Hurjasti onnea kaikille vauvautuneille! Ja ne jotka tarvitsevat voimia vauvojen kanssa niin täältä *voimahali* :heart:
Tsemppiä vielä niille jotka masun kanssa talsivat, mä tiedän että loppu on piinaa, mutta mä otin lopuuksi sen asenteen että olkoo saakeli sielä ja niin se tulla tupsahti ku mä vain olin ja kyläälin! 
Eli mun
synnytyskertomusta vihdoin ja viimein:
Tiistaina 5.6.2012 kun heräsin aamulla mulla oli heti oikea kylki kipeä ja kesti varmaan muistaakseni jonku tunti pari, siihen kuului pientä supistelua, mutta meni ohi. No mä tein iltapäiväksi valmiiksi ruoan kun olin menossa itse parturiin iltapäivällä että isällä ja lapsella on ruoka valmiina, kun tulevat hoidosta ja töistä. Ruoan tehtyä lähdin ystäväni luo, joka kans raskaana (tulevana sunnuntaina LA). Sielä sit hänelle avauduin menneestä viikosta kun tosiaan olin sielä sairaalassakin edellisellä viikolla ollut ja supisteluja oli satunnaisesti harva yö tai päivä ja niistä tuli niin väsyneiksi, että kuinka kauan tuollaista jaksaa, kun esikoinenkin kuitenkin vaatii omansa. No tuumasin sille että eilen päätin että pysykööt saakeli sielä ja märäntyköhöt sinne, en mä jaksa enää
Olin siis ihan tympääntynyt. Lisäksi olin tehnyt päivän aikana huomion että, mun runsas valkovuoto oli kadonnut jonnekkin kuin tuhka tuuleen, ei pisaraakaan valkovuotoa :O Tätäkin ihmettelin mun ystävällekkin että onkohan se joku "merkki", mutta en jaksanut siihen sen kauempaa uskoa. No suoraa ystävän luota lähjdin sinne parturiin ja mulla oli tosi hauska parturi keikka, naureskeltiin vähä paljo mun parturin kans ja juotiin kaffit. Kun tukka oli valmis, tuumas mun parturi että nyt on hyvä lähteä ens yönä synnyttämään, kehtaa mennä sairaalaankin
Ja taas naureskeltiin
Kun tulin kotia, niin isä ja lapsi just söi ja munkin oli tarkoitus syödä, mutta ei ollu jostain syystä nälkä - ajattelin syynä olevan kahvi, jota olin juonu. Lähdettiin sit siinä vielä ulos esikoisen kans ja sanoin miehelle, että mulla on vähä erikoinen olo, että musta alkaa tuntumaan että lähtö on lähellä (tämä siltikin vaikka olin edellisenä päivänä lyöny ns. hanskat tiskiin). Lenkin jälkeen käytiin anoppilassa ja en pystynyt sielä enää istua ns. baarijakkaroilla, keksin syyksi että vauva ojenteli itteään. Kun tultiin kotiin ja oltiin laitettu esikoinen unten maille alko taas ne normaalit supistukset, joista olin kärsiny jo koko viikon. Söin mitä lie saatoin ja menin ite nukkumaan kymmenen aikoihin supisteluista huolimatta, nukahdin heti. Yhden aikaan heräsin kun ne samaa kipuluokkaa olevat supistukset tuli tosi tiuhaan eli ei kauheen kipeitä. kellottelin niitä hetki siinä sängyllä ja niitä tuli muistaakseni aluksi n. 5 min välein ja kesti lähes minuutin. Välillä jouduin sit jo nousta sängystäkin kun alkoi tulla aavistuksen jo kipujakin ja suoli alko tyhjenemään. Tässä kohtaa kävi mieles että onkohan nyt tosi kysees, mut en jaksanu uskoa. kun kello löi kaks niin olikin jo meidän kodinhoitohuonees kaksinkerroin tai niin kaksinkerroin kun sen mahan kans vaan voi olla ja nojailin tasoihin ja suolikin oli jo tyhjentynyt toistamiseen. Ajattelin yrittää mennä nukkumaan, niinhän ne oli aikaisemminkin menny ohi... no ei menny ja kellotin että supistuksia tuli 1-3 min välein ja kesti minuutin. Miehen