Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

hyi!!!!! ei näitä uskalla lukea, vielä kun pitäis koko yö olla yksin töissä.

 

:attn: :attn: :attn:

Nosto Nosto

 

 

Näin viime viikolla unta:

Olin kaverini talossa yläkerran vessassa meikkaamassa ja yhtäkkiä näin peilistä, että taakseni ilmestyi eräs Tanja, joka on kuollut suhteellisen nuorena jo monta vuotta sitten. (hän oli koko perheelle hyvin läheinen ihminen)
Olin kummissani ja kysyin: "Mitä teet täällä?"
Hän sanoi: "Pitäähän teitä aina joskus tulla moikkaamaan."
Hän otti harjan ja alkoi harjata mun tukkaa ja sanoi, että mulla on samanlainen tukka kuin hänen äidillään, yhtä paksu ja tuuhea.
Sitten hän sanoi: "Täytyy lähteä takaisin." Kysyin minne ja hän vastasi: "No, tuonne vaan... nähdään taas" ja hymyili..

Eihän tässä nyt silleen mitään yliluonnollista ole, alitajunnan juttuja, mutta heräsin samantien, kun hän oli hävinnyt ja voin kertoa, että oli koko päivän todella hassu fiilis. Tuntui, kuin olisin nähnyt hänet oikeasti..

 

ei kukaan sattus tietämään mitä on sellaiset lierihattuset/ stetsonipäiset miehet on joita voi nähdä, mistä ne tulevat ja mitä varten? minä ja miehen serkku on molemmat nähty niitä ja puhuttu niille.

tästä on ehkä viitisen vuotta aikaa, nukahdin sohvalle ja kun heräsin, näin kolme lierihattusta miestä istumassa sohvan vieressä lattialla. mulla oli ihan kauhea jano ja pyysin niitä tuomaan mulle vettä. ne kieltäytyivät, sanoivat että ei me voida tuoda sulle vettä. vasta sitten hätkähdin ja tajusin että mitä ihmettä, ketä ne oikeen ees on? ja samassa ne hävis.

miehelle sitten kerroin tuosta ja sen ilmeen veti vakavaks kun sanoi että hänen serkku on kans nähny niitä. oli ollu jossain kyläpaikassa yötä ja talon väki oli sitten yöllä menny kattomaan että mitä se serkku siellä yksin puhelee, serkku oli sanonu että en minä yksin puhele kun noille lierihattusille miehille... eikä siellä kettään ollu...

 

kerronpa tällaisen jutun mikä on tapahtunu mun kaverille.
Eli mun kaverin paappa oli joskus antanu niille sen vanhan kellon.Sellasen jossa on ne heilurit ja oli kai ollu aika kauaa tällä paapallakin. Tässä muutama vuosi sitten kaveri sai ikävän tiedon että hänen paappa onki sinä yönä kuollut. Se oli kaikille kova paikka.
En tiedä missä välissä ne huomas tän, mutta sitten olisko seuraavana aamuna, niin ne huomas että tää papan vanha kello oli pysähtyny yöllä.. just samaan aikaan ku olivat saaneet soiton että pappa on kuollut! ..ja illalla tää kello siis oli vielä toiminut vallan mainiosti.

 

onko kukaan tavallaan ennustanu tulevaa tapahtumaa tai tuntenu,että jotain pahaa esim.tapahtuu?näättekö enneunia?

Aivan yhtäkkiä tulee mieleen ajatuksia, joita tapahtuu pian. Asioita on lukemattomia, voin muutamia esimerkkejä pian antaa. Jotkut etiäiset ovat tarkkoja, toiset erilaisia. En koskaan pelkää tulevaa, koska tunnen, etten juuri pysty näihin asioihin vaikutamaan.

