koirista... uros vai narttu?

meille on tulossa pieni sekarotuinen. bichon, cotton rotuinen koira. olisi varattavissa uros tai narttu. Kertokaa kokemuksia?

 

No mulla on kokemusta monenlaisista roduista, enimmäkseen aika omapäisistä roduista ja yksilöistäkin. Itse sanoisin yleistäen, että narttu on aina helpompi kuin uros. Totta kai yksilöeroja on, ja narttukin voi joskus olla todella hankala tapaus, mutta kyllä se lähes poikkeuksetta uros on helpompi. Etenkin ensimmäisen koiran ja hiukankin omapäisen rodun kanssa ottaisin kyllä nartun.

Muistakaa vain pienen koiran kanssa, että sille täytyy alusta asti olla ihan yhtä selvänä perheen arvojärjestys kuin isollekin koiralle! Kunnollinen koulutus ja isoihin koiriin, muihin ihmisiin ja kaikenlaisiin tilanteisiin on mielestäni ensiarvoisen tärkeää pienen koiran kanssa. Helposti tulee muuten h-elvetin kiukkuinen , kaikella räksyttävä ja kaikille koirille vihainen pikkurakki.

Omassa naapurissa asuu erittäin kaunis coton-uros, mutta se on niin pomona siinä perheessä ettei kukaan saa sitä aisoihin. En ole minkään koiran koskaan nähnyt niin kovin rähisevän, kuin tämä yksilö minun ison ja hiljaisen koirani nähdessään. Koulutuksella siitäkin pääsisi eroon kun pirauttaisi koiraterapeutille, mutta omistajat kun sanovat ettei sille mitän voi tehdä...

Mutta, onnea uuden koiruuden kanssa ja tulehan tänne kertomaan kun olette koiranomistajia, jos jaksat! :heart:

 

tähän ei ole mitään suoraa vastausta. Uros voi olla lälly ja narttu voi olla kauheankin dominoiva. Valitse pentueen hyvähermoisin ja rauhallisin tyyppi. Ekaa koiraa jos etsit, tosin lapsiperheeseen ei kandee sitä kaikkein herkkistyyppisintä ottaa, semmoinen tasainen tyyppi. Pyydä kasvattajaa valitsemaan pentu teille, hän katselee niitä päivittäin ja osaa sanoa jotain alustavaa luonteistakin. Sen tunnin kun niitä katselet et pysty sanomaan juuta et jaata luonteista ja loppujen lopuksi ei kasvattajakaan voi varmaksi sanoa mikä mistäkin tulee sitten isona. Mutta hän näkee niitä enemmän ja osaa antaa osviittaa.

Uroksella on omat ärsyttävyytensä ja nartulla omansa. Nartullahan on juoksu kaksi kertaa vuodessa ja joskus on valeraskausoireita jotka saattavat tehdä sen ärtyisäksi jne. Mutta niistä pääsee leikkauttamalla nartun, mikä muutenkin voisi olla järkevää koska koiranne kerran on sekarotuinen, tuskin teetätte pentuja. Uros on juoksussa aina kun joku lähistön nartuista on juoksussa , eli se vikisee ja nuolee pissoja, isottelee ja merkkailee jne. you name it. Kumpi pienempi paha, sen päätät sinä.

Luonteen suhteen, sukupuoli ei merkkaa yhtään mitään. Ennen sukupuolta miettisin ylipäätään pennun luonnetta.

 

Nyt mustana ap tässä...
Kiitos vastauksista.
Kävin äsken katsomassa pentuja, ovat vasta muutaman päivän vanhoja, mutta uros ryömii mahdottomalla vimmalla tissille ja heti vinkuu kun ottaa sen syliin. Naaras on rauhallinen ja hiljaa kun syliin ottaa. Ei ehdi saada niin paljoa ruokaa kun uros tunkee ja rynnii, on vähän jäljessä painossa.
Mun pitäis tänään päättää mielummin jo että kumman otan, auttakaa!

 

En tietenkään voi sanoa kumman otat koska ne on yksilöitä jne mutta kerron että mulla on ollu kaks urosta ja kaks narttua. Eka oli uros sekarotuinen ja se lopetettiin koska se oli niin aggressiivinen. Toinen oli uros englanninkääpiöterrieri. Kyllä siitä "koira" tuli, mutta oli tosi itsenäinen, ei tykänny rapsuttelusta eikä sylissä olemisesta ja puolusti perhettään vähän liian hanakasti. Esim kättely oli meillä kielletty jos tuli vieraita.

Kolmas oli sileäkarvainen kettuterrieri narttu. Tosi hellä otus, tykkäs paljon olla sylissä ja oppi helposti asioita. Oli kyllä itsepäinen eikä mitään voinut opettaa pakolla vaan kaikki leikin kautta. Niin kai se muutenkin menee. Oli kyllä mahdottoman kiltti ja aisti helposti mun mielialat. Jos olin pahalla päällä tai surullinen se tunki syliin lohduttamaan. Halasi tassut kaulan ympärillä... Nyt mulla on neljäs koira, narttu mittelspitz. Se on aika samanlainen kuin oli kettuterrieri, tosi hellä, tykkää kun rapsutellaan ja on mielellään sylissä. Ja vaistoaa mielialat ja toimii sen mukaan. Tällä vain on aika voimakas vahtimisvietti. Se on herkkä haukkumaan ja puolustaa meidän pihaa välillä vähän liian reippaasti, samoin lastenvaunuja. Eikä ihmiset usko kun kieltää työntämästä kättä liian lähelle. Se on niin suloinen pikku pupsukka....

 

meillä oli sama tilanne 6v sitten kun oltiin shelttiä valitsemassa
emä oli synnyttänyt 4 pentua..
2 pentua syntyi kuolleena..
uros oli normi kokoinen syntyessään
ja tää meidän tessa taas puolet pienempi..
kasvattaja ei osannut sanoa vielä luovutusviikolla jääkö tämä pentu henkiin..
kasvoi hitaasti ja söi huonosti..
lopulta kun saimme nartun kotiin jouduin juottamaan sitä niin että kastoin sormet veteen ja se nuoli mun sormet..

nyt tessa on 6,5vuotta vanha..
kantaa synnynnäistä sydänvikaa (tiesin jo ostaessa tuon)
oikein ihana ja rakas koira..
ei tykkää toisista koirista ja domino...

oikean valinnan teille aikoinaan..
mietimme pitkään otammeko uroksen vai nartun...

 

Tuosta isottelusta ja räyhäämisestä.. Meillä kaksi urosta, jotka ei isottele, eikä uhittele kenellekään. Toinen leikkii kaikkien koirien kanssa, toinen pysyttelee kauempana. Molemmat kyllä vastaavat, jos vieras koira tulee haastamaan riitaa. Sitten meillä on narttu, joka pössää lähes kaikille koirille, sekä uroksille että nartuille. Minä en kyllä odotakaan koiralta sitä, että sen pitää tulla toimeen vieraiden koirien kanssa.. sietää pitää, mutta kaveria ei tarvitse olla.