Joulukuun nyytit 2014 ~ toukokuussa

Toinen lähes oireeton pv :O. Ei yrjöömistä, ei öklötystä, ei mitään... No, töissä kun piti pissavaippa vaihtaa niin jouduin lähteen vessasta pois ja sanoon työkaverille että jatkako tästä . Tissitkään ei enää älyttömän kipeet. Vähän ehkä pelottaa :ashamed:. Huomenna tietysti voi yrjö lentää urakalla, joten nautitaan nyt olosta kun voi...

Parisuhdekriisi helpottanut jo hieman. Kaikki siis ihan ok, tosin ehkä tiedostamatta jätin tänään puhumatta koko vauva-asiasta... kyllä se ukko vatsaa silitteli ja pussaili ja sekös mulle taas sai kyyneleet silmiin... En tiedä, mitä tulevaisuus tuo, mutta Näillänäkymin tilanne tulee olemaan niin että asumme eri osoitteissa kuten tähänkin asti, mutta saattaahan tilanne joulukuuhun mennessä muuttuakkin.. On tilanne joulukuussa mikä tahansa, tiedän pärjääväni.

seksi; voi luoja, sitä haluaisi kokoajan :ashamed::ashamed:. Samainen ilmiö ollut kyllä joka raskaudessa. Kaikki aistit on jotenkin paljon herkemmässä. Uniin tulee myös, huoh :ashamed:.

Synnytys; Tyttöjen synnytykset menneet tosi hyvin, pojan 11,5h kestänyt synnytys jätti traumat kun syntyi lähes elottomana. Kaksi viimeisintä ovat molemmat olleet pieniä, istukan toimimattomuuden vuoksi. Se ehkä tässä nyt pelottaa että joko taas .
Synnytystä olen miettinyt, mutta en tokikaan kivun tms vuoksi, vaan ajankohdan vuoksi. Pahin painajainen synnytykselle olisi jouluaatto... Ja se toinen ongelma, mihin laitan lapset. Tässä on kyllä ihan 7kk aikaa asiaa valmistella ja miettiä, mutta minkäs teet kun tällaisia asioita pohtii yön pimeinä tunteina .

Nyt on pakko syödä tonnikalakastiketta, koska töissä oli sitä lapsille ruokana ja kuolasin vieressä. Kauppaan kun pääsin, iski "pakko saada"-ilmiö. Ei kai tämäkin ole kiellettyjen listalla????:O




Muoks;;;;;; ei olisi pitänyt syödä, pahoinvointi alkoi heti =(

 

Uskaltaudun kurkistaan vähän tänne Pää on ihan pyörällä perjantaina tehdyn pos.testin jäljiltä! En tajunnut olevani raskaana, eikä pitänyt edes olla mahdollista kun endo tehnyt munasoluista heikkoja. Mutta ihmeitä tapahtuu! Nyt onnellinen fillis, pelottaa, huolettaa ja kaikki mahdolliset tunneskaalat käyty lävitse. Mä en vaan voi uskoa, että Jouluna saattaisia olla oma kauan kaivattu lapsi sylissä <3
Neuvola tädiltä sain jo vähän noottia kun näin "myöhään" liikenteessä, ens ti neuvola-ajan sai järkättyä. Ylihuomenna varhaisultra..pelottaa niin pirusti!

Mymmeli + cashew 7+0

 

Se siitä loistofiiliksestä sitten: tänään aamu alkoi pöntön halauksella kun en älynnyt syödä aamiaista tarpeeksi aikaisin ja sitten jo kun kylmä hiki puski joka paikasta, yritin sulloa näkkileipää suuhun, niin eihän se siellä pysynyt vaan jäi koristamaan posliinia.:$ Mä en vaan ihan sisäistä sitä miten tuo pahoinvointi voi alkaa näin "myöhään". Jotenkin olisin luullut, että se olis ollut jo alkaakseen aikaisemmilla viikoilla. No, työpäiväkin sitten sujui niin, että sai olla syömässä parin tunnin välein, jottei vellovuus ottanut yliotetta. Olen siis ollut tähän asti niin iloinen, ettei ole tarvinnut kärsiä pahoinvoinnista, joten en kyllä viitsi tästä oireesta iloita, sillä on niitä muita oireita kuitenkin sen verran, että raskaus tuntuu ihan todelliselta ilman yökkäilyäkin.:|

Mieliteoista: suolaista, sitä menee. Eli suolakeksit ja suolakurkut uppoaa, myös kirpeä karpalomehu, mutta mitkään sokeroidut tuoremehut/virvoitusjuomat/jogurtit eivät mene. Jogurttikin on oltava sitä maustamatonta luonnonjogurttia ilman makeutuksia.

