Kesäkuun lapsettomuushoitojen PLUSSAAJAT

Heippa kaikki! Tervetuloa mukaan Posteljooni Petshkin. Meillä on todellakin samana päivänä rakenneultra ja minulla myös aika naistenklinikalla helsingissä.
Viime päivinä on ollut ongelmia selän kanssa ja tämä maha on käsittämätön. Verensokerit välillä laskee alas kun pitää liian pitkän tauon ruokailussa. Sokerirasitus tulossa. Neuvolassa kysyivät mitä ajatuksia raskaus on herättänyt ja kerroin, että välillä tuntuu ettei usko vieläkään että vatsassa todella on joku, ja vieläpä kaksin kappalein. Terkkari tarttui saman tein doppleriin ja kuunneltiin sydänäänet mitkä kumpaisellakin oli 150 luokkaa.. Sanoi vielä että tuota mahaa kun katsoo ei jää epäselvyyksiä raskauden suhteen. Enää en ihmettele miksi kaksosodottajat jäävät saikulle jo viikon 26 tienoilla. Vatsa on silloin samankokoinen kuin yhtä lasta odottavalla synnyttäjällä. Että tälläistä tiedossa.
HH me menemme varaamaan myös vaunut ensi viikolla ja lisäksi kaksi lastenistuinta autoon. Ihan mukavan alen lupasivat.
Jiksu, tieto tuosta verikoe asiasta oli mielenkiintoinen. Meille sanottiin myös np ultran jälkeen että kokeisiin ei tarvitse mennä mutta syystä ei puhuttu mitään. Olen kyllä tyytyväinen siihen koska kaikki odottelu ja epävarmuus vain lisää pelkoa.
Minulla muuten ylittyi jonkinlainen rajapyykki eilen kun 15 viikkoa tuli täyteen. Se on kuulemma kaksosraskauksissa sama kuin yhtä odottavan 12 viikkoa.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja otetaan rennosti!!

Roosa 15+1

 

Kuu-ukko: Joo, väsymystä on ilmassa, hb oli ekalla neukkakäynnillä muistaakseni 117 mutta se on mulle normaalitilassakin tyypillinen lukema... Aloin nyt litkiä tuota Kreuteria ettei se pääsisi liian alas, kun taipumusta tuohon aneemisuuteen on, syytä ei ole kyllä koskaan saatu selville. Olen kokeillut sitä nestemäistä, missä on se raskaana oleva nainen etiketissä, mutta mulle tuli siitä ihan hirveä närästys. Ei sopinut yhtään.

HH: En ole vielä tehnyt mitään vauvahankintoja, tuntuu vielä liian aikaiselta. Saadaan siskolta vaunut joten niitä ei tarvi ajatella, tosin jotkut juoksumallin rattaat voisi miehelle hommata että se voi ottaa kaverin lenkille mukaan.

Omaa napaa: Olen siivonnut koko päivän, pesin oikein lattiatkin. Tuli hyvä mieli kun tuli puhdasta mutta nyt iltapäivällä loppuikin virta sitten ihan totaalisesti. Väsyttää, viluttaa ja selkää särkee ja tietenkin oksettaa. Eli ilta menee varmaan sitten tässä olossa... no, ehdinpä siivota.

Jiksu 12+4

 

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Posteljooni Petshkin- tervetuloa joukkoon! :hug:

Täällä tuntuu väsymys vaan kasvavan. No, huomenna käyn verikokeissa, niin näkee sen hb:n tason tällä hetkellä. Välillä tulee olo, että pienellä ei voi olla kaikki hyvin. Johtuu ehkä sitten tästä omasta olosta, kun itsellä tällainen olo, niin eihän pieni voi olla kunnossa. Mutta torstaina sitten Taysissa ultra, joten sinne saakka odotellaan. Äsken kyllä kun menin miehen viereen torkkumaan, niin yhtäkkiä alavatsassa tuntui hassua pulinaa. Tosi tosi vaimeeta, mutta aivan outoa mulle. Ilmaa se ei ollut, joten pieni ilon pilkahdus oli, että josko olisi vauvan pulinaa. Mutta, aikastahan se vielä on. Mutta jostain se ilo on kiskottava.

