Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

Täältä löytyy oikein unien ja henkien kaveri !
Säännöllisesti luonani "vierailee" sukulaisia, kuolleita sellaisia.
Tulevat yöllä ja näen ihan heidän astuvan makuuhuoneeseen. Vaarini tulee yleensä istumaan sängyn reunalle ja sitten juttelemme. Mieheni sanoo että minun jutteluni kuulostaa ihan hölynpölyltä, vaarini jutustelua hän ei tietenkään kuule. Kerran sanoi että se sängyn puoli jolla minä ja vaarini "juttelimme" oli painunut minun vierestä, eli ihan niinukin siinä olisi joku muukin istunut jota vaan ei näkynyt.
En ikinä muista mitä olemme jutelleet. kerran ainoastaan edesmennyt tätini on sanonut sellaisen asian jota en olisi mistään muualta voinut kuulla ja kun sen äidilleni kerroin, oli hän kauhuissaan että miten minä sellaisen tiesin...

Nämä minun henkeni ovat olleet aina hyviä, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Silloin makuuhuoneen ovella seisoi mustiin pukeutunut mies. Kasvoja en nähnyt kun musta huppu peitti ne. Tuli kuitenkin vahva tunne että ei ole ihan hyvä kaveri...Se alkoi lipumaan luokseni. Aloin huutaa ja "mies" alkoi lipua taaksepäin,meni ovesta enkä koskaan sitä ole enää nähnyt. Vähän pelottava tunne siitä jäi!

Mutta kuitenkin, minun henkeni ovat olleet hyviä. Sellaista naksuntaa ympäriltäni kuuluu tälläkin hetkellä että paikalla taitavat olla...

 

Kävi nääs niin, että kun olin ehkä noin 7-8 vuotias, meillä oli vieraita meidän mökillä.

No minä istuin keittiössä, josta oli näkymä mökkitielle.
Koska autöja oli paljon, niin osa jouduttiin parkkeeramaan sille tielle.

Söin siinä sitten jotain, kaiketi kakkua, kun katseeni näki, että autojen välistä juoksi joku vaalea henkilö tosi nopeasti ohi. Kävin jonkun kanssa katsomassa, kuka se voisi olla, mutta ketään ei näkynyt.

No kukaan ei vällttämättä uskonut minua, varsinkin kun olin nuori.

Tästä eteenpäin meni varmasti vuosia, kunnes äitini siskopuoli istui mökin olohuoneen tuolilla, ja yhtäkkiä oli vaan jäänkylmä ilmavirtaus kulkenut hänen ohitseen. Ja silloin oli kesä.

Puhuttiin siis 60-luvusta, silloin nämä kaikki tapahtui.

Mutta vielä lisää.

Kesämökki naapurimme, jotka edelleenkin ovat kesänaapureitamme, kertoivat aikoinaan, kun he olivat talvella käyneet mökillänsä katsomassa ovatko paikat kunnossa, olivat myöskin tarkastaneet ikkunan takaa meidän mökin, ja todenneet että siellä verannan pöydällä kukkaruukku hyppi pöydällä.

 

\

Kävi nääs niin, että kun olin ehkä noin 7-8 vuotias, meillä oli vieraita meidän mökillä.

No minä istuin keittiössä, josta oli näkymä mökkitielle.
Koska autöja oli paljon, niin osa jouduttiin parkkeeramaan sille tielle.

Söin siinä sitten jotain, kaiketi kakkua, kun katseeni näki, että autojen välistä juoksi joku vaalea henkilö tosi nopeasti ohi. Kävin jonkun kanssa katsomassa, kuka se voisi olla, mutta ketään ei näkynyt.

No kukaan ei vällttämättä uskonut minua, varsinkin kun olin nuori.

Tästä eteenpäin meni varmasti vuosia, kunnes äitini siskopuoli istui mökin olohuoneen tuolilla, ja yhtäkkiä oli vaan jäänkylmä ilmavirtaus kulkenut hänen ohitseen. Ja silloin oli kesä.

