Onnea plussanneille ja pahoittelut uuden kierron aloittaneille..
Tänään tai huomenna pitäis tätin kurvata tänne kylään ja kyllä se on ihan 100% tulossa kyllä, on niin hyvin selkeytynyt nää oireet ennen tätiä Toisaalta se onkin ihan hyvä, mulle on tulossa sellanen hoitojakso selkäni takia etten voisi sitä aloittaa jos raskaana olisinkaan, ensimmäistä kertaa vuoteen olen siis toivonut tädin tulemista
Joku muukin oli nuista vauva uutisista kirjoitellu ja ikävä kyllä minunkin lähipiiriini on jokin buumi nyt tullut.. "ystäväni" jopa kommentoi minulle että "on se niin inhottavaa puhua sulle näitä ku te ette voi saaha lapsia." Pisti tuo kommentti aika kylmäks, kuulosti nii lopulliselta..
Ja toinen uutinen tuli omalta veljeltä. Oon todella onnellinen että musta tulee täti, mutta kun kuulin että eivät todellakaan haluais lasta nyt ja oli siis joku kuminpuhkeamis episodi niin se riipas kyllä tosi syvältä. Äitikin kun soitti näistä uutisista sanoi että kyllä me niin toivotaan teillekkin sitä vauvaa kun se niin toivottu on ja kysyi että miten jaksan olla niin positiivinen, hammasta purren ja kyyneleet valuen vakuutin puhelimeen, ettei se ole minulta mitään pois jos muut saa vauvoja ja tulee jos on tullakseen.
Kenellekkään muulle en ole kehdannut näitä tunteita sano paitsi tietysti mies tietää, tulee paha mieli kun pitää olla toisten onnesta katkera.
Olenkin miettinyt että mitä oikeasti vuosien lapsettomuus saa minussa aikaan?
Nyt jo tuntuu välillä vaikealle nähdä vauvoja saati ottaa niitä syliin, vaikka jokaisen ystäväni lapsesta olen todella onnellinen enkä ollenkaan katkera silti en uskalla päästää niitä pikkuisia kovin lähelle..
Mitäs jos joudumme yrittämään viisikin vuotta? tai tulee se tuomio oikeasti ettei millään keinolla koskaan voida lasta saada? Miten minun elämän käy?
Onko tämä kaikki sen arvoista?
Anteeksi omat pohdintani, tämä vaan on se ainut paikka minne voi "puhua" kaiken. Tunnen itteni ihan sekopäiseksi kun ajattelen nuita asioita
Jospa nää uudet vauva uutiset vaan sai mun pään sekaisin!
Plussa tuulia!
Tänään tai huomenna pitäis tätin kurvata tänne kylään ja kyllä se on ihan 100% tulossa kyllä, on niin hyvin selkeytynyt nää oireet ennen tätiä Toisaalta se onkin ihan hyvä, mulle on tulossa sellanen hoitojakso selkäni takia etten voisi sitä aloittaa jos raskaana olisinkaan, ensimmäistä kertaa vuoteen olen siis toivonut tädin tulemista
Joku muukin oli nuista vauva uutisista kirjoitellu ja ikävä kyllä minunkin lähipiiriini on jokin buumi nyt tullut.. "ystäväni" jopa kommentoi minulle että "on se niin inhottavaa puhua sulle näitä ku te ette voi saaha lapsia." Pisti tuo kommentti aika kylmäks, kuulosti nii lopulliselta..
Ja toinen uutinen tuli omalta veljeltä. Oon todella onnellinen että musta tulee täti, mutta kun kuulin että eivät todellakaan haluais lasta nyt ja oli siis joku kuminpuhkeamis episodi niin se riipas kyllä tosi syvältä. Äitikin kun soitti näistä uutisista sanoi että kyllä me niin toivotaan teillekkin sitä vauvaa kun se niin toivottu on ja kysyi että miten jaksan olla niin positiivinen, hammasta purren ja kyyneleet valuen vakuutin puhelimeen, ettei se ole minulta mitään pois jos muut saa vauvoja ja tulee jos on tullakseen.
Kenellekkään muulle en ole kehdannut näitä tunteita sano paitsi tietysti mies tietää, tulee paha mieli kun pitää olla toisten onnesta katkera.
Olenkin miettinyt että mitä oikeasti vuosien lapsettomuus saa minussa aikaan?
Nyt jo tuntuu välillä vaikealle nähdä vauvoja saati ottaa niitä syliin, vaikka jokaisen ystäväni lapsesta olen todella onnellinen enkä ollenkaan katkera silti en uskalla päästää niitä pikkuisia kovin lähelle..
Mitäs jos joudumme yrittämään viisikin vuotta? tai tulee se tuomio oikeasti ettei millään keinolla koskaan voida lasta saada? Miten minun elämän käy?
Onko tämä kaikki sen arvoista?
Anteeksi omat pohdintani, tämä vaan on se ainut paikka minne voi "puhua" kaiken. Tunnen itteni ihan sekopäiseksi kun ajattelen nuita asioita
Jospa nää uudet vauva uutiset vaan sai mun pään sekaisin!
Plussa tuulia!