Heippa,
Mai: Hyvin sanoit tuosta mieslääkäristä! Niitä kuvia on kyllä mukava katsella. Viisaammilta kuulin, että niistä kannattaa ottaa valokopiot, kun kuulemma värit lähtee leviämään muuten ajan myötä.
Huolestunut Haalistunut, Jiksu sekä kaikki muut huolissaan olevat: Tuo huolissaan olo on kyllä aika väistämätöntä, ja itsekin siihen olen sortunut. Luin tänään kirjasta (Karin Milles: Vuoristoradalla -odottajan päiväkirja) kivan meille kaikille sopivan pätkän:
-------
Eräs hyvin viisas kaverinkin sanoi minulle vähän aikaa sitten, että on tarpeetonta kiihtyä asioista liikaa. "Kun hankkii lapsia, on aina, lopun elämäänsä, enemmän tai vähemmän huolissaan", hän totesi. "Ensin on huolissaan siitä, ettei tule raskaaksi, sitten keskenmenosta, sitten epämuodostumista, sitten synnytyksestä - ja sitten voi huolehtia loppuikänsä vatsavaivoista, ihottumista, lastentaudeista, pyöräilyvammoista, koulukiusaamisesta, todistuksista ja niin edelleen. Ja vaikka vauvasta kasvaisikin terve ja reipas kaksikymppinen, niin ehkä hän rakastuu onnettomasti ja ratkeaa ryyppäämään. Tai menettää työnsä kun on kolmevitonen. Vanhemmuus vain kerta kaikkiaan on huolehtimista."
-------
Niin, että turha toisaalta sanoa, että älkää olko huolissanne, mutta itse ainakin ajattelin yrittää nyt vain antaa ajan kulua. Vaikka kuluuhan se liian hitaasti! Ainakin siihen saakka, kun niitä potkuja saa vatsaansa!
Huolestunut haalistunut: Noi itkut on mullakin ollut nyt tosi herkässä, eritoten telkkarin ja kirjan seurassa. IVF:ää edeltäneiden hormonihoitojen aikaan en kuitenkaan ollut itkuinen tai mitenkään erityisen tunneherkkä, paremminkin normaalia tasaista itseäni vieläkin tasaisempi, jos vain mahdollista.
Nampula: Herääkö teillä mies koiran yölliseen yökkäilyyn? Meillä nimittäin ei herää, mutta minä kyllä samantien, ja useimmiten ehdin tilanteen pelastaakin juoksemalla koira kainalossa kylppäriin tai pihalle. Siitä kyllä voi jo jotain arvella siitä, miten sitten vauvan yöheräämisten kanssa käy!
No, öitä nyt. Huomenna neuvola, toivottavasti taas kuulee pienen sydänääntä, niin voi olla taas vähän vähemmän huolissaan...
Nupsu 15+4
Mai: Hyvin sanoit tuosta mieslääkäristä! Niitä kuvia on kyllä mukava katsella. Viisaammilta kuulin, että niistä kannattaa ottaa valokopiot, kun kuulemma värit lähtee leviämään muuten ajan myötä.
Huolestunut Haalistunut, Jiksu sekä kaikki muut huolissaan olevat: Tuo huolissaan olo on kyllä aika väistämätöntä, ja itsekin siihen olen sortunut. Luin tänään kirjasta (Karin Milles: Vuoristoradalla -odottajan päiväkirja) kivan meille kaikille sopivan pätkän:
-------
Eräs hyvin viisas kaverinkin sanoi minulle vähän aikaa sitten, että on tarpeetonta kiihtyä asioista liikaa. "Kun hankkii lapsia, on aina, lopun elämäänsä, enemmän tai vähemmän huolissaan", hän totesi. "Ensin on huolissaan siitä, ettei tule raskaaksi, sitten keskenmenosta, sitten epämuodostumista, sitten synnytyksestä - ja sitten voi huolehtia loppuikänsä vatsavaivoista, ihottumista, lastentaudeista, pyöräilyvammoista, koulukiusaamisesta, todistuksista ja niin edelleen. Ja vaikka vauvasta kasvaisikin terve ja reipas kaksikymppinen, niin ehkä hän rakastuu onnettomasti ja ratkeaa ryyppäämään. Tai menettää työnsä kun on kolmevitonen. Vanhemmuus vain kerta kaikkiaan on huolehtimista."
-------
Niin, että turha toisaalta sanoa, että älkää olko huolissanne, mutta itse ainakin ajattelin yrittää nyt vain antaa ajan kulua. Vaikka kuluuhan se liian hitaasti! Ainakin siihen saakka, kun niitä potkuja saa vatsaansa!
Huolestunut haalistunut: Noi itkut on mullakin ollut nyt tosi herkässä, eritoten telkkarin ja kirjan seurassa. IVF:ää edeltäneiden hormonihoitojen aikaan en kuitenkaan ollut itkuinen tai mitenkään erityisen tunneherkkä, paremminkin normaalia tasaista itseäni vieläkin tasaisempi, jos vain mahdollista.
Nampula: Herääkö teillä mies koiran yölliseen yökkäilyyn? Meillä nimittäin ei herää, mutta minä kyllä samantien, ja useimmiten ehdin tilanteen pelastaakin juoksemalla koira kainalossa kylppäriin tai pihalle. Siitä kyllä voi jo jotain arvella siitä, miten sitten vauvan yöheräämisten kanssa käy!
No, öitä nyt. Huomenna neuvola, toivottavasti taas kuulee pienen sydänääntä, niin voi olla taas vähän vähemmän huolissaan...
Nupsu 15+4