Puhuttiin siis 60-luvusta, silloin nämä kaikki tapahtui.

Mutta vielä lisää.

Kesämökki naapurimme, jotka edelleenkin ovat kesänaapureitamme, kertoivat aikoinaan, kun he olivat talvella käyneet mökillänsä katsomassa ovatko paikat kunnossa, olivat myöskin tarkastaneet ikkunan takaa meidän mökin, ja todenneet että siellä verannan pöydällä kukkaruukku hyppi pöydällä.
Tämäkin tapahtui 60-luvulla.

No sitten perheen kuopuksena minä kävin kavereitteni kanssa mökillä,
mieleeni painui ensin se, kun sen aikainen sydänystäväni Jussi sanoi minulle aamulla , että tämä oli sitten viimeinen kerta kun hän tulee tälle mökille, tai jos tuleekin, hän ottaa pullon vodkaa ja nukahtaa tai lähtee viimeistään viimeisellä bussilla pois.

Oli nimittäin tapahtunut niin, että kauniina kesäpäivänä hän oli herännyt muita aikaisemmin, ja mennyt olohuoneeseen tupakalle ja lukemaan lehteä.
Kesken kaiken hän oli kuullut narinaa olohuoneen ja alakerran makuuhuoneen väliseltä ovelta. Ja kun hän katsoi siihen oveen, hän näki kuinka joku varjo peitti ovessa olevan vaaleamman kohdan.
Samassa oli tupakka lentänyt tuhkakuppiin ja kundi kiipesi takaisin ylös vällyjen sekaan. Hän kertoi tästä minulle vasta myöhemmin.

No seuraava havainto oli se, kun itse vietin viikonloppuja siellä poikaporukassa, ja käytiin paikallisessa hörppimässä vähän olutta.

Kaverilla oli mukana tyttöystävänsä, ja minä ja eräs toinen oltiin ns. poikamiehiä.

Kun oltiin tulossa mökille kävellen mökkitietä pitkin, asetelma oli seuraava.
Minä ja kaverin tyttö oltiin edellä, ja kaveri seurasi perästä, ollen hieman etu-sekä takakenossa.

Päätimme yhdessä tytön kanssa katsoa missä kaveri viipyy, ja silloin näimme molemmat jotain.....

Eli me molemmat näimme kaverimme vieressä tumman hahmon, joka muistutti hyvin paljon hautapaasia, minä näin sen tummana, tyttö näki sen vaaleana.

Kysyin heti tältä tytöltä, näkikö hän saman kuin minä, ja vastaus oli myöntävä.

Odotimme sitten mökin portilla että tytön poikaystävä pääsee perille, ja kysyimme häneltä, näitkö äsken jotain tuolla.
En mitään.....

No mökkiin päästyämme samainen kaveri alkoi käyttäytyä omituisesti.
Hän alkoi kulkea mökkiä ympäriinsä puhumatta mitään.

Samaan aikaan kun tulimme mökille, siis kaikki, tämän tyttöystävä alkoi itkeä hysteerisesti olohuoneen lattialla, eli oli kait pelästynyt pahasti.

No tämä kundi jatkoi ravaamistaan ja kun vihdoin sain häneltä kysyttyä, miksi ja mikä on hätänä, hän vain murisi ja sanoi minulle, että tekisi mieli purra puuta.

Sitten noin ehkä tunti myöhemmin tuli kolmas kaverini parin paikallisen tytön kanssa mökille, ja kun kerroin tilanteen heille, niin nämä tytöt, joita en tuntenut aikaisemmin, sanoivat että he ovat tienneet että täällä on kummitellut aikaisemminkin.

Tämä kaikki tapahtui 70-luvulla.

Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa tämän asian suhteen.

Itse olen päätellyt sen niin, että kun mökki maalattiin muistaakseni 1978, niin sen jälkeen tämä henki suuttui, ja päätti lähteä muillemaille.