Ensimmäiset tapaukset muistan 14 vuoden takaa. Nykyään niitä tulee enemmän, eivätkä ne elämääni häiritse niin, että niitä pelkäisi etukäteen. Ne ovat ihan normaali asia minulle. Jos joku kysyy, mitä hänen elämästään näen, niin se ei käy niin. Asia tulee vain kuin salama kirkkaalta taivaalta etiäisenä, jos tulee. Kaikkia asiota en itsestänikään "ennusta", tiettyjä voin, ehkä pienempiä.

En koskaan kerro ihmisille etukäteen näistä, enkä' jälkikäteen. Miehelleni olen sanonut, jos joku ihminen on kadonnut, että onko hengissä vai ei (varsinkin, jos kadonneen kuvan näen), ja pari kertaa, mistä ruumis mahdollisesti löytyy (esim. metsä tms.). Kaikista sitä ei pysty päättelemään, ,mutta tunne "sanelee" minulle nämä asiat joistakin ihmisistä.

Kerran kaupassa tuli aivan yhtäkkiä tunne, että tuttavani ja hänen miehensä eroavat pian. En juuri ollut näiden ihmisten kanssa tekemisissä, enkä tiennyt heidän suhteestaan mitään eroon viittaavia tai negatiivisia asioita. Ajatus vain häivähti mieleeni ja poistui samantien. Parin viikon päästä kuulin työkaverilta, että tämä pariskunta on eroamassa- ja nyt ovat eronneet.

Samoin yhtäkkiä kesken jonkun kiireisen työnkin saattaa tulla tunne, että jokin päivämäärä on "paha", silloin tapahtuu jotain- ja näin käy.

Ystäväni oli viimeisillään raskaana. Lenkillä ollessa tuli kerran mieleen, että huomenna se lapsi syntyy ja on tyttö. Tuli tunne, että se päivämäärä sopii siihen ihmiseen ja syntymään. Näinä kävikin, en tosin kaverille kertonut, enkä ole vieläkään sanonut. Oman lapsen syntymäpäivää en pystynyt aavistamaan.

Tiettyjä ihmisiä en voi kuvitella esim. papparaisina, ja oletan, että he eivät vanhuuttaan näe.

Parista työn kautta tutuksi tulleesta hmisestä on tullut tunne, että miten hän jakselee. Pian olen lukenut lehdestä kuolinilmoituksen.

Muutama vuosi sitten ajelin siskon luo kylään. Matkalla soi surullinen kappale ja ajattelin, että tämä on jonkun muistolle, joku kuolee pian. Ensin ajatus oli ahdistava, sitten rauhoittava. Ajattelin, että niin vain täytyy käydä, enkä voi siihen vaikuttaa. Yöllä siskon luona heräsin syvästä unesta. Olo oli ahdistava, todella levoton ja paha olo. En nukahtanut enää uudelleen. Varhain aamulla serkkuni laittoi viestin, että eräs tuttavamme oli ajanut parin (minulle oudon) kaverinsa kanssa kolarin siinä lähistölä. Tuttavani oli kuollut välittömästi. Kysyin, teisikö serkkuni tapahtuma-aikaa, vaikka tiesin sen: viittä vailla puoli neljä aamuyöllä (olin katsonut herätessäni tuolloin kelloa ja tiesin ajan merkitsevän jotain). Serkkuni sanoi, että puoli neljän aikoihin. En siis kuitenkaan tiennyt, kuka oli kuollut, ennenkuin serkkuni kertoi.