Veljen vaimo oli eilen kertonut 4-vuotiaalle tytölleen että minulla on vauva masussa. Tyttö kun oli niin huolissaan siitä että miksi minä olen kokoajan kipeä. Joten veljen vaimo oli katsonut parhaaksi selittää lapselle, ettei turhaan huolehdi minun makoilustani. Tyttö oli sitten niin ihana, kun illalla mulle selitti, miksi minä olen kipeä ja hän sitten tulee katsomaan kun se on tullut pois. Oli se vaan niin suloinen! :heart:

Mutta nyt taitaa kohta taas sohva kutsua, joten mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Nampula 11+5

 

Huomenta!
Te jotka pähkäilette että onko masuasukilla asiat hyvin niin suosittelen ostamaan koti-dopplerin, vaikkei sydän ääniä aina saakkaan kuuluviin niin kauhea humplutus sieltä kuuluu kun tekee kupperiskeikkoja ja heiluu siellä. Auttaa kyllä taas ymmärtämään että kyllä siellä asukas on. Mää oon myös kuulostellut masua joko kuuluis jotain elämisen ääniä (siis ilmas doppleria) ja aina vaan tuntuu mun oma syke tuntuvan hakkavan lujaa, on muuten hakannut koko raskaus ajan ja näkyy mahassa isona tumpsutuksena kun katson mahaani. Anoppi oli taas ostanut 3kpl 56cm bodya kun olivat miehen siskon pojalle käyneet kai ostaan vaatteita eli nyt ne pienet vaatteet on ostettu kun enhän mää noita 56 vaatteita meinannut ostaa kun tarvittaessa.
Kerroin minäkin kummipojalle joka täyttää 5v että meille tulee vauva, ja sanoin että se heiluttelee käsiä ja jalkoja ja että on n.10cm pitkä. Nauratti kauheasti Hänkö on aikoinaan kysynyt miksi mummo ei ole ottanut kuvaa kun isi on antanut äitille siemenen siis silloin kun hänet on laitettu alulle. Siinä sitä oiskin mummolla puuhaa
Horminihirviö 13+2

 

En minä uskalla sitä doppleria ostaa, olisin sitten koko ajan vain sen ääressä kuulostelemassa.
Mulle tulee ajoittain vieläkin tuntemuksia, että pikkuisella ei ole kaikki hyvin.
Kärsin ummetuksesta :$ ja sen takia tuntuu alavatsalla kipuja ja jopa supistuksiakin varsinkin öisin.
Pelottaa, koko ajan keskenmeno.
Pieniä muljahduksia tuntuu joskus kun pikkusen painan mahasta.
Taidan olla vähän masentunut. :ashamed:
Huolestunut Haalistunut 14+5

 

Haalistunut: Eihän niille tuntemuksille mitään voi, mutta yritä pitää lippu korkealla, kaikki on varmasti mahassa ihan hyvin. Sulla on jo noin monta viikkoakin takana! :hug: Kaikki menee varmasti hyvin!!

Jiksu 12+5

Ps. Ummetusta liikkeellä täälläkin, pitäisi vissiin yrittää juoda enemmän vettä ja liikkua enemmän... :ashamed:

 

Mulla on kanssa juuri nyt päällä hirmuisen kova pelko siitä, ettei pikkuinen enää ole elossa. Eilen alkoi pelko ja jatkuu vaan. Aamulla kävin verikokeissa ja mietin että uskaltaisikohan soittaa neuvolaan että pääsisikö sydänääniä kuunteluttamaan. Mutta sitten mietin ja mietin, enkä sitten viitsinyt.
Mä oon pähkinyt tätä pelkoni määrää tällä hetkellä ja mietin, että johtuuko siitä että kohta olisi yksi etappi saavutettu ja lisäksi se np-ultra on torstaina, joka jännittää.

Pahaa oloa kun kuitenkin riittää ja vatsassakin nippailee välillä. Joita pidän kuitenkin hyvänä merkkinä. Jossain alitajunnassa taitaa pelko mua kiusata.

Ummetusta löytyy täältäkin. Nyt eilen ja tänään olen saanut vatsan hieman paremmin toimimaan. Alkoi olla jo tukalaa, koska vatsaan koski sen takiakin kovasti. Olen nyt popsinut luumuja, syönyt vehnäleseitä ja juon Gefilus-mehua jossa myös kuitua. Joten josko alkaisi helpottamaan.

