Kakskymppiset yrittäjät 2012

Btw ja asiasta kukkapurkkiin:

Olen harkinnut jo jonkin aikaa ostavani tämän kirjan: Raskaana! - Janouch, Katerina, yksi syy siinä että on niin edullinen ja kyllä vaikuttaa muutenkin ihan hyvältä. Ajattelin kuitenkin odottaa että saisin nyt ensin edes sen plussan, etten vaan mene "manaamaan" yritystä. No mutta kuinkas sattumalta törmäsin samaan kirjaan eri verkkokaupassa: Plazakauppa, raskaana! Mikä hintaero! :O

 

Ensinnäkin, isosti voimia Sunflowerille ja Kyyneltenhymylle. Tässä yrityksessä on niin monia paikkoja vaikeuksille, että tuntuu kaikille riittävän enemmän kuin yhden ihmisen tarpeiksi...

Grill mulla on toi kirja edelleen pöytälaatikossa, kirjastosta lainasin. On kyllä yks fiksuimpia raskauskirjoja mitä tuli luettua, mutta kaipa se pitäisi nyt palauttaa, tuntuu vaan pahalta toi samperin iso maha kirjankannessa, se läjähtää naamalle joka kerta kun otan jotain yöpöydän laatikosta! Mulla on ollut lainassa myös saman sarjan synnytys-kirja, ja sen lukeminen vasta typerältä tuntuisikin...

Ja Hopeakissa, mä olin jo raskauden hormonihöyryissä ehtinyt saada itku-potku-raivarin syystä, etten pääsisi tänä kesänä Särkänniemeen Joo, ikää on 22, mut jokavuotisesta Särkänniemenreissusta en hevillä luovu

Lomista Me oltiin miehen kanssa jo sovittu, että lähdettäisiin etelä-eurooppaan vielä tässä alkukesästä, koska "pahoinvointi olis varmaan jo helpottanut, eikä olis vielä loppuraskauden oireitakaan". Mun oli ihan pakko perua se loma, sillä sen olisi pitänyt olla mun raskausloma. Olisin varmana miettinyt pelkästään keskenmenoani siellä reissussa, joten paras kai laittaa suunnitelmat kokonaan uusiksi.

Hmm, musta taitaa huomata, että tää keskenmeno tunkee edelleen jokaisen ajatuksen jatkoksi? Sitä luulisi, ettei keskenmeno alkuraskaudessa olisi niin kamalaa. Mä olin kuitenkin onnistunut rakentamaan koko lähitulevaisuuteni sille ajatukselle, että jouluna mulla on vauva, ja nyt tuntuu, että koko elämältä vietiin pohja, ja kaikki täytyy rakentaa uusiks.

Se mun päänsärky tuntuu tosiaan helpottaneen, ja samalla olen taas päässyt keskittymään näihin tunteisiini paremmin... On niin paljon asioita ja tilanteita, joista tulee paha mieli, että koitan kaikella tarmollani nyt keskittyä uuteen yritykseen. Mä en välttämättä voi edes yrittää raskautta tässä kierrossa, mutta jos pääsisin listalle tiedoilla kp9/30-32, 22v., yk0(1), 1.lapsi?

 

Heippa teille kaikille,

Sun: Ihan kamalaa rääkkiä sulla Mutta eikös sulla ollut jo ennestään pari pientä piristämässä (?) sua siellä, ehkä ne tuovat edes vähän lohtua turhauttavaan yrittämiseen?

Pamsku: jos lähetän sulle postissa testin, testaatko? Pliiiis! opcorn:

Grill: Euroopan kaupungit on _kuumia_ elokuussa, että jos sulla olis ees mitään oireita silloin, epäilen et vois olla melko tuskaa, tosin riippuu kaupungista ja kesästä. Praha on ihana, mutta se toimii myös talvella. Meillä ei suurempia suunnitelmia, ehkä miehen mukaan työmatkalle Pariisiin (se vasta tuskaisen kuuma paikka onkin!) mutta siinä se, työttömän kesä <3

Mosmos ja myös muut, mun on pitänyt aiemminkin sanoa, mutta jäänyt. Mun mielestä ei ole koskaan tarvetta pyytää omanapaisuuttaan anteeksi. Osaksi sitä vartenhan täällä ollaan ja mun mielestä ainakin kiva kuulla mitä teille kuuluu. Ja Mosmos, et varsinaisesti anteeksipyytänytkään, mutta saat kertoa tuntemuksiasi. Ja juu havaitseehan sen täällä, että sinulla on vielä surua, mutta saakin olla. Se on menetys ja tulet (varmaankin) muistamaan sen aina. En todella tiedä miten sinun tilanteessa olisin, mutta silti vaikka on surua, vaikutat kuitenkin sisäisesti hyvin vahvalta ja se on jo jotain!

