Joulukuun toivevauvat 2012 *Lokakuussa*

rödluvan kiitos mullehan neuvolassa sanottiin, että vauvan pää on ihas laskeutunut ja melkein kiinnittynyt, mut ultralla kun tsekattiin to, niin päälaen kohdunkaulan sisäsuun välissä näkyi vielä ihan pieni musta alue eli ei ollut kiinnittynyt.

 

Malttamaton, ihana maha ja helpon kuuloinen synnytys. Toivottavasti itsekin pääsisi yhtä nopealla synnytyksellä

Joko täällä meinaa alkaa tapahtumaan. Limatulpat irtoilee ja kaikkia supistaa enemmän tai vähemmän.

Madickenilla ei ole enää paljon odotusta jäljellä. Eiköhän itse kutakin ala jo kyllästyttää, kun vaivat lisääntyy koko ajan ja liikkuminen vaikeutuu. Itse alan ainakin olemaan jo ihan kypsä tähän olotilaan, vaikka toivonkin vauvan malttavan vielä muutaman viikon ennenkuin syntyy.

Pari yötä on menty tosi levottomilla unilla ja se tuntuu heti itkuherkkyytenä. Toivottavasti vauva ei ole ihan kamalan kova herättelemään öisin.

Ahdistaako muita tuleva sairaala-aika? Toivon, ettei siellä joudu olemaan montaa päivää. Pelkään ahdistuvani tosi pahasti, kun ajatus ahdistaa jo nyt.

 

Pihla mua ahdistaa sairaala-aika. Esikoisen kanssa jouduttiin olemaan ma illasta pe aamuun vaan siksi, että sairaalalla oli niin kiire: eli synnytin (3h) ma iltana klo 19. ti olinki tikeistä kipeä ja vauvasta huumassa, eli meni ihan helposti, ke rupesivat kyttään ku maitoa ei tuu- lupasivat et to pääsen pois, to ei lääkäri kerennykkää aamuvuorolla tekee poispääsy tarkastusta, jäi iltaan, ja sitten ne huomaskin, et jostain napanuoranäytteestä on jääny labraa lähettämättä jotain- eli voivat päästää vasta pe. Kyllä itku tuli- luulen, että alun maidon tulo kärsi juuri tästä turhasta sairaalassa olosta. huoneessa kaksi kalkattavaa äitiä lisäkseni, niiden liian iso- ja liian pieni vauva joilta eri aikaan mitattiin mm. 3 kert yössä verensokerit, + vierailuajan kauhea, ahdas hulabaloo, kun 3 ihmisen miehet, ja toisten lapsetkin pienes huonees,.. Eli käytännössä viiteen päivään en nukkunut puolta tuntia kerralla pidempään vaikka vauvakin nukkui hyvin, ei mitään omaa rauhaa kun kaikki toisten asiat ja ongelmat kuuluu pienes huonees, eikä ihmiset tajuu ees puhelimiaan pitää äänettömässä, vaan antavat piippailla puolille öin.

anteeks avautuminen. nyt on uusi osasto mihin meen, 2 hh huoneet joissa oma suihku ja vessa, ja lapset saa vierailla vaan klo 17-19 .Kätilö lupaili, että kyllä nyt on osastolla rauhaisampaa- mut en tiiä. koin sen painajaiseksi. Ehkä nyt osaan sit sanoa suoraan vaikka hoitajalle noista puhelimista, tai kutsumattomista vieraista(eli täällä säännöissä että huoneeseen tulee vaan isä- ja ne omat lapset tiettyyn aikaan- ni noilla ramppas kyl omat äidit, millo muitakii kavereita--ihan vaan hetki piipahdetaan, siinä sitte omat tissit tarjottimel, kun sattu hoitajal olla aikaa korjailla imuotetta..

..en nyt osaa sanoa muuta, eli Pihla- täällä toinen ahdistunut.

 

*Pihla* täällä tuo sairaalassa olo kanssa hiukka mietityttää... Edellisistä oon ollu sairaalassa 1-5yötä ja nyt toivon kovasti, että pääsisin jo yhden yön jälkeen kotiin. Mä en osaa nukkua sairaalassa ja viimeks tuntu, että olin vaan paljon väsyneempi kotio tullessa kun sairaalaan mennessä. Vauva kuitenki nukku alusta asti hyvin yöt, mutta mä pyörin vaan tuolla sängyssä. Helpotti väsy heti kun pääsi kotiin ja nukkumaan sillon kun pysty. Meillä myös vähän pitempi matka sairaalaan niin haluisin isompien lastenkin takia nopsaa kotio niin näkisivät vauvan mahd. pian syntymän jälkeen. He kun eivät oikeen millään pääse meitä sairaalaan katsoon ja mun toisiks vanhimmainen kammoaa sairaaloita eikä sen takia sinne tule. Tarvii mainita tuo terkkarille ja laittaa toivelistaan jos kysellään toiveita synnytystä varten.

 

malttamaton, crap, sinne meni mun tekosyyni kaljamahan näköiseen riippumahaan jos sullakin on muksu jo lähes kiinnittynyt

Sairaalassaolo ei ahdista yhtään. Tottakai siellä on muitakin potilaita joilla käy vieraita ja joiden puhelimet soi, miten muutenkaan? Ei se mikään hotelli ole.

 

Sairaalassa-aika ahdistaa jo valmiiksi kun tietää ettei sieltä heti pääse pois ton rd:n takia :| muuten ei oo ollu valittamista mut kun en osaa nukkua siellä juurikaan.. edellisistä oon ollu 3-6 vrk sairaalassa..

