***Joulukuun Pikkutontut SYYSKUUSSA***

Meitsilläkin oli tänään neuvola ja neukkutäti kertoi että tämä on sitten hänen viimeinen kerta mun kans kun jää eläkkeelle. Siis meillä ei ikinä oo ihan täysin menneet jutut yksiin ja oon häntä monasti miehellekin mollannut kun saa jotenkin tuntemaan oloni syylliseksi monessa asiassa ja on kauhean kärkäs sanomaan ja neuvomaan. Mutta tänään oli sitten tämä tuleva neuvolantäti kanssa paikalla ja enpä nyt tiedä sitten vaihtuuko parempaan. Hän "piti" tuon neuvolakäynnin ja tämä eläkkeelle jäävä terkka sit vain seuras taustalla. Tuntui ettei tuo oikein tiennyt mistään mitään ja kauheen varovasti koitti masuakin ja sai sf-mitaksikin ihan ihme lukemia. Pyysin tuon vielä oikean tädinkin mittaamaan uudestaan kun halusin kunnon vertailukohteen edellisiin lukemiin. Loppujen lopuks ajoin melki tippa linssissä sielä kotio kun tajusin et tuosta uudesta neukkutädistä ei varmasti ole sitten enää apua pulmatilanteisiin ja varmaan muuhunkaan jatkossa. Vaikka olenkin väliin niin kiristellyt hampaita tämän nykyisen tädin kanssa niin hän on sentään ottanut aina minut todesta ja ottanut asiat hoitaakseen (joskus liiankin kanssa). Tämä uusi täti oli sellainen ehkä 20-25v ja hyvä että uskalsi jutella mulle. Muutenkin jotenkin haluasin että neuvolantäti ois mua vanhempi ja kokeneempi. Neuvolaan ei tosiaan tarvis mun mielestä päästä töihin ellei ainakaan oo omia lapsia!!!! Mitä sellainen henkilö voi neuvoa joka ei ole raskautta/synnytystä/vauvan hoitoa itse kokenut?? Kysyn vaan?!! : /

Nukkumisesta ollut puhetta ja mä kans nukun tasan niin kuin nyt satun nukkumaan. Paras on musta kylkiasento silleen vähän mahallaan...polveen nojaten, mut selälläänkin nukun väliin. Sillon tosin täytyy olla jalat koukussa niin se hankaloittaa nukkumista kun ne jalat sit vaan rojahtaa aina sivulle.
Vitsit mitä suonenvetoja koko ajan jaloissa ja lonkissakin tuntuu vastaavaa. Ja niitä sukkapuikkokipujakin. Tänään ollut vähän sellainen olo että miten ihmeessä tässä jaksaa vielä jonkun 10 viikkoa? Mä olen muutenkin töissä kuullu monilta ihmettelyjä kun oon kuulemma niin ISO ja VALTAVA et alkaa jo ihan ärsyttään. Kai mä sen nyt itekin tiän. Näytän ihan siltä kun synnyttäisin ihan justiinsa.

Että tällainen valivali-viesti tänään. Ei mikään kauheen hyvä päivä ollu, mut kaipa se tästä...

Muisku rv 29+3

 

Tervetuloa Turnipsi !

Neljäskö : HAHAHAAAAAAAAAAAA Aivan paras juttu!!! Nauroin täällä ittekseni ääneen!

Nukkumisesta: Mäki oon kuullut tuon saman että selällään nukkuminen voi tehdä olon tukalaksi ja jos tekee niin sitten ei kannata suosia sitä asentoa mutta jos ei tee oloa huonoksi niin antaa mennä vaan. Itsellä ei oo ainakaa ntuntunut huonolta ja monesti huomaan nukkuneeni selälläni... Mut päätin etten ota paineita asiasta! Oikealla kyljelläni viihdyn parhaiten tai sillaa puoliksi mahaltani toinen jalka tukena koukussa niinku joku muukin kuvaili nukkuvansa.

Tämään on jo kolmas päivä kun painiskelen töissä kauhean alavatsapaineen ja pienten menkkamaisten jomostusten kanssa ja tämä taas aiheuttaa sen että painiskelen sen kanssa että kuuluisiko nyt edes olla töissä vai mieluummin kotona pitkälläni. Kun ei yhtään kyllä tiedä mikä tässä tilassa on nomaalia ja mikä ei. Soitin neukallekin ja sainkin aivan ihanan asiantuntevaa palvelua ja käskyn olla tarkkana olostani ja siitä etten kerta kaikkiaan vain mene töihin jos olo on tukala, etenkin kun olen aina töissä jalkeilla ja joudun tehdä fyysistä hommaan keskikropan lihaksilla. Eli huomenna siis pitää tosissaan miettiä meenkö vai pidänkö/pyydänkö saikkua ainakin pariksi päiväksi... Vaikeaa vain osatat tosiaan tietää milloin jäädä kotiin kun oon aina vähän mennyt töihin vaikka pää kainalossa

 

Selällään nukkumisesta mua kiellettiin neuvolassa ehdottomasti nukkumasta selällään kun ne vauvan sydänäänet romahti silloin kesken kuuntelun kun olin selällään vaikka itsellä oli ihan hyvä olo ja loppuaika kuunneltiin niitä pitkään kyljelleen ja seuraavana päivänä piti käydä vielä kontrollissa niiden äänien takia.Ja muutenkin mun pitää välttää selällään oloa juuri noiden sydänäänien takia ja vaikka mulla onkin istukka edessä niin silti.