On: ihan kuten aina, oireita on, jotka paljastuu sit päässä oleviksi kierron lopussa. Mä olen huomannut, erityisesti nyt viimeisten kiertojen aikana, että tissit kipeytyy ihan muutenkin. Eivät ne ennen niin tehneet. Viime kierrossa yksi ilta sattu niin paljon, että itkin, mutta onni takaraivossa, koska ajattelin sen olevan nyt SITÄ. No ei ollut. Ihan suoraan sanottuna paskaa.

 

Mosmos: Kuten tuossa jo Punnabis viisaana kirjoitti, on ihan normaalia ja suotavaakin että koet vielä surua menetyksestäsi. Me kaikki kun reagoimme asioihin niin eri tavoin. Tosiaan, myös minun on vaikea kuvitella itseäni sinun tilanteeseesi, mutta uskoisin olevani ihan yhtä hajalla jos olisin suunnitellut elämääni vauvan varaan ja sitä ajatellen (kuten varmasti teen heti alusta). Ja vielä kiitos kirjasuosituksesta, vaikka se sinua nyt kummitteleekin. Ostan siis varmasti sen omaksi (sitten joskus).

Punnabis: Kiitos kovasti matkavinkeistä! Pisti miettimään...

Arvatkaa vaan repäskö sisältä kun vanha luokkakaveri oli pistänyt facebookiin synnyttäneensä eilen! Toki olen (ainakin yritän) onnellinen hänen puolestaan, hän on mahtava tyyppi vaikka ei olla nyt moneen vuoteen oltukaan tekemisissä ja varmasti hyvä äiti. Tuo vain muistutti minua siitä kuinka kaukana me tuosta tavoitteesta ollaan...

 

Punnabis, rupesin ihan miettimään, että mikäköhän tämä tarve pyydellä anteeksi itsestä puhumista ja suruaan oikein on? Että olenko se vain minä, vai onko tämä joku suomalaisten juttu? Välillä myös haluan korostaa sitä, etten ole täällä vain puhumassa itsestäni, vaan keskustelemassa. Tuntuu, että se ajatus hukkuu helposti täällä palstalla, kun ei ole niitä katseita ja nyökkäyksiä vaan pelkät sanat. Ja samalla tuntuu myös, etten halua antaa itsestäni kuvaa jonain ruikuttajana, vaan koitan olla mahdollisimman positiivinen, tai ainakin pyytää anteeksi sitä ruikutusta Mä en oikeasti ole edes yhtään anteekspyytelevää tyyppiä, miksiköhän minä (ja moni muukin) kumminkin tekee sitä niin paljon täällä palstalla?

Grill Voin vaan kuvitella noita fiiliksiä, kun ympärillä ihmiset saa vauvoja. Mä olen aika kiitollinen, että mä olen tuttavapiirissäni tosi poikkeuksellinen yksilö näiden lisääntymishaaveideni kanssa Mä olen kuitenkin sellainen suuremman kaupungin kasvatti (teillä oli jossain vaiheessa puhetta siitä, kuinka syrjemmässä asuvat tuntuu hankkivan lapsia kaupunkilaisia aiemmin, ja se tuntuu kyllä pätevän noin keskimäärin), eikä mun ikäluokkaa olevat tutut varmana perusta perhettä vielä kymmeneen vuoteen. Toisaalta voisi tuntua jopa ihan kannustavalta tavata edes yksi ikäiseni ihminen, joka on perustanut perheen, ja tyytyväinen siihen päätökseen... Jos kuuntelisin muiden mielipiteitä, pitäisi tän tuntua vähintäänkin elinkautiselta vankeustuomiolta

 

Elämäni ensimmäiset kaksi viivaa piirtyi testiin, mutta taitaapa olla viivanpaikka, koskapa on niin ohut.. Mistä sen tietää, onko se viivanpaikka? Siitä ei kai voi päätellä muuta, ku että testi on epäonnistunu? Hitsiläinen ko en saa kuvaa mitenkään, on niin huono kamera puhelimessa ja digi on lainassa. :headwall:

 

Hopeakissa, oi! opcorn: ylihuomenna sen tietää viimeistään..tai digillä...

