Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

  • Viestiketjun aloittaja sirtuuna
  • Ensimmäinen viesti
vieras
mä olin lukion tokalla ja asuin kotona. kello oli 7.15 katoin viel videoista ja keittiön kellosta. sanoin isälle, et harjaan hiukset ja lähen bussille. istuin peilin eteen otin harjan ja ehdin vetää sen hiuksisa pitkin noin kolme kertaa, ku faija tuli huutaa et mitä h****ttiä sä vielä täällä teet? kello on 10.00. juoksin kattoo keittiöstä ja videoista ja se oli totta. missään vaiheessa en menettäny tajua tai laittanu silmiä kiinni. mulla vaan hävis kolme tuntia, yks kaks.
 
Olen 'ennustanut' useampaakin tapahtumaa, vaikken siihen ihan itse vielä uskokaa, mutta olen päättänyt alkanut kirjaamaan ylös kaikkia 'enne' tuntemuksia... saas nähdä montako niistä oikeasti toteutuu.

Joka tapauksessa tämä ainakin on totta:

Joskus neljätoista vuotiaana isän 'uudessa' vanhassa talossa johon hän oli uuden vaimonsa kanssa muuttanut nukuin samassa huoneessa isän uuden vaimon tyttären huoneessa tämän kanssa, illalla höpötettiin ja kikatettiin kaikenmoista, mutta minulla oli todella selkeä tunne että huoneessa on joku kuollut. Kerroin tästä isän vaimon tyttärellekin, joka herkkänä tyttönä järkyttyi ja jätin asian sikseen, kunnes hän kuukausien päästä palasi asiaan että talon edellinen omistaja oli kertonut että häntä edeltävä asukki oli tappanut itsensä juuri tuohon huoneeseen...

 
Tässä pari vuosien takaa:

Olin mun serkun kanssa eräässä pikkukylän kahvilassa, istuttiin pöydässä ja mun serkku näpräsi jutellessaan maustepurkkeja. Toinen kahvilan omistajista, naispuolinen siinä ohimennessään nappasi ne purkit, katsoi tylysti ja laittoi ne vähän sivummalle. Lähdettiin sieltä kahvilasta ja teinien tylyyn tapaan mun serkku heitti siinä pihassa että noi vois kuolla pois. Unohdettiin koko juttu. Seuraavana päivänä kuultiin, että se kahvila oli yöllä palanut ja omistajat mukana. Koko juttu tietysti tutkittiin ja se oli tapaturma.

Puhuin kaverin kanssa puhelimessa ja kaveri alkoi hoppuilemaan, mä ihmettelin kun juttu oli vielä kesken. Kaveri sanoi että alkaa katsomaan Speden spelejä, pitää lopettaa. Mä jostain syystä sanoin että Vieläkö se on hengissä? Olikohan sama vai seuraava päivä, kun kesken teatteriharjoitusten joku sai tekstiviestin että Spede on kuollut. Teatteriope oli ihan järkyttynyt kun olihan Spede aika iso tyyppi komiikassa jne...

Näitä ois paljon...
 
lady of the lake
Sairaalassa näkee paljon "liikennettä", hahmoja kulkemassa-kenen ne sitten on niin en tiedä, onko jo poislähteneiden vai omaisiaan hakemaan tulleiden jo kuolleiden sieluja.Pariin kertaan olen onnistunut "ikuistamaan" tällaisen tilanteen kollegani kanssa.Nämähän halutaan herkästi järkeistää tai leimataan sellaiset ihmiset hörhöiksi, jotka tällaisia asioita kokevat.Omalla osastollamme hörhöpuheet loppuivat siihen, kun ilmeisesti kahdelta luotettavalta silminnäkijältä saivat asiasta kuulla.Siihen asti oli helppo sanoa, että ne on vain "niitä minun juttujani".

