Aloekukka
\
tuossa hetken pähkäilin asiaa... Minkälainen suhtautuminen sulla on ollut kuolemanjälkeiseen aikaan? Mulla on nimittäin sellainen kutina, että kun kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon hyväksyy, niin näitä "yliluonnollisia" kokemuksia ei enää siinä vaiheessa tarvi "kopistelemaan" ja todistelemaan henkimaailman olemassaoloa. Toki täällä tuntuu reuhaavan edelleen entisten asukkaiden poika(?) (selvännäkijän mielipide), joka kuoli äitinsä kans läheisessä risteyksessä autokolarissa. Pitää vain yrittää saada tuokin hoksaamaan, että hänen kotinsa on nykyisin jossakin muualla. Muuten on tuo henkimaailma antanut minun olla kohtalaisen rauhassa verrattuna aikaan noin 10-15 vuotta takaperin.Alkuperäinen kirjoittaja 17.12.2006 klo 13:51 seniorita kirjoitti:
kuupää
Viime kesänä, edellisessä kämpässä, välillä aistin jonku kolmannen läsnäolon silloin kun olimme miehen kans kahdestaan sielä. Pystyin kertomaan missä suunnalla se on, en tiedä mikä se oli, mutta ajattelen että se oli enkeli. 
Semmonen tosi vahva tunne vain, että sielä on kolmaskin. Eikä se ollu pelottavaa yhtään.
Kun pappani kuoli, hän ilmestyi mummon uneen ja sanoi mummolle "älä itke rakas, mun on täälä hyvä olla". Mummo sai rauhan suremiselta.
Mieheni on joskus pienenä "muistanut kun oli iso".
Just tänään mieheni luki netistä ruumiista irtautumisjuttuja. Jossain oli sanottu että unessa ollaan alitajuisessa tilassa, irti ruumiista. Eli me oltais unessa toisessa ulottuvuudessa, irti ruumiista, tilassa, jossa ei tunne kipua yms.
Semmonen tosi vahva tunne vain, että sielä on kolmaskin. Eikä se ollu pelottavaa yhtään. Kun pappani kuoli, hän ilmestyi mummon uneen ja sanoi mummolle "älä itke rakas, mun on täälä hyvä olla". Mummo sai rauhan suremiselta.
Mieheni on joskus pienenä "muistanut kun oli iso".
Just tänään mieheni luki netistä ruumiista irtautumisjuttuja. Jossain oli sanottu että unessa ollaan alitajuisessa tilassa, irti ruumiista. Eli me oltais unessa toisessa ulottuvuudessa, irti ruumiista, tilassa, jossa ei tunne kipua yms.
Kerronpas, tästä sateiseta ilmasta intoutuneena, taas pari juttua.nämä sattuivat jokin aika sitten, keväällä.. Tai oikeastaan jo talvella sattui osa.. Olen näitä joskus täällä kirjoitellutkin, mutta en tässä ketjussa..
Talvella kuului parikertaa, kuin joku lapsi olisi jokellellut ja kerran kuului, kuin joku tyttö olisi hyräillyt.. En ottanut sitä niin vakavasti, ennenkuin 10-vuotias tyttö kertoi kuulleensa myös tuota "jokeltelua".. Kerran heräsin siihen, kun kuulin lasten huoneesta keskustelua.. Sanoista ei saanut selvää, mutta muistan lähteneeni katsomaan, että mitä ne nyt keskellä yötä juttelee, mutta kummatkin tytöistä nukkuivat sikeästi.. Tietenkin he ovat voineet puhua unissaan, mutta ei se siltä kuulostanut.. Ja kerran heräsin yöllä, en tiedä mihin, mutta hetken hereillä oltuani huomasin, että lasten huoneeseen syttyi valot! Hiukan karmi käydä sammuttamassa ne.
