***Joulukuun Pikkutontut ELOKUUSSA***

Miimau Ei minullakaan kolmen lapsen kokemuksella ole mitään kauhukuvakertomuksia äippälomasta. Riippuu varmasti todellakin vauvan luonteesta, elämäntilanteesta ja siitä kuinka suorituskeskeinen äiti on. Kun osaa vähän oikeissa paikoissa armahtaa itseään, niin hyvin pärjää - nauttiikin jopa


Omaa showta: Meillä on nyt aikalailla varmasti tulossa se koiranpentu kuvioihin juuri kun äippäloma alkaa. Mietin hieman omaa jaksamista, mutta pentu on siskon koiran pentu, joka on aivan tolkuttoman hyväluonteinen. Työtä se varmasti teettää, mutta kun meillä tuo kuopus meni eskariin, niin olen ajatellut että aamupäivät ehtii touhuta sitten "vauvojen" kanssa, ja iltapäivällä koteutuukin niitä auttavia käsiä sitten kaikkien kolmen lapsen ja isukin muodossa. Ja tietenkin isukki on isyyslomallakin kun vauva syntyy. Eiköhän se arki siinä sitten ruttaannu! Tää on kuitenkin ainutlaatuinen tilanne saada juuri tuon koiran pentu, rotukin on aivan ihana... ja ehkä se helpottaa sitä koiran kasvatusta, kun ei tarvi sitä ihan pienenä jättää pitkiksi ajoiksi yksin.

Supisteleeko teillä koskaan keskellä yötä? Viime yönä nukuin huonsti, lonkka/lantioaluetta särki taas oikein kunnolla ja jouduin kääntämään kylkeä jatkuvasti. Koska tämä operaatio ei ole mikään keikautus yöllä jämähtäneellä lantiolla, se ilmeisesti aiheutti supistuksia. Välillä heräsin näihin supistuksiin, Nipistivät sen verran kuitenkin... Pitäisköhän tästä jo huolestua? Päivällä ei kipeitä supistuksia ole vielä ollut, muita kolotuksia kyllä senkin edestä

Vauvan asento vaihtelee vielä kokoajan. Potkii tasaisesti jokapuolelle=)
Perhevalmennus Meillä pääsee vain ekakertalaiset, tai sitten jos ekasta on tosi pitkä aika, niin pyytämällä. Voi kyllä osallistua johonkin yksittäiseen osaan, kuten synnytyssairaalaan tutustumiseen, mutta meille se on jo tuttu paikka.

Neljäskö Meillä odotellaan kotiäidin arkea kyllä myös. Pitäisi laittaa ylös kaikkia niitä mukavia juttuja, joita on aikonut harrastaa sitten. Voisi sitten (kun muutaman kuukauden elää siinä vaippa-ruoka-nukkumaan arjessa), lukea niitä juttuja ja saada vähän lisäpotkua

Mitäs juttuja olette jemmanneet äippälomalle? Mulla on ainakin valokuvien järjestäminen...

 

Heipähei!

Metsän keskeltä kotiuduttu. Kyllä sitä osaa taas arvostaa kaupungin mukavuuksia pienen eräretken jälkeen

Nukkumisjärjestelyistä... Meillä monen vääntämisen jälkeen "annettiin periksi" esikon vauva aikana perhepedille ja aiotaan nukkua kaikki neljä samassa sängyssä. Meillä on nyt parisänkyyn yhdistetty tavallinen sänky ja hyvin on tilaa. Mikäli vauveli herättelee isoveikkaa kovasti yöllä järjestelyjä mietitään uudestaan. Meillä tuo esikko nukkuu vieläkin huonosti, eikä kumpikaan meistä vanhemmista halua luopua hyväksi koetusta järjestelystä.

Miimau turhaan sua on peloteltu Toki on hyvä varautua siihen, että oma pallero vaatii paljon aikaa ja arki muuttuu. Kuten jo edellä mainittu taitaa isoin osa olla siitä kiinni mitä muuta äiti kokee tarpeelliseksi suorittaa. Mulla tärkeysjärjestys oli/on vauva, oma aika, ruoka, kodinhoito. Välillä kämppä oli sen näköinen ja pakastimessa oli varalle ruokaa aina. Mä olen nauttinut vauvavuodesta vaikka lapsi oli todella huono nukkuja ja väsy oli kova.

Me mennään ainoastaan Haikaranpesän perhevalmennukseen, joka on vain yhden kerran ja pakollinen. En tiedä tarjoaako neuvola uudelleensynnyttäjälle valmennusta, mutta en sitä tarpeelliseksi tuon sairaalan valmennuksen lisäksi koekaan.

Vauvan asennosta ei ole hajuakaan Muutaman kerran olen tuntenut kun on kunnon voltin heittänyt ja vaihtanut asentoa kunnolla.

ideh mä varmasti sanoisin totuuden. Olet selvästi väsynyt eikä työpaikalla jousteta yhtään. Pomon asenteella on iso vaikutus jaksamiseen. Poikaa odottaessa sain omalta pomoltani luvan pitää taukoja kuinka paljon haluan ja mahdollisuuden istua myymälän puolella. Näiden ansiosta jäin saikulle vasta 2vkoa ennen äitiyslomaa, selkäkipujen ja supistusten takia. Eli saikkua kehiin!

Neuvolaan pitäs lähtä pikkuhiljaa.