Sairaalaan ehtimisestä kannattaa kyllä asia ottaa ihan vakavasti puheeksi neuvolassa ja vaatia vaikka käynnistystä pitkän synnytysmatkan ja synnytysten nopeuden perusteella.Täällä ainakin se menee läpi ja lääkäri sanoi minulle että moni syöksysynnyttäjä toivoo itse käynnistystä juuri näiden syiden takia ja onhan se kuitenkin äidin ja sytyvän lapsenkin etu että on valmiiksi sairaalassa jos sitten jotain tapahtuukin.Ja kyllä se on totta että ambulanssin saa myös vastaan mutta siellä ei saa mitään kipulääkettä eikä sielä voi tehdä juuri mitään jos tulee tilanne päälle...

 

Muisku Mullakin vaihtu neuvolantäti ihan vasta valmistuneeseen terkkaan. Eipä siinä mitään, kaikkienhan täytyy joskus olla aloittelijoita ja oppia homma, mutta eipä tästä terkasta taida olla kummempaa apua ongelmatilanteissa, ainakaan vielä. Kela-neuvolassa, johon tunti varattu aikaa kesti mulla vaan 20 min. Tyrkkäs laput kouraan ja käski kattoo netistä. Kysymyksiini vastas vaan ympäripyöreesti ja tiedusteli joko mun 1.5v odottaa kovasti pikkusisarta.

Marsu toivottavasti sulla on siellä masussa kaikki kunnossa!

FantaIhana Kysy ihmeessä miten lääkärit suhtautuis perätilan takia sektioon kulttuurisyiden perusteella. Mä olisin utelias kuulemaan vastauksen

Hippuliinu mä en varsinaisesti tarkkaile painoani, mutta herkkuja on uponnut siihen tahtiin, että muutos on tehtävä tahi saan harkita suurimpaan pudottajaan osallistumista synnytyksen jälkeen. Jostain tarttis vaan motivaatiota. Pari päivää jaksaa aina tsempata ja sitten repsahtaa. Olis huippua jos pystyisi pitämään yhden herkkupäivän viikossa ja muulloinkin syömään kohtuudella. Esim. toissapäivänä leivoin sämpylöitä ja söin heti 3kpl, ihan herkuttelun merkeissä meni 2kpl...

Mä nukun usein melkeen vatsallani. Täytyy vähän peitolla ja tyynyllä tukea, että saa hyvän asennon. Nukun normaalisti aina vatsallani ja edellisen synnytyksen jälkeen olin ihan onnesta soikea, kun ajattelin voivani palata takaisin vatsallaan nukkumiseen. Sitten olikin rinnat niin pinkeät, ettei niiden takia sopinut vatsalleen käydä

Tänne ei mitään erikoista. Vauva liikkuu kovasti, muttei vielä paina ihmeemmin ylös taikka alas. Koululla istuessa välillä pitää oikoa selkää, kun tuntuu ahdistavan kylkiluiden tienoolla, mutta johtunee siitä pitkästä yhtäjaksoisesta istumisesta.

Mango ja Kieppuli 27+

 

Tervehdys täältäkin Onpas kovasti tullut asiaa enkä muista mitä piti kommentoida, joten kuhan jotain taas höpisen..

Kyllä taas tuli mieleen kun joidenkin teidän köpsiä neuvolakokemuksia luin että oonpa kyllä tosi onnenmyyrä kun mulla on niin huippu neuvolatäti kun voi olla. Samaiselta tätiltä aikanaan teini-iässä kävin pää punasena ekat e-pillerit hakemassa joten aika pitkä "suhde" tässä on jo takana Se on semmonen kait viisissäkymmenissä oleva hyvin rento täti, aika samantyylinen luonteeltaan ku itekin oon. Ei turhista hätkähdä eikä tuputa oppikirjaneuvoja jos en jotain erikseen kysele. Ja jos joku mieltä painaa niin aina kyllä juttelee niin pitkään että se asia ei enää vaivaa, viimeksikin toista tuntia rupateltiin poikien syntymästä ja tulevaan synnytykseen liittyvistä peloista ja hyvillä mielin lähdin kotiin. Sama täti hoitaa vauvaneuvolat 3kk:n ikään asti, jolloin sitten siirrytään toiselle ihan yhtä kivalle tätille

Voi että taas osaa olla odottavan aika pitkä, tuntuu että tää keskimmäinen kolmannes on niin hiton pitkä eikä lopu IKINÄ. Ei kulu aika mihinkään!! Tuossa poikia nukuttaessa tuumin että onpa kuitenkin aika hurjaa että ei tässä enää kovin kauan mene kun tuo masun asukas on yhtä iso kun pienempi pojistani syntyessään :O

