Ehdin vihdoin tänne lukemaan viestejä. Joulukuisten pino on aktivoinut mukavasti.
vastailen noihin heinäkuunkin puolen juttuihin vielä.
malttamaton ja mame 31: meillä sama juttu vanhempien kanssa, aiheuttavat toisinaan päänvaivaa. Ymmärtävät että hankitaan lisää lapsia, mutta poikatoiveet taitaa etenkin yhdellä olla suuret ja se tekee oman olon ristiriitaiseksi.
Omien valintojen tekemisestä: omat vanhemmat joskus lähes loukkaantuu tai heittävät sarkastisia kommentteja jos teen asiat eri tavalla kuin mitä heidän mielestään olis parasta. Mm. aikuisen lautaselta tai aikuisen käyttämällä haarukalla lapsen syöttäminen, lasten suulle pusuttelu, lapsien kärräys säännöllisesti tiettyjä isovanhempia katsomaan (kylään, ei hoitoon) koska he eivät jaksa raahautua meille kylään (edes kolmea kertaa vuodessa ja usein ei lasten synttäreillekään), ja ovat siis niin nuoria että vielä työelämässä. Ja nyt raskaana täytyy joskus selitellä miksei halua syödä tiettyjä ruokia (ne neuvolan ohjeistamat ruoat, jotka löytyy kiellettyjen/vältettävien ruoka-aineiden listalta). Miehen vanhemmat onneksi ajattelee että tehdään asiat miten itse parhaaksi nähdään kun aikuisia ollaan, eivätkä paljon kommentoi jos en suoraan kysy mielipidettä, jolloin kertovat oman mielipiteensä avoimesti.
Istukasta: Toivottavasti saan tietää rakenneultrassa. Mietityttää kun ultraaja ei halunnut siitä mitään sanoa, vaan totesi että katsotaan sitten tuota myöhemmin.
Sähköisestä esitietolomakkeesta ei ole vielä puhuttu neuvolassa, ehkä ensi kerralla.
Nimistä: hankala keksiä etunimeä joka olisi miehen ja omasta mielestä hyvä. On paljastettu nimi vasta ristiäisissä. Ollaan annettu tytöille toinen nimi kummankin äidin puolen suvusta. Nyt vaikeuksia kun on mietitty omien isien suvuista nimiä, no ehkei se ole pakollista.
Vaavimasu: vanhoista nimistä, haeskelin joskus näitä, omille lapsille etsittiin suvusta nimiä toiseksi tai kolmanneksi nimeksi ja löysin alennuksesta nimikirjan "Eemu, Ukri, Amelie". En osaa sanoa onko nämä kuinka harvinaisia, mutta alkujaan vanhemmista, lyhyemmistä pojan nimistä tuli mieleen Aro, Veetu, Milo, Peitsa, Jyry, Jero, Tempo, Sipi, tyttöjen Juni/Juuni, Juula, Liila/Lila, Meila, Villa, Minta, Lumina, Maura, Iia, Aaria, Tilta, Tilla, Teri, Sade, Janni, Salma, Seela. Omat suosikit suvun nimistä toisiksi tai kolmansiksi nimiksi on Eetvart/Eedvart ja Iida ja Aurora, mutta saas nähdä lämpeneekö mies noille.
Vatsakivuista: oon ihmetellyt viime päivinä menkkamaista jomotusta ja särkyä alavatsalla. Ja toisinaan pistelee sivulta. Melko vähäistä ja luulisin että kuuluu raskausvaivoihin. Noista kannattaa varmaan kysyä neuvolassa, jos niitä on enemmän ja ne vaan jatkuu, niin ei tarvitse yksin murehtia, voivat sitten vielä tarkastaa että kaikki kunnossa.
Ristiäisistä: on pidetty ristiäiset, kolmannelle myös. Kuulutaan kirkkoon muttei olla kovin uskonnollisia. Lyhyt tilaisuus vanhassa puukirkossa suht pienellä porukalla (kummit, lapsen isovanhemmat ja sedät/tädit) oli jotenkin tunnelmallinen. Kunnon kakkukahvit päälle. Marenkeja, voileipäkakku ja täytekakku, jotka tilasin vaikka olen muuten kova leipomaan, pääsin helpommalla.