Mango ja Kieppuli 22+4

 

Miimau Ei ole kivoja tuollaiset pelottelut. Kannattaakin nämä kauhutarinat jättää ihan omaan arvoonsa, saat niitä varmasti kuulla synnytyksestäkin... Jotkut tuntuvat nauttivan ekakertalaisen pelottelusta tai sitten eivät vain tajua, että omat stoorit saattaa ahdistaa toista.
Tuntuu, että sulla on jo ihan järkevä suhtautuminen, tottakai elämä muuttuu ja oman navan tuijottelu vaihtuu vauvan navan tuijotteluksi. Mutta positiivinen asenne auttaa ja tosiaan kannattaa unohtaa "suorittaminen", tärkeintä on vauvan ja sinun hyvinvointi. Jos käy rankaksi niin heti vaan apua pyytämään sukulaisilta, ystäviltä, neuvolasta...

Jennynny me otettiin koiranpentu kaksi kk ennen vauvan syntymää, enkä kokenut sitä rankaksi. Sisäsiistiksi opettaminen ja muut perusjutut pentu oppi nopsaan, kun ite olin kotona.

Eipä muuta

Hippuliinu ja Villis 22+3

 

Kiitos tatomira kasteinfosta. Täytyy alkaa nyt ihan tosissaan miettimään, että miten asia ratkaistaan. Periaatteessa en itse haluaisi liittyä kirkkoon vain sen takia, että saisin kastajaiset järjestää. Ehkä järjestämme vain nimenantojuhlan...Tosin siihen varmaan päättyy myös tytön jäsenyys kirkossa, koska olisi jotenkin outoa, että hän olisi perheemme ainoa kirkkoon kuuluva jäsen.

Perhevalmennukseen emme aio mennä, en edes kyllä tiedä, että pääseekö täällä sinne muut kuin esikoisen odottajat. Esikoisen odotusaikana kävimme kyllä valmennuksessa, mutta koimme sen molemmat täysin turhaksi lässytykseksi. Kivunlievitysmenetelmistä saa muutenkin ihan tarpeeksi tietoa ja oma mielipiteeni on, että tulevaa synnytystä on ihan turhaa alkaa suunnittelmaan etukäteen, koska asiat eivät kuitenkaan mene suunnitellusti. Mutta tietysti hyvä, jos suurin osa valmennuksen läpikäynneistä kokee saavansa siitä jotain hyötyä...

Sokerirasitustestiin tulee minun mennä uudelleen viikolla 26. Eka testi oli kohdaltani aivan ok, enkä usko, että tässä toisessakaan tulee mitään yllätyksiä esiin. Haluan kuitenkin mennä testiin, jottei tarvi sitten myöhemmin jossitella. Tosin onhan se litku aivan kammottavaa, maistuu etäisesti sitrushedelmältä, mutta haisee puhdistusaineelle...:x
Itse testeihin jouduin sukurasitteen vuoksi. Itsellä paino ok ja esikoinen oli syntyessään alle 3,5 kg, joten niiden perusteella ei ainakaan kohonnutta riskiä ole.

miira ja muru 23+1

 

Miimau: Onhan se totta, että äitiysloma-aika on kiireistä (ja muu aika senkin jälkeen kun alkaa normaali arki), mutta aikansa kutakin ja ei se niin kauheaa ole mitä sulle on peloteltu. Tuskin kukaan joka äidiksi haluava/tuleva luulee, että se vauva-arki on auvoista ja leppoista. Kyllä luulen, että kaikki tietävät että se tulee olemaan työtä, työtä ja työtä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivän ajan viikossa.
Kyllähän siitä joutuu luopumaan omasta ajasta suureksi osaksi ja meneminenkään ei ole enää niin helppoa, kun vauva tulee, mutta eiköhän siihen ole itse kukanenkin vanhempi valmis, kun vanhemmaksi ryhtyy.
Ja kyllä sitä ei montaa vuotta kestä, lapset kasvaa isoiksi ja itsenäistyvät niin sulla ei enää olekaan niitä pieniä jotka tarvitsevat juuri sinua, juuri sillä hetkellä kun he sitä tarvitsevat vaikka itse olisit juuri syömässä, vessassa, suihkussa ym.
Tuoreessa muistissa on itselläkin vielä ne ajat, kun tuntui tosiaan ettei itse kerkeä tekemään mitään, kun toinen on jo vaatimassa itselleen huomiota. mutta en mie valita, mie rakasta sitä, että minulla on lapset jotka tarvitsevat juuri minua! Onhan se kyllä totta, että väsyneenä sitä ajattelee asioita negatiivisesti, "voi kuinka raskasta tämä on ja eikä jaksais millään, mitään ei kerkeä tehdä ym."
Tosi inhottavaa, että jo vanhempana olleet ihmiset kertovat uusille tuleville vanhemmille kuinka kamalaa on sitten kun tulee lapsia ja vali vali vali. Ja aina muistutetaan, että lepääähän nyt, et sinä sitten kerkeä nukkumaan ja lepäämään, ku vauva syntyy. Onhan siinä ne hetket kun vauva nukkuu itse niin voi itsekin lepäillä. Minun mielestä kannattaa jättää ihan suosiolla kaikki kotityöt vähemmälle tekemiselle ja levätä silloin kun on mahdollista. Ja muistakaa kanssasisaret, kyllä suurimmalla osalla on se toinenkin osapuoli mukana, ISÄ! ja on omat äidit, isät, anopit, apet, omat sisaret, jotka auttavat... Ei tarvitse yksin keikkua siinä vauva-arjessa
En kyllä itse ole saanut omilta vanhemmiltani mitään apuja, mutta sisko ollut sekä anoppi ja appi. Se harmittaa kyllä kovasti, ettei omat vanhemmat ole kiinnostuneita auttamaan. Ja nykyään tuntuu, kun lapset on kasvanut, ettei anopiltakaan saa apua niin helpolla, kovasti hoitelee kyllä miehen veljen lapsia, mutta itse saa kyllä anella, että saisi lapset joskus yökyllään, jotta itse saisi nukkua kunnolla! Surullista, mutta eipä tuolle mitään mahda. olen kyllä monet kerrat anopille sanonu asiasta, mut eipä tuohon muutosta ole tullut vaikka kuinka on lupaillut. No joopa joo, menipä availuksi.

