Kakskymppiset yrittäjät 2012

Naspula: Aika hyvin tohon tekstiisi "tiivistit" kaiken mikä mullakin kävi mielessä. Mutta totta, että negatiiviset ja ärsyttävät jutut herättää enemmän "näkyviä" tunteita, ei kai sillekään mitään voi.

En tiedä voiko tämä olla oire, mutta mua on janottanut yllättävän paljon eilen ja tänään...? Normaalisti juon varmaan 20% suosituksesta eli todella vähän! Nyt mulla on tossa työpöydällä 0,75l pullo jo puolillaan. Ja ei, en kärsi "itse aiheutetusta nestehukasta".

 

Pamsku Joo, en taas miettiny kamalan pitkälle. Muistelisin vaan, että niinkin vois käydä, mutta varmaan melko harvinaista. Mulla joskus vuosia sitten oli tilanne, ettei kolmeen kuukauteen (noin) ollu vuotoa laisinkaan, niin terveyskeskuksessa sanottiin, että olisi mahdollista jäädä yksi vuoto välistä ovuloimattomuuden vuoksi, mutten itsekkään ymmärrä, että kuinka. Pakkohan sen kohdunseinämien liman on vaihtua ja toisaalta jos sitä ei tulis sinne, niin jatkuisi se sama kierto. Jospa sulla asiat selkeytyis, niin pääsisit piinasta. Plussaa peukutan. :heart:

Grill Oo, testiä testiä! opcorn: Ja pian.

 

Noniin, vein siis sen pissanäytteen aamulla kymmenen aikaan. Soittelin äsken tuloksia, muttei niitä ollut tullut vielä. Sanoi, että vasta kahden aikaan iltapäivällä luulis olevan valmista.
Kamalaa tää odottaminen! Oon kyllä silti aivan varma, ettei siellä mitään ole.
No se nähdään parin tunnin päästä..

muoks niiiiin ja Grill testiä kehiiin sanon minä!!! opcorn:

 

Naspula: Ootko ajatellut, että olisit miehesi siskolle ainoa, jolle hän pystyy noista raskausajanjutuista puhumaan? Ehkä hänellä ei ole moniakaan ystäviä samassa tilanteessa, ja jos tietää että te yritätte niin kuvittelee että olisit kiinnostunut myös tietämään mitä kaikkea siihen liittyykään. Ehkä yrittää myös olla mahdollisimman negatiivinen, ette sulle tulis niin paha mieli (siinä tosin onnistumatta)? Ihmiset ei välttämättä aina tajua, miltä se voi toiselta puolelta se juttu näyttää.

Mulla taas, kun on vain tuo yksi kaveri raskaana, eikä muilla kersoja lainkaan niin janoan kuulla ihan kaikki oireet ja muut jutut, koska jotenkin sitä tilaa niin odottaa ja ihannoi, että haluaa vaan ELÄÄ siinä mukana. Olen miettinytkin, että kaveri täytyy olla ihan daiju, jos ei tajua kuinka palavasti itse odotan samaa asiaa. Ei ole kyllä koskaan kysynyt, ja oikeastaan kiva niin.

Pamsku ja Grill: täällä innokkaana odotan ja peukutan lisä(plussa)tietoa!!

 