Toinen asia mistä haluan kertoa on esikoispoikani, joka on nyt 5-vuotias ja kertonut nyt parina kertana jo nukkumaan mentyä/nukahdettuaan liikkumis/leijumiskokemuksestaan.Herää siis jo nukahdettuaan/horroksessa oltuaan ja kertoo, että liikkui varmasti sängyssään ilman itseään liikuttamatta ja toisella kerralla oli kokenut leijuvansa.Osaisiko kukaan sanoa, mitä tuo voisi olla? Itselläni ei koskaan leijumiskokemuksia ole ollut, mutta etiäisiä kyllä jo lapsesta lähtien.Onko tämä poikanikin ns."herkkä"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkasen Pläski:
ei kukaan sattus tietämään mitä on sellaiset lierihattuset/ stetsonipäiset miehet on joita voi nähdä, mistä ne tulevat ja mitä varten? minä ja miehen serkku on molemmat nähty niitä ja puhuttu niille.

tästä on ehkä viitisen vuotta aikaa, nukahdin sohvalle ja kun heräsin, näin kolme lierihattusta miestä istumassa sohvan vieressä lattialla. mulla oli ihan kauhea jano ja pyysin niitä tuomaan mulle vettä. ne kieltäytyivät, sanoivat että ei me voida tuoda sulle vettä. vasta sitten hätkähdin ja tajusin että mitä ihmettä, ketä ne oikeen ees on? ja samassa ne hävis.

miehelle sitten kerroin tuosta ja sen ilmeen veti vakavaks kun sanoi että hänen serkku on kans nähny niitä. oli ollu jossain kyläpaikassa yötä ja talon väki oli sitten yöllä menny kattomaan että mitä se serkku siellä yksin puhelee, serkku oli sanonu että en minä yksin puhele kun noille lierihattusille miehille... eikä siellä kettään ollu...

Mun sukulaiset on kans nähny lierihattuisia miehiä ja kertovat heidän olevan henkioppaita :)
 
Mulla ei tavallaan ole yliluonnollisia kokemuksia, mutta etiäisiä tunnen minäkin. Samoin todella usein tulee näitä de ja vu-ilmiöitä. Niitä tulee niin usein että välillä jo kyllästyttää. Kun ei siis toista, vaan kolmatta kertaa. Itse jo tietää mitä tuleman pitää... :) .

Mä näen hyvin merkityksillisiä unia. Tiedän että ne on merkityksellisiä, mutta vielä en osaa tulkita niitä niin kuin pitää. Kuolleet läheiset, kuten isä ja isoäiti käyvät mua säännöllisesti unissani tervehtimässä. Saan heiltä tietoa ja lohtua, mutta jostain syystä en vaan muista tarkasti mitä he mulle puhuvat. Tiedän vain että aamulla mulla on hyvä olla, jotenkin helpottunut ja kevyt olo.

Niin noista merkityksillisistä unista vielä...yritän selventää mitä tarkoitan. Jo unen nähdessäni tiedän että se tarkoittaa jotain. Ajattelen siis jo unen nähdessäni että tämä on tärkeä. Joskus muistan unen vielä herätessäni ja silloin se vaivaa mieltäni pitkään. Joskus tuo uni on selittynytkin, kun vaikka tuttavalle on sattunut jotain tai muuta. Mutta monta kertaa uni on jäänyt selvittämättäkin ja se jää vaivaamaan.

Mulla on ongelmana se että nukun äärimmäisen sikeästi. Ehkä joku herkkäunisempi saisi paljon enemmän irti unistani. Mä nukun liian syvää unta saadakseni unistani otetta. Mutta silti ne koskettaa kovasti ja välillä tuntuu että on ihan suunniltaan kun herää.

Täytyypä vielä kertoa tämä: Kerran näin kristallinkirkkaasti loton 7 oikeaa numeroa unessani. Heräsin unestani ja nousin välittömästi kirjoittamaan numerot ylös. Seuraavana päivänä kipitin kioskille tekemään näistä numeroista lottorivin. Ja lauantaina tietty odotin superjännittyneenä mahdollista rikastumistani.

En rikastunut, mulla oli mun rivissä 2 oikeaa numeroa. Eli aina ei nuo unetkaan pidä paikkaansa :D .
 
Alkuperäinen kirjoittaja lady of the lake:
Sairaalassa näkee paljon "liikennettä", hahmoja kulkemassa-kenen ne sitten on niin en tiedä, onko jo poislähteneiden vai omaisiaan hakemaan tulleiden jo kuolleiden sieluja.Pariin kertaan olen onnistunut "ikuistamaan" tällaisen tilanteen kollegani kanssa.Nämähän halutaan herkästi järkeistää tai leimataan sellaiset ihmiset hörhöiksi, jotka tällaisia asioita kokevat.Omalla osastollamme hörhöpuheet loppuivat siihen, kun ilmeisesti kahdelta luotettavalta silminnäkijältä saivat asiasta kuulla.Siihen asti oli helppo sanoa, että ne on vain "niitä minun juttujani".