Kaikkein pelästyttävin tapahtuma tapahtui kuitenkin nyt keväällä.. Heräsin yöllä, ja näin vähän matkan päästä sängystä lapsen jalat, ja yöpaidan helman. Muistan ajatelleeni, että mitäköhän se tuosta kirja hyllystä penkaa keskellä yötä! Luulin sitä isommaksi tytöistämme, ja olin juuri kysymässä, että mitäs siinä teet, kun näky hävisi! Ja muistan kuunnelleeni, että miksi siitä ei kuulu askeleen ääniä, ja kerrossänkyyn kiipeämisen ääntä, jossa tyttö nukkuu.. Kunnes tajusin, että joku ei nyt täsmää, ja ponkaisin ylös sängystä, laitoin valot päälle, ja ryntäsin lastenhuoneeseen tarkistamaan tilanteen, mutta siellä ne nukkuivat, molemmat tyttömme, syvässä unessa Tämän jälkeen kesti kyllä aikansa saada unta, vaikka yleensä en pienistä hätkähdäkkään..
Talvella kuului parikertaa, kuin joku lapsi olisi jokellellut ja kerran kuului, kuin joku tyttö olisi hyräillyt.. En ottanut sitä niin vakavasti, ennenkuin 10-vuotias tyttö kertoi kuulleensa myös tuota "jokeltelua".. Kerran heräsin siihen, kun kuulin lasten huoneesta keskustelua.. Sanoista ei saanut selvää, mutta muistan lähteneeni katsomaan, että mitä ne nyt keskellä yötä juttelee, mutta kummatkin tytöistä nukkuivat sikeästi.. Tietenkin he ovat voineet puhua unissaan, mutta ei se siltä kuulostanut.. Ja kerran heräsin yöllä, en tiedä mihin, mutta hetken hereillä oltuani huomasin, että lasten huoneeseen syttyi valot! Hiukan karmi käydä sammuttamassa ne.
Kaikkein pelästyttävin tapahtuma tapahtui kuitenkin nyt keväällä.. Heräsin yöllä, ja näin vähän matkan päästä sängystä lapsen jalat, ja yöpaidan helman. Muistan ajatelleeni, että mitäköhän se tuosta kirja hyllystä penkaa keskellä yötä! Luulin sitä isommaksi tytöistämme, ja olin juuri kysymässä, että mitäs siinä teet, kun näky hävisi! Ja muistan kuunnelleeni, että miksi siitä ei kuulu askeleen ääniä, ja kerrossänkyyn kiipeämisen ääntä, jossa tyttö nukkuu.. Kunnes tajusin, että joku ei nyt täsmää, ja ponkaisin ylös sängystä, laitoin valot päälle, ja ryntäsin lastenhuoneeseen tarkistamaan tilanteen, mutta siellä ne nukkuivat, molemmat tyttömme, syvässä unessa
Tämän jälkeen kesti kyllä aikansa saada unta, vaikka yleensä en pienistä hätkähdäkkään..
mammaliini
Oltiin silloin noin 2 v poikani kanssa sairaalassa. Pojalla oli kova ripuli tauti.. yht'äkkiä illalla ennen nukahtamistaan jäi katsomaan nurkkaan ja sanoi Kato äiti enkeli ja hymyili. Itse en nähnyt mitään. Vähän tuli karmea olo, kun pelkäsin hakijan tuleen mutta poika alkoikin tuosta kummasti tervehtyä. Ilmeisesti poika näki suojelus enkelin. Sanoi tuon vielä kaksi kertaa, eikä tuon ikiselle ole varmasti enkeleistä puhuttu!
näitä mulla on ollu ikäni.