Etominen on ihan 24 h, eli jopa öisin. Lisäksi väsymys on järkyttävän kovaa, mutta näin mennään nyt.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Nampula 11+6

 

Tervetuloa Posteljooni Petshkin!

En tiedä lohduttaako tämä ketään murehtijaa (musta tuntuu, että olen jotenkin huono ilmaisemaan itseäni... ) mutta kirjoitanpa kuitenkin:

Esikon odottaminen oli tosi raskasta. Paitsi että kaikki vaivat oli uusia, eikä niihin tiedosta huolimatta oikein pystynyt varautumaan etukäteen, niin odotusta varjosti jatkuva pelko. Pelkäsin keskenmenoa, vauvan sairautta tai epämuodostumia ja lopulta pelkäsin sitä, kun pelkään kaikkia asioita. Rv 17 soitin viimein terveyskeskuspsykologille, ja kävin muistaakseni 8 kertaa juttelemassa peloista ennen synnytystä. Siinä vaiheessa huomasin, että myös synnytyksen jälkeiselle ajalle oli latautunut paljon paineita: sen on PAKKO olla ihanaa, minun on PAKKO jaksaa, en saa valittaa mistään kun kerran lapsettomuushoidoilla tämä lapsi on saanut alkunsa.

Käynnit auttoivat paljon. Ja se tieto, että pelot ovat luonnollinen seuraus lapsettomuushoidoista, kun pettymyksiä ja suruaa on jo ollut niin paljon. Niitä saa tuntea, tunteet eivät kuulemma koskaan ole vääriä. Mutta jos ne alkavat liikaa häiritä elämää ja jaksamista -kuten minulla- suosittelen juttelemista jonkun kanssa.

Tämä kakkosen odotus on ollut kaikella tavalla helpompaa. Fyysisiin vaivoihin osasi varautua etukäteen, ja jotenkin henkisestikin on helpompaa. Kyllä sitä huolta on tässäkin raskaudessa riittänyt, mutta se on eri mittakaavassa. Yritin nyt jotenkin pukea sanoiksi jotain sellaista, että nuo tunteet ovat luonnollinen osa lapsettoman odotusta, ja niistä ei tarvitse syyllistyä. Eikä kenenkään lässytyksestä, että kaikki on varmasti hyvin, turhaan ajattelet kaikenlaista...

Minä pyysin esikkoa odottaessa terkalta, että saisin käydä joka perjantai töiden jälkeen kuuntelemassa sydänäänet. Terkka suhtautui tosi hyvin. Halusin kuulla ne vielä monta viikkoa senkin jälkeen, kun liikkeet jo tuntuivat. Viikonloput olivat kauheita, jos piti olla epätietoisuudessa. Älkää nolostelko kysyä, ne terkat on ilosia kun äiti haluaa vauvan voivan hyvin. ne näkee paljon niitäkin, jotka viis veisaa ja jatkaa kaikenlaista riskikäyttäytymistä.

Haleja kaikille murehtijoille! :hug:

"valtavalla-jo-yhden-lapsen-odottaneen-kokemuksella"

Lampukka 12+5

 

Minä kans luulin semmoisen ostavani, mutta sitten mieheni sai minut toisiin ajatuksiin. Tutkittiin asiaa netistä, ja kotidopplerin, niinkuin ei ultraäänenkään, turvallisuutta ei voi todistaa. Esim. ultraäänitutkimuksen jälkeen vauvan syke pysyy kaksi tuntia normaalia korkeampana. Mistä sen tietää, miltä se kohdussa tuntuu. Jos siitä lähtee kova ääni. Tai tulee kuumuutta. Ainakin meidän pieni yritti karkuun ultraäänilaitetta.

Nämä kotidopplerit kun vielä valmistetaan Kiinassa tai Hongkongissa, niin ne eivät voi olla yhtä turvallisia kuin neuvolan laitteet. Niihin voi tulla vaikka mikä virtapiikki.

Kaikissa (muissa paitsi valmistajien ja myyjien) lähteissä sanotaan, että kotidoppleria tulisi käyttää harvoin (kerran viikossa) ja vähän aikaa (10 min) kerrallaan. Siis ihan sama käydä kerran viikossa siellä neuvolassa kuuntelemassa sydänäänet, jos kovasti huolettaa.