 

Olipa helpottavaa kuulla, etten ole ainoa, jota sairaala-aika ahdistaa. En edes tiedä, mikä siinä ahdistaa niin paljon. En ole koskaan ennen ollut sairaalassa, enkä osaa nukkua varmasti yhtään. Täällä on yhden ja kahden hengen huoneita, sekä rajoitetut vierailijat. Jos meidän vauva syntyy sektiolla, olen varautunut siihen, ettei sairaalasta pääse niin nopeasti kotiin. Heti haluan kyllä pois, kun suostuvat päästämään. En halua olla ylimääräisiä päiviä vain sen takia, ettei imetys suju kunnolla. Kotona alkaa varmasti sujua paremmin, kun itse osaa rentoutua. Ja jos ei ala, niin ei se vauva kuitenkaan nälkään kuole, kun on hyvät korvikkeet olemassa. Kamala koti-ikävä mulla siellä tulee. Yritän asennoitua paremmin, miltä kuulostaa hyvää lukemista mukaan, ettei ole niin tylsää, kun mies on kotona ja vauva nukkuu. Kunpa ei joutuisi olemaan montaa päivää.

Mulla on mahan ympärys 97cm. Mittasin mielenkiinnosta, kun täällä on puhuttu siitä. Huomattavasti pienempi kuin monilla muilla, mutta mitkään vaatteet ei mahdu enää päälle. Toivottavasti vielä joskus mahtuu

 

Sairaala-ahdistuksesta:
En tiedä onko se ihan sitä, mutta jotenkin sitä joka kerta on ollut kiire kotiin. Esikoisesta oltiin se 3vrk, silloin varmasti isoin syy kotiinkaipuulle oli se että vauvalla oli todettu down. Jotenkin en kokenut enää kuuluvani joukkoon, ahdisti ja itketti enkä halunnut nähdä muiden onnellisten vanhempien terveitä vauvoja...:ashamed: silloin oltiin ensimmäinen yö kahden hengen huoneessa mutta heti kun diagnoosiepäilystä kerrottiin päästiin omaan huoneeseen.

Kakkosesta kävi tuuri kun osasto oli niin ylitäysi ettei meille ollut paikkaa. Sairaala joutui sitten ostamaan meille osastopaikan saman katon alla toimivalta yksityispuolelta; päästiin oikein luksus-hotellihuoneeseen jossa oli tilaa, kunnon parisänky, sohvaryhmät, oma iso kylpyhuone jne. Vauvansänkynä toimi katoksellinen, kaunis liikuteltava korisänky jne. Synnyttäjiä tuolla oli vähän ja koska ottavat sinne vain terveiden äitien normiraskauksia niin sektio oli jotain niin erikoista että apua oltiin tarjoamassa kokoajan. Reilun vuoden ikäinen esikoinen pääsi tuonne yöpymään kanssamme. Kuitenkin halusin kotiin mahdollisimman pian, en edes osaa sanoa miksi koska tuo oli aivan loistava paikka. Kaksi yötä siellä oltiin.

Kolmosesta olin myös kaksi yötä, yksityishuone sekin. Muuten viihdyin hyvin ja alkuun ajattelin olla pidempääkin mutta jotenkin sairaalasängyssä oli vaikea saada nukuttua ja valvoin suurimmat osat öistä. Väsymys painoi niin että kaipasin jo kotiin nukkumaan.

Tuleva vauva syntyy torstsina eli lauantaina voisi päästä kotiin. Kaiken järjen mukaan olisi kyllä mielekkäintä odottaa maanantaihin, jos siis tuolla saisi levättyä. Helpompi asettua kotiin viikolla kun isommat lapset ovat koulussa. Seuraavassa neuvolassa tehdään papereita valmiiksi sairaalaa varten ja ajattelin pyytää että kätilö kirjaisi niihin toiveen olla osastolla sen 4 vrk. Tuolla kun normihoitoaika sektion jälkeen on sen 2vrk. Saa nyt nähdä miten käy, hyvää kyllä tekisi levätä jokunen päivä täysihoidolla ja vain vauvaan keskittyen. Jos siis nukkuminen onnistuu...

 

sairaala-aika ei ahista. oikein ootan et pääsen lepäämään mulla ei oo ikinä ollu mitään vaikeuksia olla sairaalassa. esim. tuon isomman pojan aikaan makasin 4 viikkoo kaks niistä täysin makuuasennosaa,se pisti tympäseen. joutu makuultaan syömäänki!!!

mun äippäloma alkaa keskiviikkona!!! jee

 

Moikka moi, täällä alkaa taas viikko uusien viikkojen poksumisella eli 34 viikkoa täynnä. :wave:

Rödluvanilla ollutkin jo jännät paikat, eiköhän tässä lähiviikkoina ala jo ensimäiset vauvelit tupsahtelemaan syliinkin asti.

Supistukset Mulla tuntuu paineaaltona selässä ja mahassa. Ne myös vaikuttaa jotenkin hengitykseen, että tuntee siinäkin. Samalla tulee jumalaton paine alapäähän, enemmän pepun puolelle. Niissä kyllä joutuu jo vähän hengittelemään, kun tuntuu tosi inhottavilta.

Eilen taas illalla niitä tunnin verran tulikin 3-5 minuutin välein, mutta laantuivat taas kun sain unenpäästä kiinni. Nyt hieman selkää jomottaa, onneksi tänään on neuvola.

Sairaala-aika ei juurikaan ahdista. Olen ajatellut, että jos kaikki vaan menee hyvin, niin sen yhden yön siellä vietän ja se menee vaikka päällänsä seisten. Mukaan ajattelin pakata uusimman true blood kirjan, niin aika kuluu varmasti siivillä. Esikoisen kanssa asusteltiin miehen kanssa perhehuoneessa tiistaista perjantaihin ja mikäs siellä oli täyshoidossa ollessa, kun mukanan oli vielä läppäri mistä katseltiin lostin kausia ja herkuteltiin. Poikakin oli alussa niin helppo ja kiltti, ettei muuta tehnyt kuin nukkunut, syönyt ja kakkinut.

Tänään olisikin siis ohjelmassa neuvolakäynti ja tutustuminen kättärin haikaranpesään . Sitä ennen pitäisi jaksaa täyttää ajatuksia synnytyksestä -lomake. Täytetäänkö noita synnytystoive/ajatus lomakkeita muuallakin?

Vauvan liikkeet Onko muilla vastaavaa? Mulla on nyt pariviikkoa saattanut välillä tuntua liikkeitä tuolla häpyluun takana, toooosi alhaalla. Se on aika friikin tuntusta, kun tuntuu että kaveri kohta vilkuttelee sieltä ulos.. :O

Äippäloma mullakin varmaan kohtapuoliin alkaa, ei mitään hajua siitä. Mikään ei kuitenkaan muutu sen myötä, vaan samalla tavalla jatkan opiskeluja sen ohella. Tietenkin rahaa alkaa "virtaamaan" joulukuussa.

 

Heissan

Pakko tosta sairaalassa olosta kirjottaa
Minä olen nyt jo oppinut sen suhteen asennoitumaan että sieltä ei kannata vaan odottaa sitä kotiinpääsyä..
Ekasta olin sen viikon ja oli kauhea koti-ikävä ja pahalta tuntui kun lapsi vietiin sinivaloon ja odotin vaan kotiinpääsyä itkun kans..
Toisesta olin musitaakseni kolme päivää ja jouduttiin takas kun bilirubiiniarvot oli nousseet niin korkealle, eli sinivaloon ja juhannukseen oli vaan muutama päivä.. Sillon itki ja ootin että se ois äkkiä ohi.. Ehittiin olla kotona varmaan pari kolme päivää.. no onneks päästiin kotiin juhannukseksi kun heti saatiin poika valoon..
Kolmannesta päätin jo etukäteen asennoitua siihen, että siellä sairaalassa ollaan niin kauan kuin vauvan tai minun vointi sitä vaatii ja se ei tuntunut läheskään yhtä pahalta.. Ainut että kun arvotaulukko oli muuttunut, niin jouduttiin odottamaan ja odottamaan että MILLON ne nousee rajan yli että saa valoon.. Rajaa oli nostettu ylöspäin ja entisten rajojen mukaan olis voinut jo laittaa ajat sitten.. No minun hermot piti ja olin tyynen rauhallisena sairaalassa, kun taas huonekaveria kuuntelin niin tuli tunne että voi hyvä luoja onkohan tuo kypsä etes äitiksi kun tuollalailla käyttäytyy.. Siis melkein suoraa haistatteli hoitajille kun ei luulojensa mukaan toisen synnyttäneenä päässytkään seuraavana päivänä kotiin, vaan sokereja piti vuavalta seurata.. Lähti itse sairaalasta kaverinsa kanssa jonnekki käymään ja tuli myöhemmin takaisin..
Tiedän itsekin sen hormonimyräkän ja toiveen päästä kotiin, mutt koittakaa asennoitua siihen että ette pidä sieltä kiirettä! Se on kuitenki lyhyt aika, ja sinun ja vauvan parasta ajatellaan jos pyytävät jäämään. Kotona ehtii olla, ja mikäs siellä sairaalassa valmista ruokaa syödessä ja "ilmaisia" vaippoja vaihdellessa..
Ja itse ajattelen että suihkussaki saa läärätä niiiiiin kauan ku haluaa ja lämmintä vettä riittää =D meillä kun on vain ulkosauna jossa vedet sekoitellaan saaviin ja siitä kaadellaan päälle, niin joskus on luksusta johkai tollaseen päästä läärään lämpimällä tai oikeestaan kuumalla vedellä =D On meillä toki suihkukaappikin sisällä, mutta ei me sitä käytetä =)
Joka tapauksessa, se pettymys on triplasti suurempi jos alussa heti odottaa pääsevänsä tyyliin seuraavana päivänä pois.
Pitäkää mielessä että hoitajat ajattelevat vain parasta vauvalle ja sinulle ja haluavat varmistaa että kotonakin kaikki sujuu hyvin ja että pääsette rauhassa ilman huolia viettämään normaalia vauva arkea. Pahinta se on jos joutuu sitte heti kohta takas meneen..

Asiasta toiseen..
Mies oli nähny unta jossa meille syntyy tyttö 15.11 klo 16.05 ja sille laitetaan nimeksi Leena...
Sitte äiti kävi kahtoon pinnistä kun sain sen laitettua valmiiks niin sano alas tullessaan että olipas siellä tytölle laitettu sänky hienoksi...
Itse pidän nyt pääni että se on poika niin kauan kunnes toisin todistetaan..
Meillähän tosiaan vain rakenneultrassa sanottu pojaks, mutta muuten kaks kertaa sanottu että ei täällä pippeliä kyllä näy... Mutta ennen ku kunnolla sanovat että on tyttö niin pidän poikana
Eli perjantaina neuvolassa olis sitten taas aika kinuta sitä sukupuolta katsomaan että sais sen todistusaineistokuvan äidille..