Mainittakoon vielä se, kun isäni aikoinaan osti mökin, hän tarjosi 10 000 mk vähemmän, kuin siitä pyydettii, eli siihen aikaan taisi olla satatuhatta markkaa, ellei peräti miljoona markkaa ja myyjä, joka oli pappi suostui heti.

Ja lisäksi pappi jätti jälkeensä lapsilleen tekemänsä yksinkertaiset laivat, jotka olivat tehty puusta, sellaisia n.10 senttisiä.

Ja vielä. Pappi oli vankilapastori, ja hän käytti mökin rakentamisessa hyväkseen vankeja. Eli melkeinpä kaiketi orjatyössä"noin periaatteessa"

Mökki on rakennettu 1943-1946 välisenä aikan.

Terveisin KUMMITUKSIIN TOTTUNUT, VAI OLENKO

 

mä nostan taas ku nää on niin hyvii :attn:

 

Mun pikkusiskon kaveri kotona kummittelee. Tällä perheellä ei oo kuin 1 biologinen lapsi. Äiti tuli toisen kerran vielä raskaaksi mut sai keskenmenon ( nyt perheellä on useita adoptiolapsia).

Ilmeisesti tämä syntymätön lapsi jotenkin kummittelee talossa, kuulemma usein yöllä käytävästä kuuluu pikkujalkojen tepsutusta, niinkuin lapsi siellä juoksisi. Ja kaikki talon asukkaat ovat siis olleet nukkumassa. Lapset ja vanhemmat ovat tämän kuulleet..............Hui!

 

hiiop.... :wave:

 

Lapsesta asti olen tuntenut eräät kaksoset, saman ikäiset kuin minä, mutta miehiä. Teininä seurustelin heistä toisen kanssa, serkkuni toisen kanssa.
Heiltä oli isoveli kuollut autokolarissa joitakin kuukausia aiemmin.
Olimme ensimmäistä kertaa koko porukalla heillä, maalaistalossa, minä, serkkuni ja kaksoset. Heidän vanhemmat oli sukulaisilla reissussa. Katsoimme olohuoneessa elokuvaa, löhöilimme ja juttelimme... Kävin vessassa ja kun olin menossa takaisin olohuoneeseen, erään puoliksi avoimen oven takana kulki varjo ja lattia narahti... Mutta kaikki talossa olevat olivat olohuoneessa, johon menin samantien..! En pystynyt enää keskittymään elokuvaan, joten menin purkamaan tavaroitani huoneeseen, joka oli poikakaverini, mutta aiemmin kuului kuolleelle veljelle. Kävin sängylle makoilemaan ja pian havahduin siihen, että näin kuolleen veljen hahmon joka sanoi: Sano että se oli vahinko, sano? Ihan häkellyksissä lupasin sanoa.
Olin puloiksi paniikissa ja menimme porukalla tupakalle. Itkin, enkä pystynyt heti kertomaan tapahtunutta. Serkkuni poikakaveri jäi ulos kanssani lumisateeseen ja kerroin hänelle mitä oli käynyt... En itsekään meinanut uskoa itseäni, mutta onneksi hän uskoi, myöhemmin myös serkkuni ja poikaystäväni... Alusta alkaen oli ollut epäselvää, oliko autokolari ollut itsemurha vai onnettomuus...

 

tsiisus.. kiva olla yksin kotona ku ukko töissä.. PELOTTAA!?! mut silti ol pakko koko ketju läpi lukea...

 

On nämä kyllä niin huimia juttuja, että väliin vallan selkäpiitä karmii \|O Lisää lisää!!!

 

No tää nyt ei ole mitään ehkä kummallista, mutta oon miettiny tämmöstä. Usein juotan pojalle tuttipullolla maitoa niin , että poika pötköttelee sängyllä mun vieressä ja kattellee kattoon, tietysti. No joskus sitten kun poika imee maitoa niin lopettaakin äkkiä imemisen (ei sillein, että ei haluaisi enää) ja silmät seurailee katossa jotain? ja sitten suu menee hymyyn. Niinkun jotain näkisi ja hymyilisi jollekin. Tapahtunut joitakin kertoja. Ja aina tulee itelle semmonen olo tosi vahvana, että jotain se näkee. Onko muilla ollu tämmösiä?