Naspula Mua rupes hirveesti mietityttään toi sun tilantees miehes siskon kanssa, ehkä paljolti siksi, että mä itse olin sen lyhyen raskauteni aikana totaalinen valittaja Mulla oli plussasta keskenmenoon aivan lamauttavaa pahoinvointia, ainakin kuukauden päivät tuli maattua sängyssä hapankorppua jyrsien ja seiniä katsellen. Se oli fyysisesti ihan tuskaa, mutta pahinta se oli henkisesti, kun hormonit heitti häränpyllyä, itketti vaan koko ajan ja oli ihan ulkopuolinen olo omassa kropassaan. Täällä palstalla on tullut törmättyä moniin, joille lapsen saaminen ei ole helppoa ja sitten ollaan helposti sitä mieltä, että raskaana olon täytyy olla ihanaa ja että itse ainakin nauttisi. Mä itse en raskaudesta nauttinut plussan jälkeen lähes ollenkaan. Mä en oikeastaan keksinyt kuin valittamisen aiheita, ja usein jouduin ihan muistuttamaan itseäni kuinka paljon mä sitä oikeasti haluan ja kuinka onnekas olen. Nyt kun ne kivut ja muut oireet on poissa, niin mun into uuteen raskauteen alkaa olla taas entisellä tasolla, mutta varmana valitan ensi raskaudessakin, mikäli se tulee olemaan yhtään edelliseen verrattavissa Ja ethän Naspula ota tätä nyt sillä, että musta sun miehen siskos tekis oikein, olosuhteet (sun vielä toistaiseksi tulokseton yritykses, ja sen raskaana olijan valituksen "turhanpäiväisyys", niin kuin sanoit) huomioon ottaen kuulostaa melko itsekkäältä sen toiminta. Mä puhun nyt ihan omasta näkökulmasta, kun niiden raskausoireiden kanssa tunsin itseni välillä ihan hirveäksi ihmiseksi kun en ollutkaan onneni kukkuroilla eivätkä kaikki vastoinkäymiset tuntuneetkaan niin pieniltä, vaikka tiesin kärsiväni hyvästä syystä. Se raskaus antoi periaatteessa paljon voimia henkisesti, mutta hetkellisesti se oleminen oli oikeasti aivan perseestä, jopa niin paljon, että jouduin jo harkitsemaan olenko mä valmis siihen, että onnistuneessa raskaudessa se sama olo kestääkin pahimmillaan loppuun saakka, eikä lopu keskenmenoon. Ja kyllä mua pelottaa edelleen. Mä vaan vakuuttelen itselleni et raskaudet on erilaisia, enkä mä välttämättä joudu kärsimään niitä samoja juttuja uudelleen... Oikeastaan mun on pakko ajatella niin, sillä muuten en olisi tässä uutta yrittämässä näin pian. Se on vaan hirveän latistava kokemus, että onnistuu tulemaan raskaaksi, ja se onkin sitten kymmenen kertaa kamalampaa mitä ajatteli sen voivan olla, ja kun sen on pyhällä vihalla kärsinyt läpi, se lapsi otetaankin sulta pois. Kovin montaa onnen hetkeä siihen ei sen plussan jälkeen sisältynyt, ja siihen onnelliseen loppuunkaan en päässyt :/

...Ja taas hirveä valituspostaus Tällä kertaa en pyydä anteeks D) mutta komppaa kyllä kovasti Grilliä ja Naspulaa tossa mitä puhuitte negatiivisista jutuista puhumisesta, jotenkin sitä juttua vaan riittää!

Toivottavasti olisin taas positiivisemmissa fiiliksissä huomenna. Meinasin tehdä toisen raskaustestin kaavinnan jälkeen, ja tällä kertaa odotan, et se olis jo nega. Kerrankin nega olis parempi tulos kuin plussa!

 

Pamsku: Täällä odottelen kahdelta tuloksia!

Mosmos: Voooi... : / Ihan hyvä että otit myös tuon puolen raskaudesta esiin, sillä enpä usko että se kovin monella mielessä on. Tai siis varmasti vaihtoehto käy kaikilla mielessä, mutta toki kaikki toivovat että se kaikki huono vointisuus ym ei osuisi juuri omalle kohdalle. Toivon todella, että pääset ensi kerralla helpommalla! =)

Ja juu, mä testaan sitten huomenna aamulla! Olis kyllä kiva saada selkoa ennen torstaita, sillä mies lähtee silloin muutaman päivän reissulle Viroon ja se on sellainen "poikien matka" eli en voi sinnekään oikein pistää mitään viestiä että "hei, plussa tuli!".

 

^ Kyllä mä ainakin pystyn täysin samaistumaan suhun mosmos!
Toista odottaessa olin kaikkea muuta kuin happyhappy ekat 3kk kun vietin sen ajan pöntön ja parvekkeen välillä jääpalaa imeskellen ja elin varmaan vain jääpaloilla ja vedellä. Oli ihan tuhottoman kuumakin kaiken lisäksi ja oksennus lensi. Kauppaankaan voinut mennä kun haisi niin pahalle kaikki. Siinä samalla sitten piti hoitaa 1,5v esikoista. Aika sumussa ne ekat kk kyllä meni kun oli niin paha olo. Jotenkin sen on jo nyt unohtanut ja muistaa vaan kaikki positiiviset jutut

 

yää, nega.

Miksei se tärppää jo?? (joo tiedän, hyvin moni on yrittäny meitä kauemmin)
No, onneks on perjantaina se naistenpoli, jossa ultraavat ymym.. Jos siellä jotaki selviäis.
Oon niin rikki vaan, mä niin haluaisin lapsen ja joka kerta se satuttaa yhtä paljon, kun testiin ei mitään tulekaan. Tuntee ihtensä jotenki rikkinäiseksi.

