Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

Kymmenisen vuotta sitten olimme silloisen poikaystäväni kanssa kahdestaan mökillä.
Mökki on järven rannalla, muita mökkejä ei ole näköetäisyydellä.

Istuimme saunan lauteilla, kun yläpuolelta kuului askelia (saunan "vintillä" on kylmä varasto, pukuhuoneesta menevät portaat). Ihan selvästi kuulimme, että joku käveli siellä.
Istuimme hipihiljaa muutaman hetken, kunnes poikaystäväni haki pukuhuoneen puolelta kirveen, ja kapusi ylös.
Ei siellä näkynyt ketään.
Pelkäsin koko yön ihan mielettömästi, enkä enää myöhemminkään ollut kovin innokas mökkeilemään kahdestaan:/

 

Kerran syksyllä heräsin yöllä, kun tuntui mieletön viima, siis oikeasti etutukkakin vähän lepatti, olin ihan varma, että ovi tai ikkuna oli jäänyt auki, koska ei meillä muuten ikinä vetänyt. No kiersin talon joka kolkan, mutta kaikki räppänät oli kiinni. Menin takaisin sänkyyn, vedin peiton korviin ja jatkoin unia.
Suraavana aamuna sain kuulla, että todella hyvä ystäväni oli hukkunut sinä yönä. Kaverini ruumis oli hukassa pari kuukautta ja sinä aikana monina pimeinä iltoina, aina joissain paikoissa katuvalo sammui ja syttyi kun olin ohittanut sen. Ensin ajattelin sitä sattumaksi, mutta näin kävi monesti ja tosiaan katuvalot jatkoivat sammumisen jälkeen normaalisti palamista ilman, että ne olisivat räpsytelleet tai olleet epäkunnossa.

 

päätöntä, niin päätöntä :attn:

 

mun sisko on ollu nuoresta asti eräällä koiratarhalla töissä ja asui käytännössä siellä lapsuudesta asti.. kun siskoni muutti pois kyseisestä paikasta tappoi paikan isäntä itsensä hirttämällä! kun siskoni meni käymään tilalla parin pvän kuluttua tapahtuneesta kuuli hän tarhalta isännän huutavan häntä nimeltä, hän sanoi ettei tajunnut siinä vaan meni kun isäntä huusi.. hän oli ollut kasvotusten isännän kanssa tarhalla ja isäntä oli hyvästellyt ja kiittänyt siskoani kaikesta! ja kertonut kuinka vaikea on päästä tänne toiselta puolen, että pitää tulla ristin kautta ja nyt pitää mennä takaisin, sitten hävinnyt! sitten siskoni vasta havahtui ja oli kirkaissut.. oli emännälle sisällä kertonut nähneensä ja puhuneensa isännän kanssa juuri vaikka isäntä oli kuollut pari pvää sitten! emäntä kertoi että oli hänetkin käynyt hyvästelemässä samaisena aamuna! ja isännän koirat olivat ulvoneet koko pvän ja yön!


Joo onhan se kiva kertoa satuja,mutta kun on pomon ukko tehnyt itsarin ja henk.kohtaisia juttuja ei niistä pidä täällä satuilla ja keksiä omiaan...Kukaan ei ole huudellut,enkä ketään ole "nähnyt".että se siitä..
Taitaa kaikki olla jotain hourupäitä kun näkevät näkyjä?

 

Ai niin tuskin 17 vuotias, heti 18 täyttänyt on enään lapsi??? Eli se siitä "lapsuudesta"

 

Näin kävi vuonna 1998.
Olin silloisen poikaystäväni kanssa alkamassa nukkumaan. Hän aina laittoi puhelimen äänettömälle, mutta sinä iltana empi jostain syystä; jos jollekin tulee asiaa..
Laittoi kuitenkin äänet pois ja nukkui todella levottomasti.
Minulla oli ikkunassa sisäpuolella pieni tuulikello, joka aina oli hiljaa. Eihän siihen tuuli koskaan käynyt.
Yöllä heräsin vähän ennen kolmea kun se kilkatti kauheasti.
Säikähdin ja herättelin kaveria, että nyt pelottaa..
Kilkatus loppui ja jatkoimme unia.