 

Nyt kuivana katsoessa huomasin, että selkeä viivanpaikkahan se oli. Kun tarkoin katsoin, niin huomasin sen real viivan, joka oli siis valkoinen. Sen oikeassa laidassa oli kapea punertava viiva, mutta tavallaan vaan korosti sen valkoisen viivan valkoisuutta. Jospa joku ymmärsi. Huuh. Olipa se jännää. IKINÄ en ole edes viivanpaikkaa saanu! Noh, pakko oli varmistaa, ettei nuo kivuttomat kuukautiset olleet vale-kuukautiset. Kohtahan tässä on uusi mahdollisuus, kun ovis hyvin tod.näk. ensiviikolla.

 

Mosmos: Niin no löytyyhän täältä pienemmistäkin kaupungeista noita joille perheen perustus olisi verrattavissa elinkautistuomioon, mutta olen myös itse ollut todella yllättynyt kuinka moni saman ikäisistä kavereistani ja tutuistani, on tai olisi valmis jo perustamaan perhettä. Eli kaipa tällä asuinpaikalla on siihen myös vaikutusta.

Hopeakissa: Herra jumala! Mä meinasin jo ekan lauseen luettuani alkaa onnittelemaan, mutta ei sitten... : / Tietty hyvä jos ovis on jo pian tiedossa.

ON: Jaa no tulihan se perjantaikin jo. Huomenna aamulla saan viimein testata, jos siis tätiä ei näy. Oireita ei ole sen kummoisempia suuntaan eikä toiseen, mutta mulla on tosin tää hiiva nyt (aika ärhäkkäänä) päällä eli ajatukset on aika pitkälti nyt siinä. Tyhmää valittaa kun just pari päivää sitten toivoin muuta ajateltavaa!

 

Hopeakissa: se voi myös kertoa oviksesta, jos tulee kapea punainen viiva raskaustestiin oviksen aikoihin.

Kiitos kaikille!

Punnabis onhan mulla nuo kaksi lasta kyllä, ja ainahan ne piristävät mun eloa ja olenkin tosi tosi kiitollinen molemmista. Ei se toki sitä hirveästi helpota kun ei tuu raskaaksi vaikka haluaisi ja nää muut tapahtumat.
Ne ei toki sulje pois toisiaan, se että haluaa vielä yhden lapsen ja että on kiitollinen jo olemassa olevista lapsista.

Olishan nää asiat varmasti eritavalla raskaita, jos ei olisi ennestään lapsia. Vaikeita asioita, ei kait sekundääristä lapsettomuutta (jos tätä saa siksi kutsua) ymmärrä oikeastaan kuin ne jotka on kokeneet saman, monet tuntuu aina sanovan että onhan sulla jo ennestään jne.


ON: täällä parannutaan. Kipujakaan paljoa ole enää, et tarvis syödä särkylääkettä. Vuotokin vähenemään päin, menkat tais olla tuossa samalla kun oli ihan selvät menkkaoireet.
Lääkärin jälkeen (ja luvan) sitten yritykseen taas.. hyväähän tää taukoilu varmasti tekee päälle ainakin, vaikka syy onkin ikävämpi.
POsitiivisella mielellä eteenpäin, ei olla luovuttamassa =)

 

KAKSKYMPPISET TOIVEILIJAT

PERJANTAI 25.5.

