Hei kaikki taas!
Kiitos vastauksista. Muutettiin suunnitelmaa kevyemmäksi (tää oli työhön liittyvä retki enkä halunnut vielä kertoa raskaudesta joten osallistuin kun vaikeusastetta vähennettiin). Soitin neuvolaankin ja ne sanoivat että oman fiiliksen mukaan kun menee niin hyvin menee. Mutta kun musta tuntuu että mä en oikein osaa lukea omia fiiliksiäni, piiskaan itseäni liikaa.
Oli se kova reissu. Huomasin että hengästyn tosi helposti, ja illalla väsyneenä taisi tulla supistuksiakin. Ne oli sellaisia että koko "etumaha" kiristyi kovaksi ja vihloikin vähän... olin ihan paniikissa että mitä jos se retki oli sittenkin liikaa, että mitä mä hullu olen mennyt tekemään vain osoittaakseni että mä en ole mikään "invalidi" vaikka raskaana olenkin... nukuin tosi huonosti ja näin painajaisia. Tuli rukoiltuakin siinä yön pimeinä tunteina että en ikinäikinäikinä tee mitään näin typerää jos ja kun vain kaikki päättyy hyvin. Kaiken lisäksi olin yksin kun mies oli reissussa joten ei ollut edes ketään kelle puhua.
No, aamulla tilanne oli taas ok ja kaikki on hyvin, pahoinvointikin tuli takaisin.
Mutta viisastuin kyllä, en lähde mihinkään tavallista reippailua työläämmälle reissulle enää. En halua sitä pelkoa uudestaan kylään, eikä ne supparitkaan kivoilta tuntuneet.
Meillä np ensi torstaina... lugesteronitkin sai lopettaa, joten jännityksellä odotan että muistetaanko me miehen kanssa miten peiton alla peuhataan...
Tosin jos siitäkin tulee supistuksia niin tulee taas pitkä kuiva kausi...
Kaikille hyvää vointia, palaillaan!!
Kovapäinen Jiksu 11+3 (enää ei ole pitkä matka kahteentoista viikkoon!!!!! JEE!!)