Viitisen vuotta sitten oli sellainen olo, että jotain ihmistä täytyisi auttaa, mutta ketä? En kyennyt tuntemaan, kuka voi pahoin. Vuotta aiemmin olin yrittänyt ottaa yhteyttä vanhaan tuttavaani. Tuolloin tuli tunne, että hänelle täytyy soittaa. Hänen isänsä vastasi puhelimeen ja kertoi, ettei ystäväni ollut kotona. Lupasi välittää soittopyyntöni, mutta aavistin, ettei hän koskaan sitä välitä. En edes odottanut tuttavan soittelevan takaisin. Tunne meni ohi ja unohtui. Neljä vuotta sitten istuin keittiön pöydän ääressä ja kirjoitin runon kuolemaan liittyen. Kun runo oli valmis, ajattelin, että tämä on jostakusta ihmisestä, jonkun muistolle. Tuo runo on vieläkin tallella ja ja kertoo elämän vaikeudesta, kuolemasta, surusta, tuskasta, kivusta. Tämä asia unohtui kauaksi aikaa, tämä runokin.
Muutaman kuukauden päästä siskoni soitti ja sanoi, että olitko kerran tekemisissä Pekka (nimi muutettu)-nimisen ihmisen kanssa? Sanoin, että joo, mistäs tiedät? Siskoni ei Pekkaa tuntenut. Siskoni oli kuullut kaveriltaan, että Pekka (joka asui eri puolella Suomea) oli tehnyt itsemurhan muutama kuukausi sitten. Omaiset olivat halunneet, ettei asia juuri leviä ja on ihme, että sain koskaan sitä tietää monen ihmisen välityksellä. Runo tuli mieleeni ja sanoin miehelleni, että nyt on pakko lähteä ja etsiä Pekan hauta. Matkaa tuli yhteen suuntaan reilu 400km. Hauta löytyi, kun kysyin apua eräältä paikalliselta, joka oli hautuumaalla. Vein kukkia ja viimeisen tervehdyksen haudalle. Hautakivessä oleva kuolinpäivä oli seuraava päivä siitä, kun olin runon kirjoittanut.

Onko kellään ollut etiäisten joukossa sellaisia etiäisiä, jotka ei olekaan käyneet toteen?

 

Tuli itselleki yks juttu mieleen.Mummini kuoli toukokuussa ja hautajaiset oli kesäkuussa.muutama päivä hautajaisten jälkeen tätini oli herännyt siihen että mummi puhui hänelle.kertoi että kaikki on nyt hyvin säryt,kivut yms.ovat kadonneet ja hän on papan luona turvassa.itku tuli uudelleen mummi oli kaikille tärkeä.pappa kuoli jo ennen kuin yksikään lapsenlapsista oli syntynyt.

 

Olen kuullut, että kuolleista ei nähdä koskaan unta turhaan. Tietysti on niitä omia unia joista vaan tietää, että ne on unia, mutta sitten on niitä kuten Siiperi kuvasi, että tuntuu kuin kuollut olisi käynyt 'kylässä'. Tästä kertoo juuri se ihana olo joka on aamulla kun herää.

Pikkasen pläski kertoo lierihattuisista miehistä. Jokaisella meillä on kuulemma henkioppaamme joita emme näe. Näitä oppaita ei tarvitse pelätä vaan he ovat täällä auttamassa meitä tiellämme. Heidän kanssaan voi koettaa keskustella ja kysellä ketä he ovat ja miksi he ovat paikalla.

Mielenkiintoista. Olisi kiva uskoa, että tässä maailmassa olisi muutakin kuin tämä iänikuinen tallaaminen..

 

Uppista!!!!!

 

mun isä oli tv.mekaanikko ja mun äitipuolen tv ei toiminut yhtenä päivänä eikä sille löytynyt mitään syytä miksi ei toiminut vaikka äitipuoleni sitä vikaa koittikin hakea. Yöllä äitipuoleni heräsi sitten siihen että huoneessa kävi kylmä viima siis hän oli tuntenut hengen läsnäolon tai siis oli tullut tunne että joku oli huoneessa ja yhtäkkiä mun isä oliistunut siinä hänen sängyn laidalla ja sanonut äitipuolelleni ettei murehdi telvisiota.että katsoo telvision taakse ja painaa siellä olevaa nappia niin se toimii. aamulla näin äitipuoleni oli sitten tehnyt ja telvisio toiminut ( tästä tapahtumasta on reilusti 10vuotta aikaa..eihän nykyajan telkoissa vissiin mitään nappuloita takana)

