no nyt mulla on aikaa kirjottaa muutama juttu.
kun asuttiin meidän edellisessä talossa, ennen lapsia, kuulin monta kertaa jonkun liikkuvan siellä. aika oli aina sama, aamulla kun mies oli lähtenyt töihin ja minä jatkoin nukkumista. kuulin selvästi että ulko-ovi kävi, ja askeleet tuli rappuja pitkin ylös ja suoraan makuuhuoneeseen. toisinaan askeleet menivät sänkyni yli, toisinaan joku istui sängynreunalle.
ja tunsin todella kuinka sänky aina painui!! joitakin kertoja jouduin taistelemaan peitosta, kun tuntui että joku vetää sitä pois päältäni ja minä hampaat irvessä vedän takaisin... ikinä en nähnyt ketään, mitään. tämä loppui sitten kun teimme remonttia ja makuuhuone siirtyi toiseen paikkaan. tosin mietin kun myöhemmin sitten tästä huoneesta tuli pojan huone, että kiusaako joku häntäkin. mutta ei ilmeisesti.
tähän liittyy tietysti tämä aamun univaihe, eli aktiivisin jakso missä nähdään unia. mutta oli tää niin outoa että en usko näiden juttujen olleen täysin unta. niin monta kertaa se tapahtui! ja aina hoin itselleni että olen hereillä, olen hereillä, ts yritin skarpata. vähän vaikea selittää...
yksi juttu tapahtui 15 vuotta sitten. silloisen poikakaverin kanssa tuli jostain kumman syystä eräänä iltana puheeksi itsemurha. juteltiin aiheesta pitkään ja henkevästi, aikaisemmin ei ollut tullut puheeksi. aamulla heräsin kun puhelin soi, äitini kuuli enoltani että serkkuni oli illalla ampunut itsensä