 

Kiitos kirjoituksestasi. Se oli erittäin hyvä. Meillä kaikilla taitaa nämä tunteet olla samanlaisia.
On hyvä kun joukosta löytyy joku jolla jo on kokemusta näistä asioista

 

Miina minä en usko kyllä mihinkään virtapiikkeihin, tavallisilla pattereilla pelaa. Enkä kyllä siihenkään että se jotenkin kuumentaisi, eikä siitä mitään kovaa ääntäkään lähde kun mullahan on korvissa koko ajan ne kuulokkeet eli kuulisin kyllä itekkin jos kovaa meteliä pitäis. Ultrassa sikiö menee siksi karkuun kun siellä ainakin mulla painettiin aika syvälle mahaan se laite ja ite painan vaan ihan vähän sillä kun ei mun laite ainakaan parempaa ääntä anna vaikka painaiskin sitä mahan sisään. Aion kuunnella aivan huoletta kuten tähänkin asti. Neuvolan tätikin tietää kyllä että mulla on laite ja sanoi että ai kun kiva kun oot ostanut, kaitpa tuo ois mua valistanut jos olis noin tappava vehje. Mutta tämähän on vain mun mielipide, kukin tyylillään. Ja ihan siinä on ce merkki että tutkittu laite on.
Lampukka kiitos kirjoituksesta!
hh 13+
PS. 4D ultra kestää noin 45 minsaa (neuvola tädin tieto) joten ei kai sitäkään kukaan lääkäri tekisi jos se sikiölle olisi vaarallinen?

 

Löysin tällaisen jutun toistuvista ultraäänitutkimuksista.

Muitakin viitteitä löysin, mutta tämän lähteen (Lancet-lehti) ainakin tunnen. Lehti on arvostettu lääketieteen kansainvälinen julkaisu, jossa julkaistavat artikkelit joutuvat tiukkojen seulojen läpi.

 

Itsellänikin on kotidoppler enkä pidä sitä "tappavana"! Eiköhän tuo kännykkään puhuminenkin ole vaarallista |O

Viipukka 14+3

 

Tänään aamulla oli eka aamu ettei heti sängystä noustua ollut yökkäys olo. No, sitähän sitten siivitti pelko, että nyt ei kaikki kunnossa. Mutta hetken palloiltuani syömättä, alkoi taas sama meno. Ehkä hieman helpompana, mutta johtuisiko hyvin nukutusta yöstä. Eilis ilta oli taas kovin vaikea, olin väsynyt ja ehkä siitä johtuen sitten yökkäytti koko ajan ja pyörrytti jne.

Itse en ole kotidoppleria hommannut sen takia, että tulisin varmaan hulluksi sen kanssa. Olisin jatkuvasti kuulostelemassa. Nyt kyllä mietin, että jos torstain ultrassa kaikki hyvin, niin voisin oikeesti jopa tilata. Ei sitten tarvitsisi panikoida ainakaan näin paljoa tulevaisuudessa kuin nyt. Saisi itse kuunnella ne sydänäänet jos tulisi epävarmuus.

Hieman on epävarmuus siirtynyt takaa-alalle, hieman siis vain. Kuitenkin välillä nippailee (tosin hyvin harvakseltaan) joten josko jotain vielä olisi matkassa.

Semmoiset kuulumiset täältä tänään.

Nampula 12+0 (en silti vielä juhli, torstaina vasta jos kaikki hyvin)

 

Hormonihirviö ja Viipukka, jos luette tarkemmin tekstini, huomaatte, että en ole käyttänyt sanaa tappava.

Oikeasti uskon, että ultraääni- ja doppleritutkimukset stressaavat sikiötä, ja omaani yritän varjella turhalta stressiltä jättämällä kotidopplerin kauppaan. Maailmassa (ja minulla kotona) on muutenkin jo liikaa turhaa krääsää.

Jokainen uskoo raskausaikana mihin haluaa ja toimii, miten parhaaksi näkee.

 

..on huonompi päivä. Väsyttää, oksettaa ja eilisestä iltapvästä lähtien on vatsaa juilinut välillä ilkeästikin. Eilen kuulin myös, että minua raskaudessaan pidemmällä ollut tuttava on saanut keskenmenon. Pelottaa. 12 viikkoa ei siis olekaan mikään takuu, vaikka kyllähän minä sen jo tiesinkin...