 

toinen: mun äiti ja sen silloinen poikakaveri oli nuorempana sopinut että se kumpi kuolee ennen toista niin sen pitää ilmestyä jollakin tavalla toiselle. Olivat sitten sopineet että ilmestyy niin että punaiseen ruusupuskaan tulee yksi ainoa juhannusruusu joukkoon (valkoinen). Tämä äitini silloinen poikakaveri sitten kuoli ja parinvuodenpäästä kun äitini käveli ruusupuskan ohi niin näki sitten sen juhannus ruusun siellä joukossa

 

Juu. Kiva mennä nukkumaan. :|

 

hyvää viihdettä. B)

 

Mun äitin ex mies tuli eräänä tiistai aamuna käymään meillä. Itse heräsin siihen huoneessani, mutten mennyt moikkaamaan... Muutaman päivän päästä äidilleni ilmoitettiin että exä oli löydetty kotoaan kuolleena.
Myöhemmin kuulin, että ruumiinavauspöytäkirjan mukaan exä oli kuollut jo maanantaina. Eli tämän mukaan hän olisi meillä käynyt kuolleena. No kait patologitkin tekevät "virheitä".
Äiti kertoi että exä oli tullut lainaamaan viittä euroa, että pääsisi bussilla kaupunkiin ja takaisin kun otti kävely sydämestä. Hän asui vähän matkaa meistä poispäin kaupungista, eli siis olimme matkanvarrella. Ei tässä mitää kummitusjuttua varsinaisesti, mut oli aika jännää että muka kuolleena kävi...??

 

No, tää ei ole kauheen yliluonnollinen, mutta aika jännä kokemus kuites. Heräsin kerran yöllä naisen ääneen, joka kutsui mua nimeltä.
Mietin kauan, että mikä juttu tää oikeen oli ja kuka se oli, kun ääni oli jotenki tuttu.

No, menin eräs päivä kauppaan (missä meillä oli tili, elikkä vakkarikauppa) ja lihatiskin ämmä kutsui mua nimeltä. Ihmettelin ensinnäkin, et miks se kutsui mua ja että mistä tyyppi ees tietää nimeni. Toki ne pienessä kaupassa tietää, vaikka itse ei tiiä niitten tietävän , mutta hassuinta tässä oli se, että sain vähän ajan päästä tietää, että miehelläni oli suhde tähän lihatiskin ämmään......

Ajatteli sit ekaks siitä unessa vihjaista.......

 

Kerron oman tarinani, joka edelleen aiheuttaa väristyksiä minussa.

Isäni kuoli pitkän aikaa sairastettuaan syöpää useampi vuosi sitten heinäkuun alussa.

Meillä oli mökkinä isohko vanha maalaistalo, jota isäni oli hartaudella kunnostanut ja viihtyi siellä hyvin. Mökillä olo oli hänelle hyvää vastapainoa työarjelle.

Olimme siellä isäni, minä ja siskoni isän kuolinvuonna toukokuussa käymässä, äitimme ei jaksanut lähteä. Siskoni ja isäni tulivat isän autolla ja minä omallani (asumme eri paikkakunnilla). Vietimme hyvän keväisen-aurinkoisen viikonlopun mökillä, isämme ei kauheasti enää mitään jaksanut tehdä, joten siskoni ja minä puuhailimme hänelle kaiken, lämmitimme saunan jne.

Tuli sunnuntai ja isäni ja siskoni lähtivät alkuiltapäivästä ajelemaan kotiseudulleen (siskoni tietysti ajoi). Jäin mökille vielä vähäksi aikaa, pidin siellä olosta yksinäni.

Olin siinä lähtöä tekemässä muutamaa tuntia myöhemmin ja kiertelin huoneita katsomassa, että kaikki paikat ovat kunnossa (ikkunat kiinni jne.). Menin vanhempiemme makuuhuoneeseen, ja näin isäni makaamassa sängyllä, ihan selvästi. Hän ei mitään sanonut, makasi vaan lopun väsyneenä ja kipeänä siinä, kyljellään jalat koukussa. Peitto oli päällä.

