Joulukuun nyytit 2014 ~ toukokuussa

moikka..

Neuvolakuulumiset..

Aikaa piti varata 1,5h..siellä meni yli 2h.. täti oli tosi mukava.. mut harmi että se vaihtuu sitte täst eespäin toiseen

pisusta löyty punasoluja ja jotain muita.. ja sillon ei tullu verta.. mut nytko tulin kotiin, ni oli vaaleenpunertavaa aika paljo pyyhkiessä.. ja vielä pikkuhousun suojassaki..
pelottaa että jos tää raskau oliki tässä!?

neukkutäti kyllä sano,että ei hätää..että sitte vasta on hätää ku tulee kirkasta verta PALJON ja on hyytymiä yms.. ja kipuja.. (muoks..nyt olis kyllä menkkojen aika, ja täti meinas että joillakin tulee koko raskaus ajan tiputtelua sillon ku menkkojen pitäs olla..) mut pelottaa

sain roppakaupalla aikoja.. eka ultra on 5.6.. en tiiä mahanko jaksaa oottaa sinne asti.
meinasin yksityiseltä varata ku maksaa 55€ ihan sama missä raskauden vaiheessa ultra.

nytku tää flunssa alkaa helpottaan niin alkaa taas noi oireet pyrkiä esiin. etoo... nännit kipeät, pissatus, näläkä ja armoton janotus..

mutta mua kalvaa tää vuoto.. ja se löydös pissasta. ne oli kuulemma kahella + +
että viittais tulehukseen muttako mulla ei oo mitää oireita.. laitto kuitenki et selvitetään asia 19.5 labrassa sitte ku vien pissaputkilot yms sinne..

ja vähemmän iloset uutiset, mä kuulema joudun KAKS kertaa siihen sokerirasitukseen.
Eka kerta on 9.6.. esikon aikana en joutunu.. :kieh:

laskettu aika muuttui: 12.12.2014



viikkoja nyt 8+6. :heart: kunhan pieni pysyis kyydissä.

 

Kirppa 79
Voimia sinulle!! Itselläni aikoinaan kakkosta odottaessani selvis, että lasten isäpäs olikin tavannut toisen naisen ja jätti minut sitten yksin odottamaan toista lastamme, joka oli niin suunniteltu ja toivottu. Olin koko raskausajan aivan pihalla ja en nauttinut yhtään ja mielessä kävi jos jonkinmoista kauhuajatusta jatkaako raskautta ylipäätään ollenkaan jne, mutta kaikesta selvittiin ja nyt tuokin neiti on jo 8v.
Kyllä sinä tulet selviämään! Me naiset ollaan senverran vahvoja olentoja, että emme luovuta ja perhettä suojelemme viimeiseen asti! Ja meille voi avautua kyllä kun siltä tuntuu, täällä ollaan tukena ainakin virtuaalisesti!

Täällä oli iloisia uutisia monella muullakin, onnittelut teille kaikille. Itse en ole oman kamalan oloni takia paljoakaan jaksanut kunnolla perehtyä teidän muiden iloisiin viesteihin täällä yms. Se ei tarkoita, ettenkö olisi hengessä mukana, nyt vain oma henki tuntuu pakenevan sinne vessanpönttöön. Senverran voin hurrata, että 2h nyt toistaseks ruoka pysynyt sisällä, mutta nyt kun mainitsen, niin ihan varmasti silittelen tuota posliinipatsasta kohta ja itken...

Esimies ainakin soitteli tuossa takaisin kun jätin viestiä vastaajaan ja onnitteli ja ymmärsi tilanteeni ja sanoi, että lomapäiväni siirtyvät, mutta ne menee sitten myöhemmin pidettäväksi. Samapa tuokin. Käski vain ilmoitella alkuviikosta, että onko työkuntoa. Huojentaa, että ainakin esimies ymmärtää. En olis vielä halunnut kertoa kenellekään mitään, mutta näillä mennään nyt ja kun ei työkuntoa ole, niin onhan se syykin kerrottava... Äitienpäivänä päräytän uutisen sitten vanhemmilleni ja miehen äidille.