Raskaus on mennyt hyvin. Neuvolassa kävin keskiviikkona ja kaikki hyvin. Ens kerralla onkin sitten lääkärineuvola.

simuli

 

Pakko tulla nopsasti hehkumaan Vauva kääntyi eilen VIHDOIN ilmeisesti kyljelleen, tai ainakin sellaselle mutkalle että potkii koko ajan vatsan etuseinään tai sivulle. Näinpä eilen sitten isikin viimein sai oman ekan potkunsa, tuntui olleen aika onnellinen kun ehti tuntea yhden napakan monotuksen :heart: Yllättävän vilkashan tuo napero on, tähän asti ei välttämättä ole montaa potkua tuntunut päivässä kun on potkinut suoraan alas ja mieluummin vielä selkäpuolelle ja nyt tuntuu että takoo ihan jatkuvasti

Vielä tuohon äitiysloma-asiaan, komppaan täysin Jennynnyä, itselle pitää olla armollinen. Kun tiedostaa ettei kukaan ole täydellinen äiti niin pääsee kyllä paljon vähemmällä stressillä

Perhevalmennus on meilläkin vaan ekakertalaisille, käytiinköhän yhtenä tai kahtena iltana kuuntelemassa sekä sit synnärillä tutustumassa. Meillä oli siis kai kuutisen kertaa kaikkiaan valmennusta, eri teema olisi ollut kaikissa. Ite en saanut yhtään mitään irti koko valmennuksesta joten jätettiin menemättä loppuihin tapaamisiin ja kyllä nuo mukulat maailmaan saatiin siitä huolimatta

 

Moikka!

Me haettiin tänään äitiyspakkaus! Ja sitten puoli tuntia pengottiinkin sitä tossa olkkarin lattialla. Oli kyllä aikalailla sen näköinen paketti että olisi voinut kuvitella että tiesivät meille pojan tulevan..
Ihan jees toi paketti, osa oli ihmeen lirua kangasta, ja sitten suurin ihmetyksen aihe oli sellainen keltainen mukamas 70cm unihaalari joka oli siis olkapäästä lahkeisiin 70cm pitkä, eli ei 70 senttiselle lapselle vaan enemmänkin 90.. Ihan hervottoman kokoinen, varmaan puoltoistavuotiaana sopiva

Vauvan liikkeistä joko eilen oli pojulla vaisumpi päivä tai sit en vaan iste kuulostellut liikkeitä niin paljon kuin yleensä, oli tekemistä koko päivän. Illalla vain tuli tunne että onkohan se paljon mitään muksinut. Kyllä se sitten illalla ja yöllä mönki menemään. Muuten tuntuu olevan kovin liikkuvainen yksilö, maha vaan tärisee ja hytkyy ja välillä näkyy sellaisia tökkäisyjä kun joku raaja sojottaa ulospäin Isukki on liikkeitä kans jo tuntenut kuutisen viikkoa, mutta nyt tuntuu että välillä kun joku muu kuin minä laittaa käden mahan päälle niin rauhoittuu ja lopettaa riehumisen, jos mä pidän kättä mahan päällä niin siitä ei välitä. Silittelyistä rauhoittuu kyllä tunnustelemaan niitä.

Susimieli ja Pieni 24+5 (miten tää aika menee näin nopsaan.. )

 

Moikkelis!

Eilen oli se kauan odotettu 4d-ultra! Voi kun oli ihana ja mukava käynti.Ja pikkuinen oli kyllä niiiiiin ihana :heart:. Kannatti siis maksaa ja hieman tuli jopa korvaustakin kelalta,vaikka ei edes pitänyt.Kyllä jäi hyvä fiilis . Kuvia saatiin 11kpl + tietysti se dvd siihen päälle sitten. Nyt on meilläkin sitten suloisia kasvokuvia vaavista,kun ei silloin sieltä rakenneultrasta saatu niitä.

Dvd on kyllä aivan ihanan huikea,kestoakin sillä lähes 40min =).Vauvalla kaikki hyvin ja rakenteet ok.Silloin kun rakenneultrassa ei saatu sitä jotakin verisuonta näkyviin,niin sekin tuli nyt katsottua,että se on ok.Pieni painoi jo 870g ja kaikki mitat vastasivat viikkoja ja keskikäyrällä kasvaa pikkuinen :heart:. Oli se niin ihanaa nähdä ku siellä se haukotteli moneen otteeseen ja oli niin tyytyväisen näköinen että.Tais olla justiinsa uniaika menossa,kun ultraajan piti moneen otteeseen vähän herätellä toista,jotta toinen oltaisi saatu liikkeelle.Sitten siellä alettiin nyrkkiä heristelemään,että menkääs nyt jo pois ja antakaa minun nukkua rauhassa .Niin ihanasti jalkojakin ojenteli ja avasi sormet pois nyrkistä,ultraaja pystyi jopa laskemaan,että viisi sormea löytyy oikeasta kädestä.Jossain välissä taisi peukku käydä suussakin. Sukupuolta ei haluttu edelleenkään tietää,joten yllätys säilyy syntymään saakka.Oli se vaan niin ihana kokemus :heart:.