mie lasken nuo enneunet ja deja vu-kokemukseni samaan nippuun, kun usein kun tulee tuo "tämän olen nähnyt ennenkin"-tunne, niin jopa muistan koska olen sen uneksinut. esim. tämä talo, joka ostettiin vuoden vaihteessa: näin teininä unta, että kateltiin tuota vanhaan kattoikkunaan tehtyä lamppua ja mietittiin että mikähän kamala homma tulee vaihtaa sieltä loisteputki jos ne palaa kun neljästä nurkastaan ruuvilla kiinni lasi. olin kamalan peloissani että se putoaa ja hajoaa se 1m2 kokonen hieno lasi. tapahtui sit tuossa muutama kk sitten. siis se että kateltiin sitä ja mietittiin ei nyt alettu vielä vaihtamaan, syksyllä sitte ku tarttee valoa..
joskus aamuisin herään ja pitää hetkiä miettiä että heräsinkö mie muka nyt? enkös mie äsken ollut ihan muualla? leffamaisia unia näe kamalan yksityiskohtasina joskus juuri ennen heräämistä. ja ne on usein just näitä "leffaunia" jotka toteutuu..
ja ennakkoaavistuksia.. pikkukakkosesta mulla on raskausajalta lähtien sellanen olo, ettei sillä ole kaikki kunnossa. koko raskausajan panikoin kun luulin että menee kesken. syntyessään oli sitten vähän keltainen mutta ei se tunne lähtenyt siitäkään. 1½ vuotiaana sitten lääkärit kuunteli että sydämessä on "varmasti ihan vain sellainen pieni vaaraton reikä". nyt loppukesästä se viimein ultrataan että onko pahakin. toivottavasti se on vaan sellanen pieni reikä.. usein tuntuu että tuo poika on meillä vain lainassa.. :'( en ole kehdannu kellekään puhua asiasta..
yks toinen ennakkoaavistus oli kun miehen isä kuoli. se kuoli aamuyöllä. mies oli baarissa just sinä iltana. mulla oli kamalan levoton olo ja tuntu että jotain pahaa tapahtuu. olin sitten kamalan huolissani että miehelle sattuu jotain siellä baarissa kun joskus se on joutunu tappeluun. no sitten kun se tuli ilosena kotiin neljän viiden maissa, minun ensiajatus oli käskeä se vanhempiensa luo parin sadan metrin päähän. en sitten sitäkään kehdannu sanoa ääneen.. :ashamed: appiukko oli just silloin kuollu. vaimonsa löysi sen aamulla sinisenä sohvalta..vähänkö mulla tuli syyllinen olo kun se soitti miehelle ja mies puhelun loputtua vakavana sanoo että isä on kuollu. en osannu tehä ensin mitään kun päässä takoi vain "miksen sanonu sitä ääneen". sitten halasin miestä ja alkoi itkeä. pelotti päästää sitä rattiin siinä tilassa ja krapulassa mutta oli se hyvä että pääsi äitinsä ja sisarustensa kanssa rauhassa suremaan siksi päiväksi..
sen appiukon hautajaisissa mie olin vaunujen kanssa syrjemmällä ettei vauvan itkun häiritse (pikkukakkonen). mulla oli koko hautajaisten ajan sellanen tunne että appiukko oli siellä katsomassa meitä kaikkia. se tunne seurasi pitkän aikaa. se loppui viime syksynä samoihin aikoihin kun anoppi rakastui uuteen mieheen. meidän esikkotyttö puhui kuoleman jälkeen paljon papasta ja siitä että on ikävä ja joskus lauleskeli kuinka rakastaa ja ikävöi pappaa. mutta sekin loppui syksyllä. monena iltana sen vuoden aikana papan kuoleman jälkeen, tyttö sanoi että pappa käy hänelle öisin juttelemassa..
niin ja sananen vielä sellasesta asiasta, kuin reinkarnaatio. mie en ole varma uskoako sellaiseen vai ei, mutta mutta.. esikolla on paljon samoja eleitä kuin minun isomummilla joka kuoli pari vuotta ennen kuin tyttö synty. ja nyt meidän kuopusvauva tykkää nukkua kädet kasvojen päällä samalla tavalla kuin tuo edesmennyt pappa..
