Kesäkuun Kastehelmet 2012 **KESÄKUUSSA ~ MEIDÄN KUU**

Heippa,

Tänne on syntynyt poika 4.6. Rv oli tuolloin 39+5, paino 3710g ja pituus 47,5 cm.

Synnytys käynnistyi yllättäen vesien menolla sunnuntai iltana 3.6. Kun siitä oli mennyt pari tuntia ja päästy sairaalaan käyrille, niin supistuksia tuli jo minuutin välein. Aamuyöstä supistukset kuitenkin harvenivat ja lievenivät, joten synnytyskin sitten vähän pitkittyi. Mutta normaalisti poika kuitenkin ulos tuli ja itsekin selvisin vähällä, vaikka lääkäri tuli jo huoneeseen, että olis leikattu väliliha ja otettu toinen imukupilla ulos, mut onneks ei sit tarvinu.

Muuten on lähtenyt arki hyvin rullaamaan, mutta tällä viikolla oltiin lonkkakontrollissa ja poika joutui lastaan. Vähän siitä kikutteli ja oli kyllä äidilläkin tippa linssissä. Nyt onneksi alkaa tottumaan jo siihen.

-PipSa- ja pikkumies :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: jkoo ja Mupelo
Hmmmm, alkaisko pian ehkä jotain tapahtumaan, aamulla oli housuissa kauhiasti limaa, sellasta sitkeetä, eli ei musta mitään valkovuotoa. Limatulppaa toivottavasti! Noh, eihän se mitään merkkaa välttämäti, voihan synnytykseen olla vielä siltinkin monta päivää, mutta tapahtuupa edes jotain! :D Esikoisesta lähti limatulppaa pari päivää ennen synnytystä...mä olisin jo niiiiin valmis lähtemään synnärille!! :p

Onnea taas nyyterön saaneille!

Itseä alkaa jo synnytys jännittämään, kun tietää kuinka tuskaa se on, huh! Sitä tässä nyt välillä miettii ja alkaa pelottamaan mitä enemmän sitä miettii...pakkohan sinne kuitenkin mennä on :D

jkoo + Pupu 39+4
 
Hemutus ja Möykytys 39+0 POKS

Huiiiiiii :)
Nyt vaan sais poika alkaa tulemaan. Mitään uusia tai erilaisia oireita ei ole. Muutakun se että mää nukun tosi hyvin, en heräile lainkaan ja vatsa ollut muutamana päivänä ruoan jälkeen ihan kuralla :D ja eilen oli tosiaan poika ihan fleku eikä juurikaan liikkunut.

Itsellä olo jotenkin rauhallinen ja levollinen. Outoa. Synnytys alkanut jännittämään, mutta pyrin ajattelemaan että kaikki menee omalla painollaan ja nyt panikoiminen ei auta yhtään.

Haleja!
 
Viimeksi muokattu:
Hei kaikki. Pitkästä aikaa kirjoitan! Olin aikanaan muutamaan muun innokkaan kanssa
ketjua perustamassa, mutta sitten kirjoittelu jäi, vaikka aika usein ole teidän muiden
juttuja lueskellutkin.

Onnea kaikille jo synnyttäneille ihanista vauvoista!:flower:

Meidän pikkutyttö syntyi 3.6 eli aika täsmällisesti päivää ennen laskettua aikaa. Tänään siis vietämme 2-viikkois-synttäriä. Uutta ja ihmeellistä tämä olla pikkutytön äiti, kun aiemmat lapset poikia.

Tsemppiä myös vielä odottaville ja kaikille hyvää kesää :)
 
  • Tykkää
Reactions: Mupelo
Onnea taas kaikille vauvautuneille!

Tällä tänään laskettu aika ja odotellaan kovasti vauvaa syntyväksi.

Mentiin sairaalaan 14.6 kun neuvolasta käskivät, oli kutinaa käsissä ja jaloissa, lisäksi tuo toisen jalan kauhea turvotus ja päänsärkyjä jatkuvasti. Ottivat sitten sydänkäyrää synnytysvastaanotossa ja hetken päästä mentiinkin synnytyssaliin käyrille. Peruskäydä oli liian korkealla ja oli joku laskukin. Käyrä oli kuitenkin lopulta hyvää, mutta sitten minulle sanottiin yhtäkkiä, että "taidat synnyttää". Supistuksia tuli noin 5 min välein. Lääkäri tutki ja olin 1,5 cm auki. Hän sanoi, että joko synnytetään tai osastolle odottelemaan. Sitten katsottiin ultralla "pikkuisen" kokoa ja painoarvio oli 4,1-4,2 kg. :eek: Puhuivat jo jotakin käynnistelystäkin.

Seuraavana päivänä seurattiin sydänkäyrää ym. supistukset kuitenkin heikkenivät päivänmittaan vaikka koko yön ja aamun niitä tuli. Kaula oli kokonaan hävinnyt ja auki edelleen 1,5 cm. Käynnistelystä ei enää puhuttu. Nyt olen sitten ollut kotona 15.6 illasta asti ja supistuksia tulee vain harvoin. Eilen aamulla lähti limatulppa.

Nyt mietiskelen, että suostuvatko käynnistämään suuren koon vuoksi jos ei vielä tänäänkään lähde itsekseen tulemaan. Pelottaa, että saako tuon kokoista vauvaa edes ulos.