Kahden viikon päästä olisikin sitten taas jo seuraava ultra,ihan normaali kunnan tarjoama ultra.Kiva nähdä sitten taas,että kuinka paljon pikkuinen on kahdessa viikossa kerennyt kasvamaan.Se taitaakin sitten olla toisiks viimeinen ultra,kun sitten viimeinen on se synnytystapa-arvio,jossa ultrataan viimeisen kerran.Maanantaina olisi jälleen taas neuvola,tuntuu että vastahan se edellinen oli.Mutta hyvä vaan,niin näkee taas mitä tolle hb:lle on tapahtunut,vai onko mitään.Pitäisi täyttää sellainen lappu,missä arvioidaan pelkopolin tarvetta.Toisaalta niin kovasti haluaisin käydä juttelemassa siellä pelkojani pois,mutta kun se vähän ahdistaa,että se on toisella paikkakunnalla.Ei millään viitsisi taas lähteä tuota väliä ajamaan.Noh mutta,katsotaan mitä tuleman pitää ja mitä neuvolan tätikin on mieltä.Jospa jo hänen kanssaan puhuminen auttaisi edes jonkinverran.

Ainiin juu...käytiin ostelemassa niitä vauvatarvikkeitakin samalla reissulla.Mukaan lähti pinnasänky+patja,hoitoalusta,kylvetystuki,body ja sitteri.Voi kun tekisi niin mieli jo päästä kokoamaan pinnasänkyä.Mutta kaikki aikanaan...

Hmmm...no ei kai tässä muuta.Kovin omanapaiseksi tuo teksti jäi,mutta sitten toiste taas kommentointia kehiin .


adalmiina ja sitso 26+2

 

Ei muuta ideh, kuin totuus kehiin!
Aiemmin kirjoittelinkin, että neuvolasta räähelsin keskiviikkoaamuna kysymään, että voisinko vähän levätä! Sen verran oli silmät ristissä ja ihan vain väsymystä. Toki se närästys oli valvottanut...
Vähän huonoa omaatuntoa podin sitten, mutta ihan turhaan! Tänäänkin vasta klo 10 ylös sängystä, klo 12 takas unille ja klo 13.30 vasta uudelleen herätys. Että mitenpä olisin töitä tehnyt!

Sitten päätinkin lähteä herättelemään itseäni tuonne kaupungille. Kävelylle ja kahville oli tarkoitus ja kyllä kävinkin, mutta siten eksyin, yllätys yllätys(!) vauvanvaatekaupoille...
Pitää varmaan tehdä jonkinmoinen inventaario nyt noihin vaatteisiin, että mitä kokoja on ja mitä vielä ehkä tarvitaan. Olen ostellut aika sekaisin 50, 56 ja 62 senttisiä, joten pitää katsoa mitä kokoa olis jo riittämiin. Mies ei meinaa oikein ymmärtää, että ne ei todellakaan kaikki ole sille vauvalle samaan aikaan sopivia ja pitää määrää jotenkin suurena... Huoh! : / Eikä niitä todellakaan ole montaa/koko. :saint:

Adalmiina, minäkin haluaisin jo todellakin raahata pinnasängyn alas koottavaksi tuolta ullakovarastosta. Ei kyllä ole ylimääräistä tilaa, joten tiedän, ettei se ole tässä vaiheessa mitenkään järkevää. Yritän siis olla järkevä ja olla vielä edes mainitsematta asiasta mitään. Koskakohan sitä uskaltaisi alkaa ehdottaa...

Täällä muuten poksuu taas! Ja ompelutalkoot taitaa jatkua...

SariP ja Pömppä 26+0!!
(pitäisköhän tätä murua kutsua jo jollain muulla kuin tuolla masunimellä...)

 

Kiitos kannustavista kommenteista kanssasisaret!!!! Kyllä mulla nyt on luottavaisempi mieli ja usko siihen että oon käsittänyt asian aivan oikein

Voi Adalmiina kuinka ihana kokemus teillä oli!!!!!!!! Taidan itsekin koittaa varata tuon 4D:n

Tänään oli kela-neuvola ja samalla sai taas kuulla pikkuisen sydäntä :heart: Siellä pamppaili ja pikkuinen potki minkä kerkes! Dopplerikin sai potkuja osakseen, hih!
Ja kaikki arvot oli hyvät,jihuu!!!! Kyllä nyt on hyvä mieli!!!

Mä oon jemmannut äippälomalle myöskin kuvien arkistoinnit, sitten myös joulukorttiaskartelut

 

Päivitykset jääneet useammalta päivältä, koska saunalahti ei ole suostunut viikkoon mun kanssa yhteistyöhön päivisin (ts. kuopuksen päiväuniaikaan) :kieh:. Iltaisin ehtii vain lukaista osan jutuista pikaisesti..

Sokerirasituksesta itse kävin silloin rv 13 tietämillä jäin paastosta kiinni. En tietenkään joudu uudestaan siihen, koska rd-diagnoosi on koko loppuraskauden "päällä". Jos on ollut aikaisilla viikoilla ja saanut normaalit tulokset (useimmat silloin saavatkin), niin se ei automaattisesti tarkoita etteikö voisi olla myöhemmin heikentynyt sokerinsieto. Pahimmillaan/huonoimmillaan sokerinsieto on n rv 25-35 viikoilla, joten sen vuoksi harvalla edes näkyy pikkuviikoilla rasituksessa mitään.