Yöllä heräsin vessaan joskus 1jälkeen ja sitte oliki pyörimistä varmaan ainaki tunnin verran.. Loppuyö olikin pyörimistä kun supisteli ja lonkka kipuili jne..

Meillä mummut ja papat nyt ottaneet aika ahkeraan lapsia vuoronperään yöksi, mikä on toki ihan hyvä että saan vähän levätäkki, mutta sanoinki että säästelkään yt sinne mun laitosajalle ihtiänne =D
No joo mies jää sitte samantien isyyslomalle mun laitoksella olon ajaks niin järestyy tuo lastenhoito..

Täällähän taitaa tosiaan alkaa tapahtua =)
Itse toivon todella että vielä 2vkoa ja 3päivää ainakin pysyis masussa että pääsee tonne "omaan" sairaalaan synnyttään kun täällä myös rajana se 36vkoa.. Muuten pitäis mennä Kokkolaan ja siellä taas sitten ei saa altaaseen synnyttää.. ainakaan viimesimmän tiedon mukaan.. Tietty ei välttämättä muutenkaan niin pientä sais sinne altaaseen synnyttää, mutta kuitenkin..

Voi luoja ku yks tahtos mennä taas pyörällä ja toinen haluais mennä auton kyytissä.. Pitäs saaha nuo isot kulkeen itekseen pyörällä tai kävellen ennen vauvan syntymää kun tuskin pystytään sitte niin aikaseen lähteen mihkää.. Sitten kun niillä alkaa melkein joka aamu eri aikaan niin pitäs kaks reissua tehä.. Matkaa ei ole ihan kahta kilsaakaan, ja itsekin olen aika lailla saman matkan kulkenu pyörällä tai kävellen tms..
Toisaalta hirvittää päästää niitä tonne liikenteeseen, mutta... Onneks asutaan pienellä paikkakunnalla =D

No joo nyt taas mentävä..

Vaavimasu ja valonpisara 33+4

 

Huomenna poksuu viikot, mutta tänään voisi poksauttaa äitiysloman virallisesti alkaneeksi!!!

Annahille ja Seerumille tsempitykset, että saisitte vielä hetken olla yhdessä osassa!! Malttakaahan vielä muutama viikko, ainakin virallisesti marraskuulle..
Tuosta limatulpasta, että itse sen aikoinaan esikon kanssa bongasin, siitä meni puolitoista vuorokautta tytön saapumiseen.. Tosin viikot oli jo 40+..

Pihla, täällä on hyvinkin samaa mittaa tuo vattanympärys.. Omasta mielestä maha on iso, mutta tuon Tombattaren kuvan nähtyä, taidankin painia ihan hyöhensarjassa.. Myös Malttamattomalla oli ihana masukuva, täällä mahan muoto on enemmänkin Rödluvanin kaltainen, roikkuu hyvinkin alhaalla..

Sairaalassa oloaika ei juurikaan ahdista, mutta toivon kyllä, että kotiudutaan mahdollisimman pian! Täällä taitaa olla 2vrk se raja, jos kaikki äidillä ja vauvalla ok. Viimeksi oli vielä sairaalalla vanha osasto käytössä, nyt tässä vuosien aikana ovat pykänneet uuden rakennuksen synnytyksille, joten ei kokemusta kyseisestä osastosta..

Valmistelut hyppäsivät viikonlopun aikana reilusti eteenpäin, kuin pesin vauvan vaatteet ja järjestelin ne perjantaina saatuun hoitopöydän laatikoihin. Lisäksi asennettiin tauluja ja lamppu vauvan nurkkaukseen (kamat siis meidän makkarissa), että vielä kun sängyn petaa, niin se on siinä..

Sairaalakassi ei ole pakattuna, mutta ei mitään suurempia ole tarkotus pakatakaan.. Kotoitumisvaatteet molemmille, kamera, känny ja jotain omia peseytymistarvikkeita..

Huomenna olis se ylimääräinen ultra polilla suppareiden takia.. Nyt ei oo kovin supistellu kipeästi, mutta odotan kovasti, että pääsee pientä kurkkaamaan..

Sofi ja ekavekara esu 34+6

 

Sofi mä ainaki tykkäsin siitä synnäristä. ja osasto oli kans kiva. siel oli ihan kahvinkeitinki jos halus itelleen keitellä päiväsaikaan. ainu mikä vähä tökki,oli ihan älyttömän pitkä matka kahvilaan!
ooks käyny kattoo sen virtuaalikierroksen sieltä synnytysosastolta???


Etelä-Pohjanmaan Sairaanhoitopiiri - Virtuaalisynnytyssairaala

emmä ny löytäny sitä linkkiä mis voi kierrellä kattomas niit tiloja... mulla se osoite on jossaki vanhois papereis : /

 

Painosta:
Meillä kun sitä ei juurikaan tarkkailla (nyt rv36, alkupainon lisäksi punnattu kerran joskus loppukesästä), mutta itse olen välillä uteliaisuudesta vaa'alla käynyt. Nyt vaan huomasin että viimeisen 5-6 viikon aikana paino on tippunut 2kg. Pituutta minulla on 162cm ja lähtöpaino 62kg jossa kyllä kymmenisen kiloa ylimääräistä. Paino nousi ensin tuonne 70kg:n missä pysyi ainakin sen 3-4vkoa mitä välillä kokeilin. Nyt parin viikon punnitsemistauon jälkeen tuo oli tippunut 68kg:n.