Jiksu 12+6

 

Jiksu jotain 1 % menee vielä kesken 12 viikon jälkeenkin eli aika pieni prosentti. Mahaa juilii kun kohtu alkaa nousta ylöspäin mullakin oli muutamana päivänä noita kipuja mutta nyt taas ihan ok olo eikä enää yhtään okseta.
Koti-dopplerista vielä että se toimii eri tavalla kun ultra, dopplerissa on vain mikrofoni joka ottaa äänet ja ultra lähettää jotain säteitä jotka palaa takasin ja tuo kuvan tullessaan tv ruutuun. Näin mulle mies yritti selittää tätä kun asiasta siltä illalla kyselin. Kiitos Lampukka linkistä!
Kävin kirpparilla ja lähti mukaan sieltä 6 pikkuvaatetta 6,90e ei paha hinta! 2 vaatteista oli vielä käyttämättömiä.
HH 13+3

 

HH: Ai siitäkö se johtuu, kohdun nousemisesta? Nyt on parina päivänä ollut kipuja, ja kun ne osui samaan saumaan noiden keskenmenouutisten kanssa niin alkoi pelottaa.

Mua varmaan masentaa sekin, että "elän valheessa". En ole vieläkään kertonut töissä ja tunnen siitä syyllisyyttä. Pelkään myös että livautan asian vahingossa. Mä en vaan vielä PYSTY kertomaan... Mutta helpottaisi varmaan omaa oloa kun saisi asian puserrettua suustaan.

Miehelle ärähdin taas kun se ei tajua tehdä mitään oma-aloitteisesti täällä kotona. Tosi auvoista aikaa siis eletään...

Jiksu 12+6

 

Jiksu siinä neuvolasta saadussa paksussa vau-kirjassa on aika hyvin noista viikoista selitetty mitä milloinkin tapahtuu tuolla oman navan ympärillä. Mulla sattui vielä sitä vuotoa samaan aikaan ton kohdun nousemisen aikoihin joten kyllä se taas pani nöyräksi. Varoitan sua että kun alat kertomaan raskaudesta niin tosi helposti ainakin mulla itku tirahti kun ihmiset onnitteli =) vaikka onnestahan sitä itkee mutta kuitenkin jos pomolle alat vetistellä voi olla nolompi juttu ja vielä jos hän on mies puolinen. En mää tuntis syyllisyyttä jos töissä en kertos, oma asiahan se on! Mutta hyville kavereille kandee kertoa niin on juttu kaveria kun on näistä raskaus jutuista on kuitenkin kiva jutskata varsinkin sellaisen kanssa joka on ite ollut raskaana. laita lappu ukolle mitä vois tehdä niin ei tarvi nalkuttaa.... meillä toimii nimittäin muuten unohtaa 2 sekunnin kuluttua mitä olin pyytänyt.
HH 13+4

 

Huomenia arvon mammat!

Nukuin pitkästä aikaa heräämättä 8t ja olo on melkein ruhtinaallinen =) No, ei nyt aivan sentään, mutta kylläpä nuo yhtenäiset yöt ovatkin tärkeitä. Ostin myös uuden paketin raskausinkivääriä, kun kuvotus palasi, ja on kolmessa päivässä auttanut selvästi. Kokeilkaa ihmeessä tuohon örkkioloon, jos mikään ei tunnu tepsivän. Kokeilin tuoretta inkivääriäkin, mutta se närästi liikaa.

Lakkasin myös tappelemasta tutkainta vastaan ja päätin olla ottamatta uutta työtä vastaan. Se olisi ollut liian stressaavaa, ja en minä sitten kumminkaan ole valmis antamaan miehelle pätkää mammalomastani kun haluan imettää mahdollisimman pitkään.

Sen kunniaksi vedin tänään äitiyshousut jalkaan. Huh, ne kyllä korostavat alkavaa pömppöä kun myötäilevät vatsaa Toisaalta olen hirmu ylpeä vatsastani, mutta toisaalta jännittää koska ihmiset alkavat huomata. Esikosta työkaverit ja oppilaat huomasivat kun rv15 oli täynnä, hitain huomaaja oli anoppi! Saas nähdä, onko hän terävämpi tällä kertaa .

Roosalta minun piti utelemani, että missä vaiheessa kaksoset erottaa ultrassa toisistaan ja ne pystyy pysyvästi nimeämään vauva A:ksi ja vauva B:ksi?