Nimimerkki.........kp...................ikä.......yk...........toiveissa

Kp 31 ->

Pamsku............kp41/27-52...........21v.........yk6..................1.lapsi
Miramei...........kp38/??................24v.........yk0(6)..............1.lapsi
memsie............kp33/24-36..........21v........yk2...............2.lapsi

Kp 21-30

Marpa..............kp29/25-31.............23v.........yk4...............1.lapsi
Grill................kp28/25-35.............21v........yk8.................1.lapsi
Lindu...............kp27/28-30.............22v.........yk3...............1.lapsi
Taru_..............kp27/40..................21v.........yk2................1.lapsi
Punnabis..........kp25/29-33.............26v........yk18...............1.lapsi
-es-................kp24/24-30............21v.......yk13.................1.lapsi

Kp 11->20

Naspula............kp17/30-32...........20v........yk16.............1.lapsi
Amalia89..........kp13/46-160........22v.........yk10.................1.lapsi
lumihiutale92.....kp11/29...............20v........yk5.................1.lapsi
Hopeakissa......kp11/28-38............23v.........yk7.................1.lapsi

Kp 1-10

Mosmos..........kp10/30-32.............22v.........yk0(1)............1.lapsi
Anlii................kp9/26-73...........23v.........yk9.................1.lapsi
miuku9............kp8/28-30...........21v.........yk30.................1.lapsi
Amore.............kp5/30-39.............24v..........yk3..............1.lapsi
KyyneltenHymy..kp2/32..............23v........yk5(yk11)............2.lapsi


Kp??/tjot

Sachie.....................................20v...............................1.lapsi
Miwwi..............kp??/28-35...........21v............yk3............1.lapsi
kurasaapas.................................22v.............................2.lapsi
fairytonia......................................20v...........................1.lapsi

Mukana menossa

minssu
Kiiruna
Pienoinen
Sunflower11


Hiljentyneet:

Meimitär
korvapuusti
PisaraSadetta
duulia
SilverBride
JeNski91



Plussanneet

2011
mimmiih
hensq
Ippe89
petrra
Laretzki
Nomppeli
Zenpu
Hömelö
Epa-88
Kekkuvekku
Icy
Bubble89
Bela88
Lintsa
Princessa
Sanyo
SeInka
Poikka
Emby^
funny87
Kaarnikka
pampulainen87
Jaanel
minea_
mamiia
Mesikämmen
Vanilja 87
äippä-88
Johanna88

TAMMIKUU
KaisaKaisanen
(Sachie)
nellinu
ttty

HELMIKUU
pikkumyy1
Annie24
neonroze
(Miramei)

MAALISKUU
Iippari
Jnni
(Mosmos)
Miitt21
ikuinenkuumeilija

HUHTIKUU
Maija-tyttö
Ain00
(Miwwi)
Nemppis

TOUKOKUU
Hukkapiru
Vilmaliini
(Jonna_91) ?



Plussanneiden oma ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2077508-kaksikymppisista-yrittajista-2011-plussanneet-uusi-pino/

Muutospyynnöt listaan:

Punaisella ja lihavoidulla.

Kiitos! :flower:​

 

Sun: Niin, ei tosiaan ollut tarkoitus väheksyä omaa turhautumistasi asioiden kulkuun toteamalla, että "onhan sulla niitä lapsia jo". Ehkä se näkökulma vaan tosiaan on eri, kun itsellä on ajatuksena, että kunpa olisi edes se yksi, johon saada purettua tätä äidillistä hoivaa. Koira tuntuu alkavan jo hieman kyllästyä. Ei se varmaan sitä toivetta helpota, vaikka ne ipanat kuinka ihania ja rakkaita olisivat. En tiedä oletko jo aiemmin puhunut tuosta, mutta haluaisitko jakaa, osaisitko kuvailla, että onko se sit millä tavalla erilaista, se toivominen nyt?

Grill: tuli muuten huono omatunto, että "pilasin" sun elokuu Eurooppa-haaveet Siis kannattaahan sinne mennä, jos vain mahis on. Berliinissa on kuulemma todella kiva kaupunkikulttuuri ja aina tapahtuu jotain. Amsterdam on myös ihana paikka, jossa paljon nähtävää ja koettavaa.

 

Punnabis: Hehe, et sä mitään pilannut. Itse asiassa eilen juttelin yhden kaverin kanssa et jos lähdettäis kahdestaan ihan tohon naapuriin eli Tukholmaan. Ajatus asteella sekin vielä, mut onpahan ainakin idea heitetty ilmaan.