Ei sillä että olisi ihmekään, kyllähän tuo huonovointisuus ja se ettei ruoka maistu tekee jotain jälkeä. Jotenkin hassulta silti tuntuu että paino tässä vaiheessa rupeaa tippumaan...

 

Mie en ole kyllä paljoa miettinyt sairaalassa oloa tai edes synnytystä. Mietin, että olenko mie ihan outo, kun tuossa kirjassakin puhutaan, että nyt äidillä pyörii tuleva synnytys jo mielessä, mutta mie en kyllä ole yhtään miettinyt. Tiedän vain, että haluan sen epiduraali-puudutuksen, muuten ajattelen, että luonto hoitaa.

Alunperin halusin perhehuoneen, mutta sitten kun kuulin, että siellä miehenkin pitäisi koko ajan olla, niin parempi, että menen sellaiseen normaaliin huoneeseen. Toivottavasti kuitenkin pääsisin kahden hengen huoneeseen, jos ei pääse sellaiseen missä saisi olla yksin. Meillä kun tuo koirakin vaatii lenkitystä ja hoitoa, niin eihän mies voi koko aikaa sairaalassa olla. Onhan meillä kyllä pari lenkittäjää tässä lähellä, mutta jos heitä pyytää avuksi sitten synnytyksen ajaksi. Ei tuota koiraa mielellään moneksi tunniksi yksin jätä, eikä sitä oikein voi muuallekaan hoitoon viedä, kun saa vielä vähänkin tuntemattomassa paikassa eroahdistus-kohtauksen, jos jää siellä yksin. Lisää ongelmia tuo, jos synnytys menee jouluun, koska sitten toinen lenkittäjä lähtee toiselle paikkakunnalle, joten sen takia toivon, että lapsi päättää syntyä lähempänä LA:a.

Keskiviikkona on taas neuvola, joten silloin näkee mihin suuntaan paino ja sf-mitta on mennyt. En oikeastaan toivo painon nousua, koska tammikuussa alkaa sitten se painon tiputus, mutta tuo sf-mitta saisi kyllä nousta. Vatsa on kyllä minusta vähän laskeutunut tai sitten se on levennyt, kun ei näytä yhtä pystyltä kuin aikaisemmin. Olen parin viikon aikana tuntenut vihdoin sen hikankin, jota jonkin aikaa toivoakin. Hauskan tuntuista kun tuolla lantion ja alavatsan alueella tuntuu jonkin aikaa tasainen liike. Pikkuinen muuten möyryää entiseen malliin tuossa pallean alla, työntelee välillä takamusta ja välillä jaloilla ylöspäin.

Peppi1981 ja Sykerö 34+0

 

Siinä eiliseltä viilinki kuva
Eli kuvassa 33+3
Piti ottaa tollanen ihan kunnon massukkakuvaki eikä aina vaan sitä pelkkää pötsiä =D

 

Jostain löytyi energiaa tulla päivittelemään kuulumisia tänne; olen kyllä lueskellut täällä tarinoita, mutta viime viikot ovat olleet todella rankkoja, enkä ole saanut aikaan mitään järkevää kotona, töissä tai että edes jaksaisi kirjoitella tänne. Neuvolassa selvisi tosin syy äkilliseen väsymykseen, hemoglobiini oli laskenut aika jyrkästi, ja vaikka se oli vielä normaalin rajoissa, niin pudotus oli sen verran radikaali, että aiheuttaa mulla totaalisen vetämättömyyden kaikkeen.

Sitten niistä hormoneista: todellakin toivon, että kyseessä on raskauden aiheuttamat hormonimyllerrykset, mutta mä en voi sille mitään, että tuo mies on ärsyttänyt mua viime aikoina ihan kamalasti. Kaikki mitä hän tekee tai jättää tekemättä saa mussa aikaan primitiivireaktion, ja itkukohtauksen jne. Alan olla tosi väsynyt tähän raivoamiseen ja samalla pelottaa, että jos nämä raivarit vaikuttavat vauvaan jotenkin Sitten samaan aikaan koen kuitenkin suunnatonta iloa esim. ensilumesta, ruskan kauneudesta, leipomisesta jne. eli on vähän sellainen maanis-depressiivinen olo, kun tunteet heilahtelee koko ajan. Onko täällä ketään muuta kanssaodottajaa, joka kärsii myös näistä hormoneista, anyone??

Olen todella kiintynyt masuun ja on enimmäkseen ihanaa olla raskaana, mutta nyt on viime viikon aikana alkanut tulemaan vähitellen ajatuksia siitä, miten ihanaa on kohta saada oma kroppa takaisin. Syynä tietty nämä lisääntyneet vaivat: karsea närästys joka päivä, polvet alkaa paukkua, ei yllä enää kunnolla laittamaan sukkia/kenkiä jalkaan, lonkat kipeenä, kun ei voi nukkua kuin kyljellään, aamuyön heräilyt, unettomuus, väsymys, supistelut jne. Anteeksi vuodatus ja omanapavalitus, mutta tuntuu, että täällä jos missä ymmärretään parhaiten.

