kertokaa bichoneista

[eulis]

Onko kellään täällä pyörivällä bichon (frisé, bolognese, havanais) -rotuista koiraa? Millainen koira on luonteeltaan, onko turkinhoidossa hirmuinen homma?

 

[ansku]

Meillä on kohta puolitoista vuotias bichon frise neiti, joka on kiltti, mutta kuitenkin tempperamenttinen. Onhan siinä turkin hoidossa hommaa, mutta sehän on myös tämän rodun komeus. Joka toinen päivä kun turkin karstaa niin säästyy suuremmilta takuilta... Mutta en koe itse turkin hoitoa mitenkään ylivoimaisena.

 

[Nettu]

Heips!
Meillä on noin puoli vuotias villakoiran ja bichon frisen sekoitus. Villakoiran hoidosta minulla on yli 10 vuoden kokemus ja turkin hoito tuntuu ainakin tämän uuden sekoituspennun kanssa olevan aivan samanlaista. Harjaan karstalla turkin 1-2 kertaa viikossa ja pesen+ trimmaan turkkia noin 3 viikon välein. Ihania ovat luonteeltaan tuntemani bichonit (ja oma coktailini) ja edellisen kirjoittajan mainitsemaan temperamentin voin myös minä allekirjoittaa. Luonnetta on siis pienestä koosta huolimatta, ja se yhdistettynä iloiseuuteen ja oppivaisuuteen syntyy kyllä täydellinen seuralainen =) Lisäksi allergisena olen pystynyt hyvin villakoiramaisen turkin kanssa elelemään, vaikkei tämä tietenkään kaikille allergisille sovikkaan. Ja karvaahan irtoaa vain harjattaessa joten nurkissa ei karvoja pyöri (koiraa lukuun ottamatta).
Olipas kirjoitus täynnä kehuja

Terv. Nettu

 

[tilda]

Löytyy myös täältä. Meillä on n. 11 kk vanha narttu. On luonteeltaan aivan ihana tapaus! Vauhtia riittää ja rakastaa yli kaiken noita meidän muksuja. Turkin hoito on oma juttunsa, vielä sitä opettelen. Mutta lyhentelen sitä silloin tällöin ettei liian pitkäksi kasva. Karstaamista meidän koira inhoaa yli kaiken, mutta sitä opetellaan koko ajan kuitenkin... suosittelen kyll bichonia rotuna, on tosi suloinen ja oppivainen koira.

 

[jupida]

Itselläni on nyt keväällä 8 vuotta täyttänyt bichon poika. Tosin poitsu asuu vanhempieni luona, ei vanhalla iällä enää kestänyt meidän perheen hälinää. Kun on nuita muitakin eläimiä ja lapsikin vielä pukkasi maailmaan kiljumaan

Turkin hoito ei varsinaisesti ole kovinkaan työlästä kun harjaa pari kertaa viikossa, muutoin turkki takkuuntuu ja sen setviminen on kamala homma. Ihan itse olen pitänyt kotitrimmissa leikkelemällä kerran-pari krt kuussa.

Meidän poika on äitinsä ja isoäitinsä tavoin varsinainen luupää. Aivan ihana ja hellyyttävä, ihmisrakas paketti, joka ei tee oikein mitään jossei huvita. Turha esim. kuvitella että pojan voisi päästää vapaaksi pihalla jollei olla ihan jossain korvessa Kyse ei ole siitä etteikö oppisi, mutta miellyttämishalua ei oikein löydy, etenkään ulkoillessa. Tähän tietenkin vaikuttaa se että kyseessä on eka koira jonka yksin kouluttanut, paljon mokia siis sattunut. Huomattava ero muihin sen jälkeen kouluttamiini koiriin :saint: Ihan kiva rotu kuitenkin, vaikkein enää itse ottaisikaan kun meidän perheen suunta on ennemminkin noissa isommissa palveluskoirissa :heart: