Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

  • Viestiketjun aloittaja sirtuuna
  • Ensimmäinen viesti
Oon kokenu paljonkin yliluonnollista. Aina kun rukoilee, tuntee, Jumala kuuntelee, saattaa tuntua painoa pään päällä, että Hän siunais kädellään ja alkaa tuntumaan lämpimältä. Se on se tunne, että tuntee, että siunaa mua, vaikeeta selittää.

Yliluonnollista on siis myös tämän "hyvän" puolen asiat. =)
 
Keijutar
Jaa onhan mullakin noita kokemuksia kun nyt mietin..eräänä yönä näin unta että pihallamme oli kaksi täysin valkohiuksista lasta. No seuraavana päivänä kun menin pihalle niin siellä oli kaksi sellaista ihan valkohiuksista vierasta lasta äitinsä kassa :eek: Ja kerran pienenä kuulin nojatuolistani monena yönä ja iltana outoa koputusta. Ihankuin joku olisi koputtanut puuta siinä, olin tuolloin jo murrosikäinen ja pekäsin hieman. Ja sitten kerran kun eräs kissamme kuoli, niin koko sen päivän meillä kotona haisi kumma haju, jota isäni sanoi kalman hajuksi :eek: Ja outo haju se olikin ja katosi heti kun kissa oli piikin lekurilla saanut :\|
 
Mullahan näitä...

-Ihan ekaks sellainen mitä ukki kertoi kun sen mummu kuoli ja sillon vainajat pidettiin kotona maalla kun oli kuollut vuorokausi sitten... Ukki kertoi et oli mennyt pimeällä ulos (en muista mitä tekeen) ja oli nähnyt mummunsa kulkevan saunan ympäri...

-Me pelattiin pienenä spiritismiä (oli mukamas kamalan jännää). Oltiin kaverin sukutalossa ja muut oli mennyt nukkumaan kun me kakrut jäätiin pelaan olohuoneeseen. Ensin kyseltiin kaikkea pinnallista ja just kun me oltiin pääsemässä syvällisempiin juttuihin tuli mun kaverin äiti ja käski lopettaa ja häipyi paikalta... Aamulla sit kyseltiin et oltiinko häiritty sitä niin ei muistanut asiasta mitään...

-Mun kaverin sillonen miesystävä oli kiinnostunut henkimaailman asioista ja sit avattiin sellainen "henkipiiri" ja lopulta kun oltiin sulkemassa piiriä niin mun puhelin soi ja mä menin vastaamaan... Mun kaverin huone on yläkerrassa ja sinne tulevat portaat natisee tosi paljon, eli jos joku tulee niin sit sen kans kuulee! Yläkerrassa on ensin yksi huone jossa on ovi rappuihin ja sit siitä vielä eteenpäin oli sen mun kaverin huone. Mä puhuin puhelun loppuun ja menin muiden luo istumaan muoviseen tuoliin. Yhtäkkiä meidän huomio kiinnittyi siihen et kuului et ovi aukes ja meni kiinni. Me tuijoteltiin ihmeissämme toisiamme et mikä se oli kun portaista ei ollut kuulunut ääntä... Ja se aika mikä menis ovelta kävellessä meidän luo kului ja mut tuupattiin yhtäkkiä tuolin kans nurin niin et lensin päin kaverin miesystävää ja tuoli lensi perässä :eek: Siinä sitten ihmeteltiin ja suljettiin piiri uudestaan. Mitään ei sit enää tapahtunutkaan, mut jäin kaverin luo yöks kun sen verran pelotti. Sen jälkeen en enää ookaan henkimaailman jutuilla leikkinyt...

-En muista kuka sillon kuoli, mut henkilön kuolin hetkellä meidän isän sänky oli kastunut päästä jalkopäähän ja sukulainen olikin sitten hukkunut järveen...

-Niin joo ja vielä yksi juttu! Mun taaen yksi kaveri oli sellainen joka sanoi tuntevansa aina henkiä ympärillään (niitä tapahtumia on paljon mut en niitä kaikkia jaksa selittää) ja yhtenä päivänä oltiin niillä keittiössä ja se totes joku henki on paikalla... Samalla lennähti olohuoneen iso taulu seinältä huoneen toiselle puolelle... Jäimme sitten yöksi porukalla sinne ettei kenenkään tarvinnut nukkua yksin...