Varattiin kirkolta tilat niin ei tarvinnut siivoilla kotona (varsinkin esikoisen kohdalla meillä oli alkukuukausina harsoa, vauvavanvaatetta, ym. pitkin keittiön tasoja ja olohuonetta, kunnes sain homman paremmin organisoitua. Kirkon tilavuokra oli edullinen ja seurakunnan emäntä auttoi pöytäliinojen, kahvien, ym. laitossa. On pidetty ristiäiset 1,5-2 kk kuluttua, en oo niiden kanssa kiirehtinyt. "Takaraja" niiden pitämiseen kai 2-3 kk.
Kummeista: meillä 4 ja 5: kaveri ja sukulainen kummankin puolelta, toisella tytöllä viisi koska yksi oli aviopari ja pyydettiin kummatkin.
Toppapuvuista: olen käyttänyt äitiyspakkauksessa mukana tulevaa makuupussia ja toppapukua, mutta tytöt on syntyneet kesällä. Taitaa äitiyspakkauksen puku olla vastasyntyneelle aika iso, pitää pohdiskella.
Vaunuista: itse hankin esikoiselle Emmaljunga-yhdistelmävaunut pehmeällä kantokopalla, samat käytössä kakkosella ja varmaan nytkin. Kalliihkot mutta kestävät. Ne on olleet itsestä ihan loistava käytössä. Vaunuissa on heittoaisa eli voi työntää naama- tai selkä menosuuntaan ja vaihtaa vaikka kesken matkan aisan toiseen suuntaan ilman että lasta tarvitsee nostaa pois vaunuista, ja pehmeä kantokoppa on niin kevyt että sen saa helposti nostettua vaunuista vauvoineen päivineen herättämättä lasta, ja lapsen kasvaessa kopan saa pois ja vaunuista rattaat. Harkitsin aikoinaan kolmipyöräisiä, mutta oon kuullut että ne kaatuu herkemmin. Talvella lumisohjossa isot pyörät on olleet itsellä välttämättömät, kääntyväpyöräisillä matkarattailla en ole päässyt eteen päin. Matkarattaat on olleet kätevät keskustassa ja kaupoissa pyöriessä.
Turhuuksista: mäkin havaitsin että korvike on turha, ekan kohdalla ostettiin niitä ennakkoon laatikollinen...
Tokan kohdalla varuiksi pari purkkia ja samoin varmaan nyt, saahan sitä sitten haettua.
Itse olin niin itsepäinen imetyksen kanssa, että uskoin netin imetystukilistan ja imetystuki ry:n neuvoja ja imetin vaan sinnikkäästi ja tosi usein (riippumatta siitä tuliko maitoa vai ei
). En stressannut onnistuuko homma vai ei, enkä antanut korviketta, vaan odottelin rauhassa että maito nousee, kun se kuitenkin lähti sitten tarpeeksi ajoissa herumaan.
Onneksi kärvistely palkittiin eikä vauvat siitä mitenkään kärsineet vaikka kitinää tuli muutamat kerrat kun touhu oli niin uutta sekä vauvalle että minulle.
Saas nähdä onnistuuko myös kolmannen kanssa, omalta kannalta ois niin helppoa kun ruoka kulkee kätevästi luomuna mukana, mutta jos menee tuttipulloruokinnaksi niin terveitä lapsia silläkin näyttää kasvavan (itse olen tuttipulloruokittu).
