Kaikille surullisia uutisia saaneille iso hali ja jaksamista. Ei oikein tiedä mitä sanoa, tuntuu vaan tosi pahalta teidän puolesta
Uusille plussanneille kovasti onnea ja iloa tulevaan
Mosmos: Kuulostaa tutulta toi sun pahoinvointi. Ai että, täällä on kärsitty myös :/
Pahoinvoinnista ja muista oireista : täällä on siis kärsitty nyt VASTA viikko, joka päivä 24h aikamoisesta pahoinvoinnista. Siihen ei auta mikään, vaikka monia konsteja oonkin yrittänyt. Eli töissä on ollut aika hankalaa, ku pitää käydä vähän väliä yökkäilemässä vessassa ja muutenkin jatkuva pahoinvointi ei työmotivaatiota kasvata. Oon joutunut pari kertaa lähtemään kotiin, koska yksikertasesti töissä ei oo voinut olla mitenkään päin. Hirvee yhdistelmä on kyllä se että on älyttömän huono olo, samalla nälkä ja mitään ei pysty syömään vaikka maha kurisee vaikkakin olis juuri syönyt. Oon yrittänyt juoda paljon, syödä tunnin-parin välein, mennä kävelylle raikkaaseen ilmaan, lepäillä, syödä B6-vitamiinia (toki myös muita vitam.), käyttää pahoinvointiranneketta, ei auta, ei sit mikään. On kyllä ollu niin tuskanen viikko, ettei ikinä, MUTTA IHANAN asian puolesta, yritän kovasti pitää mielessä pahimpina hetkinä
Muista oireista sen verran että rinnat edelleen todella arat. Pissahädässä en oo huomannu muutoksia et olis tiheempää ravaamista. Ja ja ja väsymystä ei myöskään ole normaalia enempää toistaiseksi. Vatsan nippailukin on alun jälkeen vähentynyt. Univaikeuksiakaan ei ole ainakaan vielä.
Oikeesti, niille jotka eivät kärsi pahoinvoinnista niin NAUTTIKAA, iloitkaa, olkaa oikeesti tyytyväisiä ettei suurempia ällötyksiä ole tullut. Ootte kyllä onnellisia ja mä olen kateellinen
Suurimalla osalla pahoinvointia on, mutta jos kuulutte siihen vähemmistöryhmään, ettei niitä ole, niin käsken ja suorastaan vaadin, että nauttikaa siitä
Itseä harmittaa aika lailla ettei ole jaksanut mihinkään tärkeeseen juttuun panostaa tai edes iloita raskaudesta, kun pää on vaan ollut siel vessanpytys
Mutta tänään, on ollu ensimmäinen jopa suht ok päivä, iloitsen heti tästä päivästä, pääsinhän vähän koneellekin kirjottelemaan, jee!
Hiustenvärjäystä itekin oon miettiny, et rupee toi juurikasvu vähän kasvamaan, mut ei oo tässä hetkeen kyllä tullu pieneen mieleenkään alkaa värjäilee hiuksia ton olon takia
Lemmikeistä: Meillä on pieni 3-vuotias valkoinen narttukoira. Ihan osaa olla hyväkäytöksinen ja tottelee kyllä kun käskee ja muutenkin ihan "selväpäinen" yleensä
Uskoisin että tottuu vauveliin, alkuun saattaa olla totuttelemista. Meidän lähipiirissä on pieni vauva ja sitä meiän koira vaan kyttää ja ihmettelee et mikä hitto toi on ja ehkä jopa vähän pelkää. Pitääkin alkaa totuttelee sitä enemmän siihen vauvaan. Eiköhän se siitä
Yksi mieltäni kovasti askarruttanut kysymys:
Ulkomaille tai oikeestaan aasiaan lähteminen alkuraskauden aikana. Mitä mieltä? Me varattiin miehen kanssa matka vain joku kuukaus ennen kun saatiin tietää raskaudesta, ei ihan uskottu että ehdin raskaaksi tulla, mut niin ihanasti vaan kävi. Joten nyt vähän askarruttaa aasiaan lähteminen, mutta ei kyllä haluttais peruakaan matkaa, ois ihanaa päästä "viimeselle" yhteiselle matkalle kahdestaan
Tai eniten mua jännittää toi pahoinvointi siellä, toki muutkin jutut askarruttaa, mutta itteä tässä vaan syyttäminen on kun tuli hätiköidysti varattua se matka. Iiks.
Oho, tulipahan vähän rustailtua, kerrankin kun siihen oon kykeneväinen.
Toivottavasti kaikilla pysyis nyt tyypit lujasti matkassa! Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!
Enny 6+5