 

Voi Pamsku, oisin niin toivonut sulle hyviä uutisia... :hug:

Grill ja Sunflower, kiva saada vähän sympatioita tähänkin Silloin kun se paha olo oli vielä päällä ja sain ne keskenmenouutiset, mä olin ihan varma, että tarvitsen ainakin muutaman kuukauden ennen kuin olen valmis jaksamaan sen saman rääkin uudestaan. Aika kuitenkin kultaa muistot paljon nopeammalla tahdilla kuin olisin odottanut, kai se halu saada se vauva on kuitenkin kaikesta valituksesta huolimatta niin kova Keskenmenosta on vasta kaksi viikkoa, ja mä lasken jo päiviä siihen hetkeen kun taas teoreettisesti voisin olla raskaana.

 

Voi harmi Pamsku. :hug:

Mosmos: Olet ainakin minun näkulmasta katsottuna selvinnyt keskenmenosta melko hyvin! Vaikka alkuun näyttikin huonolta...

Tulipa tässä vielä mieleen, että onko mahdollista että hiivalääke vääristää raskaustestin tulosta? Tai siis kun jotenkin olettaisin, että lauantaina olisi tullut edes haamu jos tuolla joku nyt kyydissä olisi... Ota näistä nyt selvää... Huomenna sitten taas viisaampana.

 

En usko että hiivalääke voi vaikuttaa mitenkään? Ehkä?
Jos oli vaan liian aikaista testata

Plussatuulia sulle Grill!

Ja halit pamskulle!

 

Pamsku :hug:

Punnabis en usko että olen ainoa jolle voi avautua, hän käy koulua ja "omistaa" hyvin paljon ystäviä, ja itseasiassa olemme miehen kanssa tosi harvoin yhteydessä suhteessa kuinka paljon he kyläilevät esim. miehen veljellä.. Valittaa suureen ääneen kyllä kaikille, mutta mulle sitten avautuu edelleen soittelemalla ja fbssä chatissa tms.. Ja aina välillä pyytelee anteeksikin "tää saattaa tuntua susta kurjalta, sori jos höpötän, onkohan tää nyt kamala klisee" ja silti vaan jatkaa. Vastailen noihin vastaaviin tyylillä "onhan se, pakko koittaa vaan jaksaa" tai että " ei se mitään muttei aina tahtois jaksaa" ja taas seuraavalla viikolla sama tilitys... :headwall:

Kyllä mä tiedän, että raskaana oleminen ei ole välttämättä mitään mahtavaa ja suberfantastista onnellisen hehkun aikaa, tosissani olen seurannut todella tiiviisti kaksi raskautta loppuun asti (äitini raskaudet, kun olen ollut jo yläasteen lopussa/ammattikoulussa), ja tiedän mitä kaikkea se voi olla Mä oikeasti ottaisin kaiken sen pahanolon vastaan just nyt, asuisin vaikka vessassa. vaikka sitä voi olla vaikea uskoa.. Ei tämä tyhjä sylikään mitenkään hyvältä tunnu, "tuskaa" on monenlaista

Lähinnä vain, että hän ei ole mulle mitenkään läheinen ihminen, "vain" miehen sisko, ja ajatusmaailmamme ja periaatteemme eroaa muutenkin paljon, ja sitten tuommosta? En tiedä mitä se on, huomion hakemista vain jotain muuta, mutta ainakin se on rasittanu mua siitä lähtien kun he alkoi odottamaan jouluna (jouluna, jolloin meidän vuoden yrittämisen rajapyykki iski)..

Siis toki meillä on hyviäkin keskusteluja, ja saan kuunnella/keskustella mielenkiintoisistakin asioita raskaudesta, mutta mutta..

Voisin jaaritella tästä vaikka kuinka kauan, mutta täytyy lähteä ruan laittoon

 

kp 1 ja yk 14 ((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((( :headwall:

 

Mosmos, hyvä näkökulma tuohon keskusteluun. Mutta Naspulalle, että tosiaan voisi tä kysenen neiti kuitenkin vähän fundeerata valituksen kohdetta...