Seksielämä: se on kärsinyt täälläkin, tai no ei ehkä miehen mielestä, sillä olen pyrkinyt ottamaan, kun en ole väsymykseltä ja ällöturvotukselta kyennyt antamaan. Hih. Mutta joo, omalta osalta on kyllä kuihtunut, sillä en ole oikein vastaanottavaisella tuulella.:| No, parempia aikoja odotellessa...

Onnea kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille!:flower: Ja tervetuloa vielä uusille joulukuisille odottajille!:wave:

Milja & Lahja 7+4

 

muumu / 30v / 1. lapsi / TYKS ja uusi laskettu aika olisi se 12.12

 

Olen nopea synnyttäjä mutta vain 1 kolmesta synnytyksestäni oli jotenkin mukava.. Vika oli pahin. Supistusväli oli 7minuuttia ja synnytys vaan alkoi. Kätilö oli poissa ja minä vyöllä ja kotivaatteilla sairaalan sängyssä haukkomassa happea.

Kun kätilö tuli niin kiire oli suuri. Olin mennyt lievään paniikkiin kun synnytys alkoi ollessani yksin. Täytyy kehua että osasivat rauhoittaa todella hyvin.

Osa istukkaa jäi kohtuun ja siitä saatiin kolmen tunnin show josta suurta kipua 45 minuuttia kunnes vietiin saliin operoitavaksi. Sai valita nukutuksen tai puudutuksen. Vauvankin takia puudutus oli paras. Vauva siis oli jo ulkona. Kurjaa oli myös dreeni, virtsapussi..huh.

Raskaudesta kesti toipua yli puoli vuotta. Hyvällä kuntoutusohjelmalla silti lopulta kunnossa kolmessa viikossa!

ja, kyllä. Olen valmis taas.. Mutta konkariakin jännittää. ( kauhistuttaa hieman )

 

Niisku ja muut, onnea hyvistä ultrareissuista

Parisuhde: meil tasasta takkuamista tämä suhde, riidat tulee aina yhtä tyhjästä. Vuos vasta oltu yhdessä, mut kova luotto kaikesta huolimatta tähän suhteeseen. Vauva ollu molemmilla toiveissa ja oli ihana kun plussa lopulta tuli. Mies oli vähän alla päin, kun yritystä takana 5kk. Oli jo miettiny adoptiot ja muut mielessään.. Vaikka itse koitti selostaa ovulaatiosta ja minuuteista

Vähäiset oireet ei oo suhteeseen vaikuttanu. Välil yritän miehelle kuvailla tätä jatkuvaa nälkää ja noita yhtäkkisiä himotuksia. En tiedä mitä palstoja mies on lukenu, mutta auliisti on mua passannu. Toki, en tiiä oonko tavallista räjähdysherkempi (oon) että se voi vähän syödä miehen voimavaroja.

 

Parisuhteesta ja seksistä ollu täällä puhetta... Täällä tasaista jo vakiintunutta menoa! Yhdessä ollaan oltu 11v joista kesällä 6v naimisissa. Paljon on nähty ja koettu yhdessä mm. lapsettomuuden tuska... Mun mielialanvaihteluihin mies on tottunut, jotka paljon helpompia kuin lapsettomuushoitojen aikaan kauheissa hormonilasteissa! Kyllähän täälläkin kinaa tulee harvase päivä, mutta sellasta normaalia parisuhteeseen kuuluvaa... Seksi on oikeestaan jäänyt. Kerran vaan oltu plussan jälkeen! :/ Väsyttää, turvottaa ja oman veronsa vie poika 10kk... Ei vaan jaksa! Mutta kyllä ne halut sieltä vielä tulee, kun tästä alkuturvotuksesta päästään... Niin ainakin kävi viimeksikin.

Tsemppiä suhdekriiseissä olijoille!