Sunfower: Hyvä että alkaa kivut helpottamaan! Hmh niin, eipä tuota lapsen saamisen halua saa varmastikaan haudattua niihin jo olemassa oleviin pienokaisiin. : /

 

Punnabis: Joo, siis en mä niin kuvitellutkaan, tuli vain mieleen kun monelta kuullut tässä toiveilun aikana että "onhan sulla jo kaksi". Monet kyllä tuntuu ihmettelevän että miks enempää lapsia voi edes haluta
Niin siis toiveilu nyt verrattuna aiempiin? Aiempia ei oo oikeen kerennyt toivomaan, eli tämä on tavallaan eka kerta, ensimmäinen tuli pillereiden läpi, olin rv 10 kun tajusin olevani raskaana, toinen tuli yhdestä ehkäisyttömästä kerrasta.
Eli ei siis _mitään_ käsitystä toiveilusta ennen tätä, vielä sanoinkin joskus toisen jälkeen että olispa kiva päästä ihan kunnolla toiveilemaan. No, ainakin se pyyntö on kyllä toteutunut jo..

 

Grill Mulla on tuo kirja ja loput kaksi muuta siihen sarjaan. Ite tykkään kyllä tosi paljon! Ostin suomalaisesta talvella ja maksoi yhteensä 7,50 euroa kaikki kirjat yhteensä. Alennettu hinta oli 5e, josta sai vielä 50% pois. Hyvä löytö siis. Tuo kirjasarja on oikein hyvä, siinä on kunnolla oikeeta asiaa, huumorilla höystettynä.

Galluppiin Ens viikolla lähdetään egyptiin.

 

Sunflower ja Punnabis, tosi mielenkiintoisia pointteja teillä. Oon täs viime päivinä miettinyt vähän vastaavia juttuja omalta kannalta, kun luin tuolla "mitäs nyt?" -puolella (sinne ei kyllä ikinä pitäisi mennä, niin vihaista sakkia että saa itselleen vain pahan mielen) keskustelua siitä, miksi varhaisia keskenmenoja surraan niin paljon... Yleisin mielipide tuntui olevan, että jos keskenmeno sattuu niin, ettei käytännössä ole kuin runsaammat menkat, niin siinä ei pitäisi olla mitään surtavaa. Siellä puhuttiin myös, että eihän se ole mitään verrattuna esimerkiksi elävän lapsen menettämmiseen tai kuolleen synnyttämiseen. No ei tietenkään ole, mutta onhan sekin silti vaikeaa ja saahan sitäkin surra? Itsekin olen kokenut miljoonat vaikeudet elämässä, mutta kyllä silti keskenmeno tuntuu pahalta, oli se kuinka luonnollinen ja yleinen tapahtuma tahansa. Noita "lohduttavia lauseita" tuntuu olevan jokaiseen vaikeuteen, ja varmana niitä käytetään ihan oikeasti lohdutustarkoituksessa. Kun se suru on just omalla kohdalla, niin sitä haluaisi vaan surra, ilman että joku "nollaa" sen sanomalla, että "uutta matoa koukkuun vaan" tai "sä olet vielä nuori, sulla on aikaa yrittää". Tiedän, että ihan hyvällä noi kaikki sanotaan, mutta silti huomaan joutuvani pakottamaan sen hymyn ja väkisin myötäilemään, että "niinpä." Ja varmana jonkin ajan kuluttua ymmärrän noissa sanoissa olevan lohdutuksen, mutta vielä nyt uusi yritys pelottaa niin maan perkeleesti

 

Lumihiutale: Hmh... Uskaltaiskohan sen ostaa sitten jo etukäteen... Ja mieleni tekisi (kokkina) myös kirjaa Kahden edestä. Noh, ehkä sitten ens viikolla kun palkka tulee.

Mosmos: Juu ihmeen vihasta porukkaa tuolla Mitäs nyt -puolella! :O Itsekin siellä tylsyyttäni käyn tappamassa, mutta joopa joo... Eihän siellä voi oikein mitään kommentoida kun heti joku haukkuu tai pilkkaa. Tuokin että joku sanoo sulle, että ei sitä ja tätä voi surra. No helkkari! Sinä, minä ja tuo suremme juuri niitä asioita kun haluamme! :attn:

 

Meinasin jo että perun huomiset testaussuunnitelmat, en vaan haluaisi! Tuntuu niin turhalta... Mutta, jos sitä sitten 8kk "kunniaksi" kuitenkin testaisi?