Sairaalassaolo ei sinänsä ahdista, toivon vain kovasti, että siellä ei komplikaatioiden tms. takia tarvitsisi olla paria päivää pidempään. Samoin kuin Peppi, halusin alunperin perhehuoneen, mutta kun viime perhevalmennuksessa kerrottiin, että huoneeseen pitää sitoutua, eikä mies saa lähteä sieltä tai muuten huoneen menettää, niin tulin vähän toisiin ajatuksiin. Luulenpa, että sitten kun on tositoimet, ja vauva syntynyt, niin ei sillä varmaan ole tuon taivaallisen väliä, missä siellä makoilee ja ihmettelee uutta elämää. Toisaalta, voisi olla ihan kiva olla parin muun äidin kanssa samassa huoneessa ja ehkä tutustua uusiin ihmisiin, ja jakaa ensikokemukset(?)

Minulla olisi yksi konkreettinen kysymys niille, jotka eivät odota esikkoa. Onko teillä kokemusta äitiyspakkauksen laatikon käytöstä ensisänkynä, eli kun olen monta kertaa lukenut, että laatikon voi laittaa pinnasänkyyn aluksi? Lähinnä minua kiinnostaa, että minkälaiset patja, peitto, pehmukeviritelmät sinne pitää laittaa, kun tuntuu vähän oudolta ajatus laatikosta sängyn sisällä. Entä kuinka kauan olette pitäneet laatikkoa sängyssä?

Kiitos kun jaksatte kirjoitella ja olla tukena :heart:

BoB 33+3 (vielä 46 päivää laskettuun aikaan, hui!)

 

Sofi, minusta mulla on pieni maha On se kyllä tiellä, mitä tahansa yrittääkään tehdä. Mihinkään ei taivu, eikä vaatteet mahdu päälle. Mutta kaikilla muilla tuntuu olevan niin paljon suurempi maha, niin tuo oma tuntuu ihan pikkuruiselta

Sairaala-aikaan vielä palatakseni. Itse olen asennoitunut jo siihen sektioon ja siihen, että sairaalassakin joutuu olemaan pidempään. Toivon, että selvittäisiin max. 5 päivän sairaalassaololla. Ensikertalaisena olen varautunut olemaan pidempään kuin toiskertalainen. Ikinä ei tietenkään tiedä, mitä tapahtuu, mutta toiveet on korkealla, ettei joutuisi ihan hirveän pitkään viettämään sairaalassa. Kotielämässä on hyvät apujoukot lähellä, etten joudu rasittamaan itseäni liikaa Toisaalta on kiva jättää kaikki velvollisuudet miehelle ja itse vaan olla, mutta silti haluaisin selvitä mahdollisimman lyhyellä sairaala-ajalla.

Painosta, täällä käydään vaa'alla joka neuvolakäynnillä. Alussa mulla ei paino noussut yhtään, lähti vasta lähempänä puolta väliä nousuun. Ja nyt sitä on kyllä tullutkin jo ihan riittävästi ja taatusti ehtii vielä muutama kilo tullakin. Kunhan ei 20kg menisi rikki, niin olen tyytyväinen Laskenut se ei ole missään vaiheessa.

Vauvan liikkeet on mulla koko ajan tuntuneet tosi alhaalla. Tuntuu niitä ylempänäkin, mutta myös tosi alhaalla. Joten Vogue, tiedän tunteen

Vaavimasullakin nätti maha

Hikka on täällä päivittäinen ollut jo viikkoja. Tuntuu useita kertoja päivässä ja koko maha hytkyy välillä vauvan hikan tahtiin. Saattaa kestää välillä tosi pitkäänkin.

 

Vogue, sellaista ajatuksia synnytyksestä-lomaketta ei meillä ole, mutta ainakin TYKSiin menevät täyttävät sähköisen esitietolomakkeen jossa on vapaa kenttä omia toiveita varten, sinne pistin sit kaikki synnytystoiveet.

Viikonloppuisen säikähdyksen jäljiltä oon nyt pessyt kaikki vauvanvaatteet ja tekstiilit, että siltä osin meni valmistelut vähän eteenpäin Se vaipparoskis tosin puuttuu edelleen

Sairaalakassia en ole pakannut vielä, ajattelin kyllä kohta aloittaa. Tietty hygieniakamoja ja kameraa, kännyä yms sinne ei voi laittaa ennen ku sit ku lähtö tulee, mutta eväät (suklaata, mehutetroja, myslipatukoita) voi pakata etukäteen ja myös esim. liivinsuojat, imetysliivit ja jotain lehtiä luettavaksi tms. Ajattelin pakata valmiiksi myös erillisen "kotiutumiskassin" jossa on omat ja vauvan kotiutumisvaatteet, niin saa mies sit vaan napata sen kotoa mukaan meitä hakemaan lähtiessään.

Perhehuoneesta, mäkin luulin aluksi haluavani sellaiseen, mutta sitten kuulin että mies ei saisi poistua sieltä kuin tyyliin tunniksi kerrallaan tms, että siellä olisi oltava ihan koko ajan. Ei se kyllä meiltä onnistu kun on noita muitakin velvollisuuksia, ja sen verran tunnen myös miestäni ettei sen hermot kestäis Ja muutenkin oltiin mietitty että mies vois aloittaa isyysloman vasta kun päästään kotiin, eli olisi töissä mun ollessa sairaalassa ja tulisi sitten iltaisin katsomaan.