Oloni tuli aivan hirveäksi ja ryntäsin ulos talosta pihalle huutaen ja ovia repien.

Oli kuitenkin vielä pakko palata sisälle ja ottaa joitakin tavaroita vielä mukaan ja lukita ovet. Sen tein ikäänkuin ihan väkisin ja itseäni pakottaein.

Kun näin isäni siinä makaamassa, tiesin, että tämä mökillä käynti oli hänen viimeisensä ja hän kuolisi kohta eikä enää voittaisi tätä uusinutta syöpää.

Sen lopun pari kuukautta vain odotin, että koska kuolema tulee. Tiesin, että se on tulossa. Ja kun isäni sitten viimein kuoli, oloni oli hyvin helpottunut.

En tiedä miltä tämä teistä tuntuu, mutta se tunne silloin mökillä oli aivan hirveä.

Isäni ilmestyi minulle kuolemansa jälkeen useampaan kertaan, unet olivat hyvin lohduttavia, vaikkakin myös äärimmäisen surullisia. isämme oli siskolleni ja minulle erittäin tärkeä henkilö, olin hänen kuollessaan 29-vuotias.

 

Joskus teininä pelattiin spiritismiä. Oli kihlasormus, juomalasi, kynttilä, risti, latinankirjaimet yms... pelattiin pimeässä vessassa. Mun kaverin jätkäkaveri oli silloin laivalla kun pelattiin, ja se halus "kysyä" saatanalta, että mikä mun poikaystävän hytin numero on? Se sormus sit liikkui ja kirjoitti siihen vaiks 100642...

Kun sen poikakaveri illalla tuli laivalta, kysyttiin sen hytin numero..oli ihan et miks, ette kai te vaan oo taas pelannu, juu ei olla.. kerrottiin mitä siin pelis se näytti hytin,numeroks ja tää kaivo hyttikortin taskustaan. Se oli sama numero.

Silloin mua pelotti, ja pelaaminen loppui siihen.

=0

 

muutetaan kohta omakotitaloon jonne 70vuotias mies kuoli. se sai sydärin, eli kuolinpesä asunto... toivottavasti ei ala kummittelemaan.. olen aika herkkä, ja sillai pelokas.. sen takia en mene koskaan esim ennustajille koska alan elämään sitä elämää, jonka he ovat ennustaneet... sisko just sano ettei mun kannata mennä...!1

 

Löytyipäs mielenkiintoinen ketju =)

Minulla olisi mielessä paljonkin erinäisiä tapahtumia,uskoo kuka tahtoo. Enneunista ja tunteista,äitini on aistinut monesti joitain tapahtumia. Esimerkiksi n 14vuotta sitten se oli kaupassa käydessään sivusilmällä vilkassu jotain lööppiä jossa tappajavirus suomessa. Sen nähtyään sille tuli tosi kamala tunne että jotain ikävää tapahtuu.Tunne oli niin kauan kunnes isäni sairastui pahasti kyseiseen tappajavirukseen! oli minuuteista kiinni etteikö hän kuollut (tauti lamaannutti hengitystiet ja ja terveet solut). Mutta onneksi siis selvisi siitä =)


Viitisen vuotta sitten vanhempani rakensivat taloa, ja eräänä päivänä äitini löysi kuolleen linnun pahvilaatikosta rakennuksen sisältä. Samana päivänä musta kissa oli tuijottanut häntä suoraan silmiin ikkunan takaa. Äitini hätyytti kissan pois tontilta ja aina se vain palasi ja palasi uudelleen,milloin istui portailla,milloin makoili ikkunan alla. Ei mennyt kauaakaan kun äidilleni hyvin rakas mummo kuoli. Aina kun kotitalomme pihamaalla on juoksennellut musta kissa ja äitini on siitä maininnut,se on tiennyt ikäviä asioita. mutta jos esim. minä näin kissan pihallamme kun asuin vielä kotona,se ei merkinnyt mitään.