Hormonihirviö, mä oon myös innokas kirpparilla kävijä ja se oli ihanaa valmistautumista oman lapsen tuloon. Aiotko ottaa äitiyspakkauksen? Minä en esikosta sitten ottanut, kun kirppareilta ja alekoreista löytyi niin paljon kaikkea ihanaa. Enkä ota nytkään, kun esikon ja miehen lasten jäljiltä on niin paljon kaikkea.

Luulen muuten, että masussa potkii tyttö :heart: . Saas nähdä, olenko 100% väärässä :x

 

Lampukka Otan mää äippä-pakkauksen, eiks se oo vähän niinkuin normaali käytäntö ekalle vauvalle täällä suomen maassa. Eipä silti on musta kiva päästä sitten tutkimaankin sen sisältöä. Älkää ihmetelkö miksi koko ajan roikun täällä mutta taas vaihteeksi flunssan nakkas, käyn vissin kaikki pöpöt läpi. Tyttö olo mullakin, mies taas puhuu pojasta vaikka taitaa olla aika luonnollista esikon odottajille. Eikä tuo nyt muutenkaan puhu paljoa koko vauvasta, minä senkin edestä tietty mutta viime viikonloppuna humalassa sitten tuttava pariskunnalle jutteli ja tiesi jopa että raskaus myrkytys voi olla vaarallinen. Ei ole lukenut mun nähden vau-kirjaa mutta herää aamulla aina aikaisin josko ois vessa lukemisena lukenut sen kun mistä muuten tietäis asioista joista minä en ole puhunut. Aika ihanaakin toisaalta :heart:

 

Huomenia kaikille! (tai siis ehkä jo päivää! )

Eilen kun jutustin aamulla hyvästä olostani ja siitä että nippaillut ja kivistellyt vatsaa vain vähän... Niin johan sitten alkoi tapahtumaan. Huono olo palasi kovana ja vatsakin alkoi nippailemaan ja kivistelemään. Joten taitaa kaikki mennä päinvastoin kuin hehkutan.

Viime yö meni kovin huonosti ja pätkissä. Yksi ihanista hauvoistamme päätti kärsiä maan mahtavista ilmavaivoista ja jakeli niitä sitten sängyn alta koko makkarin täydeltä. Heräsin aina vähän välilä hirveään katkuun. No sitten se alkoikin pyytään pihalle ja siinä sitten meni puoli yötä aina herätessä sen vinkumiseen ja ulos päästämiseen. Huoh! Joten iltapäivällä on odotettavissa taas väsymyksen ja pahanolon hetkiä, kun alkaa tuo väsymys pukkaamaan. Sitten vaan päikkäreille. Lisäksi samainen hauva on saanut kaamean silmätulehduksen, joka huolestuttaa. No onneksi on muuta ajateltavaa kuin huominen ultra.

Nyt on olo ihan kohtuullinen, pientä etomista mutta ei onneksi suurempaa vielä. Vatsakaan ei ole nipistellyt vielä tänään ja katsotaan nyt miten päivän mittaan käy. Huh huijaa että pelottaa ja jännittää se huominen ultra!! Jos ilmeneekin mutkia matkassa, no sitten elämme sen mukaan. Luulen, että nyt kun sitä on maannut kohta 2 viikkoa kotona niin on liikaa ehtinyt miettiä ja märehtiä asioita. Josko kaikki kuitenkin olisi hyvin ja voisi rauhassa jatkaa olemista ja elämistä ja mahdollisesti olon antaessa myöden palata töihin ensi viikolla märehtimään muita asioita.

Mutta tämän suuntaiset kuulumiset täältä tänään! Taidanpa hakea pyykit kuivumasta ja tyhjentää tiskikoneen. Sitten voisikin jo hieman ottaa päivä evästä ja katsella hetken telkkua.

Mukavaa päivää kaikille! :heart: :wave:

 

Huomenta kaikille! Täällä aamu on alkanut ihan hyvin, ei ole niin kauheasti nipistellytkään. Kiitos HH vinkistä, pitää kaivaa ne neuvolan oppaat korista johon ne olen autuaallisesti unohtanut.