En edelleenkään usko noihin juttuihin (tai en haluu uskoa) mut kyl noi oli aika karmivia kokemuksia...<br><br>
 
osaan ennustaa korteista (toisinaan) ja jutut yleensä tapahtuu vuoden sisällä. mulla olis kolme yliluonnollista kokemusta mut en tiä oonko ne jo tänne kirjottanut, enkä jaksa ruveta selaileen ketjua eteenpäin. yks liittyy hukkumiseen, yksi spiritismiin ja yks lapsuuteen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 00:26 vieras kirjoitti:
osaan ennustaa korteista (toisinaan) ja jutut yleensä tapahtuu vuoden sisällä. mulla olis kolme yliluonnollista kokemusta mut en tiä oonko ne jo tänne kirjottanut, enkä jaksa ruveta selaileen ketjua eteenpäin. yks liittyy hukkumiseen, yksi spiritismiin ja yks lapsuuteen.
kerro, ei haittaa jos tulee uusiksi :attn: B)
 
No jos mä näpyttelen, eli hukkumiskokemus.

15-vuotiaana riparilla mentiin uimaan läheiselle järvellä, jonka vesi oli semmoista sinilevän peittämää sumeaa vettä ja pohjakin tais olla jotain mutaa. Siinä ihan rantavedessä uitiin ja koitettiin seistä käsillä. Olin jo muutamat kerrat seissyt käsillä pohjassa kunnes sitten viimesellä kerralla mun kädet jäi pohjaan kiinni enkä saanut niitä millään irti tuntu koko ajan niin kuin joku olis pitänyt mun käsistä kiinni. Pikku hiljaa happi rupes loppumaan ja keho rupes tuntumaan painavalta ja vesi tuntu lämpimältä, hyytelömäiseltä. Vedenpohja oli alussa näyttänyt ihan mustalta mutta sitten kaikki yhtäkkiä näytti ihan kirkkaan keltaiselta ja valoisalta. Sitte tuli semmonen tunne et nyt täälä voi hengittää, vedin henkeä ja se tuntu tosi hyvältä ja sitte kaikki musteni, outoa oli että kun mun sydän oli pysähtynyt ja mua elvytettiin niin mä olin niin kuin läsnä ja kuulin kaiken. Se oli järkyttävää, vieläki välillä tulee mietittyä että kuinka oli mahdollista kuulla jos kerta oli kuollut.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 00:36 vieras kirjoitti:
No jos mä näpyttelen, eli hukkumiskokemus.