Äippälomalle en ole suuremmin jemmaillut asiota, kotona kun muutenkin pääsääntöisesti olen lasten kanssa. Joulukorttikuvat oon ajatellut ottaa heti kun vauva syntyy (käynnistetään erittäin todennäköisesti la:n tietämissä eli alkukuusta), muuten asioita koitan jo nyt hoidella alta pois parhaani mukaan. Marraskuussa viimeistään otan kaverilta lainaan höyrypuhdistimen ja kuuraan sillä eteisen kaakelilattian saumat sekä vessan, khh- ja saunan

Meille saapui tällä viikolla uusi (käytetty) auto. Nyt pitäisi mahtua kaikki 3 lasta takapenkille, eli suurin ja kallein hankita on tehtynä. Myös huonejärjetys muuttui pari-kolme viikkoa sitten ja tavarat alkavat pikku hiljaa löytää uudet paikkansa.

Poppeliini ja iso masu 25+3

 

apua.. Mä en tajua miten pääsen ens viikolla töihin.. Olis aamuvuoroa ja minä heräilen vähän väliä. Tämä viikko on mennyt ihan ok kun iltaviikolla voi torkkua vaikka puoleen päivään että jaksaa töihin. Inhottavaa kun vaikka nukkuisi 10 tuntia niin silti noustessa on väsy. nyt meni nukahtaminen melkein yhteen ja olen nyt jo tähän mennessä herännyt ehkä 8 kertaa, en ole pysynyt laskuissa. Ottaa kyllä isosti päähän. Unet on vilkkaita, ei aina edes pahoja unia, joten en painajaisiin herää aina vaan usein vaan ilman syytä. Ainakin omasta mielestäni. Ja vauvelikin on pari päivää ollut tosi rauhallinen. Rupeaa ihan päätä särkemään ajatuskin aamuvuorosta. Ärsyttää vaan jos joudun lomalle jäämään tämän vuoksi.. Ei tykkää..
Muuten meillä on kaikki hyvin. Kelan paperit pitäisi saada kuljetettua toimiston tytöille, kun he lähettävät ne kelaan. On vaan ollut niin pää jäässä näiden unien vuoksi että ei ole jaksanut.
Aika kuluu tosiaan nopeasti ja olen edelleen kyennyt tekemään laitosmiehen töitäni. Raskaimmat nostot oon jättänyt pojille, ja tietysti ne hommat missä liuottimia tarvitaan mut muuten Masu ei ole järin suuri mut ei siitä enää voi erehtyä.
Pinnasänky on ainoa hankinta, niin ja rintareppu, jotka me olemme tehneet. Ollaanko me jotenkin hitaita? minä en jotenkin jaksa yhtään vieläkään alkaa hössöttämään. Jotenkin minä vieläkin olen tosi varovainen luottamaan että kaikki menee hyvin. Vakuutus vauvalle on kyllä jo otettu ja eka laskukin tuli jo tältä loppuodotusajan osalta.
Harjoitussupistuksia on paljon mutta ei ole yhtään ollut kipeitä.
Minulla on aika mennyt lähinnä mehujen keitossa ja reilu viikko sitten sain vihdoin meidän toisen auton korjattua. Se meni jarrujen ja päästöjen vuoksi ajokieltoon. Jouduin sitten pari viikkoa lähes kokonaan majailemaan porukoilla että pääsin äidin kyydillä töihin. Mies tekee viikot reissuhommia. Isän ja veljen kanssa sitten töitteni jälkeen autoa laitettiin. Oli siinä työ. Osiin meni ehkä 300 eikä parane työtunteja laskea mutta ajaa sillä taas ainakin vuoden Ja minä sain mieheltä meidän toisen auton taas käyttöön kun hän pääsen nyt tuolla korjatulla taas menemään. Ja onneksi päästään nyt autojen toimiessa tekemään vihdoin pesuhuonetta, jos vaikka saataisiin se vesihana tähän taloon ennen vauvan syntymää Ei tarvis enää kaivosta sitä noutaa.
mut hyvää viikonloppua naiset! Toivotaan että tämä unisysteemi tästä helpottaa. Koitan jatkaa unia taas kerran..

Moksukka ja vauveli 23+6 (kai?)

 

heissan pitkästä aikaa!
meillä ollut tietokoneokelmia ja en hirveästi ole ehtinyt koneilemaan..
nyt kuitenkin uutukainen kone edessä ja pelaa hyvin.
viimeinen kontrolli polilla oli torstaina ja kontrolleja ei jatketa kun tilanne aika ennallaa,sioa muutosta kohdusulla ei ole tapahtunut ja kohdussa kaiki hyvin,vauva kasvaa hyvin,niin en ole itsekkään huolissani. Otan vain levon kannalta aina kun siltä tuntuu. Supistuksia tulee ja lisäksi on tullut toi lantioseudun kipuilu,joka estää jaloillaan olon pitkään ja siivouksen ymm rasityuksen jälkeen olen ihan tulessa..
jotakuta oli peloteltu vauva-ajan rankkuudella,voi tuska,on inhottavaa tuolainen,se on ihan ihmisestö kiinni ja lapsestakin millainen persoona on,ei voi kenellekkään sanoa etukäteen että on tosi rankkaa...mulla oli noi kaksi ekaa vuoden ikäerolla niin olihan se tosi rankkaa,olin uupunut,mutta sellainen tilannehan ei ole usein että lapset tulee tosi pienellä ikäerolla,joten koin että mulla oli erikoistilanne. Itse oikein odotan äitiyslomaa jotta saa keskittyä siihen olennaiseen ja ei tarvitse keskittyä muuhun elämään kuin vauva- ja perhearkeen.

EevaN ja pieni 26+1

 

Miimau, minuakin on peloteltu ihan samoilla asioilla. Välillä nuo kommentit ovat stressanneet (et ehdi syödä, nukkua tai käydä suihkussa) mutta olen ohittanut ne sitten vain ajattelemalla että muutoinkin voi mennä ja että kaikkihan me loppujen lopuksi olemme erilaisia. Ja kuten joku kommentoi, on vaan mietittävä niitä tärkeysjärjestyksiä ja luovuttava täydellisen äitiyden ajatuksista...