PikkuistaOdottava + "pikkuinen" prinsessa 40+0
 
Meille syntyi 12.6.12 klo 10.16 3420g, 50cm mitoissa oleva poika 41+3 käynnistyksellä

Eilen kotiuduttiin sairaalasta, jossa ollaan oltu maanantai-aamusta lähtien. 11.6 klo 7:30 mentiin käynnistykseen sairaalaalle. Siinä oli sitten jono mammoja, joten oltiin hieman skeptisiä päästäänkö käynnistykseen vielä ollenkaan, vaikka yliaikakontrollin lähetteellä sinne saavuttiinkin. Minut siirrettiin osastolle siinä puoli ysin-ysin välillä, jolloin lähetin miehen kotiin koirien luo kun homma vaikutti etenevän hyyyvin hitaasti. Kymmeneltä sain ensimmäisen neljännes-cytotecin kielen alle ja 10min myöhemmin alkoi sattua menkkakipujen verran, joskin enemmän sellaisena kyljen jomotuksena. Toisen 1/4osa-tabletin sain muistaakseni kahden aikaan, jonka jälkeen kipu alkoi jo siirtyä enemmän keskelle. Homma ei kuitenkaan edennyt mitenkään erityisesti, joten miehen kanssa tuli käveleskeltyä osastolla samoin kuin yksin pitkin sairaalaa.

Illalla kasin tai ysin aikaan kätilö kävi kyselemässä vointia, ja meinasi ettei anna enää kolmatta tabletin palasta, josko synnytys käynnistyisi itsekseen. Kehotti pyytämään suun kautta annettavan lääkkeen, jos en saisi nukuttua ja kerättyä voimia, joka kuitenkaan ei pysäyttäisi synnytystä jos se olisi jo käynnissä. Kymmeneltä vaihtui vuoro ja heti alkuun jouduin pyytämään uudelta kätilöltä kipulääkettä, kun jomotus muuttui selkeiksi ja kivuliaiksi supistuksiksi. Sain jonkin kipupiikin kankkuun, josta alkoikin sitten pyörryttää. Lopulta makasin ilman kipuja happimaski vieressä ja sängyn laidat pyydettyinä ylös, kunnes nukahdin reiluksi tunniksi. Heräsin puoli yhdentoista aikaan kamalaan kutinaan, kivut olivat vielä siedettäviä ja niiltä olisi pystynyt nukkumaan. Ajattelin ottaa ilon irti koko puuhasta, ja pyysin päästä kylpyyn. Kätilö ilmoitti menevänsä laittamaan synnytyssalin sille mallille, että tarvittaessa pääsen sinne ja saan nopeasti epiduraalin. Ehdin olla kylvyssä varmaan 10min, kun kivut muuttuivat niin inhottaviksi, että siellä olosta ei tullut mitään. Pääsin hyvin nopeasti kylvystä synnytyssaliin, jolloin soitin miehen paikalle, kun supistukset olivat äärettömän kipeitä ja niitä tuli todella tiheästi. Sanoin, että laittaa rauhassa koirat nukkumaan, vauva ei synny vielä, mutta minä alan olla niin kipeä että tarvitsen häntä. Sain epiduraalin melkein heti miehen saavuttua, jolloin pystyin alkaa torkkumaan pöydällä. Mies taas pääsi nukkumaan omaan huoneeseeni, jotta jaksaa sitten olla valmiina kun aika tulee. Nukuttiin molemmat siinä pari kolme tuntia, jonka jälkeen mies tuli lueskelemaan kirjaa minun viereeni. Homma eteni tasaisen rauhassa, ja supistukset tunsin vain ajoittaisena paineena alapäässä.

Puoli kasin aikaan vaihtui jälleen uusi kätilö, joka meinasi että on aika vauhdittaa hommaa puhkaisemalla kalvot. Tämän jälkeen paineen tunne alkoi voimistua, mutta missään vaiheessa se ei sattunut. Siinä puoli kymmenen aikaan olin kokonaan auki ja 10min myöhemmin aloiteltiin ponnistamaan. Vauva laskeutui kuulemma hienosti jokaisella ponnistuksella, sydänäänet pysyivät tasaisina ja homma eteni jälleen tasaisen varmasti. Tietääkseni en saanut mitään kohdunkaulanpuudutteita epiduraalin lisäksi, mutta niitä en kaivannutkaan. Ponnistelu eteni kaikessa rauhassa miehen pyyhkiessä minua märällä pyyhkeellä ja minun keskittyessä vauvan pihalle pukkaamiseen. Vasta siinä vaiheessa paine alkoi sattua enemmän, kun yletin koskettamaan vauvan hiuksia. :D Silmät pidin tiukasti kiinni, kun pelkäsin kätilön leikkaavan epparin varoittamatta. Hän tosin koko ajan kehui, että hyvin etenee ja hyvin näyttää venyvän jne. Vasta kun pää (ja muu ruumis) tulivat ulos, niin jostain virtsaputken tienoilta vihlaisi sen verran, että siinä vaiheessa taisin jo hieman huudahtaa kivusta. Kipu hellitti kuitenkin hyvin siedettäväksi saman tien, kun päästiin miehen kanssa tuijottelemaan pojan sinisiä silmiä. Mitään muuta en tehnyt useampaan minuuttiin, kuin itkien vuorotellen tuijotin vauvaa ja miestä. :heart:

Eka vuorokausi meni hieman hätiköiden, kun vauvan sokerit olivat matalina. Vauva lähti yöksi sokerien mittauksen vuoksi vauvalaan, jotta saimme huonekaverin kanssa (sama ongelma) nukuttua kahden tunnin heräilyn sijaan. Seuraavana päivänä siinä kahdentoista pintaan päästiin harjoittelemaan rauhassa tissittelyä hätäisen pulloruokinnan ja pika-imemisharjoitusten jälkeen. Rintakumilla saatiin vauva pysymään tissillä ja seuraavana päivänä oli jo täysimetyksellä, jolla on nyt pysynytkin. :)

