maarith
mussupussu Eipä noihin sun appivanhempiin paljon kannata olla yhteydessä ellei ole pakko.Tietysti inhottavaa sun miehen kannalta,mutta sun kannattaa vaan puhua kunnolla sen kanssa sun tunteista ja siitä miltä susta tuntuu.Kyllä ne joskus huomaa(tai sitten ei) että sä et lähde siitä pois ja ettei ne voi sun elämään vaikuttaa.Te sun miehen kanssa kasvatatte teidän pienen niinkuin parhaaksi näette eikä noiden mielipiteitä kannata ottaa huomioon.Jos haluatte antaa lapsen herkutella vaikka joka viikko se on teidän asia.Ei lapsen elämästä kuitenkaan kannatta tehdä mitään kärsimystä. =) voimia sulle kestää noita ihmisiä näin raskaana ollessa.. :hug:
Tiedän miten pahalta voi tuntua,kun toinen ei halua koskaan kysyä,että "miten sun raskaus on sujunu?" tai "mitä sulle kuuluu?" tai mitä vaan.Ja toi sun appiukon tokasu ettei ne ole sitten ainakaan kotona,kun tuotte pikkusen hoitoon oli todella inhottava.Mutta älkää antakokaan niille hoitoon,jos vaan on vaihtoehtoja.Eivät kuullosta sellaselta joille edes kannattaa antaa lasta hoitoon.Meijän ensimmäisellä lapsella oli joskus jopa kielto olla viemättä hoitoon tuolle anopille,kun siellä hoidossa oleminen edes hetken aiheutti änkytystä niin sekä puheterapeutti että psykologi kielsi yökyläilyn siellä.
Meillä ensimmäinen lapsi oli anopille tyyliin "aha" ja nyt sitten ei enää kommentoida oikeen mitään.Kysyy sentään nykyään,että mitä mulle kuuluu ja kuinka oon voinu.Kummasti muuttaa aika ja se että anopin toinen lapsi (tytär) on yksinhuoltaja ja lapsi on mustanmiehen kanssa saatu,jolla lapsia ties kuinka monen naisen kanssa,jne.Se on saanu mut näyttämään kumman hyvältä äidiltä
Meijän häiden jälkeen kirjoitin anopille meilin,jossa sanoin,että koitetaan kestää toisiamme vaikka ei toisistamme tykätäkään ainoastaan sen takia,että rakastetaan samaa miestä ja sen takia meijän on kestettävä toisiamme.En tiedä auttoko mitään,mutta ainakin mulle tuli parempi mieli.Eipä tuo naikkonen koskaan ole kommentoinu sitä meiliä vaikka tiedän sen saaneen sen.
Äh tulipa purettua taas :ashamed:
Ainoa neuvo sulle on se,että rakasta sun miestä ja puhu,puhu ja puhu =)
Tiedän miten pahalta voi tuntua,kun toinen ei halua koskaan kysyä,että "miten sun raskaus on sujunu?" tai "mitä sulle kuuluu?" tai mitä vaan.Ja toi sun appiukon tokasu ettei ne ole sitten ainakaan kotona,kun tuotte pikkusen hoitoon oli todella inhottava.Mutta älkää antakokaan niille hoitoon,jos vaan on vaihtoehtoja.Eivät kuullosta sellaselta joille edes kannattaa antaa lasta hoitoon.Meijän ensimmäisellä lapsella oli joskus jopa kielto olla viemättä hoitoon tuolle anopille,kun siellä hoidossa oleminen edes hetken aiheutti änkytystä niin sekä puheterapeutti että psykologi kielsi yökyläilyn siellä.
Meillä ensimmäinen lapsi oli anopille tyyliin "aha" ja nyt sitten ei enää kommentoida oikeen mitään.Kysyy sentään nykyään,että mitä mulle kuuluu ja kuinka oon voinu.Kummasti muuttaa aika ja se että anopin toinen lapsi (tytär) on yksinhuoltaja ja lapsi on mustanmiehen kanssa saatu,jolla lapsia ties kuinka monen naisen kanssa,jne.Se on saanu mut näyttämään kumman hyvältä äidiltä
Meijän häiden jälkeen kirjoitin anopille meilin,jossa sanoin,että koitetaan kestää toisiamme vaikka ei toisistamme tykätäkään ainoastaan sen takia,että rakastetaan samaa miestä ja sen takia meijän on kestettävä toisiamme.En tiedä auttoko mitään,mutta ainakin mulle tuli parempi mieli.Eipä tuo naikkonen koskaan ole kommentoinu sitä meiliä vaikka tiedän sen saaneen sen.
Äh tulipa purettua taas :ashamed:
Ainoa neuvo sulle on se,että rakasta sun miestä ja puhu,puhu ja puhu =)