 

Tohon edelliseen.. Sanotaan että lapset näkee enkeleitä. Suojelusenkelin näkemisen taito häviää myöhemmin vaikka kaikilla meillähän ne vierellä kulkeekin.

 

\

Tohon edelliseen.. Sanotaan että lapset näkee enkeleitä. Suojelusenkelin näkemisen taito häviää myöhemmin vaikka kaikilla meillähän ne vierellä kulkeekin.

Oi miten ihana ajatus. Tosiaan tuntuu, että jotain näkee. Ja ei mitään pelottavaa, kun niin hymyilee.

 

Tuo dé-ja-vu. Olin viidennellä luokalla ku näin yöllä unikuvan. Edessäni luokassa istui tyttö vaaleanpunaisessa villapaidassa, punainen vaalea puolipitkä tukka. Tiesin, että istuessa tyttö on pidempi kuin minä mutta seistessä lyhyempi.

Aamulla herätessäni päätin painaa näkemäni pätkän mieleeni kun muistin sen niin hyvin. Oli keskusteltu kavereiden kans dejavusta ja mulla oli epäilykseni.

Menin seiskaluokalle. Jouduin ensin väärään luokkaan, tuntivalintojen takia siirryin sit oikeeseen jossa oli yks pulpetti vapaana. Menin istumaan ja arvatkaas miltä tuntu kun edessäni luokassa istui tyttö vaaleanpunaisessa villapaidassa, punainen vaalea puolipitkä tukka. Istuessa tyttö on pidempi kuin minä mutta seistessä lyhyempi.

Että repikää siitä. :kieh:

 

hop

 

uppis! :attn:

 

lisää näitä!!!!!!

 

Noista enneunista.. Kun iso-tätini kuoli, näin pariyötä aikaisemmin unta, ettähän oli päässyt kotiin sairaalasta, ja kiukutteli meille, kun emme olleet häntä käyneet siellä katsomassa. Iso-tätini oli monta vuotta sairaalassa, ja niin pahasti dementoitunut, että eihän enää ketään edes tunnistanut.. Vai tunnistiko? Itse olin aika nuori silloin, joten eipä tuo tapailu minusta olisi kiinni ollut.

Silloin kun pappani kuoli näin unta joutsenesta, joka on joidenkin tulkintojen mukaan kuoleman enne..

Kun toinen mummoni kuoli, heräsin yöllä siihen, että musta hahmo näytti seisovan sänkyni vieressä.

Kun toinen, minulle todella läheinen mummo kuoli, näin unta, että olimme koko suku, mummoani lukuunottamatta, syömässä ravintolassa, ja heräsin uskomattoman ylpeänä siitä, että olemme kaikki "hänen lapsiaan"..Samana päivänä kuulin surusanoman.

Noin puolivuotta tapahtuneesta kuulin yöllä aivan selkeästi kun mummoni sanoi minulle "Minul on nyt niin hyvä olla".. Sen jälkeen ikävä on hieman hellittänyt..

 

tätä en voi laittaa mustana, mutta...
kun tapasin nykyisen mieheni ensimmäistä kertaa hän kuvitteli meidän alkaneen heti seurustella ja minulla oli silloin muitakin säätöjä ja hän oli vain yksi muiden joukossa.. ihan mukava mies, mutta se jokin ei vaan silloin vielä kolahtanut.
no toivoin että kun en kehdannut niin mukavaa miestä heti kylmiltään jättää, niin ajaisi vaikka kolarin kotimatkalla ja tajuaisi että meitä ei ole tarkoitettu yhteen. samana iltana mies ajoi kolarin - auto meni korjaukelvottomaksi, mutta mies ei tajunnut - olemme yhdessä edelleen! ja mukava mieshän tuo on

 

Kun mun eno kuoli niin mun piti samana iltana käydä viemässä äidilleni tavaroita ja evästä sairaalaan kun siellä kuolinvuoteen äärellä istui. Jotenkin vaan tiesin että turhaan niitä sinne ylös kannan - sairaalan rappukäyvä kaikui niin oudosti että tiesin enoni kuolleen jo.