Kotiuduttiin eilen ja ainoina ongelmina on navan lähes irti oleminen (minua ällöttää, mies onneksi hoitaa navan!) ja se, että maitoa tulee melkein liikaa, jolloin toinen tissi jää imemättä kunnolla. Mies on aivan onnensa kukkuloilla, ja hän on saanut kunnian toimia huvittajana ja vaipanvaihtajana. :heart: :heart: Vauva taas on aivan onnessaan, kun saa olla sylissä, jossa tosin tottui olemaan paljon jo synnärillä. Siitä huolimatta meillä ei ole ollut ongelmia nukuttaa pinnasänkyyn tai alakerran "petiin" (äitiyspakkauksen laatikko toimii unikorina alakerrassa, niin saadaan rauhassa touhuta kun vauva nukkuu).

Odottelen tässä, koska beibi heräisi niin lähdettäisiin yläkertaan vaipanvaihtoon ja kunnon päikkäreille. Eilisilta meni pitkäksi, kun katseltiin miehen kanssa jalkapallomatsi ja vauva nukkui koko matsin alusta loppuun. :heart: Yöllä heräsi kerran nukkumaanmenon jälkeen ja aamulla nukuttiin melkein kymmeneen!

Henna ja poika 5 vrk(?)
 
Onnea nyyttinsä jo syliin saaneille! :heart: ..ja kiitos nemainille, että jaksoit kirjotella synnytystarinan.. Täs alkaa itte käymään malttamattomaks ku lueskelee teidän juttuja.! :D

PikkuistaOdottava Toivottavasti lähtee käynnistyyn ittellänsä, ku limatulppaki jo lähti.. :) Mä pirän peukkuja! ;)

Hemutus
Toisethan sanoo, että just ennen synnytystä nukkuu oikeen hyvin, kroppa kerää voimia! Joten toivotaan, että sulla olis lähtö lähempänä ku arvaatkaa! :) ..sen perusteella mä en ainakaa oo lähdös hetkeen mihinkää.. ;)

PikkuMyy87 ja Tirriäänen 39+2 :heart:
 
Onnittelut kaikille vaavin taas saaneille!

Täällä ei tilanne muuksi ole muuttunut, viimeset kunnon supistukset tuli eilen illalla, vain muutama, koko ajan veristä limaa tulee ja olo on jotenkin tukalampi mut ei muuta. Jalkoja ja mahaa vaivaa hillitön kutina, en tiedä sitten liittyykö mihinkään. Huomenna äitipolille ja rauhaksiin odotellaan ehkä vielä montakin päivää.

teris 38+
 
Onnea kaikille vauvansa saaneille.

Ja odottoville jaksuja viime metreihin.!!

Mulla on jo ikävä mun pallomasuani olihan se sentään upeemmassa kunnossa kun tää nykynen löllö -läskimakkara-plötsi.. Toisin tuo joka sieltä mun pallosta syntyi on vaan niin ihana..ku pysyiskin tollasena pikkusena.

mulle voi laittaa tytön pituudeksi 50,5cm Kyssissä tosiaan vasta kotitarkastuksessa mittaavat.

Täällä tätä vauvan tuoksuista arkea tyttö on toistaseks kiltti syö,nukkuu,syö nukkuu
Tänään tuli 5pv täyteen ja huomenna ekat ulkoilut. Yön aikana oli jo se navan varsikin tippunut(mikä se nimi nyt onkaan) ni oli kiva yllätys kun bodya aukasin..yyyöökk!!

Möhköpantti + Heta 5pv
 
Moni vielä odottelee synnytystä, tsemppiä!

Mun synnytys meni ok. Se jotenkin jäi ihan miettimättä, koko synnytys, kun tuli tämä vauvan sairastelu sitten ja vei kaikki ajatukset mukanaan. Mutta käynnistely aloitettiin 4.6. tabuilla, eka aiheutti jo vähän suppareita iltapäivällä, joten toinen laitettiin vauhdittamaan vasta ennen iltakuutta, kun supparit olivat niin lieviä eivätkä siihen mennessä olleet vahvistuneet. Sitten olikin menoa, pari tuntia tuosta n. klo 20 olin 4cm auki ja sitten siitä meni n. viisi tuntia, kun vauva syntyi. Yhdeksästä kymmeneen olin ammeessa ja supisti minuutin + tauko minuutin. Oli tultava pois, kun tuntui, etten pian selviäisi pois omin jaloin... Sitten odottelin spinaalia n. tunnin ja sen jälkeen meni tunti ja olin täysin auki mutta odoteltiin vielä toinen tunti ponnistamisen tarvetta... Ponnistusvaihe taisi kestää vain n.5min, kun odoteltiin, että vauva laskeutuu alemmas ja kiertyy oikeinpäin ja mua alkaisi kunnolla ponnistuttaa. Odottelu oli vähän tuskaista ja olo helpottui heti, kun sai alkaa ponnistamaan. Liekö sitten vauva ollut jo niin alhaalla, että tuli muutamalla ponnistuksella ulos. Tunsin odottelun vuoksi myös ponnistamisen tarpeen, ja osin varmaan siksikin, että spinaali ei tällä kertaa poistanut kipua täysin, vaan terävin kärki jäi tuntumaan jonkinlaisena kipuna mutta siedettävänä kuitenkin.