Parisuhteesta vielä
Elikkäs poistatin itse kuparikierukan lokakuussa 2013 ja olimme mieheni kanssa jo luovuttaakin koko lapsentekoprojektin. Mies alkoi kokea ahdistavana sen yrittämisen ja tokaskin, että olis taukoa vailla, koska välillä tuntuu, että tää on pelkkää yrittämistä ja myös lähipiirissä alkoi puskea vauvaa joka sunnasta, niin hieman taisi ahdistaa koko touhu. Olin valmis itsekin sanomaan hyvästit yrityksille hetkeksi ja ottaa pilleritkin jopa käyttöön hieman tasaamaan kiertoa, jotka alkoivat ollakin melko epäsäännöllisiä. No pitkän keskustelun tuloksena päätettiin, että jos menkat ei ala niin hakisin pillerit käyttöön ja mies ilmaisi, että ehkä ei just nyt edes halua lasta, alkoi kaikki raha ja työasiat painaa (periaatteessa ei ole edes hätää, molemmat vakityössä ja hyvin tullaan toimeen, mutta maalailee aina piruja seinälle, ettei muka pärjäisi). No sitten se plussa pärähti puikkoon ja mies kauhistui. Ensimmäinen kommentti oli, että "tämä tästä vielä puuttui". Olin itsekin ihan shokissa. Samalla innostunut, mutta peloissani, että luikkiiko mies nyt karkuun. Nyt kuitenkin tässä mies on sulanut ajatukselle ja on ihan mukana tässä ja mielenkiinnolla odottelee tulevaa ultraa, joka on 28.5. ja tekee kaikensa, että sinne pääsisi mukaan. Tämä lapsi on siis ensimmäinen yhteinen lapsemme ja miehellä ei aiempia lapsia ja samaten tämä nyytti tulee olemaan äitinsä ensimmäinen lapsenlapsi, joten jännitän tuota äitienpäivääkin aika urakalla, miten tulee sekoamaan

 

Karhunvatukka, itselläni on myös autossa penkinlämmitin päällä, ja täysillä tietenkin. Palee kyllä niin mahdottomasti. Välillä on pakko mennä kuumaan suihkuun lämmittelemään. Yöllä on taas yhtaikaa kuuma ja kylmä... ja jano, ja pissahätä

Mutta aah ja ihanaa, uskomatonta ja ihmeellistä. Sydän jyskyttäen makasin ultrattavana, ja lääkäri oli yhtä hiljaa kuin silloin aiemmin, kun sykettä ei löytynytkään. Pelkäsin, että voi ei... Kunnes lääkäri sanoi, että onneksi olkoon, täällä se sydän pampattaa ja koko vastaa viikkoja. Voi onnenkyynel <3 Uskaltaisikohan jo nyt pikku hiljaa totutella ajatukseen, että minusta todellakin tulee äiti. Oikea äiti oikealle ja omalle vauvalle... Hurjaa, ja ihanaa!

Ehkä tuleva sunnuntai on viimeinen äitienpäivä, jolloin täytyy tuntea oman lapsen kaipuuta ja ahdistusta omasta lapsettomuudesta... <3 Tosin nyt ahdistus ei ole niin paha sillä voin jo paijailla omaa vatsaani ja onnitella itseäni

Hempsuli 6+6

 

Ihanaa Hempsuli, onnea hyvistä ultrauutisista!!!

 

Onnea Hempsuli hyvistä ultrakuulumisista :flower:

 

Tsemppiä kirpalle!

Ja voimia pytynhalaajille, täällä kuvotus on pysynyt vielä nieleskellen sisällä.

Onnea ja iloa hyvistä ultrauutisista! Täällä ultrataan jo ekalla neuvolakäynnillä, joten vielä 1,5vkoa jännitystä jäljellä.

Turpoilu on todella muhkeaa ja mahdoton vetää mahaa sisään, vaikka eihän kohdun pitäisi olla vielä omenaa kummempi (jos sitäkään). Huomasin töissä salaiseksi yritettyä vilkuilua. Pahus! No, jospa tästä kehittyy oikein kunnolla tuijotettavaa.

Penkinlämmittimet täälläkin käytössä... Ja pyjama.