Pamsku :hug:

Täällä perjantaina, kp 33 testattu nega. Ei oo oireen oiretta tädin tulosta taas. Tosi outoa, kun olin aivan varma, että ovis ois ollut jo alkukierrosta, mut eipä oo sitten ollut. Mulla on kyllä ollut ihan mieletön stressi viimeisen kuukauden, ja viimeks kun oli tällainen samansorttinen tilanne tossa reilu 3 vuotta sitten, jäikin kahdet menkat välistä, tai no ainakin yhdet. Mut sit olikin ollut ovis joskus kp 60+ ja siitähän olin raskaaksi tullut, tietämättäni, toiveilemattani. Joten varmuudeks ei oo peittojen heiluttelua kyllä yhtään vähennetty En kyl vaan enää jaksais ootella tätyliä...

 

Naspula Oho, että noinkin "suoraan" olet sanonut, luulisi, että menisi perille? Mun korvaan nuo sun reaktiosi on ainakin aika selkeä viesti, että susta tuntuu oikeasti pahalta, inhottavaa, ettei toinen ymmärrä... Ei sitä varmaan ilkeäksikään halua ruveta?

Ja ihan varmana kuka tahansa, joka lasta tosissaan toivoo, ottaa vastaan kaiken sen raskauden myötä tulevan huonon olon ja kivun. Sitähän minäkin tässä taas yritän, vaikka raskauden ja keskenmenon tuskat onkin vielä tuoreempina muistissa kuin se lapsen kaipaamisen tuska. Ja jos se mun raskauteni olis päätynyt vauvaan, en varmana puhuisi niistä kivuista näin katkerana. Pahinta oli kuitenkin käydä läpi se kaikki aivan turhaan. Kyllä minä kestän sen vaikka kymmenen kertaa uudestaan, jos lopputuloksena saan lapsen. Viimeksi jaksoin sen ajatuksen voimalla, mutta miten mä jaksan ne uudestaan nyt kun mä tiedän, ettei se plussa testissä ole vielä mikään onnistuminen, vaan pelkkä välietappi?

-es- voimia, en voi edes kuvitella kuinka pahalta tuntuu

memsie toivottavasti päättyisi hyvin tuo odottelu!

 

Jaksamisia es! :hug:

Plööh, menin sitten jo testaamaan. Negahan se. Eli tätiä odotellessa...

 

Mosmos sulle toivon jo negaa(tässä yhteydessä)! Tiedän kuinka paljon sitä voi odottaa, sillä mulla testi edelleen haalean vaaleanpunainen plussa.. alkaa oleen kuusi viikkoa tyhjennyksestä...

 

Onpas täällä nyt moni saanut huonoja uutisia, pahoittelut kaikille tasapuolisesti

Ja onpas todella ärsyttävä tilanne Naspulalla! Sekin jo joskus satuttaa kun tullaan valittamaan raskauteen liittyvistä jutuista/lapsiperheen arjesta jne. jos ei siis edes tiedetä et toinen osapuoli kärsii lapsettomuudesta. Mut että tää ihminen tietää kuitenkin mitä käytte läpi ja silti kehtaa marmattaa, ai että mua suututtaa tuollaiset ihmiset!
Kyllä huomaa et tää tapaus on saanut raskauden alulle melko nopeasti, ei kai oikeasti kukaan joka on pitkään yrittänyt, voi mennä toiselle noin valittamaan joka asiasta. Kyllä lapsettomuutta itse kokenut tietäisi et sitä tekisi ihan mitä vaan et sais edes yhden lapsen, edes kerran kokea onnistuneen raskauden vaikka se sit tarkottas sitä et se raskausaika tulee vietettyä wc-pönttöä halaillen.
Tai noh, moneen junaanhan meitä on, mut sanottakoon vielä näin että itse en menisi valittamaan vesisateessa pyöräilevälle kaverille et voi voi kun bensa on kallista (omia valintoja) tai työttömälle et voi voi kun on kiirettä töissä ja kesälomaankin vielä niin pitkä aika. Nyt poikkesin ehkä jo vähän aiheesta, mut kuten itsekin olitte todelleet, nää tällaiset negatiivisemmat asiat herättää kyllä monesti enemmän keskustelua

Sit vielä vähän omaa: Ovulaatio edelleen hakusessa, viivat kyllä näyttää koko ajan paremmilta. Tänään piti sit alottaa syömään primoja, et toivotaan ettei ne nyt pilaa tätä. Ei niiden kyllä pitäs, mut internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy kyllä näitäkin joiden mielestä niiden aikana ei enää voi ovuloida. Noh, aika näyttää

 

Amalia: Välillä tuntuu että netti on juuri vihollinen kun menee etsimään tietoa jostain lääketieteellisestä asiasta. Varsinkin jos löytää mielipiteitä tai ihmisten kokemuksia, miten niistäkin sitten teitää mikä on totta tai kuka on oikeassa? Ja sitten vielä kaiken huipuksi oma mielikuvitus alkaa siinä rinnalla laukkaamaan. Tai no, näin mulla.