Muakin on tuo synnärille lähtö pohdituttanut, tai lähinnä se että jos sattuu jotain sillon kun mies on töissä ja joutuisin esim. ambulanssilla lähtemään. Pojat pitäisi johonkin saada hoitoon ja miehelläkin menee yli tunti matkassa töistä kotiin. Ambulanssilla kestää n. 20min hyvällä tuurilla tulla tähän, ja siinä ajassa pitäisi ehtiä joku hälyttää poikia kaitsemaan. Huh, toivottavasti ei mitään tuollasta kuitenkaan käy. Kaikkea se laittaa miettimään...

Olo on ollut edelleen hyvä, paitsi että napa on ihan sikakipeä ollut taas. Vissiin kai johtuu tuosta mahan virumisesta, melko mitätön mutta kuitenkin ärsyttävä vaiva.. Nukkumisenkaan kanssa ei varsinaisia ongelmia oo ollut, pääasiassa nukun oikealla kyljellä ja sillon kun saan nukkua, nukun ku tukki. Pojat ovat kovasti ikävöineet öisin isäänsä, joten ei tässä nyt millään mahtavilla yöunilla pääse kehumaan mutta raskaudella ei taas sen kanssa oo mitään tekoa. Ja onneks reissuiskäkii tulee huomenna kotiin

Jospa sitten iltapalalle ja pesulle ja nukkumaan, tulis se huominen vähän nopeemmin

 

Oliko meidän pinossa muita kellä oli raskausajan diabetes? Itsehän kärähdin paastoarvosta (5.6), mut nyt kotiseurannal arvot ollu kyl todella hyviä aterian jälkeiset ollu sellast max. 6.5 ja ennen ateriaa/paasto n.4.5-5....

Jotenkin tuntuu tyhmältä että koko diagnoosi perustuu yhteen ainoaan rasitukseen ja yhteen poikkeavaan arvoon mikä todennäkösest mullakin olis ollut kunnossa lähestulkoon mikä muu päivä tahansa (hölmö kun unohdin sen ja edellisen iltan herkuttelin reilusti normaalia enemmän)

Mutta ei mua sinällää haittaa pistellä ja seurailla miten eri ruuat just mun kroppaan vaikuttaa, ehkä enemmän se et nyt sit pitkään syynissä ja joutuu lapsen ollessa 1v ja 3v käydä rasituksissa viel ja on leima papereis et on tällänen vaikka käytönnös näyttää et ei kuitenkaan olis

Millasia arvoja muilla ketkä mittailee kotona?


Turhautunut Astre ja vauveli 27+3

 

Tänään käyty sokrutestissä ja onneks se on nyt ohi!! kokemuksena ei mikään maailman ihanin. labra täti otti kaksi ekaa näytettä eri käsistä, pisti sitten niinkin hyvin että sain molempiin kamalat mustelmat ja kipeet on. Kolmatta näytettä ei sitten meinannut millään saada otettua kun "parhaimmat" suonet oli tosiaan mustelmilla. se itse litku meni ihan ok alas, vähän meinas yököttää ja muutenkin olo muuttui ihan järkyttäväksi ekan tunnin jälkeen. Mutta hengissä selvittiin ja toivon ettei toiste tartte tohon mennä huomenna voisi sitten tuloksia soitella jos muistaa, viimeistään sitten maanantaina kun on se lääkärineuvola

Nukkumiseen kommentoin vielä, mä en ees tienny ettei selällään saisi nukkua , ja se kuuluu mun lempiasentoihin mutta tosiaan jalat on silloin koukussa tai jotenki mutkalla, suorassa ei kyllä pysty nukkua. tai sitten nukun niinkuin muutkin ovat sanoneet että kyljellään / vähän mahallaan sillai et toinen jalka tukee masuu siin... yöt on edelleen aika katkonaisia kun saa rampata vessassa, ja siinä 5 aikaan ei meinaa uni tulla enää millään. Parhaimmillaan parituntia on saanut pyöriä.. noh, jospa sitä vielä joskus sais nukuttua. onneksi tähän on jo tottunut.

ihanaa loppuviikkoa mammoille ja masuille

Joulumamma ja vauva 26+5

 

Astre mulla ainakin on rd ja kyllä taisi aika monella muullakin olla! Periaattessa jos sokeriarvot on kunnossa ei ole väliä mitä edellisenä iltana on syönyt, siis ennen rasitusta. Mulla on ollut rv 15 lähtien sokerilääkitys suun kautta (diformin retard) ja sillä on pysynyt aika hyvänä. Suunnilleen kerran viikossa on paasto 5,5-5,6 muuten on sit alle tuon 5,5. Ruuan jälkeiset ei oo tainnut kertaakaan olla yli 7,8, useimmiten ne on siinä 6 pintaan. Kunnon herkuttelulla/hh-tankkauksella oon saanut nousemaan vähän yli 7 eli hyvältä näyttää toistaiseksi = ei sentään insuliinien tarvetta. Noin rv 28-35 sokerinsieto on kaikilla huonoimmillaan, joten vielähän tässä on mullakinnoin kk niitä kriittisimpiä aikoja. Mulla oli rd myös kakkosen raskausaikana ja silloin selvisin pelkällä ruokavaliolla. Silloin oli rasituksessa paasto 5,3 ja nyt 5,5 eli ei onneksi ihan pahimmasta päästä näyttäisi olevan nämä rd:t mulla (jotain positiivista pitää ajatella)