Juliet83 + Nuppu 6+4

 

Paniikkia pukkaa... Oireet; missä ne on??????????????:O . Missä se pahoinvointi, hajuyliherkkyys, tissikipu yms???? Miksi ne loppui yhtäkkiä???
Repäisykipuja oli illalla muutama, kohdun kohdalla vähän "repii" ( sellainen venytysipu).
Ja nyt oon googlettanut tietysti tuulimunasta ja kkm;sta ( vaikka molemmista on kokemukset) :ashamed:. Ylihuomenna ultra, kyllä on odottavan aika pitkä!

Tänään oletettavasti POKS 9+0

 

Minustakin tuntuu että mies on niin tottunut mun ailahtelevaisuuden mielialaan kaikkien näiden vuosien aikana (no ei niitä oo ku 5) ettei se oo enää millänsäkää mun räiskähtelyistä .. Mutta seksi ei tosiaan oo täälläkään mielessä vaikka on sitä tullut välillä harrastettua. Ihan jo miehen vuoksi

Hassua kun sai varmuuden raskaudesta niin nyt on taas tissit aristanut, lenkilläkin kun kävin ja oli kyllä ihan tukevat sporttiliivit mutta silti vähän tuntui töyssähtelyt. Ja nuo alavatsaviillot, (just sellaista että ihan ku puukolla joku pistäis kohdun kohdalta) herranjumala kun käy kipeää!! :O Vähän lueskelin et just näillä näppäimillä se kohtu alkaa kasvamaan että sitä se varmaan on. En malta odottaa et maha alkaa näkymään tuon minun vararenkaan alta :heart:

Mua ahdistaa ens viikon neuvola. Ei enää sen takia mitä viimeksi kävi, vaan kun mulla on paino noussut siitä helmikuisesta käynnistä 3 kg (toivottavasti sitä ei merkata neuvolakorttiin että nyt tässä raskaudessa on tullut jo se 3kg!!) Ja ei liity mitenkään tähän raskauteen vaan siihen että oon ihan vaan tunnesyöppö. Kun menee huonosti mä puran sen syömällä kaikkea moskaa periaatteella; "millään ei ole enää mitään väliä" ja kun menee hyvin niin syön terveellisesti ja oikein. Keskenmenon jälkeinen aika oli aika alamäkeä....
Toivottavasti th ymmärtää vaikka kyllähän se tarkkana oli jo viimeksi kun paino on ylipainon puolella, nyt BMI jo 28,1

Onko täällä muita punkeroita?

Sarasofia + ihme 8+0!

 

Kirpalle tsemppiä tohon oireiden katoamiseen, tiedän niin ton tunteen! Onneksi pääset jo ylihuomenna ultraan tsekkaamaan tilanteen! Sulla kyllä alkaa olee viikkoja jo sen verran että oireet varmaan alkaa jo helpottaa?? =)

 

Huomenta, meikäläinen heräsi taas kello viisi virkeänä kuin käki...aamupala meni hyvin alas eikä kahvikaan ällöttänyt, tissit ei tunnu kipeiltä...oireeton päivä tulossa täälläkin Mutta en ala nyt panikoimaan. Mulla on alkuraskauden ultra 15.5, että kyllähän se jännittää kuitenkin. Silloin vasta varmistuu, onko masussa asukas ihan oikeasti. Toivon totisesti että olisi:heart:

sarasofia, katsoin taulukosta että mun BMI on 27,34, eli lievästi koholla. En kuitenkaan juuri nyt osaa nähdä itseäni pulleana, sillä olen juuri ennen raskautta pudottanut 7 kiloa. Vaikka toki mulla sitä ylimääräistä vielä on, ja varmasti tulee helposti lisää nyt raskausaikana.

 

Almandiini, tsemppiä ultran odotteluun... Mä pudotin 1,5 vuotta sitten 35 kg ja niistä 20kg oli raskauskiloja eli en minäkään varsinaisesti pidä itseäni enää punkerona vaikka ylipainon puolella onkin... mutta sen kurjemmalta tuo painonnousu aina tuntuu Pakko vaan pysyä nyt tarkkana ettei paino pääse nousemaan vaikka se helposti nousee kun on painonpudotusta alla... Ja liikkua paljon vielä kun pystyy ketterästi kulkemaan

 

synnytyksestä Ei muakaan oikeestaan pelota (ei ainakaan kipu) ja tavallaan jopa odotan kokemusta josko siitä saisi paremman. Mulla oli tosi pitkä synnytys (40h paikkeilla) ja kaikki ne asiat mitä hoettiin valmenuksessa, kirjoissa ja äippä joogassa oli ihan päinvastoin mun kohdalla. Esim tää liikkuminen auttaa kipuun juttu..mulla pahensi eikä edistänyt edes avautumista ja epiduraali muka hidastaa niin mulla nopeutti hurjasti. Supparit oli myös ekasta vikaan aika tasan 3min välein ja ihan liian lyhyitä. Haluan kyllä tällä kertaa käydä juttelemassa jonkun kanssa jos jonkin näköinen suunnitelma saataisiin aikaan joka huomioisi myös mun erityistarpeita.