Synnytys meni siis hyvin ja yöllä olin aivan valtavan onnellinen tytöstä mutta sitten seuraava aamu toikin heti huolen tullessaan ja millaiseksi se huoli muuttui, tuntui, että tytön kuoleman pelkokin vähän leijaili jo ajatuksissa, kun äkkiä tyttö vietiinkin teholle kiireellä ja lääkäri puhui lasten kardiologin kanssa tilanteesta ja sen mahdollisesta vakavuudesta (=heti Helsinkiin leikattavaksi). Olin aivan murtunut. Mutta nyt tyttö on päässyt kotiin!! Olen niin onnellinen siitä ja joka hetkestä nyytin kanssa. Perjantaina, 11pv sairaalassaolon jälkeen, tyttö pääsi kotiin viimein. Ihanaa. Nyt vain pitäisi yrittää unohtaa huoli tulevasta leikkauksesta yms. mutta eihän sitä täysin pysty.

Nyt pitääkin mennä, heräilyn ääniä!
 
Täällä poksuu huomenna kun laskettu aika :) mutta ei mitn merkkiäkään että olis synnytys lähellä.. Huomenna myös aika äitiyspolille raskausdiabeteksen takia eli katsotaan vauvan kokoa ja päättävät sitten käynnistävätkö vai eivät. Tuskin ne mua sinne vielä huolii mutta itse oisin kyllä valmis sinne jo jäämään :)

mimskuliini 39+6
 
Täällä odotellaan Cytotecien vaikutusta.. Tabletit aloitettiin tänään klo 11, kolme tablettia tähän mennessä olen saanut.

Tilannehan siis meni näin:
Torstaina neuvolassa RR koholla, luokkaa 140/90. Sekä virtsassa prot +. Sain verenpainemittarin kotiin lainaan. Kotona paineet korkeimmillaan 163/101. Soitin illalla sairaalaan, ei kuulema tarvinnut lähteä sinne..
Perjantaina soitin neuvolaan, jonne pyydettiin tulemaan ja sieltä tekivät lähetteen sairaalaan.

Täällä osastolla nyt sitten oltu perjantaista lähtien lepäilemässä. Verenpainelääke Albitol aloitettiin, 1x3, toksemialabrat aamuisin ja virtsan vuorokausikeräys. Tähän mennessä kaikki ollut melko hyvin. Missään vaiheessa itelläni eikä vauvalla ole ollut mitään hätää. Lieväksi raskausmyrkytykseksi kai diagnosoitu..

Tänään lääkäri antoi minun itse päättää haluanko lähteä kotiin odottelemaan ja käydä päivittäin kontrolleissa vai haluanko että kokeillaan käynnistystä. Valitsin käynnistyksen. Kohdun suu oli tänään sormelle auki mutta kanavaa vielä n.3cm.
Ensimmäisestä ja toisesta tabletista tuli pieniä vihlasuja alapähän ja mahan kovettumista, mutta hyvin lieviä. Supistuksia ei ole edelleenkään ollut koko raskauden aikana. Nyt sitten van odotellaan..=)

Lenni rv 38+6
 
Ääh, nyt alkaa kyllä jotenkin mennä hermot. Eilen oli jo koko päivän hyvin masentunut olotila, tuntuu, että kehoni ei toimi oikein. Synnytys oli kuitenkin käytännössä jo käynnissä kun supistuksia tuli niin usein jne., mutta nyt on lopahtanut tosiaan supistukset kokonaan. Äsken soittelin neuvolan terveydenhoitajan kehoituksesta osastolle, jossa olin to-pe, mutta sieltä sanottiin, että lukee vaan, että odotellaan luonnollista käynnistymistä.

Miksi ihmeessä ei voi käynnistää jos vauva on jo to ollut 4,1-4,2 kg ja miksi lääkärin piti silloin edes vihjata käynnistyksestä, jos sellaista ei kerran ole mahdollista saada. ÄRSYTTÄÄ!

Pelottaa todella paljon, että tulee repeämiä tai joutuu tekemään epparin tai joutuu peräti hätäsektioon. Päätä särkee, ahdistaa ja kaikin puolin muutenkin todella "hyvä" olla.

PikkuistaOdottava + prinsessa 40+1
 
Hirrrmuisesti onnea vauvautuneille!!! :flower:

Pikkumyy87, miekin ihmetellyt tota naksunaa :D

Perjantaina kävin neuvolassa ja kaikki ok, sf mittakin laskusuunnassa eli vauva laskeutuu.. Kohdunkaulaa oli jäljelle 0,5cm ja auki reilulle kahdelle sormelle.

Täällä valvottu monta yötä flunssan ja supistusten kanssa. Toissayönä supistuksia tulikin jo montatuntia 5min välein mutta "tarpeeksi" kivuliaiksi eivät menneet ja lopahtivatkin sitten... Perjantaina olin niin kipeänä (silloin epäsäännöllisten) supistusten, flunssan, univelan ym. kanssa että soittelin äitipolille. Sieltä vanhempi kätilö hyvin tylysti totesi että "turha tänne on tulla kaakeleita tuijottamaan" ja "ei me ruveta käynnistelee ennenkuin 11 päivää yli". Tuntui tosi pahalta kun en edes soitellut sinne missään käynnistely mielessä, vaan pahaa ja kipeää oloani. Kai sinne sitten soittelee äidit "huvikseen" vaivojaan ja yrittävät saada käynnistystä. :confused: Onneks olo rauhottui, semmoisen haahkan aikaan en sinne olis halunnukkaan lähteä |O
Pikkuistaodottava, harmi juttu. :( Voimia siule ja yritä olla pelkäämättä pahinta.. Kyllä kaikki menee hyvin :) Edellisessä tekstissä näkyykin miun sairaalan eli pksskn kanta normaalin raskauden synnytyksen käynnistykseen..