Täällä eilen neuvola takana. Painoa oli arvatenkin taas pamahtanut lisää ja nyt on maaginen 10kg raja ylitetty Tahti on se 780g/vko. Ei siitä kuitenkaan ole motkotettu. Sf-mitta oli 21 eli ihan keskikäyrillä mennään. Sykkeet oli hyvät ja pikkuinen potkutteli menemään. Hb sen sijaan oli suorastaan romahtanut mikä ehkä selittänee osan väsymyksestä.

Vähän arpomista on kyllä tämän jaksamisen kanssa, kehtaisko jäädä hetkeksi saikulle levähtämään kun yöunet tahtoo olla mitä ovat jatkuvan vessassa ravaamisen takia |O Toisaalta sitten mietin, nouseeko kynnys palata työhön sitten niin suureksi ettei sinne tule enää palattua. Se taas vaikuttaa tuloihin melko radikaalisti kun työnantaja ei maksa palkkaa sairausloma-ajalta tai äippäloma-ajaltakaan...taitaa olla vain pakko kituuttaa. Mieliala ei ole maailman paras kun ei jaksa työpäivien jälkeen muutakuin maata. Ei ole hääviä. Liikuntapuolikin on jäänyt ihan tyystin.

Täällä ei ihme kyllä ole kärsitty mistään suuremmista kivuista, paitsi iltaisin ja öisin kun nousee sohvalta tai sängystä, selkää ja lantiota saattaa vähän juilia muttei muuten. Suppareista en osaa sanoa mitään kun en oikein tiedä, miltä niiden pitäisi tuntua. Välillä maha tuntuu piukealta aivan kuin vauva kääntyisi tai venyttelisi siellä, tätä tunnetta saattaa olla esim. istumasta nousun jälkeen tai milloin vaan, olen alkanut miettiä onko kyseessä kuitenkin sitten supistus?

Tekisi niin mieli vaunu- ja kaukalo-ostoksille viimein...muuta tavaraa onkin jo kertynyt. Ai niin, ja ammekin pitäisi hankkia.

Zadi ja pötkylä 24+4

 

Ihana ultra kokemus sinulla adalmiina, meilläkin oli äippäpolilla ne 4D ultralaitteet, rakenne ultran yhteydessä näytti kuvaa ehkä minuutin ja antoi yhden kasvokuvan mukaan olisin odottanut vähän enemmän, mutta näkeehän tän pienokaisen sittten loppuvuodesta.
Eilen tunsi iskäkin ekan potkun käteensä<3 kovasti myllää pikkuinen, alkuviikosta vauvalla oli pari rauhallisempaa päivää ja heti alkoi pelottamaan että jos kaikki ei olekkaan kunnossa mutta nyt paukutetaan taas hurjasti

Me saatiin eilen meidän Ora taiga 2011 vaunut, ruskee turkoosina. On aiiiiivan ihanat, voi että. Pitihän niitä jo koetyönnellä ja käydä kaikki nippelit ja nappelit läpi. Meillä alkaa nyt siis olemaan kaikki kalleimmat hankinnat, sänky, hoitopöytä, turvaistuin, vaunut sitteri.. hmm sanokaa jos puuttuu jotain tärkeetä vaunuista vielä, menee tosi helposti kasaan ja mahtuu hyvin autoon. Renkaat on helppo irroittaa naps lukon ansiosta jos tekee tiukkaa. Tosi kevyet työntää ja liikkuu pehmeesti. Suosittelen kyllä kaikille. Hinta-laatu suhde oikein loistava.

Tänään olisi sitten vuorossa vaatehuoneen siivous, saatiin vihdoin eteiseen isot kaapistot eli saan vaatehuoneesta kaikki kengät ja takit sinne + muutakin roinaa ja vaatehuoneen saan siistiksi muille tavaroille nyt koira pihalle ja hommiin.

Mukavaa vkloppua kaikille

Joulumamma ja vauva 22+1 (heh edelleen vauva kun ei se sukupuoli selvinnyt)

 

Moikka!

Täällä kans väsymys vaivaa, epäilen hemoglobiinin laskua mutta en viitsi alkaa omatoimisesti noita rautalääkkeitä syömään kun viikon päästä on se lääkärineuvola niin haluaisin sieltä rehellisen tarkistuksen, ilman lisärautaa niin tietää sit tarviiko sitä oikeesti syödä.

Masukuvaa päivitän vähän, luonnossa toi pötsi näyttää kyllä paljon suuremmalta.

katso liitettä 13477

Susimieli ja Pieni 24+6

 

Söpöjä masukuvia tänne tullut! Kiva, että muillakin on jo ihan selkeän isot vatsat, jotenkin tuntuu hassulta, että jo nyt on niiiiiiin iso. Mutta kun makaa selällään niin se vatsa pieneneekin kummasti!
Monet täällä on ihmetellyt kuinka nopeasti aika on mennyt tai kertovat juuri vasta tajunneensa, että on raskaana. Mulla on ihan päinvastoin, tuntuu että on kestänyt todella kauan tämä raskaus. Helppoa on ollut, ei mitään vaivoja, mutta aika vaan on madellut. En muistanut, että 9 kuukautta on näin pitkä aika! Tietysti asiaan vaikuttaa, että yritettiin raskautta niin kauan, joten jo pari vuotta nämä asiat ollut mielessä enemmän tai vähemmän. Onnellinen saa olla, että ollaan jo näin pitkällä. :heart:

Hippuliinu ja Villis 22+5

 