mie lasken nuo enneunet ja deja vu-kokemukseni samaan nippuun, kun usein kun tulee tuo "tämän olen nähnyt ennenkin"-tunne, niin jopa muistan koska olen sen uneksinut. esim. tämä talo, joka ostettiin vuoden vaihteessa: näin teininä unta, että kateltiin tuota vanhaan kattoikkunaan tehtyä lamppua ja mietittiin että mikähän kamala homma tulee vaihtaa sieltä loisteputki jos ne palaa kun neljästä nurkastaan ruuvilla kiinni lasi. olin kamalan peloissani että se putoaa ja hajoaa se 1m2 kokonen hieno lasi. tapahtui sit tuossa muutama kk sitten.
siis se että kateltiin sitä ja mietittiin ei nyt alettu vielä vaihtamaan, syksyllä sitte ku tarttee valoa..joskus aamuisin herään ja pitää hetkiä miettiä että heräsinkö mie muka nyt? enkös mie äsken ollut ihan muualla? leffamaisia unia näe kamalan yksityiskohtasina joskus juuri ennen heräämistä. ja ne on usein just näitä "leffaunia" jotka toteutuu..
ja ennakkoaavistuksia.. pikkukakkosesta mulla on raskausajalta lähtien sellanen olo, ettei sillä ole kaikki kunnossa. koko raskausajan panikoin kun luulin että menee kesken. syntyessään oli sitten vähän keltainen mutta ei se tunne lähtenyt siitäkään. 1½ vuotiaana sitten lääkärit kuunteli että sydämessä on "varmasti ihan vain sellainen pieni vaaraton reikä". nyt loppukesästä se viimein ultrataan että onko pahakin. toivottavasti se on vaan sellanen pieni reikä.. usein tuntuu että tuo poika on meillä vain lainassa.. :'( en ole kehdannu kellekään puhua asiasta..
yks toinen ennakkoaavistus oli kun miehen isä kuoli. se kuoli aamuyöllä. mies oli baarissa just sinä iltana. mulla oli kamalan levoton olo ja tuntu että jotain pahaa tapahtuu. olin sitten kamalan huolissani että miehelle sattuu jotain siellä baarissa kun joskus se on joutunu tappeluun. no sitten kun se tuli ilosena kotiin neljän viiden maissa, minun ensiajatus oli käskeä se vanhempiensa luo parin sadan metrin päähän. en sitten sitäkään kehdannu sanoa ääneen.. :ashamed: appiukko oli just silloin kuollu. vaimonsa löysi sen aamulla sinisenä sohvalta..vähänkö mulla tuli syyllinen olo kun se soitti miehelle ja mies puhelun loputtua vakavana sanoo että isä on kuollu. en osannu tehä ensin mitään kun päässä takoi vain "miksen sanonu sitä ääneen". sitten halasin miestä ja alkoi itkeä. pelotti päästää sitä rattiin siinä tilassa ja krapulassa mutta oli se hyvä että pääsi äitinsä ja sisarustensa kanssa rauhassa suremaan siksi päiväksi..
sen appiukon hautajaisissa mie olin vaunujen kanssa syrjemmällä ettei vauvan itkun häiritse (pikkukakkonen). mulla oli koko hautajaisten ajan sellanen tunne että appiukko oli siellä katsomassa meitä kaikkia. se tunne seurasi pitkän aikaa. se loppui viime syksynä samoihin aikoihin kun anoppi rakastui uuteen mieheen. meidän esikkotyttö puhui kuoleman jälkeen paljon papasta ja siitä että on ikävä ja joskus lauleskeli kuinka rakastaa ja ikävöi pappaa. mutta sekin loppui syksyllä. monena iltana sen vuoden aikana papan kuoleman jälkeen, tyttö sanoi että pappa käy hänelle öisin juttelemassa..