Toinen asia mistä haluan kertoa on esikoispoikani, joka on nyt 5-vuotias ja kertonut nyt parina kertana jo nukkumaan mentyä/nukahdettuaan liikkumis/leijumiskokemuksestaan.Herää siis jo nukahdettuaan/horroksessa oltuaan ja kertoo, että liikkui varmasti sängyssään ilman itseään liikuttamatta ja toisella kerralla oli kokenut leijuvansa.Osaisiko kukaan sanoa, mitä tuo voisi olla? Itselläni ei koskaan leijumiskokemuksia ole ollut, mutta etiäisiä kyllä jo lapsesta lähtien.Onko tämä poikanikin ns."herkkä"?
Unihalvaus ehkä pojalla? Itselläni myös tuollaisia kokemuksia nuorempana.
 
Olen nähnyt enneunia,aavistellut asioita jne.

Mutta kaikkein yliluonnollsiin asia on ollut mieheni tapaaminen :) Oltiin nimittäin samassa päiväkerhoryhmässä v.-85,asuttiin samoilla kulmilla,oltiin ala-astekin samassa koulussa,minä ylemmällä luokalla.Meidän isät tunsivat toisensa,olivat samassa työpaikassa tehtaassa ja kävivät joskus ihan "yhdelläkin".Mieheni "tunsi"mun perheeni,mutta ei sen koommin minua..Ikinä ei samoissa porukoissa liikuttu,enkä edes muista sen lähemmin miestä niiltä ajoilta kuin kasvomuistista.OIKEASTI tavattiin sitten v.2000 lopulla yökerhossa,jossa mies haki minua "tuntematonta"tanssimaan..Hänellä ei olut aavistustakaan "kuka"olin :D Minä kyllä muistin hänet kasvoista ja ällistys oli aikamoinen,kun muistutin,kuinka lähellä toisiamme oltiin joskus oltu!Tämä,jos joku oli kohtalon johdatusta ja saa meidät vieläkin ihmettelemään,miten kaikki oikein meni..Kohtalo kun oli vielä järjestänyt niin,että emme tavanneet silmästä silmään silloin,kun olin vielä kihloissa huonossa suhteessa.Se oli kyllä lähellä,että oltaisiin satuttu samaan paikkaan,mutta ONNEKSI ei.Koska silloin mies tuskin olisi pyytänyt minua tanssiin,koska hänellä olisi jäänyt se muistikuva,että olen varattu(vaikka en enää tavatessamme ollutkaan).Kaikki sattumat kun niputtaa yhteen niin siinä on meidän "yliluonnollinen" tarinamme.

Ja kerhokuva on tallella,jossa molemmat hymyilemme samalle kameralle tietämättä yhtään mitään kohtalon suunnitelmista...

 
Alkuperäinen kirjoittaja lady of the lake:
Alkuperäinen kirjoittaja Aaban:
Unihalvaus ehkä pojalla? Itselläni myös tuollaisia kokemuksia nuorempana.
Kerrotko enemmän tuosta unihalvauksesta jos tiedät siitä!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus

Tuolla on jotain tietoa... Aiheesta löytyy aika paljonkin asiaa netistä. Itselläni noita leijumiskokemuksia oli muuutamia. Ensimmäinen oli aika pelottavakin, mutta sitä seuraavat eivät oikeastaan ollenkaan. Minusta tuntui tavallaan selvästi siltä, että olisin irtautunut ruumiistani... Näin kaiken myös siten, kuin olisin ollut kehoni ulkopuolella. Uskomattomia kokemuksia :eek: Sillloin olin aivan ihmeissäni, että mitä minulle tapahtui. Useinhan nuo kai sekoitetaankin ruumiistapoistumis-kokemuksiin.
 
rv23
Unihalvaus on muuten eri asia kuin nuo leijumiset.

Itse olen kokenut kerran unihalvauksen esikoisen ollessa 9kk. Olin hyvin stressaantunut siitä, että joudun viemään hänet hoitoon heti äitiysloman päätyttyä enkä pysty jäämään hoitovapaalle. Eräänä aamuna sitten heräsin ja tunsin hyvin vahvasti jonkun läsnäolon, mutta se ei tuntunut pelottavalta. Sitten yhtäkkiä lävitseni kulki sellainen humaus ja ehdin miettiä, että tältäkö tuntuu kun kuolee, vedetään vain väkisin pois tästä maailmasta ja mietin poikaani. Sitten yhtäkkiä oikein riuhtaisin itseäni ja kohtaus meni ohi. Se humaus oli sähköisku, joita on unihalvauksessa ja siinähän ei pysty liikkumaan vaikka silmät liikkuu ja ajatus kulkee. Kauhea tunne ja pitkään kesti, että unohdin sen. En uskaltanut nukkua selällänikään, koska siinä asennossa niitä tulee käsittääkseni herkemmin ja joko juuri kun meinaa nukahtaa tai kun meinaa herätä.