Poppeliini ja kolmas muru 30+2

 

Raskausdiabetes mulla menee 20 ky pitkävaikutteista insuliinia illalla ja paastoarvot on sillä pysyny korkeintaan siinä 5.4:ssä. Ruoanjälkeiset on periaatteessa ollu ihan ok, eli lähempänä 7,0 kun 8,0 Niin kauan kun syön järkevästi. Mut jos syön ihan miten sattuu niin kyllä sokerit nousee liian korkeelle.

Muisku Olishan se ihanteellista et kaikkilla neuvolatädeillä olis omia lapsia, mut sillä logikalla kaikkien syöpäosaston sairaanhoitajien olisi pitänyt selvitä syövästä ennen kun pystyvät hoitamaan syöpää sairastavia. :xmas:

(.) Taisin eilen sanoa et onneks en oo enää töissä ja täällä kuitenkin taas ollaan yövuorossa. =)No ihan itse sanoin pomolle et mulle saa soittaa ja kysyä töihin jos tulee tarvetta.

Fantaihana 30+0 POKS

 

Astre Täällä ollaan tosiaan tarkkailussa oltu viikon verran ton sokerirasituksen jälkeen. Kaikki arvot aivan normaaleja. Paasto 4.2-4.7 ja korkein tais olla yhtenä iltana 7.1 ja sillon oli kunnon mättöateria takana karkkien ja kakkujen kera
Perjantaina soitan terkalle ja kaipa tää loppuaika mene sit niin että kerran viikossa seuranta niinku hän lupas.

Nukkuma-asennosta sen verran että selällään mennään osittain täälläki. Enemmän tuntuu pahaa tekevän jos painelen tuota vatsaa. Yritin nimittäin saada selvyyttä miten päin tämä kaveri olis mut ei ollu hyvä idea. Kuhan hyvin voi ja mukana tulee niin olen onnellinen =)

Bellaella ja Antsa 28+4

 

ok, kiitos vastauksista Noi arvot tosiaan kotiseurannassa olleet vielä niin etten normaaliin ruokavalioon ole mitään muutoksia tehnyt ja herkutellutkin kohtuudella+ viinirypäleitä yms. mitkä nostaa hyvin sokruja.

missä silloin "vika" vai onko normaalia jos aterian jälkeinen matalampi kun ennen ateriaa? Tolleen käy yleensä tos keskel päivää.

Toivotaan että pysyis arvot normaalina eikä tarvis sen ihmeempiä toimenpiteitä tän suhteen

 

Mango: Mutta sämpyläthän ei oo herkkua vaan oikeeta ruokaa... Eli antaa mennä vaan,hih! Täällä oon repsahtanut aivan samanlaisiin juttuihin ja tietysti keksinyt kaikenmoisia tekosyitä että miksi saa tehdä niin...

Taas heräsin kukonlaulun aikaan eli kun piti aamuyöstä käydä pissalla niin sen jälkeen alkoi kauhea työstressi vaivata päätä eikä puhettakaan että oisin saanut unta...mrrrr! Kaikki alkoi siitä kun rupesin eilen katsomaan kalenterista viikkoja jotka ovat jäljellä ennen äippälomaa ja oikeasti oikein kauhistuin kun tajusin että kuinka vähän! Mitenhän ihmeessä sitä ehtii kaiken mitä pitää ehtiä.... Ja varsinkin jos joudun saikkuilemaan tms jo ennemmin....apuVA!!!! Tosin kaveri lohdutteli että sitten kun lapsi on maailmassa niin työjutut ei vois vähempää kiinnostaa.... ah,sitä odotellessa

Pakko taas purkaa mieltä... Mikä ihmeen tauti äiti-ihmisiä vaivaa kun aina pitää "pelotella" odottavia ensikertalaisia? Mä en enää todellakaan jaksa kuulla niitä samoja lauseita "Että nauti nyt kun vielä voit" tai että "koita nyt nauttia kun sitten et kerkeä enää tehdä mitään".... mä en tosiaan ymmärrä miksi noita pitää viljellä!!!! MRRRRRRRRRRRRR!!!!! Kyllähän sen jokainen tietää ilman kokemustakin että kyllähän sitä elämään tulee aivan uusi ulottuvuus ja omalle itselle aivan eri merkitys kuin ennen mutta mä ainakin yritän ajatella niin että lapsi ei missään nimessä oo mitään pois mun elämästä vaan jotain lisää siihen!
Just taas kun eilen sanoin työkamulle että kun oon niin työnarkomaani ollut viimiset 12 vuotta niin hypin varaan seinille kun äippäloma alkaa niin hänelle heti tuli "se" ilme kasvoille ja katsoi mua oikein säälivällä ilmeellä että "voi voi,sä et tiedä mihin oot ryhtymässä" - voi APUA,sanon mä :headwall:

Oho,tulipa vuodatus! Anteeksi!
Kaikesta huolimatta olo on siis onnellinen ja masussa jumpataan aamujumppaa
joten ei muuta kuin aamukahvin keittoon

 

Miimau noita kommentteja tulee varmasti sen takia että se elämä todellakin muuttuu kun se lapsi tulee . Vaikka itse tajusin varsin hyvin ennen esikoista ettei ole enää samanlaista niin silti tuli yllätyksenä kuinka paljon se muuttui. Itse olen tässä kolmennessa raskudessa haaveillut niistä ajoista kun odotin esikoista, vaikka meillä oli mm. muutto toiselle paikkakunnalle rv 35 tienoilla. Olihan se ihanaa vain olla itsensä kanssa ja laittaa vauvajuttuja valmiiksi. Nyt kun on noi 2 jaloissa pyörimässä niin sitä omaa aikaa todellakin kaipaa ajoittain, varsinkin kun olisi ihana ottaa päikkärit silloin kun itseä väsyttää.

 

Aamuja kaikille! Tääl masu-asukki myllertää kovasti :heart:
Eilen tuunasin nuorimmalle tyssille bodista paijan,ku ei ollu sitä käyttäny ties millo ni nyt sai vaate jatko käyttöö ja sitte yhestä velour hupparista tekasin tyssille housut hihoista tulikii nyt sit lahkeet tiiä mitä sitä sitte seuraavax ompeloo!
Eilen käytiin siskien kans kaupassa ja turha reissu tuli neuvolaan hakee sairasloma lappuu ku neuvvolatäti oli lähteny jo poikkee..koitetaanki kohta lähtee uusix ja samalla käyvvään kaupassakii.
Päivän jatkot!

~ Marsu ja siskit + masu-asukki 30+1 ~

 

Miimaulle näistä äiti-ihmisistä (omasta kokemuksesta oon huomannu että myös lapsettomat miehet tuntuu olevan asiantuntijoita tossa pelottelussa), iteki kuulin PALJON tota pelottelua kun poikia ootin. Nyt ei kukaan ilkiä enää mitään sanoa kun ovat nähneet että "hei se akka sai kaksoset ja selvis hengissä.." Ehkä se sitten joillekin vaan tulee nii yllätyksenä ettei vauva-aika oo vaan vauvantuoksua ja nukkuvan pienokaisen ihastelua ja sillä sitten etukäteen säikyttelevät ekakertalaisia. Tuo joidenkin (marttyyri)äitien pirujen seinille maalailu on kyllä niin naurettavaa että hohhoijaa Toki on ihan hyvä varautua että voi olla vaikka koliikkivauva ja että se alku on melkosta sähläämistä kun ei vielä kertakaikkiaan osaa kaikkea eikä tunne vauvaa ja sen tapoja. Mulla ainakin meni hyvän aikaa ennenku otin järjen käteen ja lopetin turhan säheltämisen Mutta kun se pelottelu on niin turhaa, kun se vauva voi olla tosi tosi helppo tai tosi tosi vaikea, sen mukaanhan sitä sitten eletään että millanen tapaus sieltä tulee. Nytkin on yksi äiti kaveripiirissä joka valittelee kun käy aika pitkäksi kun vauva nukkuu yöt läpi eikä oikein ikinä itkekään, voi se mennä niinkin Ja ikäänkuin se elämä nyt jokatapauksessa huonommaks muuttuis sitten kun vauva syntyy, no way..

Sitten kun vauva on syntynyt, alkaa se vertailu äitien kesken että kellä se kamalin synnytys oli, kuka valvoo eniten, kuka imettää parhaiten ja pisimpään, kuka tekee itse ruuat ja kestoilee, se varsinainen äitiyden sädekehän kiillottaminen Joskus oon miettiny että mitä silläkin kukaan saavuttaa kun kehuu miten on rankkaa. Ite oon koittanu välttää kaikkea tuollaista, jokainen on äiti omalla laillaan ja varmasti jokaisella on joskus rankkaa. Eikä se elämä siitä mihinkään muutu vaikka miten valittaa tai pelottelee niitä jotka vasta omaa ensimmäistään odottavat.

