Pitäisköhän minunki jo jottain tänne kirjotella... :ashamed: Lukenu oon kyllä enenmmän ja vähemmän tehokkaasti. Meillä on vauva-arki lähteny mukavasti käyntiin. Kotona ollaan saatu olla siitä asti, ku poikaki kottiutu lastenosastolta jouluaatonaattona. Helpompaa on ollu, ko mitä kuvittelin. Kyllä kahen pienen ja vauvan kans pärjää näköjään aivan hyvin. Ei pahempaa mustasukkasuutta oo ainakkaan vielä ollu ilmassa. Oon jopa kerenny pittään kotinki suhteellisen siistinä ja kaikilla on puhtaita vaatteita kaapissa. Toisaalta, jos olis tämä vauva ainoa lapsi, niin varmasti käyttäsin päivän unihetket itekki nukkumisseen, eli enpä ehtis kotihommia sillon tekemään. Nyt, ko on pakko olla herreillä noitten isompien takia, niin kerkeää touhuamaanki vähän.
Terveyenhoitaja kävi kotikäynnillä jouluviikon perjantaina ja paino oli noussu erittäin hyvin. Tätin piti jopa punnita useampaan otteeseen, ko ei ollu uskoa silmiään
Toinen neuvola on myös kotikäynti, en oo varma, koska on, mutta pitäis olla silloin ko vauva on kolme viikkoa. Meillä vaan meni tuo eka kotikäyntiki (pitäis olla viikon iässä) siihen yli kahen viikon ikään, ko siellä sairaalassa vierähti niin pitkä aika.
Kyllä mieki liityn niihin, jokka sannoo, että kolmannesta ossaa nauttia ihan erilailla! :heart: Vaikka onki nämä kaks pientä vauvan lisäksi, niin oon vain sataprosenttisesti positiivisellä mielellä. Vauva valvoo enemmän tai vähemmän. Nukkuu kyllä välillä neljäki tuntia. Kirisee vattaa jonku verran muutamia kertoja päivässä, ehkä noin tunnin verran kerrallaan. Ei kuitenkaan ole vielä ainakkaan ollenkaan käyny hermojen päälle. Jotenki nyt ossa ottaa asiat vastaan semmosella asenteella, että näin se mennee ja helpommalla pääsee, ko keskittyy van niihin ihaniin hellittelyhetkiin, eikä suo ajatustakkaan valvomiselle. Ymmärrän kyllä täysin teitä, joilla tuntuu voimat ja keinot loppuvan, muistan kauhulla toisen lapsen vauva-aikaa.....
Toisen lapsen vauva-aikana en osannu suhtautua tällälailla, vaan väsymys pääsi niskan päälle. Nyt olen osannu jotenki pysyä väsymyksen yläpuolella. Päivisin olis tietenki joskus kiva ottaa torkut, mutta nämä isommat on kuitenki sen verran pieiä vielä, etten uskalla niitä jättää yksin touhuammaan minun unien ajaksi. Mieshän ei siis vielä oo ottanu issyyslommaa, säästettään se kevvääseen, jos vaikka pääsis sitten reissussa käymään koko perheellä.
Meillä on toistaseksi pärjätty omalla maiolla. En kuitenkkaan siitäkkään ota ressiä, jos tarvii jossaki välissä lissää, niin sitten tarvii. On tuolla kaapissa pari tuttelipurkkia varalta valmiina.
Meilläki on tuota tissitouhotusta ollu ilmassa. Oon sillon rauhotellu vauvan sylissä silittelemällä ja hellittelemällä. Onki monesti sitten nukahtanu eikä ookkaan syöny, siks oon tulkinnu yliväsymykseksi tuon, että kauheassa vimmassa yrittää syyä, mutta ei tuu siitä hommasta kuitenkaan mittään.
Anteeks, jos minun yltiöpositiivinen asenne ottaa aivoon... :ashamed: Olisin itte ollu toisen vauva-aikana varmaan kans kiehumispisteessä, jos joku toinen olis hehkutellu onnellisuuttaan. En vaan viitti kuitenkaan yrittää kirjottaa negatiivisesti, ko ei minusta tällä hetkellä vaan kertakaikkiaan irtoa semmosta.
Jälkivuoto teki kambäkin... Mutta kyllä me silti ollaan miehen kans jo seksiäki harrastettu. Ko ei tullu repeämiä eikä leikottu... Mulla on semmonen mielikuva, että jälkivuojonki aikana saa kyllä harrastella, mutta on suositeltavvaa käyttää kumia tulehusten välttämiseksi.
Ristiäisiä on kovasti mietitty. En tiiä piettäiskö kotona vai seurakunnan tiloissa. Aikasempien lasten juhlat on pietty kotona, mutta nyt oon kallistunu seurakunnan puolelle. Siellä olis valmiina kaikki liinat ja astiat yms. Eikä tartte itte ees tiskata jälkiiään... Ja ko meillä on tuo remonttiki niin pahasti nyt kesken, että siitäki tulis hirveä ressi, että sais koin semmosseen kuntton, että kettaan voi kuttua. Ei ole ees vessaa, pönttö vaan pesuhuoneessa... Ja jotenki ei houkuta muutekaan se kauhea siivous ennen ja jälkeen juhlien. Saapa nähä, mitä päätettään...
Tulipa vahingossa aikas pitkä löpinä... No, lukekoon ken jaksaa
Apa ja Martti 111207