Voi kun menis vaikka lapsivedet niin tietäis että nyt on lähtö!! Tympii tälläinen kiusa että kroppa lupaa mutta sitten lopahtaa..

Peikko ja otus 39+4
 
Hurjasti onnea kaikille vauvautuneille! Ja ne jotka tarvitsevat voimia vauvojen kanssa niin täältä *voimahali* :heart:

Tsemppiä vielä niille jotka masun kanssa talsivat, mä tiedän että loppu on piinaa, mutta mä otin lopuuksi sen asenteen että olkoo saakeli sielä ja niin se tulla tupsahti ku mä vain olin ja kyläälin! :D

Eli mun synnytyskertomusta vihdoin ja viimein:

Tiistaina 5.6.2012 kun heräsin aamulla mulla oli heti oikea kylki kipeä ja kesti varmaan muistaakseni jonku tunti pari, siihen kuului pientä supistelua, mutta meni ohi. No mä tein iltapäiväksi valmiiksi ruoan kun olin menossa itse parturiin iltapäivällä että isällä ja lapsella on ruoka valmiina, kun tulevat hoidosta ja töistä. Ruoan tehtyä lähdin ystäväni luo, joka kans raskaana (tulevana sunnuntaina LA). Sielä sit hänelle avauduin menneestä viikosta kun tosiaan olin sielä sairaalassakin edellisellä viikolla ollut ja supisteluja oli satunnaisesti harva yö tai päivä ja niistä tuli niin väsyneiksi, että kuinka kauan tuollaista jaksaa, kun esikoinenkin kuitenkin vaatii omansa. No tuumasin sille että eilen päätin että pysykööt saakeli sielä ja märäntyköhöt sinne, en mä jaksa enää :( Olin siis ihan tympääntynyt. Lisäksi olin tehnyt päivän aikana huomion että, mun runsas valkovuoto oli kadonnut jonnekkin kuin tuhka tuuleen, ei pisaraakaan valkovuotoa :O Tätäkin ihmettelin mun ystävällekkin että onkohan se joku "merkki", mutta en jaksanut siihen sen kauempaa uskoa. No suoraa ystävän luota lähjdin sinne parturiin ja mulla oli tosi hauska parturi keikka, naureskeltiin vähä paljo mun parturin kans ja juotiin kaffit. Kun tukka oli valmis, tuumas mun parturi että nyt on hyvä lähteä ens yönä synnyttämään, kehtaa mennä sairaalaankin :D Ja taas naureskeltiin :D

Kun tulin kotia, niin isä ja lapsi just söi ja munkin oli tarkoitus syödä, mutta ei ollu jostain syystä nälkä - ajattelin syynä olevan kahvi, jota olin juonu. Lähdettiin sit siinä vielä ulos esikoisen kans ja sanoin miehelle, että mulla on vähä erikoinen olo, että musta alkaa tuntumaan että lähtö on lähellä (tämä siltikin vaikka olin edellisenä päivänä lyöny ns. hanskat tiskiin). Lenkin jälkeen käytiin anoppilassa ja en pystynyt sielä enää istua ns. baarijakkaroilla, keksin syyksi että vauva ojenteli itteään. Kun tultiin kotiin ja oltiin laitettu esikoinen unten maille alko taas ne normaalit supistukset, joista olin kärsiny jo koko viikon. Söin mitä lie saatoin ja menin ite nukkumaan kymmenen aikoihin supisteluista huolimatta, nukahdin heti. Yhden aikaan heräsin kun ne samaa kipuluokkaa olevat supistukset tuli tosi tiuhaan eli ei kauheen kipeitä. kellottelin niitä hetki siinä sängyllä ja niitä tuli muistaakseni aluksi n. 5 min välein ja kesti lähes minuutin. Välillä jouduin sit jo nousta sängystäkin kun alkoi tulla aavistuksen jo kipujakin ja suoli alko tyhjenemään. Tässä kohtaa kävi mieles että onkohan nyt tosi kysees, mut en jaksanu uskoa. kun kello löi kaks niin olikin jo meidän kodinhoitohuonees kaksinkerroin tai niin kaksinkerroin kun sen mahan kans vaan voi olla ja nojailin tasoihin ja suolikin oli jo tyhjentynyt toistamiseen. Ajattelin yrittää mennä nukkumaan, niinhän ne oli aikaisemminkin menny ohi... no ei menny ja kellotin että supistuksia tuli 1-3 min välein ja kesti minuutin. Miehen herätin puoli 3 ja sanoin että oon ollu yhdestä asti hereillä ja nyt sattuu... No mies sit että muista ettei turhia sairaalareissuja ole olemassakaan että jos mä en kestä kipujen kans niin hän soittaa vanhemmat meidän esikoisen unta valvomaan ja siinä sanoin että älä ny vielä... mies katteli mua pari minuuttia ja tuuma että hän nyt kyllä saakeli soittaa vanhemmilleen että nuo ilmeet alkaa olla tuttuja esikoisen ajalta synnytyssalista. No mun appivanhemmat oli vartis meillä. Sairaalassa oltiin puoli 4 ja olin 5 cm auki ja kanavaa ihan ajatuksen jäljellä ja hitsi ku mä olin kipee :$ Kätilö ei mua kauaa pitäny käyrillä kun olin niin tuksissani, sen verran kuulemma että sai jokku paperit tehtyä ja sit suoraa synnytyssaliin, siinä vaihees mieskin tuumas että hän saa vissiin ottaa takin pois päältä "taitaa mennä hetki" :D No ei ku ilokaasua naamariin ja jouduin pariin otteeseen pyytämään siihen lisää voimaa ennekuin anestesialääkäri tuli antamaan spinaalin joka oli mun pelastus ja "taivas" aukeni ja minä aloin puhumaan ihan höpöjä ja heittämään vitsiä kätilölle. Ennen spinaalin tuloa kätilö meinas puhkasta kalvot, kun ei heti tohtinu kun sitä kanavaa oli jäljellä, kun se sit tarkasti tilannetta että oisko se kadonnu niin se hädintuskin sai käsiään tuonne kun ne puhkes ittestään ja kätilö sai vedet päällensä :D Pian sitten spinaalin laiton jälkeen kun oltiin eka maattu kummallakin kyljellä että vaikutus on tasanen alkokin jo ponnistuttamaan ja 6 min ja tyttö oli maailmas :heart: Napanuora oli kerran kaulanympäri, mutta muuten kaikki meni hienosti. Vauva oli hieman sinertävä, minkä takia ne Apgar-pisteet, vai mikkä ne on niin ei saatu 10 vaan 9-9-9. Oli kyllä helppo synnytys. Kokonaisaika synnytykselle merkattiin reilu 3h ja ponnistus 6 min. Eka synnytys merkattiin silloin 11 h (vaikka todellisuus oli 38h) ja ponnistusvaihe 1 h 2 min. Joten pääsin helpommalla synnytysvaiheen vaikka viikon olin jo supistuksista kärsiny, mutta ne tais just tehdäkin mun synnytyksestä helpon, erittäin valmistelevia supistuksia :) Puolitoistatuntia ehdittiin olla sairaalas kun tyttö syntyi, ei siinä kauaa menny :) Synnytyksestä jäi hyvä mieli, ei ainakaan ole syy jos joskus kolmatta lasta mietitään.