Paino, meillä punnitaan joka neuvolassa. Oma vaaka hukkui muutossa mikä on juuri nyt vaan hyvä asia :kieh: Painoa on tullut ekasta neuvolasta 10 kg mutta raskauden alusta sellainen 13kg. Mulla on loppuviikosta seuraava neuvola, ja pahoin pelkään että paino on noussut paljon, ainakin turvotuksia on niin paljon että on pakko käyttää tukisukkia eikä kengät mee jalkaan, ja sormet on semmoiset makkarat että niitä on vaikea saada kunnolla koukkuun yms. Mies otti musta valokuvan eilen ja olin ihan järkyttynyt kun näin oman pöhöttyneen naamani Luojan kiitos turvotus häviää sit synnytyksen jälkeen!

Mahanympärys oli viikko sitten 120cm. Se toki riippuu paljon siitä että onko muuten lyhyt ja siro vai pitkä ja vanttera (niinkuin minä...) Sf-mitta oli 2 viikkoa sitten 34cm, saas nähdä mitä se on seuraavaksi.

Hormonit myllää täälläkin, mutta miehelle en suutu vaan lähinnä kaikki asiat itkettää, oli sit iloisia tai surullisia tai söpöjä (koiranpennut, anyone?). Hassua. Valittele vaan BoB vaivoja täällä, mäkin oon valittanut niin ahkerasti että kiva kun joku muukin välillä

Vaavimasu, ihana massu sullakin! Miten kaikkien muiden masut näyttää niin kauniilta ja oma ei : / Ja pakko sanoa että aivan ihanat hiukset myös!!

Vauvan liikkeet, kaveri on ollu rt:ssä jo pitkään ja kääntää lähinnä kylkeä puolelta toiselle, potkii ylävatsaa ja kylkiluita ja puskee päätä/käsiä tonne häpyliitoksen kohdalle ja rakkoon päin (mikä tuntuu muuten tosi inhalta välillä). Hikkaa bongailen harvakseltaan, ehkä pari kertaa viikossa.

Rödluvan ja Beetakingi 32+2

 

BoB meillä käytettiin äitiyspakkauksen laatikkoa ensisänkynä aluksi, kun meillä ei ollut edes pinnasänkyä. Laatikko oli makuuhuoneen lipaston päällä. Kun esikoinen oli ollut kotona reilun kuukauden (eli oli jo 2 kuukautta vanha), ostettiin pinnasänky, jonka jälkeen laatikko toimi alakerrassa päiväsänkynä pari kuukautta. Sitten taisi jäädä pieneksi ja esikoinenkin siirtyi nukkumaan kaikki päikkärit vaunuihin ulos.

Äitiyspakkauksen mukana tuli muistaakseni patja ja kosteussuoja. Ostin lastentarvikeliikkeestä laatikkoon setin, jossa oli reunapehmuste, pieni peitto, pussilakana ja tyynyliina. Lisäksi äitini ompeli muutamia pussilakanoita ja aluslakanoita siihen.

Laatikko oli tosi kiva, kun pieni vauva sai olla omassa pesässä eikä isossa pinnasängyssä. Lisäksi päiväsänkynä se oli tosi mainio. Nytkin otetaan laatikko käyttöön, mutta varmaan laitetaan se pinnasänkyyn ettei esikoinen pääse pudottamaan sitä. Varmaan aika nopeasti siirtyy laatikko päiväsängyksi alakertaan. Katsotaan miten arki menee.

kaapo 32+5

 

Kiitti kaapo80! Ihmettelin sitä ä-pakkauksessa tullutta "patjaa", kun oli mielestäni niin ohut(?) että voiko tämä vaahtomuoviläpyskä olla oikeasti patja... Mutta siihen voi varmaan laittaa jonkun vauvahuovan tai muun pehmukkeen lisäksi. Voi että, melkein meinaa tulla liikutuksen kyynel, kun ajattelen pienen pedin petaamista. Kaikki on niin pikkaraista, nyyh! Onneksi ensi viikolla pääsee mammikselle niin voi aloittaa nämä valmistelut ihan tosissaan

Ja kiitos Rödluvan, kohta mä varmaan taas tuuletan kuinka elämä on niin ihanaa, kunnes tulee uusi hormonimyrsky... Koirista tuli mieleen, että mulla on myös koko ajan hirveä ikävä koiria, töistä oikein kiiruhtaa kotiin niiden luo. Kyllä ne ovat aina olleet rakkaita, mutta nyt jotenkin tuntuu, että olen älyttömän riippuvainen karvakuonoista, pakko olla koko ajan halittelemassa ja pussailemassa niitä, enemmän kuin omaa ukkoa... Taitaa olla sitä äitiyteen valmistautumista tämäkin =)

 

Hormoneista, omasta mielestäni olen ollut yllättävän tasapainoinen raskausaikana Itkuherkkyyttä on ilmennyt nyt vasta parin viimeisen viikon aikana, mutta mun mielestä ne omegat kyllä kohottikin mielialaa. Väsyneenä itkettää kaikki. Raivareita en ole juurikaan vetänyt, eikä mieskään ihan hirveän paljon ärsytä Aina yritän miettiä kaksi kertaa, onko joku asia oikeasti niin iso, että siitä kannattaa huomauttaa. Tunteet ei hirveän paljon heilahtele. Ne on sitä, mitä ne on. Ääretön ahdistus on onneksi alkanut helpottaa sen jälkeen, kun aloitin ne omegat.

Mulla ei ole kiintymyssuhdetta mahaan. Toki sen asukki on toivottu, mutta tästä mahasta en pidä. Se on aina tiellä. Vaikea liikkua, vaikea kääntää kylkeä, vaatteet ei mahdu päälle. Viime yönä närästi oikein kunnolla, enkä jaksanut nousta ottamaan lääkettä. Täytyy varustaa yöpöydän laatikko närästyslääkkeillä. En ole sinut paisuvan ja muuttuvan kroppani kanssa. Koskee sinne ja sattuu tänne. Supistaa ja pissattaa.