Sarasofia täällä myös lohtu syöjä Muutaman kilon voisi ottaa pois vaikka normaalin rajoissa ollaankin. Mulla vaan ei paino tipu teen sitä mitä tahansa niin oon alkanut miettimään voisiko kilpirauhasessa olla jotain häikkää. Ehkä sen jossain vaiheessa selvitän. Vielä pari vuotta sitten laihduttaminen onnistui tosi helposti.

Taas oireeton päivä menossa

 

Täällä kans lievästi ylipainon puolella oleva, ja nyt kunnianhimoinen tavoite oiski vain 10kg:n painonousu raskausaikana jo tulleiden lisäksi . Mulla tyttöiltä tullu rask.aikana yli 20kg ja pojaltaki se 17, ja tympee se on synnytyksen jälkeen.. nyt vaan väsymys ollut niin mahdoton etten oo jumpalla käyny saati töihin pyöräilly ja jatkuvasti on myös nälkä, että saapa nähdä..
Joskin nyt pahin väsymys alkaa väistyyn ja oos pari vapaata tässä, ois hyvä jos illalla löytäis tiensä takas jumpalle.
Ens vkolla ois kaks yövuoroa peräkkäin ja jaksaminen jännittää.. onko täällä muita vuorotyöläisiä? Mulla ehkä yövuoroissa isoin ongelma on seuraava päivä, hyi hitto sitä oloa..
synnytyksistäkin ollut puhetta.. mulla kaks jouduttu käynnistää yliaikasena, mutta ei niistäkään traumaa ole jääny, joskin paras kokemus on se ainut 'luomusynnytys'. Lisäksi meillä on jo yks melkein ehta jouluvauva, eli poika on syntyny 22.pv ja aattona päästiin kotiin.. se joulu oli kyllä paras lahjan puolesta <3.

 

Huomenta!

Synnytyksistä: Mulla on aina synnytykset sujunut sutjakkaan, esikoisesta kokonaiskesto 3h (ponnistusvaihe 10min), tokasta 2h (ponnistusvaihe 5min) ja kolmosesta 3h (ponnistusvaihe 10min, johtuen kolme kertaa kiepillä olevasta napanuorasta, tyttö ei laskeutunut hyvin). Ja kaksi viimeistä on vielä käynistettyjä. Toivoisin nyt luomua synnytystä, en tykkää käynnistyksistä, tosin mun lapset tuppaa olemaan aika isoja, että katsotaan nyt.

Mulla oli pari päivää oireetonta, nyt taas ehkä vähän kuvottaa, mutta alkaa selkeesti mm. väsymys helpottamaan. En kuitenkaan jaksa stressata kauheesti, enää 13 päivää nt ultraan! Sithän sen näkee, et mikä meininki massussa on.

 

ja tuosta oireettomuudesta: mun kaverilla oli täysin oireetonta jostain 7+ viikoilta asti ja maanantaina kävi nt-ultrassa ja siellä se tyyppi oli. Ja siis edellisessä raskaudessa tää kaveri yrjös 24/7 koko alkuraskauden ajan.

Jos ei ole kipuja, vuotoja tms ja ar-ultrassa kaikki hyvin, ni sit on kyllä tosi pienet todennäköisyydet et menee kesken. Kirpalle tsempit ultraan.