15-vuotiaana riparilla mentiin uimaan läheiselle järvellä, jonka vesi oli semmoista sinilevän peittämää sumeaa vettä ja pohjakin tais olla jotain mutaa. Siinä ihan rantavedessä uitiin ja koitettiin seistä käsillä. Olin jo muutamat kerrat seissyt käsillä pohjassa kunnes sitten viimesellä kerralla mun kädet jäi pohjaan kiinni enkä saanut niitä millään irti tuntu koko ajan niin kuin joku olis pitänyt mun käsistä kiinni. Pikku hiljaa happi rupes loppumaan ja keho rupes tuntumaan painavalta ja vesi tuntu lämpimältä, hyytelömäiseltä. Vedenpohja oli alussa näyttänyt ihan mustalta mutta sitten kaikki yhtäkkiä näytti ihan kirkkaan keltaiselta ja valoisalta. Sitte tuli semmonen tunne et nyt täälä voi hengittää, vedin henkeä ja se tuntu tosi hyvältä ja sitte kaikki musteni, outoa oli että kun mun sydän oli pysähtynyt ja mua elvytettiin niin mä olin niin kuin läsnä ja kuulin kaiken. Se oli järkyttävää, vieläki välillä tulee mietittyä että kuinka oli mahdollista kuulla jos kerta oli kuollut.
Pakko kommentoida tähän, että minut on elvytetty myös ja kuulin kaiken. En hengittänyt siis, mutta oli tosi kevyt, hyvä olo, helppo olo jotenkin. Äänet kaukana, kaikki utuista, mukavaa, lempeä. Äänet silti selkeitä. Ihmettelin vain ,että jollain on joku hätä täällä. En käsittänyt, että se olin minä.:whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:24 PrincessOfAcco kirjoitti:
noista elvytysjutuista, aika oudon tuntuista varmaan tavallaan kuulla kaiken... mutta millainen olo on ollut sitten kun siitä on herännyt tai tullut tajuihinsa?
mä en muista ollenkaan mitä tapahtui sen jälkeen kun mut saatiin elvytettyä olin muutamia päiviä tokkurassa, ainoastaan on jäänyt kammo siitä että kun ruumis kuolee niin se ajatteleva minä ei katoakkaan :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:29 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:24 PrincessOfAcco kirjoitti:
noista elvytysjutuista, aika oudon tuntuista varmaan tavallaan kuulla kaiken... mutta millainen olo on ollut sitten kun siitä on herännyt tai tullut tajuihinsa?
mä en muista ollenkaan mitä tapahtui sen jälkeen kun mut saatiin elvytettyä olin muutamia päiviä tokkurassa, ainoastaan on jäänyt kammo siitä että kun ruumis kuolee niin se ajatteleva minä ei katoakkaan :/
ajattelin vain, että olen kuullut tapauksesta jossa naista ei elvyytetty, koska vaikka se olisi ollut mahdollista, mutta oli ollut niin pitkä hapenpuute, että olisi olltu liikaa vaurioita, ettei kannata, ensihoitaja oli sanonut että tietää millaisia niistä tulee tms.. tällä siis oli kestänyt aika kauan hapenpuute, ehkä niiden aivovaurioiden vuoksi.... :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:35 PrincessOfAcco kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:29 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:24 PrincessOfAcco kirjoitti:
noista elvytysjutuista, aika oudon tuntuista varmaan tavallaan kuulla kaiken... mutta millainen olo on ollut sitten kun siitä on herännyt tai tullut tajuihinsa?
mä en muista ollenkaan mitä tapahtui sen jälkeen kun mut saatiin elvytettyä olin muutamia päiviä tokkurassa, ainoastaan on jäänyt kammo siitä että kun ruumis kuolee niin se ajatteleva minä ei katoakkaan :/
ajattelin vain, että olen kuullut tapauksesta jossa naista ei elvyytetty, koska vaikka se olisi ollut mahdollista, mutta oli ollut niin pitkä hapenpuute, että olisi olltu liikaa vaurioita, ettei kannata, ensihoitaja oli sanonut että tietää millaisia niistä tulee tms.. tällä siis oli kestänyt aika kauan hapenpuute, ehkä niiden aivovaurioiden vuoksi.... :/
hui, aika kamalaa :/ onneks mut elvytettiin tosin olin ollut 5 min ns. kuolleena, en sitten tiedä mikä se raja on.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:37 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:35 PrincessOfAcco kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:29 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:24 PrincessOfAcco kirjoitti:
noista elvytysjutuista, aika oudon tuntuista varmaan tavallaan kuulla kaiken... mutta millainen olo on ollut sitten kun siitä on herännyt tai tullut tajuihinsa?
mä en muista ollenkaan mitä tapahtui sen jälkeen kun mut saatiin elvytettyä olin muutamia päiviä tokkurassa, ainoastaan on jäänyt kammo siitä että kun ruumis kuolee niin se ajatteleva minä ei katoakkaan :/
ajattelin vain, että olen kuullut tapauksesta jossa naista ei elvyytetty, koska vaikka se olisi ollut mahdollista, mutta oli ollut niin pitkä hapenpuute, että olisi olltu liikaa vaurioita, ettei kannata, ensihoitaja oli sanonut että tietää millaisia niistä tulee tms.. tällä siis oli kestänyt aika kauan hapenpuute, ehkä niiden aivovaurioiden vuoksi.... :/
hui, aika kamalaa :/ onneks mut elvytettiin tosin olin ollut 5 min ns. kuolleena, en sitten tiedä mikä se raja on.
en minäkään, mutta mietitytti vain että millaista se sitten on, hoitaja oli sanonnut asian tyylin: ette edes halua tietää.. 5min on aika lyhyt aika silti, onhan niitä pidempiäkin aikoja, mutta en rajaa kanssa tiedä :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:39 PrincessOfAcco kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:37 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:35 PrincessOfAcco kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:29 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:24 PrincessOfAcco kirjoitti:
noista elvytysjutuista, aika oudon tuntuista varmaan tavallaan kuulla kaiken... mutta millainen olo on ollut sitten kun siitä on herännyt tai tullut tajuihinsa?
mä en muista ollenkaan mitä tapahtui sen jälkeen kun mut saatiin elvytettyä olin muutamia päiviä tokkurassa, ainoastaan on jäänyt kammo siitä että kun ruumis kuolee niin se ajatteleva minä ei katoakkaan :/
ajattelin vain, että olen kuullut tapauksesta jossa naista ei elvyytetty, koska vaikka se olisi ollut mahdollista, mutta oli ollut niin pitkä hapenpuute, että olisi olltu liikaa vaurioita, ettei kannata, ensihoitaja oli sanonut että tietää millaisia niistä tulee tms.. tällä siis oli kestänyt aika kauan hapenpuute, ehkä niiden aivovaurioiden vuoksi.... :/
hui, aika kamalaa :/ onneks mut elvytettiin tosin olin ollut 5 min ns. kuolleena, en sitten tiedä mikä se raja on.
en minäkään, mutta mietitytti vain että millaista se sitten on, hoitaja oli sanonnut asian tyylin: ette edes halua tietää.. 5min on aika lyhyt aika silti, onhan niitä pidempiäkin aikoja, mutta en rajaa kanssa tiedä :/
joku sellanen mielikuva mulla on, et jonkunlainen raja ois 10 minuuttia norm. oloissa, sen jälkeen kai saattaa tulla hapenpuutteesta aivovaurioita. riippuu tietty myös siitä, onko annettu tehokasta painelu/suusta suuhun elvytystä, jolloin aivot toivon mukaan on jonkin verran happea edes saaneet. olosuhteet merkkaa myös, esim. hukkumisen jälkeen voi olla pidempikin aika, riippuen veden lämpötilasta. ja tämä pätee erityisesti lapsilla.
 