Vauva on erittäin nälkäinen kaveri, varsinkin siis iltapäivästä iltaan ennen nukkumaan menoa, hän siis tankkaa yötä varten. Öisin herätään 1-2 kertaa ja se 2-3 kerta on jos it yleensä 6-8 aikaa aamulla. Eniten mua hirvittää nyt kun keskiviikosta eteenpäin alan pyörittää arkea näiden meidän pikkuneitien kanssa :) Ja varsinkin illat hirvittää kun sitten niitäkin tässä tulee että kuinka kädet riittää kun vauvasta tulee iltaa kohden hirvittävä sylivauva ja ei siinä mitään, pitäisin mielelläni mutta kun esikoinenkin pitäisi laittaa nukkumaan ja tehdä iltapalaa... oonkin nyt miettinyt kantoreppua vauvalle, sais kädet vapaiksi... tiedä sitten... osaanko sen kans pelata... yksinkertaisinta olis jos se sen aikaa viihtyis sitteris tms.

Oho, tulipas kirjoitettua :p Esikoinen on nyt hoidossa tämän ja huomisen, keskiviikkona paluu arkeen. Mies piti vain viikon isyyslomasta ja siirtää loput kaksi kesäloman loppuuna ja on sitten 6 viikkoa lomalla heinäkuun puolesta välistä.

PikkuMyy ja tissiriippuvainen ja sinappikone Kikko 12 pvä :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Sandrastiina
PikkuistaOdottava'
Mulla on ollut vähän samat fiilikset kun sulla. Jotenkin meni niin hermot kun ensimmäinen lääkäri lupasi viikolla 34 että aloitetaan käynnisteleen rv 37-38 ja sitten kun menin äitipkl:lle tähän arvioon viikolla 37 niin toinen lääkäri olikin sitä mieltä että ei aleta että kontrolloidaan vielä viikolla 38. Noh sitten sillä kolmannella käynnillä oli taas erilääkäri joka oli ihan urpo eikä puhunut oikeestaan vauvan koosta vaan mun toksemiaoireista vaikka se ei ollut syy mun kontrolliin vaan vauvan makrosomia. Lopputulos: ei käynnistetä ja paino rv 38 3.6kg joka voi siis käytännössä olla neljäkiloakin.
Pelko iskee välillä perseeseen että mitä jos vauva onkin ollut jo lähempänä neljää kiloa tuossa viikko takaisin ja nyt mää vaan kasvatan ja kasvatan poikaa ja sit kun syntyy niin mulle tulee siitä jotain pahoja repeämiä tai vauva vaan ei yksinkertaisesti mahtuisi "luonnollista tietä" ulos..

Noh asiaan minä en pysty enää millään vaikuttamaan vaan pitää vaan toivoa että lähtisi käyntiin tässä itsekseen.

Eilen illalla oli jonkun verran kivuliaita polttoja alavatsalla ja alaselällä mutta ne laantuivat ja tässä edelleen yhdessä koossa ollaan..... vatsa mulla toimii aika vilkaasti edelleen ja yöt menee sikeesti nukkuen :D

Ihanaa kun olette jaksaneet kirjoitella noita synnytyskertomuksia! Iso kiitos niistä :) :flower:

Hemutus ja Möykky 39+1
 
Tänään kävin äitipolilla ja lähellä ettei lääkäri miettinyt jo käynnistystä kauheen ihokutinan vuoksi, oli kuitenkin vasta erikoistuva ja kyseli neuvoja joten huomenna menen verikokeeseen vasta. Inhottavaa kun tuloksetkin kestää pari päivää, pelottaa riski vauvan sydänpysähdykseen josta lääkäri sanoi, täytyy nyt paljon tehdä liikelaskentaa. Käynnistävät ilmeisesti jos arvoissa jotain vikaa ettei lääkettä enää aloteta edes.
Tosi pienen tuntunen vauva on, kun vasta n 3.4kg arvio. esikko kun oli jo käynnistysvaiheessa 3.8kg.
Kun nyt jaksaisi pysyä rauhallisena, erilaisen tuntunen maha on, painaa paljon enenmmän alhaalta, kohdunsuu ei ollut miksikään viikonlopusta muuttunut.