Aamulla soittaa poikakaverin äiti että tämän pojan paras ystävä on tappanut itsensä yöllä.
Puhelin oli tällä poikakaverillani soinut ennen kolmea, tämä ystävä oli yrittänyt soittaa.

Tälle exälle jäi ikuinen pahamieli siitä että puhelin oli äänettömällä. Ehkä kaveri koetti soittaa pahassa olossaan ja tapahtuneen olisi voinut estää puhumisella.
Kävi sitten ilmoittamassa tuulikellolla mitä on tehnyt itselleen....

 

ups

 

Kiitoooos!

 

Mulle tuli yks yö tunne et onkohan mun exällä kaikki hyvin, rukoilin hänen puolestaan. Muutaman kuukauden kuluttua hän soitti minulle (ei oltu pidetty yhteyttä moneen vuoteen) kun vaihdettiin kuulumisia, hän kertoi että oli ollut pahassa kolarissa ja hengenlähtö lähellä. Sattui samaan aikaan kuin tää mun huoli hänestä.

 

olin ulkomailla harjoittelussa ja yhtenä erittäin tylsänä päivänä lähetin poikaystävälleni viesti jossa luki pelkästään "kuolema" myöhemmin sinä päivänä sain tietää että mamma eli isän mummo oli kuollut juuri tuolla kellon lyömällä milloin lähetin vietin eteenpäin ... huh vieläkin puistattaa

 

\

onko kellekkään tullu sellasta et ihan kun olis eläny joskus sen hetken?tai siis sellanen tyhmä et aivan kuin olis niinku ollu siinä hetkessä aikasemmin ja kaikki mitää tekee tuntuu et tekee uudestaa..no en tiiä tajusko tosta selityksestä mitään mut kuitenkin itellä ollu tommosia tyhmiä hetkiä joskus..

Ymmärsin, mitä tarkoitit..on tunne tuttu!

eikös sitä sanota deja vu:ksi (jo nähty)

 

Kerronpas, tästä sateiseta ilmasta intoutuneena, taas pari juttua.nämä sattuivat jokin aika sitten, keväällä.. Tai oikeastaan jo talvella sattui osa.. Olen näitä joskus täällä kirjoitellutkin, mutta en tässä ketjussa..

Talvella kuului parikertaa, kuin joku lapsi olisi jokellellut ja kerran kuului, kuin joku tyttö olisi hyräillyt.. En ottanut sitä niin vakavasti, ennenkuin 10-vuotias tyttö kertoi kuulleensa myös tuota "jokeltelua".. Kerran heräsin siihen, kun kuulin lasten huoneesta keskustelua.. Sanoista ei saanut selvää, mutta muistan lähteneeni katsomaan, että mitä ne nyt keskellä yötä juttelee, mutta kummatkin tytöistä nukkuivat sikeästi.. Tietenkin he ovat voineet puhua unissaan, mutta ei se siltä kuulostanut.. Ja kerran heräsin yöllä, en tiedä mihin, mutta hetken hereillä oltuani huomasin, että lasten huoneeseen syttyi valot! Hiukan karmi käydä sammuttamassa ne.

Kaikkein pelästyttävin tapahtuma tapahtui kuitenkin nyt keväällä.. Heräsin yöllä, ja näin vähän matkan päästä sängystä lapsen jalat, ja yöpaidan helman. Muistan ajatelleeni, että mitäköhän se tuosta kirja hyllystä penkaa keskellä yötä! Luulin sitä isommaksi tytöistämme, ja olin juuri kysymässä, että mitäs siinä teet, kun näky hävisi! Ja muistan kuunnelleeni, että miksi siitä ei kuulu askeleen ääniä, ja kerrossänkyyn kiipeämisen ääntä, jossa tyttö nukkuu.. Kunnes tajusin, että joku ei nyt täsmää, ja ponkaisin ylös sängystä, laitoin valot päälle, ja ryntäsin lastenhuoneeseen tarkistamaan tilanteen, mutta siellä ne nukkuivat, molemmat tyttömme, syvässä unessa Tämän jälkeen kesti kyllä aikansa saada unta, vaikka yleensä en pienistä hätkähdäkkään..

Hyi hitto.

 

Olin nukkumassa päiväunia lasteni kanssa (olin itse eri huoneessa). Yhtäkkiä havahduin syvästä unesta siihen, että kuului hirveän kovaa itkua. Niin kuin olisi itketty jo kauan ja säikähdetty, kun kukaan ei tullutkaan lohduttamaan. Olin aivan unenpöpperössä ja manasin itseäni, että miten en ole herännyt, kun lapsella on jo noin kova hätä ehtinyt tulla. Samaan aikaan kuulin, kun ulko-ovi kävi ja mies tuli töistä kotiin. Ryntäsin lastenhuoneeseen, mutta kaikki nukkuinvatkin ihan rauhallisesti (eikä itkua kuulunut). Katsoin vielä lasten kasvoja, niin kukaan ei varmasti ollut itkenyt. Itkusta ei ollut mitään merkkejä. Ei punoittavaa naamaa tai kyyneliä jne. Kaikki nukkuivat täysin levollisesti. Ajattelin, että olin ollut jossain uni-valvetilassa ja kuullut omiani. Lähdin alakertaan sitten, niin mies kysyi tullessani, että kuka siellä itki? Miten se vielä uudestaan nukahti tuollaisen huudon jälkeen? Olin aivan äimänä, että en kyllä vaan tiedä...

 

Mulla on isän puolen sukulaiset kolttalappalaisia ja enemmän tai vähemmän nähneet kaiken laista.
Yksi siskoita asui talossa jossa kummitteli ja hänen miehensä meni vintille haulikon kanssa kun eivät enää jaksaneet kaikkenlaisia juttuja mitä talossa tapahtui. No hetken keskusteluaan henget lupasivat jättää heidät rauhaan jos vaan saisivat jäädä taloon. Kai ne siellä sovussa asustelivat sitten.

Isä näki lapsena montakertaa äitinsä joka oli kuollut. Samassa lapsuuden talossa ei voi kukaan asua, koska siellä on niin paljon pahojahenkiä. (talo on rakennettu noitien hautausmaan päälle)

Tämän olen joskus kertonut täällä: Isäni näki nuorena kun hänen siskonsa meni saunaan niin siskon perässä käveli kolme vaaleaa mies hahmoa saunaan mukaan.

Äiti kertoi äskettäin, että isäni näkee ja kokee edelleen kaikenlaista, mutta ei halua puhua niistä. Onneksi tuo herkkyys ei ole periytynyt minulle.

 

heh, joku tossa ylempänä triplamamma, en ole siis minä. enivei, tosiaan toi herkkyyden periytyminen on mielenkiintoista ja hyppivää. itse näen lapsista (vieraistakin) onko heillä herkkyyttä.

 

heh, joku tossa ylempänä triplamamma, en ole siis minä. enivei, tosiaan toi herkkyyden periytyminen on mielenkiintoista ja hyppivää. itse näen lapsista (vieraistakin) onko heillä herkkyyttä.

Niimpä. Yhdelle siskoistani se on peritynyt ja äiti sanoi, että siskonlapsi on ihan samanlainen kuin siskoni oli pienenä.

 

hei, en jaksanut lukea tosta deja vuusta, mutta olen antanut itselleni kertoa, että se johtuu siitä, että alitajunta kulkee nopeampaa kuin ympäröivä aika (einstein muuten todistanut ajankulun suhteellisuuden) ja siksi on kuin eläis jo kertaalleen. källiä.

 

:wave:

 

Hyi kamalaa, millainen ketju. Nyt en uskalla mennä ees mökille!

 

Kiva kiva... Täytyis tästä lähteä nukkumaan...

 

Pakko merkata ja lukea huomenna..

 

pakko merkata

 

UPPPPIAAA B)

 

Eikö kelleen ole enään sattunut mitään? :saint: Vai pitävätkö kummituksetkin kesälomaa

 

Kerroinko jo tässä ketjussa siitä, että entisessä asunnossa vaalea hahmo kulki vessaan? Oli aika värisyttävä kokemus.