Voe peppuwakonen...Löys se lenssu sitten minutkin...Oikeen lapin tuliaisina tullut basilisko...:kieh:
Jäsenet särkee, olo kurja, nokkakin vuotelee jo hiukan ja kurkku kipiä.. : / Olisin NIIN pärjännyt ilmankin tätä olotilaa...Kuumetta ei vielä toistaiseksi ole ja toivottavaste ei nousekkaan!!
Eilen käytiin hakemassa pinnasänky Nyt olis sitten suurimmat hankinnat hommattuina!! Vaunut, turvaistuin ja pinnis :heart: Vaatteita yms. on toki iso kasa myös!! Meidän talven muoti on ihania nalle-pukuja ja muita lämpimiä pukimia
Sokerirasituksesta..Mä jouduin kannsa käymään joskus viikoilla 12 tai 13, PCO:n ja ylipainon takia...Sieltä tuli erinomaiset tulokset ja neuvolatäti ehdottikin, että seuraavan kerran voin mennä viikoilla 26-28...
Ah, nyt on pakko laittaa kahvi tippumaan! Olo on kuin jyrän alle jääneellä... :snotty:

Kahlan ja rakkain rv.23+4 :heart:

 

Ohhoh, toukokuisten pinokin alkaa jo kasvaa! :O Alkaa jo itsekin tajuamaan ettei sitä itsellä olekaan niin montaa viikkoa enään loppuun asti, kun uusia pinoja tulee lisää ja lisää.

Viimeistä viedään ennenkin loppuu eli kesäloma on osittain vietetty ja huomenna töihin... plaah...
Onneksi on vielä yksi kesälomaviikko jätetty myöhemmäksi. Katsotaan nyt jaksaako kuinka taas töissä, kun pitää olla koko päivä jalkojen päällä ja kävelyä tulee paljon päivän aikana.

Kirppiksellä kävin ja löysin sitterin ja 56cm pienen toppapussin, jonka kanssa pieni on helppo pukea turvakaukaloon. Sitteri maksoi hurjat 2 euroa, kun oli kangas hieman ratkennut sivusta. No näppäränä sen ompelin ja laitoin pesukoneeseen. Ja ihan uudelta näyttää nyt... mielestäni tosi hyvä löytö! =)

Nyt nauttimaan vielä viimeisestä lomapäivästä!

garden ja juniori 26+1

 

täällä unien näkeminen jatkuu.. Nyt näin unta mm. hurrikaanin iskemisestä ja se oli muistaakseni jostain leffasta osa. Eilen kuulin että työkaverin kaveripariskunta on siellä vissiin nykissä niiden palomieskisojen vuoksi ja varmaan se toi myrskyn uniin. En yleensä näin herkkä ole mut raskaus tekee tehtävänsä. Pakko koko ajan tarkistaa uutisia..
Meillä toinen lääkärineuvola 14. päivä ja samalla tavallinen neuvolakin just ennen sitä. Silloin onkin jo tää keskiraskaus loppusuoralla.. Mihin tää aika menee.. Mekin tätä vauvaa urakoitiin pitkään, mut jotenkin on koko ajan niin kaikkea että hyvä kun pysyy viikoissa mukana. No, mammaloma kun alkaa niin sit varmaan iskee tylsyys kun juoksut loppuu. Ja aika alkaa madella ku odottaa vaan että koska sitä pääsisi tosi toimiin.

 

Pikaiset kuulumiset vaan nyt Esikoisella ollut 2 viikkoa korvatulehdus, nyt toiset antibiootit. Me oltiin miehen kanssa mökillä ja tyttö hoidossa isovanhemmilla kun tänään tuli soitto et tytön kuume noussu 38.6 on veltto, ei saa kontaktia ja hengittää huonosti. Lähtivät viemään tyttöä päivystykseen ja me kiireesti mökiltä pois. Oli sitten joku tyly mies lääkäri mikä laitto reseptille panadolia ja kotiin sen enempää tutkimatta.
Huoh! Nyt toinen nukkuu, katselen tässä illan mut vien kyllä uudestaan jos edelleen tossa kunnossa, saavat ottaa kokeita.

Oma olo ok, selkä on tosi kipeä ja turvoksis tost alempien nikamien kohdalt. Ajoittain supistelee.

Eipä muuta, ei oikein ajatus kulje

Astre ja "Eemeli" 23+0 POKS <3

 

Iltapäivää!
Ihana pötsi susimielelllä. Pitäs ottaa kuva omastakin mahasta, mut en saa aikaseks. Se onkin kyllä valtava!!! Eilen oltiin kummilikan synttäreillä ja kaikki sukulaiset ihmetteli et onko mulla tosiaan LA vasta joulukuussa. Alko jo hieman ärsyttääkkin kun tiedän sen itekin varsin hyvin että oon paisunu ku pullataikina, mut minkäs mä sille teen : / Oonhan mä syöny paljon herkkuja, mut niin mä syön aina. Ykskin mies (tädin uusi miesystävä jota en ole usein nähnyt) kysyi että onko mulla mennyt jo yliaikaiseksi ja minä sitten nolona selitän että ei kun vielä 3.5kk
jäljellä. En mä tajuu miten mä voin olla tällanen valas tällä kertaa kun edelliset ollut niin erilaisia.

Huomenna ois sit polilla kontrolli siitä aivokammiosta. Jännittää ihan kauheesti jos sielä nyt ilmeneekin jotain muutoksia. Mä en nyt kestä mitään ikäviä uutisia, oon niin hekällä mielellä ollut viime aikoina. Mut tuun sit kertomaan miten sielä meni. Nyt lepäileen vähäks aikaa ennenkuin pitää alkaa vääntään ruokaa muksuille. Heippati hei!!