 

Grill Eii, et peru mitään! :heart: opcorn: Ja muuten, jos edullista lomakohdetta haluaa, niin tuo Tallinnan kylpyläloma on oiva vaihtoehto myös. Me oltiin viime kesänä yksi reissu siellä. Oltiin kolme päivää. Paketti oli hinnaltaan 279e/henkilö sisältäen hotellihuoneen, vapaan vesipuiston/kylpylän käytön, aamiaiset, päiväruuan, 4 hoitoa (30min hieronta, parafiini-hoito käsille tai jaloille, suolahuoneen ja toisen hieronnan). Ja toinin ku ajattelin, tunnelma kaupungissa oli todella ihana ja lämmin. Varsinkin vanhan kaupungin puolen rakennukset ja tunnelma oli aivan upeaa. Ja enpä pistäny pahitteeksi parhaillaan vain 2e/iso tuoppi-hintaa. Tulipa mainostus, mutta oli meillä mukavaa! Tässä vielä linkki, jos haluaa kurkkia: Kalev SPA

Sunflower Aijaa. :O Mää en oo kuullukkaan, että ovikseen saattais liittyä. Toivotaan näin! Ihailtavaa tuo sun positiivinen asenne muuten. Lapsien määrä ei tosiaan mitenkään voi liittyä siihen, kovasti toivoo ja haluaa juuri sitä yhtä.

*muoks. Lisäsin linkin sivuille.

 

Hopeakissa: Juu siis olin viime vuonna kaksi kertaa Tallinnassa ja olen ihan rakastunut siihen kaupunkiin, mutta vaihtelun vuoksi haluaisin sinne kylpylään. Eli kiitos suosituksestasi! Pistetään harkintaan.

 

Hopeakissa: Joo, mä oon ainakin tehnyt oviksen aikoihin muuten vaan raskaustestiä ovistestin rinnalla ja kun ovistesti näytti ovisplussaa niin raskaustestiin tuli haalea haamu / ohut punertava viiva. Pakkohan tässä on positiivinen olla vaikka toiveiltu on kolmosta 1,5v ja ajoittain hyvin masentava ajatus tämmöiselle kaikkimullenytheti (tosin vaikkei olis tämmönen niin tuskin se yli vuoden yritys kellekään on kivaa). Mä kuitenkin pääsääntöisesti olen positiivinen ihminen, tuossa lähempänä kun vuotta tultiin niin olin aivan kamala ja ihmettelinkin varmaan täällä tai jossain ketjussa että apua miten musta näin katkera on tullut.

Mosmos: Halit ja jaksut sulle jos en ole erikseen sanonut, tuossa kun oli kaikennäköistä. Itselläni on noita kemiallisia ollut vissiin viitisen. Ekassa ja tokassa tais kolahtaa aika pahasti, kuitenkin kun haamun testannut ja sit pari päivää odotti intopinkeenä että pääsee tekemään varmistustestin ni vuoto alkoikin.. Tuli semmonen olo et "miksi, miksi ensinnäkin meni tekemään testin ja miksi tälleen et annetaan ymmärtää.." Oli niin surullinen ja pettynyt olo. Ei se varmasti ole IHAN sama juttu kuin keskenmeno, onhan siinä sitten kauemmin oltu raskaana ja kemiallinen on "vain" hipaisu kohdunseinämää mikä nostattaa hetkellisesti hormonit. Mutta se pettymys.. Nyt en oo ollenkaan edes toiveita jaksanut nostattaa, enkä tosin meinaa testaillakaan tulevaisuudessa ellei menkat ole jotain viikkoa myöhässä tms. Se pettymys on kuitenkin erilainen jos "vaan" menkat alkaa kuin että näkee et haamuilee ja sit ei mitään..

 

Moikka!

sunflower: iso halaus täältä myös! sua ollaan nyt kyllä jo ihan tarpeeks koeteltu!! mutta tosiaan, jos haluaa positiivinen olla, niin onneks ei koko munasarjaa viety, että yrittäminen voi vielä hyvinkin jatkua eikä kauhean suurta vahinkoa ole päässyt tapahtumaan? mulla on sellanen olo, että noi kystat vois kans vaikuttaa raskautumiseen?:O toivottavasti sulla ainakin nyt jo tärppäis, vaikkei ton pitäis siihen luteaalivaiheeseen vaikuttaakaan!