Joo, voi hyvinkin olla että tulee itku kun kerron raskaudesta pomolle. Tai sitten ei, kun mä en mielelläni näytä tunteitani kovin julkisesti. Yritän sinnitellä vielä jonkun aikaa. Ystäville (suurimmalle osalle) ja perheenjäsenille olen kertonut, mutta en oikein vieläkään meinaa tottua siihen että esim. siskoni yhtäkkiä alkaa seurassa puhua MINUN raskaudestani. Koen sen jotenkin kiusallisena. Mun raskaudesta saa puhua vain silloin JOS mä aloitan puheen siitä... Onko vähän outoa? :kieh:

En ole ostanut vielä mitään, en tajua miksi mä en vieläkään anna itseni uskoa tähän... siksiköhän että kaikki oli niin vaikeaa ja sitten tapahtui kuitenkin niin nopeasti. Olin jo orientoitumassa siihen mahdollisuuteen etten voi ollenkaan saada lapsia. Ja sitten olenkin raskaana. Taidan tarvita keskusteluapua...

Jiksu 13+0 (ji-huu, taas yksi viikko takana!)

 

Heipä hei!
Nyt alkaa kuudestoista raskausviikko.
Eilen oli pitkästä aikaa valoisa ja onnellinen päivä, rukoilinkin mielessäni, että tällaiset fiilikset eivät olisi pahaenteisiä kun olen niiiiin tottunut pettymään vaan.
Pahoinvointia en ole tuntenut pariin päivään.
Tänään on taas vaihteeksi itkupäivä, olen itkenyt vähän. Hormonit jeee!
Vaihdoin nimimerkkiä vähän, kun olen niin kauhean huolissani joka asiasta.
Itsellänikin epäusko kalvaa siitä, että tulenkohan saamaan tätä lasta.

Huolestunut Haalistunut 15+0

 

Hei!

Ultra kuulumisia: Tänään piti olla np-ultra, mutta ei!
No neuvola-täti varas tämän ultra ajan meille kiireellisenä koska raskaus on jo näin pitkällä...
Lääkäri-setä sitten ultraili aivan normaalisti ja kysyttiin sitten mittauksista, niin hän sanoi että ei me sitä täällä tehdä, että teidän olisi pitänyt varata aika Tukholmaan että ne tehdään siellä ja se maksaa sitten??Ja että raskauskin on jo niin pitkällä ettei sitä voi enää tehdä. Että tällä tavalla täällä Ruotsin maalla!
No eipä siinä mitään, minulle oli tietenkin tärkeintä että näin että pikkuisen sydän sykki ja kova temmellys sillä oli päällä ja lääkäri sanoi että kaikki näyttää olevan ok.
Saimme ultra kuvan itellemme ja sitä olen vähän väliä ihaillut ja ihmetellyt että, sellainen pikku ihme kasvaa mun masussa.
Sitten mainitsimme lääkärille että olen tuntenut jo vauvan liikkeet. Niin hän tokas siihen että ei se voi olla mahdollista vielä näillä viikoilla. No just joo!! Eipä tuo mies ole koskaan raskaana ollut niin mistäpä se sitä tietää. Jokainenhan meistä tuntee ja reakoi eri lailla, kuka aikaisemmin kuka myöhemmin...

Kävin muuten eilen työpaikkahaastattelussa...olin hakenut tätä kyseistä paikkaa jo toukokuussa ja mitään sieltä ei kuulunut ja unohdin koko jutun kunnes viime viikolla soittivat että haluavat tavata.
Miehen kanssa sit pähkäiltiin että kerronko raskaudesta vai en...Tultiin siihen tulokseen että parempi kertoa koska se jo näkyy.
Niinpä sitten menin sinne ja sanoin että olen myös sitten raskaana. Ihan hyvä juttu oli että sanoin koska tämä mies siihen tuumas että eipä tota voinut olla huomaamattakaan.
Hän sitten sanoi että mitään varmaa ei pysty lupaamaan, mutta haluaa että menen viikon päästä tekemään yhden vuoron sinne jotta näkevät kuinka hallitsen työn.
Olen aika yllättynyt että se oli noin kiinnostunut... vaikka mulla edelleen on huono kielitaito ja kaiken lisäksi raskaana. Mutta Suomalainen työvoima kuulema on täällä hyvässä maineessa,suomalaiset ovat kovia ja ahkeria tekemään töitä. Hyvä me! =)

Mai 13+6