Pitäähän se vissiin tännekin ilmottautua :wave:
Ihan ekaks synnytyskertomus:
20.12.07:
Yöllä kolmen aikaan siis lorahti housuun jotain vessa reissun jälkeen ja nousin ylös tarkastamaan että mitä oli ja jotain vaalenpunesrtavaa se oli, joten luulin sitä lapsivedeksi, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan sitä ollut.
No eihän siinä enään maltanut nukkumaan pistää kun vihdoin jotain tapahtui, no sitten odottelin josko jotain lisää alkais tapahtuun ja välillä aina lorahtelikin housuun ja minä ihan innoissani No joskus puol viiden aikaan sitten alko supistukset 8-12 min välein, jossain vaiheessa jo meinas masennus iskeä kun tuntui että ei etene yhtään.
Joskus yheksän aikoihin herättelin miestä, että tänään ainakin käydään mutka tekeen synnärillä jos ei muuta ja puol kympin aikoihin soittelin synnärille ja sieltä sanottiin ettei vuoto ole lapsivettä ja tulla kun supistukset 5 min välein.
Kymmenen aikaan sitten supistukset alkokin säännöllisiksi ja tuli 7 min välein ja sitten käskin miestä soittamaan veljelleen että valmistuu siihen että katsoo tänään esikoista. Tuntui ikuisuudelta kun supistukset tulivat 7min välein ( eikö se väli ikinä lyhene ) vihdoin alkoi 6 min välein ja sitten alkoi jo tuntumaankin.
Käpristelin ja yritin hengitellä aina kun supistus tuli ( esikoinen oli aivan ihana kun aina kun mulla tuli supistus niin hän tuli minua silitteleen ja haki mihenkin minua hoivaamaan )
Kahentoista jälkeen alkoi olla jo niin tuska että sanoin miehelle, että ihan sama onko 5 min välein vai ei mutta nyt voi soittaa hoitajan paikalle ja lähetään.
Sairaalassa oltiin varmaan vähän ennen yhtä ja auto matka oli yhtä helv... Meidät kirjattiin sisään 13.15 ja silloin olin muistaakseni 6cm auki. Meidät otti vastaan sama kätilö mikä oli esikoisellakin, ei oikein tykätty siitä, mutta onneksi vaihtu sitten toinen joka oli aivan ihana ja kannustava.
Sain kohdunkaula puudutteen, mutta siitä ei ollut mitään iloa, ilokaasua yritin vedellä ja siitä sai jonkun verran apua ainakin siihen että hengitti oikein.
Sitten kun alkoi ponnistuttaan niin se oli ihan kauheeta ja silloin pääs ääntäkin mun suusta kun teki niin kipeetä
Ja vihdoin ja viimein kätilö anto luvan ponnistaa ja minähän ponnistin. En kerennyt edes hengittää siinä välissä kun vauva tuli kun supistus oli niin voimakas ja ponnistamisen tarve suuri.
Ponnistus vaihe kesti 3 min. Napanuora oli löysästi vauvan kaulan ympärillä. Vauva sai 9 pisteitä ja olin niin onnellinen kuin sain vauvan rinnalleni.
Olo oli aivan erilainen kuin esikoiselta, silloin olin niin kipeä ja väsynyt, että en jaksanut mitään, mutta nyt oli niin ihana olo tila että jo sen takia tämän vois kokea vielä
Kahvit päästiin sitten juomaan käytävälle kun oli niin tungosta.
Huonosti olen lukenut, mutta äitiliinin synnytyskertomus iski kyllä silmään ei voi kyllä muuta kuin nostaa hattua sulle, ison työn olette miehes kanssa tehneet
:flower:
Eka reissukin on jo tehty kun käytiin sukuloimassa reilun viikon ajan.
Arki on lähtenyt hyvin käyntiin ja vaikka tuntuikin että osaako sitä enään vauvaa hoitaakaan niin kyllä kun sen vauvan sai sylin niin kaikki taidot palas kyllä silmänräpäyksessä. Nyt tuntuu kuin vauva olis aina ollut osa meidän perhettä.
Imetyksellä mennään ja hyvin riittää maitua, tänään kävi terkka ja naiti oli jo n.4300g ja kotiin lähtöpaino oli 3480g eli hyvin on sapuska maistunu
Neitiin iski räkä tauti heti näin ens alkuun ja ilmaa kitisee yöllä jonkun verran. Muutaman yön on valvoskellu 4 tuntia putkeen ja hamuaa tissiä silloin koko ajan, muta kun lykkää tissin suuhun niin vähän aikaa syö ja siten ei enään kelpaakaan ja puklaa kaiken ulos ja tuota jatkuu 4 tuntia kunnes simahtaa
Yleensä simahtaa vatsalleen ja aamulla alkaa kuuluunkin semmosia törähtelyjä sieltä, että ilmeisesti vika siinä.
Itsellä tahtoo monesti vaan väsyttää tuomosen session aikana. Mutta on se niin ihana että ei sitä voi kun rakastaa ja antaa nateeksi tuomoset yö valvomiset
:heart:
Eiköhän siinä alkajaisiksi ole tarpeeks tekstiä jos joku jaksaa lukea =)
Minttuliina ja neiti 2vko+ 4pv