grill: testiä kehiin vaan! heh, toi hiivakin vois olla kyllä raskausoire! raskaanahan on tulehdusherkempi ja monilla tulee heti alkuraskaudessa hiiva tai joku muu tulehdus (mulla tulehtu yhtäkkiä korvareikä sillon Thaimaanreissulla niin pahasti et arpeutu umpeen!:O)! toivotaan ainakin, että tää olis sun kohdalla sitä!!

mosmos: sä saat kyllä avautua täällä niin paljon ku haluat ja surra niin pitkään ku tekee mieli! Kyllä se keskenmeno aina tuntuu pahalle, tapahtu se missä vaiheessa raskautta tahansa! mulla meni kesken jo ennen ku uskalsin neuvolaan soittaa, mutta kyllähän se mieltä painoi niin kauan, että sen uuden plussan sain testiin, ja edelleen kun siitä lääkärissä/ultrassa/neuvolassa kysytään ni tulee haikea olo... tuttu, joka on myös raskaana, ja kellä oli mua ennen keskenmeno, sanoi, että parempi vain ajatella, että se alkio ei olisi ollut elinkelpoinen yksilö, joten luonto hoiti asian näin. Sanat ei mua sillon kauheesti lohduttanu, mut kyllä tälleen jälkeenpäin ajateltuna asia on juurikin näin...

mulla on peukut pystyssä loppukiertoilijoille!!

Johanna88 ja tirriäinen 26+4

 

Voi Johanna minkä menit tekemään! Mulla on tooooodella harvoin nimittäin hiiva... Ja näin ärhäkkää ei oo ikinä ollut. Voivoivoi, huomenna tiputaan!

 

Grill tottakai testaat huomenna opcorn:

Kylläpä muuten tuntuu et siitä ois todella pitkä aika, kun tässä ketjussa on viimeksi plussattu, vaikka eihän tuosta oo kun kolme viikkoa. Noh, joka tapauksessa, siellähän on nyt montakin jotka saattaa plussata ihan lähipäivinä

Gallup meillä on miehen kanssa molemmilla heinäkuussa muutaman viikon loma, ja ollaan sinne suunniteltu pariakin eri shoppailureissua. Hotelliin yöksi jne, toisella kertaa kaveripariskunnan kanssa Lintsille (tai särkänniemeen kun en oo siellä koskaan käynyt ) ja toisella kertaa varmaan vaan miehen kanssa kahdestaan. Sit ainakin rentoutumista ja vähän kenties jotain remonttihommaa, siinähän se loma sit meneekin

Hopeakissa aika jännää! Meinasitko nyt alkaa jo heti testaamaan ovista, jospa tää tosiaan tarkoitti sitä?

ON: tyhmä minä kun aloitin testaamaan ovista liian aikaisin (oon testannu nyt kolme kertaa). Tiesin ettei se mitään vielä voi näyttää, mut silti oon nyt siinä tilanteessa et mua ärsyttää ja turhauttaa testata päivittäin kun ei siihen "ikinä" tule plussaa. Et joo, täälläkin havaittavissa tällaista kaikki-mulle-heti-nyt-fiilistä

 

Sunflower ja Johanna, mä itse ajattelin jossain kohtaa jopa niin, että kumman viikkomäärän mukaan mun pitäisi surra, kun keskenmenosta sain tietää 11+0, mutta alkio oli kuollut jo 8+ viikolla. Tässä on onneksi jo tajunnut, ettei sitä surun määrää voi mitata sillä, kuinka paljon huonommin tai paremmin asiat voisi olla. Jos joku suru kohdalle osuu, se tuntuu pahalta. Ja mun mielestä itselleen tärkeässä asiassa saa surra niitä pienimpiäkin takapakkeja, vaikka afrikassa on nälänhätää ja vaikka löytyy aina joku jolla asiat on huonommin. Surun määrään kun vaikuttaa myös oma elämäntilanne. Jonain päivänä sitä itkee hillittömästi kun lemppari kahvimuki menee rikki, ja sit toisaalta keskenmenon takia en itkenyt lainkaan vielä silloin kun se kerrottiin. Melkein tunnen huonoa omaatuntoa siitä, vaikka ihan typeräähän se on :ashamed:

Ja Grill, pakko lisätä vielä pökköä pesään: Tässä on enää viikko siihen, että tulee tälle kuukaudelle se minimi neljä plussaa, pakkohan meistä jonkun on se saada?