 

Synnytyksistä: ensimmäinen tuli rv38+0 ja alkoi lapsivesien menolla. Kesti 12,5h ja oli mukava kokemus kaiken kaikkiaan, vaikka yli nelikiloisessa oli pöngertämistä Toka sitten käynnistettiin rv38+2, oli samaa koko luokkaa tuossa vaiheessa kuin veljensä ja kestoltaan oli 8,5h, mutta paljon kivuliaampi supistusten osalta. Lapsivedet meni tästäkin ensin ja sitten tuli nuo karmeet supistukset ja jouduin vielä yksin sairaalassa niitä potemaan, kun hoitaja sanoi, että soitetaan sitten miehelle, kun alkaa tositoimet. En sitten älynnyt että oisinhan minä sen miehen sinne saanut pyytää jo aikasemminkin. Noh, ei tästäkään jäänyt traumoja, vaikka ehkä kamalampi oli ja toka vielä isompi kuin veljensä

Innolla jään oottelemaan mitenkäs tämä kolmonen..onko lähempänä viitä kiloa, vai tulisko pienempi

Cuud: on varmasti ollut ihana joulu teillä!

 

Tuulentyttö: olen samaa mieltä, että luomu synnytys on paljon parempi kuin tuo käynnistetty! Sulla on kyllä ollu tosi nopeita toimituksia wautsi!

 

Hei pitkästä aikaa, täällä olen silti tiiviisti seuraillut taustalla, laiska vaan kirjoittamaan.

Maanantain neuvolaa odotellaan jännityksellä, mitähän se meidän "oma" neuvolatäti mahtaa tuumata perheen lisäyksestä Ja aion kyllä toivoa, että voitaisiin edes yrittää kuunnella sydänääniä, ihan vaan huvikseen. Vaikkakin sanovat että viikolla 12 aikasintaan kuuluu, mutta olen guuglaillut

Synnytyksestä tokan jälkeen sanoin, etten halua enää ikinä synnyttää.. nooh, miten kävikään. Raskaana voin olla, mutta omista synnytyksistä on jäänyt hiukka "huonoja" kokemuksia, jokainen synnytys on tietenkin yksilöllinen. Ensimmäinen jäi kohdunkaulaan jumiin, ja toinen kätilöistä joutui melkeimpä istumaan mahan päällä, jotta poika saatiin ulos (sen seurauksena pääkin oli sellainen suippo), toisen kohdalla olinkin jo auennut niin paljon ja synnytys käynnistynyt, että jäin ilman epiduraalia (ohmygosh!)

Parisuhteesta on ollut aikamoista alamäkeä, on huudettu ja raivottu ja ja ja sovittu ? Peittokin heiluu samaan tahtiin kuin ennen Jotenkin tuntuu että nuo seksuaaliset halut on jopa lisääntynyt itsellä.

Painosta , se on noussut "onneksi" vaan kilon verran, mutta voi tsiisus tätä turvotuksen määrää, ihan kamalaa ! Ei voi enää pitää edes piukkoja paitoja, etteivät ala koulussa epäilee

Huoh, pitäisi lähteä lastenvalvojalle uusimaan elatussopimusta ja olo on ihan kamala, siis henkisesti. Lasten isä on päättänyt aiemman "en tiedä koska otan, sitten ku jaksan" asenteensa nyt sitten muuttaa siihen että haluaakin ihan yhtäkkiä nähdä lapsiaan 14pvä kuussa, säännöllisesti. Kivahan se siis on lapsia ajatellen, mutta kyllä se silti on aika pelottavaa koska on itse tottunut siihen ja niin myös lapset, että ovat koko ajan täällä äidin kanssa ? Samalla isällä on tullut vaatimuksia, ei enää elareita (ymmärtäisin jos ostaisi lapsille jotain muutakin kuin leluja kotiinsa), minun pitäisi maksaa puolet matkoista (opiskelijana 120€/kk) ja kaiken päälle viedä ja hakea lapsia isälleen/isältään (opiskelijana, uusi perheenjäsen tulossa, matkaan reilut 400km/suunta). Siis jos on itse päätöksen tehnyt ja itse halunnut muuttaa noin pitkälle lapsistaan, niin miksi ihmeessä mun pitäisi suostua moiseen? Pää on niin täynnä kysymyksiä, että toivottavasti se lastenvalvoja osaisi edes jonkin verran avata asioita ja auttaa.

Mutta nytpä pitääkin kiirehtiä, adios!

Pikkuihra ja ? 8+6

 

Eilen syöminen riistäytyi ihan käsistä, vedin tuoretta ruisleipää kaksin käsin napaan ja kyllä nyt rutisee... Muutenkin ollut kamalasti ilmavaivoja! Onko kohtaloturisijoita?