Ihan sivumainintana, minusta ainakin se vauva-aika (siitä huolimatta että oli kaks vauvaa koliikkeineen) oli paljon helpompaa kun elämä vaikkapa nyt kun pojat ovat vähän reilu 2vee, järkeä ei päässä minkään vertaa mutta kaikki töllöntyöt pitää tehdä monta kertaa päivässä. Aamusta iltaan saa juosta niiden perästä ja vahtia ja komentaa, lepo jää vähille ja hermojakin kiristää Vaan onhan ne silti ihmeellisintä ja hienointa mitä minä tämän elämäni aikana oon aikaan saanut :heart:

Poppeliinin tavoin minäkin kyllä vähän kaipaan sitä ekaa kertaa kun sai vaan olla raskaana, nyt ei oikein kerkiä siihen asiaan keskittymään ja elämään siinä ihanassa odotuksen kuplassa masun ympärille kääriytyneenä..

Vauva on ollut nyt vähän hiljaisempi, on kyllä vaihtanut asentoakin kyljelleen mutta pitää nyt seurailla että pitäskö käydä vaikka huomenissa vähän tarkastuttamassa että onko kaikki ok.

 

Sokeriarvoista En ite oo kärähtäny mitenkään, kun ei oo koko sokerirasitusta tehty, mutta sain mittauslaitteen kotiin. Ihan just sen takia, että kattovat tartteeko laittaa koko rasitukseen. Paasto on yleensä siinä 5,0 hujakoilla ja Korkein on ollu 7,5.. ja kun ohjeessa sanotaan et ei sais yli 7,8 mennä, joten turvassa ollaan Herkutellakin voin huoletta.


Vauva senkun hikottelee jatkuvasti ja sitten raivostunee omasta hikastaan niin, että alkaa kamala potkiminen ja myllääminen tuolla Voi pientä.

Esikoisen odottaminen Oon kyllä ymmärtäny nauttia niin täysillä tästä, nukkua päikkäreitä vaikka väkisinkin (vaikka eihän sitä voi sillätavalla nukkua varastoon, mutta periaatteella että kun vielä ehtii ja saa nukkua)
Ollaan miehen kanssa käyty kylpylöissä ja vietetty paljon aikaa kahdestaan. En vielä tiedä muuta tulevasta muutoksesta, kun että se todellakin on iso muutos meidän elämään
Täällä ei oo onneks kukaan muistutellut siitä, ovat ajatelleet varmaan, että olen varmasti tuttaviltani nähnyt mitä se sitten on kun kahdesta ihmisestä tulee kolme, neljä tai viisi

Turnipsi & pikkuinen :heart:

 

Eilen oli neuvolakäynti ja sairauslomaahan sieltä tuli äippäloman alkuun asti, eli melkein 2kk. Suurimpana ongelmana painon vähäinen nousu ja oma huono vointi. Selkäkin reistailee ja lonkka kipuilee sen verran että yöt sitten särkee kun päivällä rasittaa. Sf-mitta siirtyi keskikäyrältä alakäyrälle. Painomuutos oli -175g/viikko. Tähän mennessä tullut siis 2,5kg lähtöpainoon (63kg) ja se on aika vähän normaalipainoiselle. Maha oikuttelee ja kipuilee ja sisätautilääkäri määräsi kortisonikuurille. Kuulemma kortisonista on vähemmän haittaa vauvalle kuin siitä että voin itse näin huonosti. Joten nappia naamaan vaan josko sitä painoa saataisiin ylös! Tuli nyt vasta jälkeenpäin mieleen, että kortisonihan nostaa noita sokereita. Että saattaapi olla että joudun vielä sokerirasitukseen kun asiasta puhun seuraavalla neuvolakäynnillä ensi kuun puolivälissä.

Nyt pitää koittaa vaan lepäillä kotona minkä esikoisen metkuilta ehtii!

Lumine 26+6

 

Moikat!

Ei ollut onneksi VTI:ta minulla... Tiedä sitten mistä johtui epäily, mutta puhtaat oli paperit labrasta!

Tuohon vauva-ajan kauheudella pelotteluun...
Onneksi olen suuremmilta välttynyt. Oilisko niin, että nuorempia ensisynnyttäjiä "opastetaan" helpommin ja koetaan jotenkin, että nuoremmat olisivat vähemmän valmiita kyseisenlaiseen elämänmuutokseen?? Ja jotenkin varautumattomampia, vaikka ihan tyypistähän se on kiinni! Itsellä kuitenkin kun jo ikääkin, niin eipä ole turhia neuvojia onneksi näkynyt.
Enpä ole tainnut aiemmin edes mainita.. Olen siis 33v. Kai kaikki on vain odottaneet tapahtumaa ja toteavat, että onhan tuo jo aikakin... =)

Muoks: Tsempit Luminelle! :flower:

SariP ja Poju 30+6

 