Itse aloin nukkua selälläni rauhassa vasta reilun vuoden kuluttua tapauksesta, kun seuraava lapsemmekin oli jo syntynyt.

Nyt odotan kolmatta lasta ja tuosta tapauksesta on muutama vuosi enkä ole enää pelännyt sitä, mutta kauhea se pelko oli. :(((

Itselläni myös jotain ns. enneunikokemuksia. Kerran nukuin äitini luona ollessani yläasteikäinen. Olin jo aamulla herännyt mutta torkahtelin vielä. Näin unessa sellaisen PIRKKA-merkin. Eli punavalkoinen merkki, Pirkka-sana lukee valkoisella. Se PIRKKA-sana alkoi välkkyä siinä unessa. Yhtäkkiä se muuttuikin ja siinä luki KUOLEMA, mutta edelleen siis näytti ihan siltä pirkka-merkiltä mutta eri tekstillä. Havahduin puhelimen pirinään. Äitini mies tuli hakemaan minut puhelimeen ja siellä isäni kertoi, että hänen nykyisen vaimonsa isä oli kuollut. Muistin tuon unijutun vasta jonkun verran jälkikäteen.

Jotain ennustajajuttuja on ollut myös. Ystäväni siis käy satunnaisesti ennustajalla ja hän on siellä kuullut myös minuun liittyviä asioita. Esim. ennen kuin me edes vielä yritimme esikoista niin tämä ennustaja kertoi, että hän näkee kaksi poikaa jotka syntyy lähekkäin ja toinen niistä on ystäväni oma ja toinen ei. No kävi niin että heille syntyi lapsettomuushoitojen jälkeen poika kuukautta ennen meidän poikaa, joka tärppäsi 7kk yrityksen jälkeen. :)

 
edellinen
Alkuperäinen kirjoittaja rv23:
Unihalvaus on muuten eri asia kuin nuo leijumiset.

Itse olen kokenut kerran unihalvauksen esikoisen ollessa 9kk. Olin hyvin stressaantunut siitä, että joudun viemään hänet hoitoon heti äitiysloman päätyttyä enkä pysty jäämään hoitovapaalle. Eräänä aamuna sitten heräsin ja tunsin hyvin vahvasti jonkun läsnäolon, mutta se ei tuntunut pelottavalta. Sitten yhtäkkiä lävitseni kulki sellainen humaus ja ehdin miettiä, että tältäkö tuntuu kun kuolee, vedetään vain väkisin pois tästä maailmasta ja mietin poikaani. Sitten yhtäkkiä oikein riuhtaisin itseäni ja kohtaus meni ohi. Se humaus oli sähköisku, joita on unihalvauksessa ja siinähän ei pysty liikkumaan vaikka silmät liikkuu ja ajatus kulkee. Kauhea tunne ja pitkään kesti, että unohdin sen. En uskaltanut nukkua selällänikään, koska siinä asennossa niitä tulee käsittääkseni herkemmin ja joko juuri kun meinaa nukahtaa tai kun meinaa herätä.

Itse aloin nukkua selälläni rauhassa vasta reilun vuoden kuluttua tapauksesta, kun seuraava lapsemmekin oli jo syntynyt.

Nyt odotan kolmatta lasta ja tuosta tapauksesta on muutama vuosi enkä ole enää pelännyt sitä, mutta kauhea se pelko oli. :(((

Itselläni myös jotain ns. enneunikokemuksia. Kerran nukuin äitini luona ollessani yläasteikäinen. Olin jo aamulla herännyt mutta torkahtelin vielä. Näin unessa sellaisen PIRKKA-merkin. Eli punavalkoinen merkki, Pirkka-sana lukee valkoisella. Se PIRKKA-sana alkoi välkkyä siinä unessa. Yhtäkkiä se muuttuikin ja siinä luki KUOLEMA, mutta edelleen siis näytti ihan siltä pirkka-merkiltä mutta eri tekstillä. Havahduin puhelimen pirinään. Äitini mies tuli hakemaan minut puhelimeen ja siellä isäni kertoi, että hänen nykyisen vaimonsa isä oli kuollut. Muistin tuon unijutun vasta jonkun verran jälkikäteen.