herätin puoli 3 ja sanoin että oon ollu yhdestä asti hereillä ja nyt sattuu... No mies sit että muista ettei turhia sairaalareissuja ole olemassakaan että jos mä en kestä kipujen kans niin hän soittaa vanhemmat meidän esikoisen unta valvomaan ja siinä sanoin että älä ny vielä... mies katteli mua pari minuuttia ja tuuma että hän nyt kyllä saakeli soittaa vanhemmilleen että nuo ilmeet alkaa olla tuttuja esikoisen ajalta synnytyssalista. No mun appivanhemmat oli vartis meillä. Sairaalassa oltiin puoli 4 ja olin 5 cm auki ja kanavaa ihan ajatuksen jäljellä ja hitsi ku mä olin kipee :$ Kätilö ei mua kauaa pitäny käyrillä kun olin niin tuksissani, sen verran kuulemma että sai jokku paperit tehtyä ja sit suoraa synnytyssaliin, siinä vaihees mieskin tuumas että hän saa vissiin ottaa takin pois päältä "taitaa mennä hetki"
No ei ku ilokaasua naamariin ja jouduin pariin otteeseen pyytämään siihen lisää voimaa ennekuin anestesialääkäri tuli antamaan spinaalin joka oli mun pelastus ja "taivas" aukeni ja minä aloin puhumaan ihan höpöjä ja heittämään vitsiä kätilölle. Ennen spinaalin tuloa kätilö meinas puhkasta kalvot, kun ei heti tohtinu kun sitä kanavaa oli jäljellä, kun se sit tarkasti tilannetta että oisko se kadonnu niin se hädintuskin sai käsiään tuonne kun ne puhkes ittestään ja kätilö sai vedet päällensä
Pian sitten spinaalin laiton jälkeen kun oltiin eka maattu kummallakin kyljellä että vaikutus on tasanen alkokin jo ponnistuttamaan ja 6 min ja tyttö oli maailmas :heart: Napanuora oli kerran kaulanympäri, mutta muuten kaikki meni hienosti. Vauva oli hieman sinertävä, minkä takia ne Apgar-pisteet, vai mikkä ne on niin ei saatu 10 vaan 9-9-9. Oli kyllä helppo synnytys. Kokonaisaika synnytykselle merkattiin reilu 3h ja ponnistus 6 min. Eka synnytys merkattiin silloin 11 h (vaikka todellisuus oli 38h) ja ponnistusvaihe 1 h 2 min. Joten pääsin helpommalla synnytysvaiheen vaikka viikon olin jo supistuksista kärsiny, mutta ne tais just tehdäkin mun synnytyksestä helpon, erittäin valmistelevia supistuksia
Puolitoistatuntia ehdittiin olla sairaalas kun tyttö syntyi, ei siinä kauaa menny
Synnytyksestä jäi hyvä mieli, ei ainakaan ole syy jos joskus kolmatta lasta mietitään.
Vauva on erittäin nälkäinen kaveri, varsinkin siis iltapäivästä iltaan ennen nukkumaan menoa, hän siis tankkaa yötä varten. Öisin herätään 1-2 kertaa ja se 2-3 kerta on jos it yleensä 6-8 aikaa aamulla. Eniten mua hirvittää nyt kun keskiviikosta eteenpäin alan pyörittää arkea näiden meidän pikkuneitien kanssa
Ja varsinkin illat hirvittää kun sitten niitäkin tässä tulee että kuinka kädet riittää kun vauvasta tulee iltaa kohden hirvittävä sylivauva ja ei siinä mitään, pitäisin mielelläni mutta kun esikoinenkin pitäisi laittaa nukkumaan ja tehdä iltapalaa... oonkin nyt miettinyt kantoreppua vauvalle, sais kädet vapaiksi... tiedä sitten... osaanko sen kans pelata... yksinkertaisinta olis jos se sen aikaa viihtyis sitteris tms.
Oho, tulipas kirjoitettua
Esikoinen on nyt hoidossa tämän ja huomisen, keskiviikkona paluu arkeen. Mies piti vain viikon isyyslomasta ja siirtää loput kaksi kesäloman loppuuna ja on sitten 6 viikkoa lomalla heinäkuun puolesta välistä.
PikkuMyy ja tissiriippuvainen ja sinappikone Kikko 12 pvä :heart:
