töissä stressiä. Lähinnä se nauraa mun dopplerin käyttöä, kun olin vannonut ostaessani etten kuuntele joka ilta, kun silloin tällöin vaan
Totuudessa mun pää olis vielä enemmän hajalla jollen kuuntelis niitä nyt päivittäin. Sitten kun ohitetaan se mun myöhäinen km:n, ni lupaan luottaa tähän raskauteen
iitu 15+3