Jotain ennustajajuttuja on ollut myös. Ystäväni siis käy satunnaisesti ennustajalla ja hän on siellä kuullut myös minuun liittyviä asioita. Esim. ennen kuin me edes vielä yritimme esikoista niin tämä ennustaja kertoi, että hän näkee kaksi poikaa jotka syntyy lähekkäin ja toinen niistä on ystäväni oma ja toinen ei. No kävi niin että heille syntyi lapsettomuushoitojen jälkeen poika kuukautta ennen meidän poikaa, joka tärppäsi 7kk yrityksen jälkeen. :)
Ai niin lisään vielä, että ennen tuota unihalvauksen "humausta" tunsin myös jonkun painavan minua vatsan päältä ja ne tuntemukset kuuluu siihen myös.

 
No minulla on ollut myös tuollaisia unihalvauksia, että olen herännyt, mutta en päässyt sängystä ylös vaikka yritin (Tätä voi tietenkin sattua vaikka joka aamu, jos on aamu-uninen :xmas: )... Mutta tuo leijumisen tunne on yhdentyyppinen unihalvaus, joita voi siis olla hyvinkin monenlaisia. Katso laittamani linkki esim.
 
NO HYYII! Onneks keksein tuota tekemistä niin ei tarvi miettiä.. pujahututtaa.. (vai miten se sanotaan) ..on noi kyllä sellasia juttuja että mieli lentää! Kun mun kaverin isä kuoli parisen vuotta sitten, niin olimme sillä hetkellä ystäväni kanssa baarissa. Yhtäkkiä musiikki loppu.. tuli joku häiriö tms. Noh.. mentiin sitten välissä käymään pihalla, ja tää mun ystävä sai soiton isänsä kuolemasta.. isä oli kuollut pari minuuttia aiemmin, eli silloin kun se musiikki taukosi..
 
voi jumpeklavitsa...miksi tämä ketju nousee aina kun mulle sattuu jotain :eek: tämä alkaa ollla jo tosi outoa :x olen palstaillut tähänkin ketjuun jo tosi monella nikillä ja laitanpa nyt tälläkin...

tänä aamuna heräsin kun puhelin soi tosi aikaisin aamulla, nukuin sohvalla... laitoin puhelimen äänettömäksi vastaamatta puheluun joka ol isältäni. hetken päästä kun oli aivan hiljaista enkä saanut enää unta niin kuulin aivan selvästi kun vessan oven kahva avattiin siis painettiin alas ja päästettiin hitaasti ylös. meillä vessan oven kahva nitisee sillai äänekkäästi ja just tollanen ääni kuuluu kun yrittää joskus yöllä hiljaa käydä veskissä. nousin ylös luulin että poitsu tai ukko menny sinne, ketään ei ollut missään, poitsu ja ukko nukkui sängyssä samoin kissa sikeässä unessa ja mun selkäni takana eli eivät ois kerinny mun ohi äänen jälkeen. ulkoovet oli lukossa. tuo ääni ei voinut kuulua muualta, se on niin tuttu ääni että vissisti tiiän mistä se oli. vessan ovi oli raollaan, illalla pistin sen kiinni. kirjoittelen taas sitten kun nostatte tämän unholasta ylös muistakaa!
 
Lilli
Hups keikkaa, tämäpä oli hyvä ketju luettavaksi sairaalassa, varsinkin näin yövuorossa!
Ihanaa, sain teidän ansiosta vihdoin viimein selvyyden teini ajan (nyt viisastuneena) unihalvauksesta. "Heräsin" teininä aamuyöstä siihen, että joku painava makaa minun päällä. En pystynyt liikuttamaan itseäni, vain silmiä. En huutamaan vaikka suu oli ammollaan. Ja näin päälläni vain sellaisen läpinäkyvän sumean "jonkin", tuntui ihan ihmisruumiille. Eli se pelottava asia. Meni alle 2 minuutin ohi, mutta sinä yönä ei sitten enää nukuttukkaan.

Itse en ole nähnyt koskaan enneunia, äitini kylläkin. Mutta olen hyvästellyt kaikki läheiset kuolleet ihmiset ja myös eläimet unissani, heidän kuolemansa jälkeen. Voi olla että se on vain minun "pääni" tapa käsitellä asiaa... tai sitten ei...

 

Yhteistyössä