teris 38+
 
Heippa ja onnittelut Pikkumyylle! Kuulostipa ihanteellisesti edenneeltä synnytykseltä =)

Täällä saatiin hieman lisähaastetta kahden lapsen arkeen, kun mies joutui eilen aamulla sairaalaan, ja sitä ennenkin oli aika kipeä eli ei oo kauheasti ollut apuja. Edessä vielä ainakin yksi yö, mutta mahdollisesti useampi päivä osastolla, jos joutuun leikkaukseen (pahemmanlaatuisia silmäongelmia). Onneksi kaveri pääsi tänään lapsenvahdiksi, kun kävin poistattamassa hakaset sektiohaavasta, mutta kyllä tässä olis kiva mieskin olla mukana erityisesti 3,5 v. esikoista viihdyttämässä, kun vauva vetelee 1-2 tunnin imumaratoneja monta kertaa päivässä (ja yössä). On jo löytynyt tussinjälkeä olkkarin lattiasta ja ovi ollut koko iltapäivän auki ulos asti (ja kämppä täynnä hyttysiä), kun poika on vähän ehtinyt puuhastella. Ilmeisesti vauva ei oikein jaksa imeä tehokkaasti, kun puolen tunnin syömisen jälkeen pitää huilitaukoa ja sit taas vartin/puolen tunnin päästä on uudelleen nälkä. Toisaalta hyvä, että "tekee tilausta" ja maitoa kyllä tulee. Esikoinen oli kerrasta maha täyteen -tyyppiä, tämä on verkkaisempi, nukahtelee rinnalle.

Jaksamisia kaikille supistusten kanssa kärvisteleville ja lasketun ajan ohittaneille!

Maikki ja tyttö 9 pv
 
Heippa kaikille pitkästä aikaa :wave:

Täällä tosiaan vihdoin nyytti sylissä :heart: Tyttö päätti syntyä 8.6. klo 17.45 rv 41+1, painoa 3950g ja pituutta 51cm. Eli ihan kunnon kokoiseksi oli ehtinyt itsensä viikon "yliajalla" kasvattaa ;)

Tyttö on pitänyt niiiin kiireisenä, ettei ole ollut aikaa edes päivittää tänne kuulumisia. En ois uskonutkaan kuinka paljon tuo pieni ihminn työllistää! Kaikki on niin uutta ja outoa, että yhtäkkiä hän on täällä ja toisesta pitäisi osata pitää huolta. Sairaalassa oltiin neljä päivää, kun pienen paino laski liikaa, eikä päästy sen takia niin nopeasti kotiin. Imetys ei oikein lähtenyt kunnolla sujumaan, kun tuo meidän neiti on niin malttamaton, jos on nälkä niin ruokaa pitäisi olla just ja heti, yhtään ei malttaisi odottaa ja etsiä nännistä hyvää otetta. Nyt ollaankin jouduttu antamaan lisämaitoa, että paino nousisi. Melkoista rumbaa tämä osaimetys, kun siihen imetykseen itsessään saa menemään aikaa ja sitten päälle saa melkein aina antaa pullomaitoa. Lisäksi pullojen pesu, maidon pumppaaminen rintapumpulla, että pysyisi "tuotanto" jotenkuten yllä. Ja tietysti kaiken päälle vaipanvaihdot (tyttö on kova kakkaamaan!), pyykinpesut, itsensä syöttäminen ja kämppäkin pitäisi pitää kunnossa. Isi on vielä tämän viikon töissä, sitten onneksi jää lomalle ja saa itsekin vähän hengähtää :)

Mutta on tuo niin rakas ja pitkän odotuksen ja niiden neljän keskenmenon jälkeen on ihan uskomatonta, että vihdoinkin tuo nyytti on kotona! Synnytys alkoi edellisenä iltana lapsiveden tihkumisella, yöllä tulivat supparit ja klo 17.45 neiti siis syntyi. Jos en aikaisemmin tiennyt miltä ne supparit tuntuu, niin täytyy todeta se klassinen, että "kyllä ne sitten erottaa, kun ne on niitä". Ei ollut epäilystäkään siinä vaiheessa kun tulivat. Ja ei mulla kyllä yhtään suppraia ollut koko odotusaikana ennen noita synnytyssuppareita. Muuten synnytys oli ihan ok kokemus, mutta mulla iski lopussa aivan sairas lonkkasärky, johon ei auttanut edes epiduraali (jotai sain kolme kertaa). Aina kun tuli supistus ja olisi pitänyt ponnistaa, niin lonkkaan sattui niin, ettei ponnistamisesta tullut mitään. Ilmeisesti tytön pää painoi laskeutuessaan jotain hermoa. Lopulta supistuksetkin alkoivat oksitosiinitipasta huolimatta heikkenemään ja päädyttiin auttamaan toinen imukupilla maailmaan. Tuo imukuppi ja epparin leikkaus eivät tuntuneet oikeastaan miltään enää siinä vaiheessa, vaan oli ihana helpotus, kun omat voimat alkoivat loppua. Tosiaan aamulla kun mentiin sairaalaan, niin supparit loppuivat kuin seinään, mutta alkoivat onneksi uudestaan käyrillä maatessa. Ekan kerran, kun kätilö käyrien jälkeen tutki, olin 4-5cm auki. Olin ihan yllättynyt, että siihen asti meni suht kivuttomasti tai siis supparit oli siihen mennessä vielä siedettäviä. Sen jälkeen ne sitten muuttuivatkin kivuliaammiksi. Isä oli ihanana tukena synnytyksessä ja on aivan hullaantunut vauvasta. Unissaankin höpöttelee "isi tässä" juttuja ;)

Onnea kaikille vauvaantuneille!! Ja tsemppiä ja kärsivällisyyttä vielä omaa vuoroaan odottaville!!