Meidän sairaalassa ei taida nykyisin olla enää perhehuoneita ollenkaan. Eikä me oltaisi sellaista voitu ottaakaan. On yhden, kahden ja kolmen hengen huoneita. Itse toivoisin saavani yhden hengen huoneen, mutta kai se kahden hengen huonekin menee. Jos on kovasti univaikeuksia, niin yhden hengen huone tuntuisi ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta, ettei pyöriskelyllään häiritse huonekaverin unia.

Meidän vauva nukkuu luultavasti pinnasängyssä äitiyspakkauksen laatikossa ekat viikot, kunnes vähän kasvaa. Me ei odoteta isoa vauvaa, joten se hukkuu pelkkään pissasänkyyn. Kyllä tulee olemaan järkytys, jos vauva on yli 3,5 kiloinen, kun on pienehköön vauvaan varautunut Painoarviota ei olla saatu, mutta alakäyrällä mennään, joten vauva ei vaan VOI olla hirmu iso.

Painosta vielä. Mulla kotivaa'an mukaan tullut nyt kaikkiaan n. 12,6kg. Neuvolan vaaka kertokoon oman osansa taas ensi viikolla

 

Täällä selkäsärky jatkuu, huomenna menen hirontaan ja jos ei auta niin pakko varmaan jäädä sairaslomalle. Seisominen ja istuminen on yhtä tuskaa, kylkimakuu kauratyynyn kanssa tuntuu olevan ainoa siedettävä asento. Muut vaivat ihan kalpenee tän jatkuvan säryn rinnalla, ei paljon liitoskipuja huomaa...

Neuvolassa ei mitään uutta, sf mitta oli 32 eli mukavasti sentti viikossa tullut.

perhehuonetta toivon, toki jos sairaalassaoloaika venyy niin pitänee lähettää mies kotiin esikoisen kanssa. Viimeksi meillä oli perhehuone j oman rauhan lisäksi oli ihana että joku auttoi nostelemaan vauvaa kun olin niin kipeä etten meinannut sängystä päästä ylös.

 

Meillä ei oo ollu tuo äitiyspakkauslaatikko muuta kun esikoisella ekana sänkynä eikä se toiminu sitte ollenkaan. Poika ei tuossa tuostunu nukkumaan olleskaan ja heti kun laitoin sen pinnasänkyyn nukkuun niin yöt parani huomattavasti. Oon tehny isoon pinnasänkyyn peitosta sellasen pötkelön joka on pienentäny nukkumatilaa pää puolelta. Seuraaville tein sitten samanlailla ja hyvin on toiminu. Myös tän vitosen kohdalla aion laittaa heti nukkuun pinnikseen "pienentäjän" kanssa.

Tänään ollu yllättävän pirteä olo.. Kävin aamulla jo kasin jälkeen tekemässä kävelylenkin ja samalla kävin kaupassa. Sitte leivoin karjalanpiirakoita, joista tulikin yllättävän hyviä. Nyt kyllä väsyttää jo ihan kamalasti, mutta ehkä tässä vielä jaksaa jokusen tunnin valvoa.

Tuli postissa tänään myös äippärahapäätöskin. Ei nyt ihan sitä mitä ajattelin, mut ehkä tuolla jotenki pärjää.. Keväällä kyllä mietittävä jos kävis välillä sunnuntaisin töissä, mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Jabadaba77 ja 33+1.

 

:flower:Jabadaba kukkakimppu karjalanpiirakoiden leipomisesta, miten reipas.. ite oon ihan saamaton nyt ollu, ja
hormoonit täälläkin; aiheuttaa itkuisuutta ja sellasta ahistusta, että en kerkee laittaa vauvan juttuja kuntoon. Täällä vaatteet pesemättä- huonekalut järjestämättä ja sairaalakassikin vielä ajatelmissa.
perhehuone meillä saa vain ensisynnyttäjät, ja nyt kai ollu kokonaan pois kun osastolla ahdasta.
Rödluvan mainitsi et isä vois olla töissä vielä kun itse on sairaalassa: erittäin hyvä idea, tehtäis mekin niin, mut nyt on esikoinen hoidettavana, eli ei tälläkertaa onnistu, eli tosiaan, itse kun olin sen 5 arkipäivää sairaalareissulla, ni tajuttiin jälkikäteen, et ois ihan riittäny, et isä tulee illalla kattoo, ja hoitaa vauvaa ja seuraksi, kun ne päivät on kuitenkin täynnä sitä sairaalan omaa rutiinia. Ois säästyny niistä isälomaviikoista täys viikko sitten kun oltais oltu kotona.
supistukset: täällä tuntunu sellasii kirvelevii, polttavii supistuksii eilen illalla, että ihan säikähdin,ottanut sitten iisimmin. Neuvola taas ihan kohta tulossa, ja 3 vkon päästä taas äitipoli jossa sit tehdäänki samalla jo viimene lääkärin tarkastus, ja se synnytystapa-arvio, eli en neuvolan lääkärille enää meekkään.
Kokoja ja mittoja sf mitta on 30.5cm, mahan ympärys 97cm, painoa tullu vaan se 4 kg(mut siis hyperemesiksen takia paino tippukii jotain 5 kg alussa) Vauva oli vkolla 30+5 sen 1600g.

mame 32+4