Sairasloma laput saatu ja kaupassa käyty. Tyssit päikkäreillä ja pyykkiä oon pessy. Huomenna tulee mummi ja ukki yökylään ni vaihtelen alakerran sänkyyn lakanoita. Sämpylöitä vois vaikka huomenna paistella ku tekköö nii miel. Masu-asukillekkii oon makuupussin jo pesassu 2006 vuoden äippäpakkauksesta,toi on miusta ihana,väriä ja lampaita Pussillinen tuos on semmosia vaatteita mitkä käy tytölle ja pojalle,niit en oo viel pesassu. Joteskii ois nii ihana tietee et kumpi siel masussa myllertää! Toki täs ei oo pitkä aika ku näkee. Oon miettiny et tarviikoha joulukuussa jo toppahaalarii vai pärjääkö sen auto matkan sairaalasta kotio fleecellä.. Onko muilla viel mietteitä et mitä vaaville pukee sitte pääle? Vaunut,turvakaukalo,sitteri oottaa tuos portaitten alla. Vaunutkii on semmoset mitkä hommattiin kirpparilta esikoiselle,hyvi viel menee,ja ei ollu kalliit sillo! Tutin haluun ostoo sit lähempänä vaikka eihä sitä ees tiiä mutustaako vaavi sit tuttia. Esitietolomake pitäs täs kohta puoleen täytellä ja viiä neuvolaan. Nyt lakanoitten kimppuun! Moi!

~ Marsu ja siskit + masu-asukki ~

 

Noniin neuvolalääkärillä käyty ja hyvin meni. Kaikki kunnossa
Onneksi tarkkailin syömisiä, sain kahdessa päivässä 2,5 kiloa pois. Olis ollut aika surullisia lukemia per viikko muuten! Nyt pieni herkuttelu yhden sankarin kunniaksi ja sitten takaisin ruotuun!

Neuvolatädeistä ollut puhetta. Itselle on sattunut mukavia tapauksia. No, ekaa odottaessa tädin kanssa ei oikein kemiat kohdannut, mutta eipä siitä murhetta ollut. En kaipaa vieraasta ihmisestä mitään päänsilittäjää, kunhan hoitaa hommansa, kaverit on sitten erikseen. Harvoinpa tuolla neuvolassa tulee käytyä. Seuraava aika on kuukauden päästä!

Nyt oli ekaa kertaa neuvolalääkäri ja oli todella mukava hänkin! Lääkäriksi harvinaisen sosiaalinen! Usein tulee sellaisia itsekseen höpöttäjiä vastaan!
Ihasteli, kun kaikki raskaudet ja synnytykset menneet hyvin ja olen voinut hyvin. Totesi, että olen luontainen synnyttäjä!

Paikat ei ollut kypsynyt. Sf-mitta hyppäsi yläkäyrälle, mutta ei huolta kuulemma. Mitta vaihtelee mittaajan mukaan. Sanoi, että tuskin tarvitsee painoarviota tehdä loppuraskaudessa, kun aiemmatkin ovat olleet isoja ja mahtuneet ulos ilman ongelmia.

Meidän vauva oli perätilassa, ohho! Mulla on aiemmin kääntyneet aikaisin oikein päin, joten tämä on nyt uutta. Huolta ei vielä ole, kun tyyppi mahtuu vielä pyörimään siellä miten päin vain.

Hippuliinu ja Villis 27+2

 

Otin muuten puheeksi sille neuvolan tädille sen synnytyksen käynnistyksen siinä samassa tilanteessa, kun sanoin et pelottaa ettei ehdi ajoissa sinne sairaalaan. Ja arvatenkin saattaa, että tyly vastaushan sieltä tuli: "Eivät ne ala käynnistää muuta kuin yliaikaiseksi menneitä." Jep, se siitä toiveesta sitten... Ihan anaalistahan se on jos ei kuunnella toisen toiveita. Ja kipulääkityksenkin ihan mieluusti haluaisin, kun viimeksi sitä ei ehditty antaa ja se kipu oli kyllä anaalista sekin...

Sain muuten vanhemmiltani laivatuliaisena ison suklaalevyn ja hupsista vaan, niin puolet oli jo kadonnut mun sisuksiin! :ashamed: Se siitä herkkujen välttämisestä... voisin oikeesti elää pelkällä suklaalla. :kieh:

 

Terveiset synnäriltä, lääkärikäynti ultrauksen kera takana

Ensiksi, vauva edelleen perätilassa : / vaikka tiistaina piti olla jo oikeinpäin, kai se vaan liikkuu vielä niin paljon ja on tilaa kääntyillä. Silti, mä niin toivoin että olisi oikeinpäin..
ja kuten Hippuliinulla myös minulla 3 edellistä ollut hyvissä ajoin pää alhaalla.