Aloekukka
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:29 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2006 klo 02:24 PrincessOfAcco kirjoitti:
noista elvytysjutuista, aika oudon tuntuista varmaan tavallaan kuulla kaiken... mutta millainen olo on ollut sitten kun siitä on herännyt tai tullut tajuihinsa?
mä en muista ollenkaan mitä tapahtui sen jälkeen kun mut saatiin elvytettyä olin muutamia päiviä tokkurassa, ainoastaan on jäänyt kammo siitä että kun ruumis kuolee niin se ajatteleva minä ei katoakkaan :/
Voitko kertoa mikä siinä oli niin kammottavaa? Mitä sinulle oli opetettu tapahtuvan fyysisen kuoleman jälkeen, tai mihin itse uskoit?
 
äitini kuoli kun olin 14v.saman vuoden uuden vuoden aatto yönä näin unta jossa äiti käski muistamaan luvun 62..uni jäi hyvin mieleen ja tässä vuosien varrella olen miettinyt että mitä se mahtaa tarkoittaa vai tarkoittaako mitään..

2v sitten 22.9 laitoin lounasta tytölle niin yhtäkkiä tuli tunne että tuossa olkkarin keinutuolin vieressä on joku ja käännyin katsomaan.mitään ei näkynyt mutta se tunne! tiesin että se oli äitini..oloni ei ollut vaivautunut ollenkaan,päinvastoin tuli tosi hyvä mieli =) sitä kesti n.10min kun tuli tunne että siinä ei ole enään ketään.

samana iltana vähän ennen klo 23 katosin telkkaria ja odottelin että mies kotiutuisi kalareissulta. taas tuli tunne että jokin seisoo lähellä makkarin ovea :/ se tunne ei ollut niin "kiva" ja muistan sanoneeni ääneen että mene pois..ja se meni..

seuraava aamuna asia pyöri mielessä ja muistin silloin taas tuon luvun 62..illalla se varmistui mitä olin pelännyt..veli ilmoitti että isä on kuollut 62 vuotiaana..että sitä se äiti kävi ilmoittamassa ja illalla kävi sitten ilmeisesti isä ennenkuin nukkui pois :/
 
Aloekukka
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.12.2006 klo 13:45 seniorita kirjoitti:
äitini kuoli kun olin 14v.saman vuoden uuden vuoden aatto yönä näin unta jossa äiti käski muistamaan luvun 62..uni jäi hyvin mieleen ja tässä vuosien varrella olen miettinyt että mitä se mahtaa tarkoittaa vai tarkoittaako mitään..

2v sitten 22.9 laitoin lounasta tytölle niin yhtäkkiä tuli tunne että tuossa olkkarin keinutuolin vieressä on joku ja käännyin katsomaan.mitään ei näkynyt mutta se tunne! tiesin että se oli äitini..oloni ei ollut vaivautunut ollenkaan,päinvastoin tuli tosi hyvä mieli =) sitä kesti n.10min kun tuli tunne että siinä ei ole enään ketään.

samana iltana vähän ennen klo 23 katosin telkkaria ja odottelin että mies kotiutuisi kalareissulta. taas tuli tunne että jokin seisoo lähellä makkarin ovea :/ se tunne ei ollut niin "kiva" ja muistan sanoneeni ääneen että mene pois..ja se meni..

seuraava aamuna asia pyöri mielessä ja muistin silloin taas tuon luvun 62..illalla se varmistui mitä olin pelännyt..veli ilmoitti että isä on kuollut 62 vuotiaana..että sitä se äiti kävi ilmoittamassa ja illalla kävi sitten ilmeisesti isä ennenkuin nukkui pois :/
Mua ihmetyttää tässä lähinnä se, että mikähän ideä äidilläsi oli tuo 62 ilmoittaa etukäteen. Ethän sinä sitä tietänyt, mitä se tarkoittaa, mutta kuitenkin, mun mielestä aika tylyä :/
 

Yhteistyössä