Välillä on menkkamaisia jomotuksia, silloin olen peloissani hiljentänyt tahtia. Repäisyjä on tuntunut kylkeä kääntäessä ja aivastaessa. Toisinaan on vihlaissut ja viiltänyt haaruksiin asti, silloin on vaikea pitää ilme kurissa.

Summa summarum: uskoakseni kaikki hyvin! Pesäviettiä pukkaa eli remonttisuunnitelmia hautoen...

Tiimama ja murunen 7+2

 

Onnea ultrassa käyneille hyvistä kuulumisista :heart:

Huuh.. jaksoin eilen käydä zumbata ja jaksoin jopa harrastaa seksiä miltei kolmen vk tauon jälkeen. Katotaan miten tämä päivä sitten.
Eilen oli lähetetty doppler matkaan ja laskin, että kun se maksikirjeenä kakkosluokassa tulee, niin on perillä luultavasti maanantaina ja jos ei mahdu laatikkoon, niin lappu tulee tiistaina. Ei malta odottaa, että pääsee metsästää sykettä.

*Unis* ja masunen 8+1

 

Siitä FB-ryhmästä. Kyllä minäkin sinne aion liittyä, mutta nyt ei vielä ole oikea aika...

 

Sykkeen metsästyksestä: Viime raskaudessahan sain sykkeen kuuluviin jo 9+3, nyt en saanut ja en enää uskalla kokeillakkaan ennen ultraa. Onneksi ultraankaan ei ole enää kuin viikko ja kolme päivää

Veikkaan nimittäin, että ko. rakkine on rikki tms. Pitää ihme ääntä.

FB ryhmään tulen, jos kaikki nt ultrassa ok.

Oma olo alkaa olla parempi, menkkakivut katosivat ja mitään vuotoja ei tullut, että varmaan ihan vain kasvukipuja olivat. Väsyttelee jonkin verran, pahoinvointia enää aavistuksia silloin tällöin.

Tänään poksuukin sitten joko täys kymppi taikka ysi. Mutta luultavasti jotain siltä väliltä kuitenkin.

 

Miulle tuli doppleri jo tänään ja en tietenkään löytänyt sykettä Viikkoja on tietysti vähän, mutta viime raskaudessa näihin aikoihin löyty. Kunhan mies tulee niin kokeilen vielä omassa rauhassa kun joku katsoo lapsia. Nyt sitä tietenkin olettaa, että tuulimuna tai keskeytynyt km.

 

Heipparallaa :wave:

Mä oooon niin väsynyt etten ole jaksanut raahautua koneelle kirjoittamaan mitään, kännykällä olen lukenut mutta sen kanssa kirjoittaminen vaatii liikaa keskittymistä

Pahaolo jatkuu :x samoin tää väsymys on jotain ihan sairasta |O
siä.
Tänään vedin 3 lautasellista kaalilaatikkoa kyl hullu täytyy olla ja pötsi kiittää viimeistään illalla

Äitienpäivä tuottaa nyt jo paineita... miten hemmetissä mä selviän koko kyläilyrumbasta kun oksettaa/ oksennan aamusta iltaan. Noh täytyy jotain keksiä. Eikä tätä "pikku" masua pysty piilottelee. Ilman raskauttakin mulle tulee aina loppukierrosta kauhee pömppis joka palautuu takaisin vuodon loputtua... mut nyt on jo tuplakokoa siitä.

Ja hei eilen poksui!!! jei!

Niisku&pikkuvitonen 7+1:heart:

 

Tuosta dopplerista, meillä löytyi syke 9+6, ei aikasemmin ja nytkin välillä löytyy välillä ei, ja meillä mies löytää paremmin auttaa myös (ainakin mulla kun vähän notkoselkä), kun laittaa tyynyn selän alle. Hyvin alhaalta, häpyluun yläpuolelta meillä on syke löytynyt näillä viikoilla. Välillä vaimeampi, välillä voimakkaampi. Parhaimmillaan yli puoli tuntia etsinyt sitä, periks ei anneta

Tsemppiä kaikille ja kivaa viikonloppua! :heart:

LilyAlice 10+5

 

Unis, en nyt sinuna huolestuisi. Aika aikaisilla viikoilla kävit kokeilemaan. Muutenkin tossa kotidoppleroinnissa näin alussa ois syytä muistaa, että jos huolestuu tolkuttomasti siitä, että ääniä ei kuulu, sitä ei pitäisi tehdä ollenkaan.... Itse oon tullu siihen tulokseen, että en kokeile sitä ennen sitä ultraa, koska se on jo 1,5 viikon päästä.

