Heips!
Minunki täytyy kommentoida tuohon
sf-mittaan, että täälläkin oli rv 36 sf-mitta 32 cm ja nyt rv 37 sama 32 cm (vauva oli laskeutunut). Minusta jos sf-mitta on 34-36 cm kuulostaa se hurjan suurelta!
Mulla oli esikoisenkin aikana sf korkeimmillaan 32 cm... Joten
Rosamunda sinuna en oisi huolissani.
Oon myös vähän ihmetellyt, kun täällä tuntuu ihan hurjan moni päässeen ultraan ja tarkkaan painoarvioon yms. Itse en ole päässyt mihinkään ultraan sitten rakenneultran (yksityisellä kävin rv 32) ja vauvan kokoa ja lapsiveden määrää on arvioitu vain käsikopelolla. Jännä, että näin paikkakuntakohtaisesti vaihtelee nämä jutut.
Niin ja viimeksikin terkan kommentti vauvan koosta oli: "En mä nyt usko, että täältä mikään hirveen iso vauva on tulossa!"
Niin, onko tuohon nyt sit luottamista?
Mä kans oon monen monta kertaa tässä raskauden aikana pohtinut, lorahtiko nyt
valkovuotoa vai lapsivettä.
Lääkäri sanoi mulle silloin rv 32, että vetinen valkovuoto kertoo siitä että kohdunsuulla tapahtuu muutoksia. Esikoisen synnytyksessä mulla meni lapsivesi (ja sitä oli tosi vähän??) kotona vähän ennen kuin lähettiin sairaalaan. Supistukset oli jatkuneet jo kaaaauan. Lapsivesi oli sellasta vaaleanpunaista ja täällä joku mainitsikin että kannattaa laittaa side, jos epäilee että lapsivettä tihkuu.
Mä en oikein tiedä, mikä olotila muhun on iskenyt - yhtäkkiä tää koko tilanne (loppuraskaus ja se, että vauva syntyy pian) tuntuu toooosi epärealistiselta. Mä oon nyt muutamana iltana pohtinut, että apua, ei oo totta että kohta se vauva oikeasti syntyy! Mä en vaan usko sitä?! Mulla ei oo yhtään sellanen olo, että se vielä syntyis vaikka se voi syntyä vaikka koska... sit musta tää mahakin näyttää ihan tosi pieneltä ja mietin koko ajan, kuinka siellä voi olla joku 3,5-kiloinen vauva. :O Mulla oli silloin alkuvuodesta ihan sairaan kova vauvakuume ja odotin niin, että saan taas olla raskaana ja päätin, että aion nauttia odotusajasta jos raskaaksi tulen... No, alkuraskaus menikin sit ihmeellisessä pelossa ja olin ihan varma, että tää raskaus menee kesken. Nyt ollaan loppusuoralla ja tuntuu, etten ehdi yhtään keskittyä tähän ajatukseen vauvasta, elän ns. ihan normaalia elämää, enkä mieti yhtään että voinko nyt lähtee sinne ja sinne kun synnytys lähestyy (esim. toiseen kaupunkiin kaverin lapsen synttäreille) ja sovin kaikkia menoja, ens viikkokin täynnä ohjelmaa.
Muistan, että esikoisen aikana linnottauduin kotiin ja vain odotin ja odotin, koska vauva syntyy. Huh, tulipas pitkä pätkä ja avautumista, helpotti kun sain purkaa.
Laitettiin eilen vähän joulua kotiin (nimim. jouluhörhö) mm. jouluvalot ikkunoihin ja tonttuja...
Pipareitakin leivottiin pojan kanssa keskiviikkona ja ne on jo melkein kaikki syöty.
Ehtisköhän vielä ens viikolla leipoa pipareita?
marrr Täälläkin jännätään sun puolesta!
Ihanaa, kun saa alkaa pikku hiljaa lukea vauvauutisia meidän pinosta!
Merve ja masupoju 37+5