niin ja sananen vielä sellasesta asiasta, kuin reinkarnaatio. mie en ole varma uskoako sellaiseen vai ei, mutta mutta.. esikolla on paljon samoja eleitä kuin minun isomummilla joka kuoli pari vuotta ennen kuin tyttö synty. ja nyt meidän kuopusvauva tykkää nukkua kädet kasvojen päällä samalla tavalla kuin tuo edesmennyt pappa..
pökö
hui kamala, päivä kirkkaimmillaan ja arska paistaa ja mua pelottaa!!! en sais lukee tälläsiä juttuja..
vieras
itse olen nähnyt unta lapsena vanhempien uusista huonekaluista monta vuotta ennen ennen kuin ne on meillä edes olleet.äidin veljen kuoleman olen unessa nähnyt ja äitini haistanut kalman hajun toisen veljen kuoleman aikaan.ennen kuin pappa on kuollut niin äitiä ja sen siskoa seurasi sairaalasta kaksi varista,ensin olivat olleet siellä katolla ja lähteneet seuraamaan meille kotiin johon on matkaa 200m.naiset oli menneet sisälle ja ne varikset oli olleet talon liittymässä ja koko ajan ne oli raakkuneet,muutaman kerran ne oli käyneet naputtelemassa nokalla ulko-oven alapeltiä ja oli tullut sairaalasta soitto että pappa on kuollut.äiti on sanonut aina että mummi kävi hakemassa papan.itse olen muutaman kerran herännyt siihen tunteeseen että joku on huoneessa ja oven suussa on seisonut joku jonkin aikaa tummissa vaatteissa hattu päässä
pauliina
Joskus teininä ajeltiin poikakaverin kans Kankaanpäähän, siis se ajoi autoa, mä istuin vieressä ja luin enkun kokeisiin. Sit se alko noitua, et mikä siä ny maksaa, ku ei liikenne kulje. Mä olin sille sanonu, et mäen jälkeen on rekka ajanu risteyksen yli ojaan. Kun tultiin sinne risteykseen, se kysy multa, et mistä mä sen tiesin. En muistanu sanoneeni mitään.
Samalla reissulla tavattiin ennestään tuntematon mies sovitustussa paikassa. Olin sanonut jo etukäteen, että näin unessa sillä miehellä olevan valkoisen vanin (amerikan pakun). Ja sillä oli. Ja sen kasvotkin olin nähnyt siinä unessa ihan selvästi. Tuli aika outo olo...
Samalla reissulla tavattiin ennestään tuntematon mies sovitustussa paikassa. Olin sanonut jo etukäteen, että näin unessa sillä miehellä olevan valkoisen vanin (amerikan pakun). Ja sillä oli. Ja sen kasvotkin olin nähnyt siinä unessa ihan selvästi. Tuli aika outo olo...
Olen nähnyt enneunia sekä etiäisiä. Muutamaa päivää ennen Estonian onnettomuutta näin unessani että heräsin laivan hytin sängystä, hytti oli kallellaan ja polviaan myöten kylmää vettä täynnä. Heräsin hiestä märkänä.
Kerran heräsin yöllä siihen kun kuulin mieheni tulevan yövuorosta kotiin, kiipeävän kerrostalokäytävän rappuset kolmanteen kerrokseen, avaavan ulko-oven ja laittavan kengät eteiseen, henkarikin kolahti tutusti seinää vasten. Menin eteiseen tarkoituksenani poiketa vessaan. Totesin, että ei se mies ollutkaan vielä tullut vaan eteinen oli tyhjä. Tuli sitten kotiin muutama minuutti sen jälkeen oikeasti...
Myös tytölläni on ollut pienenä ennaltatietämistä, mm. tiennyt ketä on kohta tulossa yllätysvisiitille (onkin ollut sitten helppo laittaa pakastepullat jo valmiiksi uuniin tulossa olevan kahvittelun vuoksi =)
Näitä useille sattuneita "tiedän ennalta kuka kohta soittaa" tai "tiedän kuka tuttu kohta kävelee kaupungilla vastaan" juttuja on ollut myös lukemattomia kohdallani.
