Moi tännekin piiiitkästä aikaa! Mä oon enemmän tai vähemmän laiskasti notkunu tuol fb:n puolella, mut nyt ku jäin saikulle ni oli aikaa lueskella nääki ketjut täältä läpi.
Ihanaa ku on tullu vielä uusiaki ylläriodottajia mukaan!
Mulla tosiaan heinäkuisessa rakenneultrassa todettiin että ihan selvät kaksospojat on kyseessä, joten luovutin jo kaikki saamani pinkit lastenvaatteet odottaville kavereille.. Toisella pojalla vielä varmistui elokuun ultrassa (mulla niitä tosiaan kerran kuussa) että toinen jalka on aika selvästi kampura, mikä tuo vähän lisähaastetta siihen alkuvaiheen lastenhoitoon. Miehelläni on ollut myös kampurajalka syntyessään, eli siinä mielessä tuttu vaiva ja tiedetään että se saadaan hoidettua käytännössä oireettomaksi heti lapsena. Jalka on siis taipunu nilkasta sisäänpäin niin että varpaat osoittaa suoraan alaspäin. Käytännössä meinaa vaan että ekat viikot lapsella on nivustaipeeseen asti tuleva kipsi toisessa jalassa, ja sit ku riittävän monella kipsauksella jalka on oiennut, joutuu noin pari vuotta käyttämään öisin(aluksi myös päivisin) sellasta ihme metallitankokenkä-juttua mikä vääntää lapsen jalkoja ulospäin, ettei virheasento palaudu. Ainaki tod.näk. tällasta on sit odotettavissa meidän vauva-arkeen, sen lisäks että vauvoja on se kaks. Mut lasta noi ei kuulemma yleensä haittaa, se tottuu äkkiä, mut saa nähä miten vanhemmat...
Saikun sain tuossa viikko sitte ku varasin vaan ajan neuvolalääkärille, alkoi tuntua remonttihommissa että ei pysty enää kyykkimään yhtään, ku maha on jotenki yllättäen kasvanu niin että painaa keuhkoja/palleaa. Autossa istuminenki alkaa välillä huimata ja tuntuu että happi loppuu.. Onneks se lääkäri ei yhtään mukissu, sanoki että kyl noilla viikoilla (rv25+1) kaksosäidit yleensä viimeistään jääkin saikulle. Nyt oon sit flunssaillu saikun kunniaksi kotona, ja suunnitellu muuttoa ja vauvahankintoja. Saatiin tää nykyinen kerrostaloasunto myytyä ja heti perään tehtiin kaupat "uudesta" rivarineliöstä. Ihanaa ku tietää ettei tarvi näitä portaita ravata kahden pienen kans. Vaik tää asunto ois ollu niin hyvä pohjaratkaisultaan... Mut kyllä on ihanaa ku ei tarvi stressata enää yrityksen juttuja vaan saa keskittyä kodin laittoon ja vauvoihin ja omaan hankalaan oloonsa...
Kovasti pojat jo mahassa jytää, tuntuuvat niin eläväisiltä että vähän outoa käydä joka kk ultrassa ihan vaan tsekkaa että kaikki ok edelleenki... Onneks ovat kasvaneet samaa tahtia (vähän vaille 700gr molemmat), virtaukset hyvät ja lapsivettä on runsaasti. Oon kyl ihemtelly ettei mulle oo tullu painoa ku 6 kiloa lähtöpainoon lisää, vaik en oo yhtään malttanu pitää näppejä irti herkuista. Suklaata menee melkein päivittäin.. Eikä selkäkään oo kipeytyny vielä, luulen että remonttitöissä on selkälihakset vahvistunu tai jotain. En ees oo pitäny tukivöytä vielä ku tuntuu vaan että se painaa virtsarakkoa ja sit saa koko ajan juosta vessassa...! Eli ihmeen helpolla oon päässy tähän asti, mut luulen että pahimmat 2 kuukautta vielä edessä. Vatsanympärys nyt jo 105 senttiä. Alkaa jo pienimmät äippävaatteet kiristää. Hui.