Muisku 25+0

 

Muisku: ah,tiedän tunteen!!!! Täällä oon saanut kuulla samanlaisia kommentteja :/
Hiukan kauhistuttaa että minkähän kokoinen sitten oon joulukuun alussa muiden mielestä Viime viikolla yks työkaveri ihmetteli että "ai vasta joulukuussa? Kun oot aivan saman kokoinen kuin siskoni jolla la syyskuun alussa"... Ja oon kyllä nähnyt tämän siskon ja kyllä mun masu on mielestäni aika paljonkin pienempi....outoa....
Mutta oon kyllä huomannut että vaikuttaa sekin aika paljon mitä on päällä. Mutta ollaan ylpeitä ihanista masuistamme :heart: p.s: Mä alan vähitellen rakastumaan tähän pömppään!!! Ja voin jo kuvitella ikävöiväni sitä joskus sitten...

Tänään sain jonkun aivan käsittämättömän energiaspurtin ja leivoin ties mitä ja tein ruokaa ja siivosin ja laitoin pihamaata ja..ja..ja... Keskiraskauden energiaa?!
Vihdoin!!!

 

Heipsis vaan kaikki, täällä on ollut hieman hiljaisempaa kun on tuota asunnonvaihtohärdelliä ollut.. Kohta onneksi helpottaa..!
Sellainen asia painaa mieltä että löysin itseltäni peräpukaman, sellaisen pienen.. Ei teille muille oo tullut näitä? Mietin vaan että voisko sen itse hirttää pois, aikas nolo vaiva ja sit jos annan sen vaan olla niin mitenhän käy synnytyksessä.. : / Nojoo, se tästä noloaiheesta.
Joillekin oli masun isosta koosta kommentoitu, pakko sanoa että itse oon saanu ihan päinvastaisia kommentteja eli edelleen mun masua pidetään pienenä. Vaikkei se sitä omasta mielestä ole. Mutta jokaisella on omanlaisensa ja -kokoisensa masu, antaa huomauttelijoiden huomautella. Kai sitä raskaana ollessaan saakin olla iso (tai pieni), se on miten luonto muovaa. Mut taidetaan me odottavat mammat olla sellainen kaikkien yhteinen asia, että saa kommentoida ja käpälöidä masua miten tykkää. Eli koitetaan kestää!
Vauvan asennosta oli jotain juttua, meidän pikkuinen se vaan potkuttelee tuonne alas aina vaan, ja juuri oman äitini kanssa oli asiasta juttua ja hän sanoi että meikäläinen ei kääntynyt ollenkaan..! Kokoajan perätilassa ja uloskin tultiin jalat edellä. Että saas nähdä onko oma pikkuiseni tullut äitiinsä vai viitsisikö kääntyä sitten kun aika on kypsä.
Mitäs muuta.. Kelan paperit on täytetty, tarvis vaan saada ne vietyä että pääsis äitiyspakkausta sitten hipeltämään. Äippäloman suunnitemia ei ole, mutta se valokuvien järjestely kuulostaa hauskalta sellaiselta. =) Ehkäpä minäkin sitten jotain sellaista pientä kivaa piiperrän.
Susimielellä ihana masu ja Muiskulle oikein paljon tsemppiä huomiselle!

Tiikeli ja Papu 24+0 poksista vaan

 

Muisku tosiaan tsemppiä huomiseen.

Mahan koosta Mä kävin kaverin luona loppuviikosta ja se oikein hämmästy et enhän mä näytä yhtään raskaanaolevalta. Ja en tosiaan näytä jos on löysä paita ja normaalit farkut jalassa. Viimekskin mulla oli täs vaiheessa jo ihan kunnon maha. No typerät farkutkin on vieläkin niin löysät et voin pukea ne nappia avaamatta. Sit jos mä laitan äitiysverkkarit jalkaan niin sillon maha kyl näkyy ihan selvästi mut en viittii niissä liikkua ihmisten ilmoilla vaan sen takia että mä näyttäisin raskaanaolevalta.

peräpukamat mulla niitä tuli viimeks joskus loppusuoralla. Ei niitä kannata itse lähteä hirttämään mut apteeksista saa jotain rasvaa mikä vähän auttaa niihin.

Selkäkipu mula ei ole selkäsärkyä eikä varsinaista säteilevää iskiasta mut eilenkin kun esikko halus lähteä pyöräilylenkille ja mä kävelin sen muutaman kilometrin niin illalla pakarat oli taas totaalisesti jumissa, ihan kun niissä olis joku kramppi. Sohvalla kun makasin hetken niin sen jälkeen en meinannu päästä enää liikkumaan ollenkaan.

Äitiysloma Jos jaksan yritän vääntää lopputyötä ennen kun vauva synytyy. Koulussa kun ne kevällä kun kävin juttelemassa niin oli vähän sitä mieltä et jos saan sen alkuun tän syksyn aikana niin sit saisin tehdä sitä äitysloman aikana vaikka en keväällä taida olla kirjoilla koulussa.

(.) Kuopus harjotteli viime viikon päiväkodissa, torstaina oli siellä yksin 4 tuntia eikä häntä yhtään haitannu että mä lähdin pois ja oli vaan ihan tyytyväinen kun tulin hakemaan. Kerran oli muistanu kysyä mun perään. Huomenna alkaa varsinainen päiväkotielämä ja mulla jatkuu koulu. Vähän jännittää mennä takasin kun oon 1,5 vuotta ollu poissa.
Keskiviikkona on eka kokoarvioultra, pikkasen jännittää minkä kokonen vauva on, vaikka mahan koon perusteella ei mikään jätti pitäis olla.

Fantaihana 25+4