 

No tämä tapahtui ainakin 30 vuotta sitten. Muistan sen kuitenkin tarkasti.Olin silloin ala-asteella 5 tai 6 luokalla. Meidän kylällä asui oikein mukava mummo, jonka luona käytiin lapsilaumalla kylässä ja saatiin aina pikkuleipiä. Kerran talvella olin isäni kanssa potkurilla kulkemassa pitkää kylätietä, jossa ei ollut valoja ollenkaan. Tämä mummo tuli vastaan vetäen sellaista vesikelkkaa (ennen kaivosta haettiin vettä kelkalla ja saaveilla).Mummo asui siinä lähellä. Isäni tarjosi apua vetämisessä, mutta jostain syystä tämä mummo ei puhunut mitään ja jatkoi matkaansa. Kun tulimme hetken päästä kotiin, kertoi äitini, että kyseinen mummo oli kuollut edellisenä päivänä. Silloin päätimme isän kanssa olla puhumatta koko asiasta. Ei tätä kukaan varmaan olisi uskonut, mutta joskus vielä isäni kanssa tätä asiaa pohdimme.<br><br>

 

näin unessa nykyisen mieheni vaikka emme olleet vielä tavanneetkaan.

kerran isäni selitti (mun mielestä yhden päivän sillai että on lähdössä reissuun)ja kun seuraavana päivänä minulle soitti ja sanoi missä on kotinsa avain niin kysyi samalla että et arvaa minne olen menossa ja minä siihen vaan että niinhän sinä eilen meille puhuit ja isäni oli ihmeissään ettei ole niin puhunut.

isäni luona voi nähdä jonkun hiippailevan sisällä/ulkona siis sellanen tumma hahmo.

otimme siskoi kanssa kerran kuvia ulkoa ja kun kuvan laitoimme koneelle niin siinä näkyi pikkutytön kasvot. silloin kylmiäväreitä meni.

 

\

Joskus teininä kun käveltiin koirien kanssa metsässä ja semmoisen vanhan ns. kummitustalon ohi hyvin kaukaa, se oli autio mut aina katsoin sinne ja eräänä kertana siellä meni verho kiinni kyllä pelotti ja tämän myös pikkuveli nähnyt ja moni muu mut ei tällä kertaa en tiedä onko kyseistä taloa enään mut tämä talo on laajasalossa...

hui, mä asun laajasalossa... voiko joku tarkentaa et mikä talo?

 

tässä tämä, joku kaipasi<br><br>

 

Tän mä oon unohtanu kertoa...
Yks yö tässä "uudessa" kodissa heräsin ku esikko höpäji jotakin ja katoin et sehän seisoo meidän makkarin ovella,siskonsa sängyn vierellä ja hinkkas silmiään...sanoin sille pari kertaa et mikäs ny ja et meeppäs ny nopsaa takasi sänkyyn, oli aikas pimeetä,mutta kumminki jotaki näki...Noh räpyttelin siinä pari kertaa sitte silmiäni ja kas kummaa, eihän siinä mitään ollukkaan ja kamala kuorsaus kuulu pojan sängystä...hetken siinä tuli mietittyä että just...

 

en tiiä onko tää kummitustarina mut aikakarmiva silti. Mun entinen kämppäkaveri oli ollu yötä sen kaverin luona. keskellä yötä sit tää mun kämppis heräs siihen et tää sen kaveri ei nukkunukaan sen vieressä... se sit päätti pistää kattovalon päälle, ni tää kaveri oli seissy siinä ihan kattolampun alla silmät selällään kattoen lamppuunpäin eikä reagoinu mitenkään siihene t se valo laitettiin päälle. ties kuinka kauan tuijotellu siinä sitä... uuuu...