Tosi tarpeellisiksi osoittautui liivinsuojat, maidonkerääjät (=ns. muovikupit liiveihin, saa rinnoista valuvan maidonkin talteen), vaavisänky (ensi kuukausiksi vuokrattava, pieni, pyörällinen pinnasänky, jonka saa kätevästi vedettyä mukana keittiöön, olohuoneeseen, ym., sairaalassa oli vaavi-sänky-käyntikortteja, netissä näemmä
Vaavisänky - Vuokrattava vauvan ensisänky tuodaan suoraan kotiin!), riippukeinutuoli, jossa kätevä imettää ja tuudittaa vauvaa rinnalla (ja johon usein nukahdinkin vauvan kanssa), lancinoh (rasva rinnanpäille), jääkaappikylmät kaalinlehdet ja muut kuumottavia rintoja auttavat, valtava kuivausteline ja pesukone oli alussa kovassa käytössä, ja pakkaseen valmiiksi tehdyt ruoat varsinkin ekan kanssa, en ois alkupäivinä mitenkään jaksanut kokata. Todettiin että hoitopöydän on kätevää olla wc:n/kylpyhuoneen lähellä. Lastenhoitoapua kannattaa ehkä jo etukäteen tiedustella, meillä ollut tosi vähässä kummankin lapsen kanssa. Varsinkin alkuaikoina olisi toivonut että joku katsoisi vauvaa sen aikaa että saisi itse vähän nukuttua univajetta pois (yövalvomiset) tai saa vähän omaa aikaa, rintapumppu että joku muukin voi syöttää jääkaappiin/pakkaseen varastoitua maitoa. Olen kuullut että monilla äiti/isä/anoppi on ollut auttelemassa muutaman kerran alkuaikoina kotitöissä, ehkä siitäkin kannattaa kysellä jo etukäteen. Itsellä ei ollut ketään apuna, mutta täytyy myöntää apu olisi kyllä kelvannut.
Synttäreistä: olen itse syntynyt joulun tienoilla ja yhdistelmälahja on tuttu juttu. Taklattiin ongelma vedoten joululomiin ja vuoden vaihteeseen ja pidettiin synttärikekkerit tammikuun puolessa välissä tai sen jälkeen.
Kissoista: meillä kaksi, ollaan vahdittu vauvoja alussa tarkemmin. Pinnasängyn ja siirreltävän vaavisängyn päällä on käytetty kissaverkkoa, ostettiin (puinen kehikko, johon on ruuvattu metalliverkko kiinni, kankainen ei kuulemma kestä kissan painoa). Näyttää hassulta, mutta sain levolliset yöunet.
Ja ympäri vuorokauden makuuhuoneen ovi kiinni, ja katsoin nukkumaan mennessä ettei kissoja ole huoneessa. Vauva tottui verkkoon, vaikka ensin sitä vastaan mölisi. Vaunuissa myös kissaverkko, sekin metallinen härveli, mutta tosi kätevä. Vauvoja on kovasti kiinnostanut mennä tutkimaan kissanvessaa, syödä kissanruokakupista ja läträtä juomakupin vedellä. Jos joku keksii tähän hyvän ratkaisun niin otan mielihyvin vastaan.
En ole tuosta ollut kovin huolissani, yrittänyt vahtia vauvaa, kieltänyt ja tarvittaessa pessyt käsiä ja suuta. Meillä kissat on karttaneet vauvoja ja edelleen välillä pakoilevat lapsia. Olen pitänyt pientä jatkuvasti silmällä alussa kun vauva ei osaa vielä liikkua ja kääntyillä, mutta turha mielestäni murehtia.
Ja melko nopsaan vauvelit kasvavat.
Liikkeistä: pieni "öykkämölliäinen" potkiskelee välillä ahkerasti, välillä on ihan hiljaista. Tuntuu pienellä olevan oma rytmi ja vielä aika paljon päivästäkin kiinni, tuntuuko liikkeitä. Ehkä on toisina päivinä eri päin ja potkut ja hipsutukset tuntuu paremmin.
Onko kellään tietoa hyvästä ja kohtuuhintaisesta dopplermerkistä? Kolmannen lapsen kohdalla neuvolaseurantaa tuntuu olevan tosi harvoin, vasta kaksi kertaa olen käynyt ja vasta toisella kerralla viime viikolla kuunneltiin sykkeet. Sen lisäksi vain np-ultra.
Tupuna ja Ruu alias kikkakolmonen 19+4