Sanmar + superpapunen 10vrk :heart:
 
Onnea vaan uusille vauvauutisia kertoneille äiteille!!

Täällä ootellaan postipakettia masusta <3. Neuvola jälleen takana ja painoa turvotusten kera ilmaantuntut, sf jälleen +1cm ja mini kiinni jo lantiossa, eipä ihmeitä muutoin. Masensi vaan kesksutelu ya-kontr. vaikka se ei todellakaan vielä hetkeen ole ajankohtainen. En vaan ollenkaan haluaisi tota käynnistystä kuin ihan pakon edessä jonkun vakavan asian takia.

Alkanu väsyttämään ja sellanen selittämätön loppumetrien uupuminen eli energian säästäminen taitaa olla menossa tässäkin huushollissa. Kyyl mä silti touhuilen enkä sohvalla saa makoiltua, ei vaan tahdo jaksaa kiinnostaa mikään. Tiskannu, pessy mattoi, imuroinu talon, käyny lenkillä, tehny ruokaa sekä leiponu ja käyny neuvolas sekä hoitanu kummityttöä 1,4v tunnin verran. Ei paljon kuulosta siltä että ei jaksaisi tai kiinnostaisi. Hmmm. Erikoinen olo silti on etten koe itseäni 100% normaaliksi :D Huomenna kampajaa, kattopanelien maalausta ja vauvalle kasvo/pyllypyyhkeitä pitäisi vielä ommella kondikseen.

Voimia vaan taas teille kaikille odottaville tää on aika haikeeta ajatella yhden kauden loppuvan vaikka odotan vavia ihan tolkuttomasti.

Maailman surkeiten nukuttuyö takana - eikä supistelujen takia vaan illan heikon liiketarjonnan takia joka ei oo yhtään minin tapaista. En tie kuinka tiheään olin hereillä tunnustelemassa miniä ja odotin liikkeitä. Aamuyön tunteina tuttu venkoominen alkoi. No täytyy vaan yrittää otta rennosti eikä murhetua kun pienetkin liikkeet riittää jos niitä vain on. Taisin yöllä lukea vielä tätä tukipalstaa kun muistelin jonkun juuri käyneen käyrillä tän huolen takia.

Sandrastiina ja mini 39 pompom
 
Viimeksi muokattu:
Taas on paljon vauvauutisia, ONNEA!!

Ja kiitos synnytyskertomuksista!

Sandrastiina, eikös yhtenä synnytyksen lähestymisoireena ole liikkeiden vähentyminen, toivottavasti sinun tapauksessasi ;). Itsekin olen nyt tarkkaillut liikkeitä tarkemmin kun kävin siinä ulkokäännöksessä, onneksi pieni on ollut aktiivinen.

Hienoa Aaanna että vauva pääsi kotiin!

Tielsa 39+3
 
  • Tykkää
Reactions: Sandrastiina
Kovaa täälä on hiljaasta ku niin moni on jo kotosalla ja keskittyy vauvantuoksuseen arkeen.. :)

Eikös naiset nukkuminen oo ihan yliarvostettuu ja vanhanaikasta!?! ;) Täälä meinaa noustu ku isäntä lähti töihin neljältä.. |O Tää on oikeen sitä voimien keräämistä.! :D Huomenna olis sitte aamulla heti 8.00 äitipoliaika s.joella. Saas nähdä mitä siä sanotaan. Mahdetaanko jäädä duunaan Tirriäästä maailmaan Vaaaai sanotaanko "Tervetuloa viikon päästä uudelleen!" Villi veikkaus, että jos on sama venakkolääkäri ku viimeks, nii voi lähtee käynnistään, mutta.. jos lääkäri vaihtuu nii-i.. Enkä mä tie kumpaa toivon. Käynnistämistä vai että odottais sitä luonnollista käynnistymistä (olishan luonnollinen aina parempi, mutta ku ei enää malttais). Mitää suurempia merkkejä ei kuitenkaa oo ilmas. Joitain kipeitä supistuksia on tullu ja vatta on alannu taas pienen tauon jälkeen toimiin "liukkaasti".. Valkovuoto on runsastunu, ja, alaselkää on tänä aamuna särkeny. Ja, ilmas on jotenki outo fiilis. ;) ..ei varmaa mitää vaikutusta pienellä jännityksellä koskien huomista.!?! :saint: Mutta, mutta..jos tuola alalooras ei mitää muutoksia oo tapahtunu, nii en jaksa uskoo, että alkaa käynnistään. Hm, tästä tulee pitkä päivä!!
 
40+0 POKS! Ja sen kunniaksi täällä lasketaan supistusten välejä, nyt ollut 7-10 minuutin välein pari tuntia, mut nyt näyttäis kyllä ajat pitenevän :(. Toivotaan nyt kuitenkin vielä että jatkuis ja olis täsmällinen kaveri!

Ja onnea taas kaikille vauvan saaneille ja ihanaa, että jaksatte kirjoitella synnytystarinoita!

Ceciilia ja benkku
 

Yhteistyössä