Seksielämän suhteen halut vain lisääntyivät, tosin äkkiväsy ja miehen reissuhommat haittaavat hieman toteutusta. Luulen, että korvienväli korjaantui raskauden myötä ja siksi fyysinen puolikin vapautui.

Parisuhde on niin tuore, että yhteiselämän alku on räiskynyt ja rämissyt hirveästi, mutta silti "turvallisesti" ilman eropelkoa. Lapsitoive oli alusta asti yhdistävä tekijä ja raskaus pyyhki pienet epävarmuudet pois.
Siis päivä kerrallaan omalla painollaan.

Ja painosta vielä, että täällä on lähtötilanteena pohjalla lievää ylipainoa, joka on jumittanut sitkeästi. Laiskuus syynä, tunnustan. Onneksi nyt ei makea maistu ja aion pysyä karkkilakossa loppuun asti. Vaan saa suolaisella, juustolla ja leivälläkin reippaasti kiloja... Joten toivon itsehillintää ja lujempaa selkärankaa. Mikään liikunta ei polta tolkutonta mässäilyä.

Tsempataan toisiamme niin hyvin menee!

 

Onnea hirmuusti kaikille hyvistä ultrakuulumisista!!! :heart:

Uusille tervetuloa! :wave:

ON: Oon nyt laiska ja kopsaan tekstin fb-ryhmästä: Eilen ultrassa käyty ja syke löytyi! :heart: Vastas tosin vaan viikkoja 6+4, kun omien laskujen mukaan olis ollu jo sen 7+2/7+3.... Sano kyl vielä et se veritestin arvo sopii täysin nyt tuohon 6+4 kokoon. En tiiä mitä on tapahtunu, mut jotain jännää ilmeisesti kun tuon aikaa on menny inssistä! Mut siel se nyt oli ja eli vielä toistaseks! 2vkon päästä katellaan uudelleen onko vielä ja onko kehitys normaalia! LA muuttu siis 26.12.

 

sarasofia Kyllä täältäkin ylipainoa löytyy, painoindeksi jopa 30! :O Mutta olen erittäin tyytyväinen, että viime raskaudessa painoa tuli vain 14kg ja nyt lähtenyt 16kg eli 2kg miinuksella ollaan... Toivottavasti yhtä hyvin menee tässäkin raskaudessa.

Synnytyksestä Mulla meni esikoisen synnytys pitkän kaavan mukaan ja kesti 19,5h ja ponnistusvaihe 52min. Oli aika maraton! Kipee ei tarvinut olla, kun sain epiduraalin. Ponnistusvaihe oli vaan ikävä ja kipeä kokemus. Mutta ei siitä enempää, ettei tuu muille kammoja... Poika jutui 2h tunnin iässä lastenteholle, kun hörppäsi vihreää lapsivettä. Tarvitsi apua hengittämiseen ja antibioottihoitoa, sinivalon allakin sitten köllötteli. Toipui täysin, eikä jäänyt mitään... :heart: Kuitenkin ihan hyvillä mielin menossa uudestaan synnyttämään.

 

Yhtä toista palstaa kävin lukemassa, niin siellä oli näillä viikoilla tullut huonoja uutisia ultrasta. Hieman pelottaa, kun itse en aio alkuraskauden ultraan mennä ( ihan jo sen takia että täällä se ei ole helposti järjestettävisssä). Ei se auta kuin toivoa... mutta kun ei pääse siitä olotilasta eroon että "miten voisi olla mahdollista että olisin oikeasti raskaana".
Noh kuvotus ei kyllä ole mihinkään kadonnut... yöks. Toivottavasti kaikki olisi hyvin.

*Unis* ja masunen 7+6

 

Synnytyksistä... esikoista ponnistin reilun tunnin, mutta lopulta päädyttiin sektioon. Kuopus syntyi luomuna alakautta vajaassa 3 tunnissa. Molemmat on käynnistetty.

 

Kaikki hyvin! Poltteluista ja oireiden katoamisesta huolimatta normaali raskaus, vastaa viikkoja 8+3. Eli la muuttui nyt vähän myöhemmäksi. Vahva syke löytyi myös. . Fb; n puolella siis infosin että piti lähteä päivystykseen polttojen takia, nyt täytyy perua se ultra aika perjantaina kun tiedän nyt kaiken olevan hienosti.


päivityspyyntö; LA 14.12.2014