Minskis ja pojat rv26+1
Ihanaa ku on tullu vielä uusiaki ylläriodottajia mukaan!Mulla tosiaan heinäkuisessa rakenneultrassa todettiin että ihan selvät kaksospojat on kyseessä, joten luovutin jo kaikki saamani pinkit lastenvaatteet odottaville kavereille..
Toisella pojalla vielä varmistui elokuun ultrassa (mulla niitä tosiaan kerran kuussa) että toinen jalka on aika selvästi kampura, mikä tuo vähän lisähaastetta siihen alkuvaiheen lastenhoitoon. Miehelläni on ollut myös kampurajalka syntyessään, eli siinä mielessä tuttu vaiva ja tiedetään että se saadaan hoidettua käytännössä oireettomaksi heti lapsena. Jalka on siis taipunu nilkasta sisäänpäin niin että varpaat osoittaa suoraan alaspäin. Käytännössä meinaa vaan että ekat viikot lapsella on nivustaipeeseen asti tuleva kipsi toisessa jalassa, ja sit ku riittävän monella kipsauksella jalka on oiennut, joutuu noin pari vuotta käyttämään öisin(aluksi myös päivisin) sellasta ihme metallitankokenkä-juttua mikä vääntää lapsen jalkoja ulospäin, ettei virheasento palaudu. Ainaki tod.näk. tällasta on sit odotettavissa meidän vauva-arkeen, sen lisäks että vauvoja on se kaks. Mut lasta noi ei kuulemma yleensä haittaa, se tottuu äkkiä, mut saa nähä miten vanhemmat...Saikun sain tuossa viikko sitte ku varasin vaan ajan neuvolalääkärille, alkoi tuntua remonttihommissa että ei pysty enää kyykkimään yhtään, ku maha on jotenki yllättäen kasvanu niin että painaa keuhkoja/palleaa. Autossa istuminenki alkaa välillä huimata ja tuntuu että happi loppuu.. Onneks se lääkäri ei yhtään mukissu, sanoki että kyl noilla viikoilla (rv25+1) kaksosäidit yleensä viimeistään jääkin saikulle. Nyt oon sit flunssaillu saikun kunniaksi kotona, ja suunnitellu muuttoa ja vauvahankintoja. Saatiin tää nykyinen kerrostaloasunto myytyä ja heti perään tehtiin kaupat "uudesta" rivarineliöstä. Ihanaa ku tietää ettei tarvi näitä portaita ravata kahden pienen kans. Vaik tää asunto ois ollu niin hyvä pohjaratkaisultaan... Mut kyllä on ihanaa ku ei tarvi stressata enää yrityksen juttuja vaan saa keskittyä kodin laittoon ja vauvoihin ja omaan hankalaan oloonsa...
Kovasti pojat jo mahassa jytää, tuntuuvat niin eläväisiltä että vähän outoa käydä joka kk ultrassa ihan vaan tsekkaa että kaikki ok edelleenki... Onneks ovat kasvaneet samaa tahtia (vähän vaille 700gr molemmat), virtaukset hyvät ja lapsivettä on runsaasti. Oon kyl ihemtelly ettei mulle oo tullu painoa ku 6 kiloa lähtöpainoon lisää, vaik en oo yhtään malttanu pitää näppejä irti herkuista. Suklaata menee melkein päivittäin..
Eikä selkäkään oo kipeytyny vielä, luulen että remonttitöissä on selkälihakset vahvistunu tai jotain. En ees oo pitäny tukivöytä vielä ku tuntuu vaan että se painaa virtsarakkoa ja sit saa koko ajan juosta vessassa...! Eli ihmeen helpolla oon päässy tähän asti, mut luulen että pahimmat 2 kuukautta vielä edessä. Vatsanympärys nyt jo 105 senttiä. Alkaa jo pienimmät äippävaatteet kiristää. Hui.Minskis ja pojat rv26+1