Memsie: Toivotaan, toivotaan! =) Ei toi tädinkään odottelu oo kyllä kivaa...

ON: Joo, enpä tiedä... Outo olo jatkuu, ei mitään tädin kaltaisia tuntemuksia. Jano on edelleen ja mielialatkin mennyt miten sattuu jo monta päivää. Välillä (kuten esim. nyt) voisin vaan alkaa itkemään ja mennä jonnekin nurkkaan kerälle. Välillä olen niin innoissani ja aktiivinen. Ärsyttävää! :headwall: Niin siinäkin yksi tuntemus, ärsyyntyminen. Ällövaroitus: Kiinnitin eilen testiä tehdessäni huomiota (yllätys, yllätys) virtsaani ja siihen että se oli todella sameaa...? Meidän työterveyslääkäri sanoi viikko sitten että jos mulla jatkuu tai uusiutuu ym. nuo virtsatieoireet, niin voisin käydä antamassa näytteen labraan. Nyt mietinkin että ehkä voisin, vaikka eihän mulla oikeestaan NIITÄ oireita ole. : /

 

Pamsku :hug:

es Pahoittelut myös sinne.

Grill Kannattaa varmasti varulta käydä antamassa näyte. Nimim. noin vuosi sitten vielä about kolmen viikon välein virtsatieinfektion sairastava. Siinä se vasta vaiva on. Ite menin laskuissa jo sekasin, mutta tais olla n. 13 kertaa vuodessa se. Sain sitte lopulta estolääkkeen, jota napsin aina kun oireita on. Ku vaaranahan niissä on, että tulehus pääsee hoitamattomana munuaisiin. :|

ON: Mikähän muakin vaivaa, ko tekis niin mieli muka tehä r-testi. Vaikka tiiän saaneeni ihan selkeän viivanpaikan, niin silti takaraivossa naputtaa että tee uus, varmuudeksi.. |O Ku ei mun tarvi! Pitäs vissiin saada vähän sisältöä näihin päiviin. :headwall:

 

Hopeakissa: Juu siis vaiva on mullekin liian tuttu ja olen myös vuosi sitten aloittanut estolääkityksen, mikä sitten alkuvuonna loppui. Ja jopa näin kauan vaikutus kesti! :stick: Soittelin tuonne labraan niin menen antamaan näytteen yhden aikaan. Mukavaa kun on lääkäri täällä laitosalueella, niin ei tarvitse töistä lähteä sen takia. Menen käymään terveydenhoitajalla eli ajattelin myös kysyä josko katsoisivat tuon hcg:n myös... Tai edes jotain! Kuinkas monta päivää siitä sun edellisestä testistä jo on? Kyllä mä sinuna uudestaan testaisin! =)

 

Grill Onneksi on sentään helppoa ottaa sulla selko asiaan. Toivotaan, että hcg:n kurkkaaminenkin samalla onnistuis, niin tulis varmuus. Onhan tuo jo kumma tilanne! Mää tein sen testin viime viikon torstaina illalla. Oon tässä sängyssä kelliny läppärin kans laiskana ja on kamala vessahätä jo, niin jospa.. Ainahan yhen testin voi tuhlata..

 

Ja negahan se oli, mutta mielenrauha on nyt taas in da house!

 

Hopeakissa: No voi harmi... : / Mutta uutta putkeen sitten vain! Joo olisi edes kiva saada joku selvyys, että miksi mulla on näin outo olo! Siis ei mitenkään huono olo tms, mutta erilainen kuin normaalisti...

 

Mulle voi päivittää 1kp/29-33 yk 19. V*ttu mitä p*skaa...
Jotenkin hämmästyin jopa kuinka yllätyksenä noi menkat tulikaan, jotenki odotin niitä aikasintaan viikonloppuna. No ei tarvinnu pähkäillä testatako vaiko ei. Ois testi ollu valmiinakin. Hmmm. Perse.