No, muuten pikkuinen oli kasvanut hyvin. Painoarvio tänään 29+6 oli 1560g eli hienon kokoinen tytteli jo nyt. Meni keskikäyrän yläpuolella, kuulemma ihan omalla käyrällään tasaisesti. Onko muilla rv 29-30 tehty painoarviota?? Olisi mukava kuulla millaisia mittoja olette saaneet
Kaikki virtaukset loistavia sekä lapsivettä hyvin. Kohdunkaulaa 4cm jäljellä (aikaisemmin ollut 2-3cm) kiinni mutta hyvin pehmeä. Mutta sehän on tavallista uudelleensynnyttäjille eli ei huolta.
Verenpaine hyvä.
Kuulemma näillä tiedoilla jos vauva pysyy perätilassa kuulemma synnytän alakautta hänet ulos. tietenkin kuvaavat lantion jne. Mieslääkäri sanoi vaan että siinä tapauksessa yli lasketun ei päästetä eikä vauva saa olla yli 4 kiloa. Ymmärsin että rv 38-39 käynnistäisivät siinä tapauksessa. MUTTA mä toivon että kääntyy oikeinpäin ja syntyy kun on h-hetki käsillä. Seuraava synnärikäynti 4 viikon päästä ellei verikokeissa tule maksa tai sappiarvojen kanssa enemmän ongelmia, siinä tapauksessa pääsen jo 2 viikon päästä uudestaan ultraan..
Mutta aina se on mukava vauva nähdä ja kuulla kasvavan hyvin

Tänään tehty myös kaupat tästä nykyisestä asunnosta, sai senkin pois alta ja pääsee kunnolla ajattelemaan että 2 viikon päästä tämä on toisten koti. Jotenkin haikeeta, olihan tämä meidän ensiasunto ja tulee olemaan uudelle pariskunnalle myös eka oma koti :heart:

Muuta ihmeellistä tänne ei kuulu. Oli eilen ystävän kanssa raksalla maalaamassa yhden makuuhuoneen ja aamulla kädet/olkapäät oli ihan tulessa ja kipeät, tekemisen puutteesta kipeytyivät Sunnuntaina mennään uudestaan jatkamaan maalaustalkoita.
Pyysin samalla kyseistä ystävää vauvan kummiksi, oli niin otettu että. Maalisina halattiin kovasti =)

Huomenna jo 30 viikkoa täynnä. ihanaa

 

Neljäskö
Nyt alkoi hieman huolestuttaa, jos vauva ei käännykään. :O
Meillä ei ole yksikään vauva ollut alle 4 kiloinen, vaikka toka käynnistettiin 38 viikolla! En todellakaan haluaisi sektiota... No, onneksi mahtuu vielä kääntymään, ei tuo lääkäri ainakaan huolissaan ollut.

Hippuliinu

 

Ei mua muistaakseni kummemmin peloteltu vauva-arjen raskaudella. Olin kuitenkin 23v. esikoista odottaessa, eli nuori Silloin olin koulussa vielä lasketun ajan jälkeen eli multa jäi väliin se äitiyslomalla lorviminen ja odottaminen. Vähän harmittaa, koska siihen ei ole enää ikinä mahdollisuutta, mutta sain silloin hyvin vietyä koulua eteenpäin.

Nyt olen kyllä ottanut enemmän omaa aikaa, kun kuitenkin sitä tulee olemaan todella kiinni pienessä jonkin aikaa. Me ollaan miehen kanssa varattu parin viikon päähän hotellihuone poreammeella ja mennään johonkin hyvään ravintolaan syömään ja nautitaan toistemme seurasta. Mä en malta odottaa! Kavereiden kanssa on nyt tullut käytyä normaalia enemmän ulkona syömässä ja istumassa. Syöminen on tällä hetkellä yksi mun suurimmista nautinnoista

Miimau vaikka varmaan ihan hyvää nuo neuvojat tarkoittavat voi se tosiaan alkaa pänniä. Mä meinasin poikasen vauva aikana jo alkaa käydä "nuku silloin kun vauva nukkuu" neuvojien kurkkuun kiinni.

Lumine menetkö vielä johonkin tarkempaan tutkimukseen esim. ultraan tarkistamaan vauvan kasvua? Toivottavasti sulla alkaa nyt olo helpottua!

Olimpa kerrankin fiksu, kun nää sivut tökki, kopion tekstin ja tässä tää ny sit oli...:xmas:

Muoks. Garden eikö se viimekädessä ole synnärin eikä neuvolan päätettävissä käynnistetäänkö? Voisitkos yrittää olla synnäriin yhteydessä asian tiimoilta, jos ei muuten niin pelkopolin kautta...

 

Silloin olin koulussa vielä lasketun ajan jälkeen eli multa jäi väliin se äitiyslomalla lorviminen ja odottaminen. Vähän harmittaa, koska siihen ei ole enää ikinä mahdollisuutta, mutta sain silloin hyvin vietyä koulua eteenpäin.

Oon alkanut pohtimaan että ehkä niitä iltatähtiä tehdään sen takia että saa taas nauttia esim. äitiysloman alkuviikoista itsekseen / olla vauvan kanssa kahdestaan kotona kun jo muut isommat lapset on koulussa . Aiemmin oon aina ajatellut ettei meille tule mitään iltatähteä, mutta ehkä se ei olisikaan ihan niin huono idea. Tosin en kyllä varmaan jaksaisi taas monen vuoden jälkeen aloittaa yövalvomisia ym. kolotuksia odotusajalta. Tänään oli iltasanomien nettisivuilla juttua 53v odottajasta, itseä kyllä kauhistuttaisi raskaana olo n.24v päästä jälleen Tässä linkkiä vielä juttuun: Lehden kansikuva h