itselleni on tapahtunut sen verran että pikkutyttönä,noin 6vuotiaana lähdin illalla potkurilla kaverini luokse kylään. Päätin oikaista pienen metsikön läpi jossa meni ihan pieni polku. Lunta oli paljon ja potkurini jäi jumiin märkään hankeen. Siinä minä peloissani itkua väänsin kun yhtäkkiä ystävällinen mies tuli ja nosti potkurin hangesta ka kantoi kävelytielle asti ja hymyili minulle ja jatkoi matkaa. Muistan kun lähdin potkuttelemaan ja vilkaisin taakseni miestä ei enää näkynyt missään. Ja tämä on taivahan tosi Mikälie ukkeli sitten lienee.

 

hui..minä kyllä uskon..ei näitä voi illalla lukea kun menee yöunet... näitä lisää..

 

Mie näin erikoisen kirkkaan valoilmiön saman päivän aamuna, kun aviomieheni kuoli. Tuntui kuin suojelusenkeli olisi koskettanut minua ja tiesin silloin, että tänään on "se" päivä. :heart:

 

Koitin vähän isontaa, mä en kyllä oikeen hallitse näitä kuvankäsittelyjuttuja, on aika pikselimössöä...

aikas karmivaa..

mulle myös aina sattuu ja tapahtuu kaikkea kummallista..
Olis paljonkin tarinoita mutta yx mikä mulle tulee usein mieleen,vähemmän kamala kuitenki,kun oltiin isäni haudalla joulun tienoilla viemässä kynttilöitä miehen ja pojan kanssa,poika oli sillon tosi pieni,alle vuoden reippaasti,ei ollut vielä sillon sanonut ekaa sanaa edes,isäni oli kuollut pari vuotta aiemmin,usein mietin että harmi kun ei ikinä nähnyt lapsenlapsia kun kuoli aika nuorena traagisesti,yhtäkkiä poika näytti sormella johonkin ja sanoi "pappa" mä olin että mitä? poika sano taas pappa ja hymyili,samaan aikaan koko hautausmaan pimeni,ilmeisesti joku sähkökatko kun oli aika myrskyisää..

Usein tulee sellanen tunne että lapset näkee jotain mitä itse ei,esim pienenä poika usein heräsi yöllä juttelemaan jonkun kanssa,välillä itkee kuin pelkäisi jotain ja ihan kuin katsoisi jotain selvästi,tulee itselle aina vilunväreet ja outo tunne..

itse olen nähnyt nuorempana,joskus 16v. demonin,olin yhden ihmisen luona käymässä joka harrasti jotain pimeetä toimintaa,huoneen läpi lensi mustiin pukeutunut mieshahmo ikkunasta ulos..
tämä sama ihminen oli käynyt myös luonani ja jättänyt silloiseen opiskeluaikaiseen yksiööni kirotun esineen,siellä oli niin pelottavaa ja tunsin pahanläsnäolon että en pystynyt edes menemään sinne kun jouduin ihan paniikkiin siitä pelosta, eräs pastori kävi luonani ja sanoi että täällä on pelon henki, siellä käytiin rukoilemassa ja he ajoivat sen hengen pois,karseinta oli kun pappi löysi sytkärin ja sanoi että tämä ei ole sinun,eihän? kysyin sitten että miten selität tuon kirouksen ja hän sanoi että useat saatananpalvojat tekee tuollasta...

 

up

 

Minä näin ihmeellisen valoilmiön ja olin joutua rekan alle ennen kuin mieheni kuoli ja sain samalla sydämeeni sellaisen "väläyksen", että tänään se tapahtuu.. Tavallaan yliluonnollisia juttuja nuokin.