Edellisessä asunnossa meillä oli toisinaan vilkasta yöelämää siksi, että vaistosin joinakin öinä aivan kuin makuuhuoneessa olisi ollut ylimääräistä väkeä. Kaksi vanhempaa lastani kertoivat myös joinakin aamuina että heidän sänkynsä vieressä oli ollut yöllä jokin valkohiuksinen tyyppi...
Kerran heräsin yöllä siihen kun kuulin mieheni tulevan yövuorosta kotiin, kiipeävän kerrostalokäytävän rappuset kolmanteen kerrokseen, avaavan ulko-oven ja laittavan kengät eteiseen, henkarikin kolahti tutusti seinää vasten. Menin eteiseen tarkoituksenani poiketa vessaan. Totesin, että ei se mies ollutkaan vielä tullut vaan eteinen oli tyhjä. Tuli sitten kotiin muutama minuutti sen jälkeen oikeasti...
Myös tytölläni on ollut pienenä ennaltatietämistä, mm. tiennyt ketä on kohta tulossa yllätysvisiitille (onkin ollut sitten helppo laittaa pakastepullat jo valmiiksi uuniin tulossa olevan kahvittelun vuoksi =)
Näitä useille sattuneita "tiedän ennalta kuka kohta soittaa" tai "tiedän kuka tuttu kohta kävelee kaupungilla vastaan" juttuja on ollut myös lukemattomia kohdallani.
Edellisessä asunnossa meillä oli toisinaan vilkasta yöelämää siksi, että vaistosin joinakin öinä aivan kuin makuuhuoneessa olisi ollut ylimääräistä väkeä. Kaksi vanhempaa lastani kertoivat myös joinakin aamuina että heidän sänkynsä vieressä oli ollut yöllä jokin valkohiuksinen tyyppi...
Merkkaan tän itelle...
Ite näin joskus viikolla unta, että palsta uudistuu ja parin päivän päästä tulikin tää uudistus En ollut uudistuksesta kuullut...
Heh, ei nyt kovin yliluonnollista tai muutakaan, mut oli musta aika jännä juttu. Kirjoittelinkin siitä unesta tänne, siis heti kun olin sen nähnyt, ennen uudistusta...
Nään aika usein unta 15-vuotiaasta serkustani, joka kuoli tapaturmaisesti viime joulukuussa, nämä unet ovat aina olleet hyviä ja niistä on tullut hyvä mieli, aamuisin, kun niitä muistelee Ei tämäkään mitään yliluonnollista, mutta kuitenkin...
Ite näin joskus viikolla unta, että palsta uudistuu ja parin päivän päästä tulikin tää uudistus
En ollut uudistuksesta kuullut...Heh, ei nyt kovin yliluonnollista tai muutakaan, mut oli musta aika jännä juttu. Kirjoittelinkin siitä unesta tänne, siis heti kun olin sen nähnyt, ennen uudistusta...
Nään aika usein unta 15-vuotiaasta serkustani, joka kuoli tapaturmaisesti viime joulukuussa, nämä unet ovat aina olleet hyviä ja niistä on tullut hyvä mieli, aamuisin, kun niitä muistelee
Ei tämäkään mitään yliluonnollista, mutta kuitenkin...No vuosia sitten olin mamman mökillä, jossa on aina kummitellut, mamma onkertonut kymmeniä juttuja, mutta itse koin tällaisen: Mamma lähti metsään siskonsa kanssa ja jäin mökille yksin, istuin ulkorappusilla, oli aivan tyyni ilma ja yht äkkiä vastapäätä oleva puutarha keinu alkoi keinua ja silloin kun siinä keinuu se natisee, ei siis natise esim tuulen keinutuksesta, vaan painosta ja se natisi ja kiikkui edes takaisin, eikä siinä ketään näkynyt.