Koska vaikka juoksisin viikkoa ennen yksityiselle ultraan huolesta soikeana, niin lopputulosta se ei muuta mihinkään, paitsi että oon sit taas 160e köyhempi. Sillä rahalla saa jo läjän vauvanvaatteita

 

Toiveissa olisi että ennen ultraa sen löydän, niin sinne ei tarvi mennä niin peloissaan vaikka jännittäähän ne seulonnat toki. Noh minulla sinne ultraan on vielä melkeen 4 viikkoa. Ikuisuus.
Toivon vain että kaikki kunnossa

 

Pakko tulla poksumaan vaikka väsymys painaa eli 7+0! POKS! :heart:

Täällä siis ihan hillitön väsymys ja iltapäivällä alkaa krapulaolo! :ashamed: Oksentaa ei onneksi ole tarvinnut... Ja turvotus se on jotain ihan järkkyä! :O Tässä todistusaineistoa...


Juliet83 + Nuppu

 

Ihan hulluna tullu viestejä ja aina bussissa luen työpäivän päätteeksi mutta en sitten kotiin päästyä ikinä jaksa muuta kun käyttää koirat ja mennä nukkumaan

Ei mitään uutta täällä. Turvotus masusta ja tisseistä löytyy, ihan jäässä ollu koko viikon, pitää syödä parin tunnin välein ettei ällötys muutu pahaksioloksi ja nukkumaan tekee mieli kokoajan. Onneksi nyt on ollut sateista niin ei ole tarvinut ottaa allergiaan pillereitä ku silmätipat on riittäny Ens ti eka neuvola!
Melko samoilla oloilla tuntuu olevan melko moni muukin ja tuntuukin välillä niinku omasta suusta tulis toisten kirjotukset kun osuu niin kohilleen

Varhaisultran pohdintaa ollu ja päätin nyt oottaa ihan rauhassa siihen np-ultraan ja jätetään luvasta huolimatta istukkatestin turha ottaminenki pois jos ultrassa ja veriarvoissa näyttää olevan kaikki kunnossa. Odottavan aika on sairaan pitkä täällä niinku kuuluu muuallakin olevan. Malttia odotukseen ja yritän ainakin itselle keksiä kaikkea muuta virikettä niinku päätin alkaa virkkaan leluja
FB tullaan kans kun on selvitty ekasta ultrasta :wave:

LillyAlice, hassu juttu kun meillä kans mies on tarkempi tuon dopplerin kans On se kiva kapistus sitten kun alkaa äänet kuulumaan! Meillä ei oo vielä ihan ajankohtasta mut eipä pitäs mennä enää montaa viikkoa. :heart:

synnytyksestä, oon ennen raskautta aina vannottanut sektion puolesta mutta nyt olen kääntynyt perus synnytyksen ajatukseen enemmän. En ole mitenkään kipuherkkä joten en osaa sitä sillä tavalla nyt pelätä ja kaikki lääkkeet otetaan sitä mukaan kun tuntuu tarvivan Eniten siinä arveluttaa se repeily kun olen kuullut lähipiiristä monelta että arvet tuntuu aina ja pidätyksessäki saattaa ilmetä ongelmia.. Oon katsonut briteissä kuvattua sarjaa synnytyssairaalan arjesta jossa näytetään kaikki synnytyksessäkin ihan suoraan ja se jotenkin rauhoittaa mieltä kun näkee että neki kaikki siitä selviää

Parisuhteesta, on kyllä tän väsymyksen ja vuorotyön kans yhteisen petipuuhien yhteen sovitus melko työlästä mutta yritetään kuitenkin pysyä rytmissä ja onneksi mies ei luovuta helposti ja tekee aloitteet Tämä turvotus, nälkä, ressi, väsy, palelu ja ällötys ei yhtään johdattele oikeeseen fiilikseen! Tappeluita ei oo kyllä ollut mutta yleensäkkin puhutaan asiat läpi heti suoraan ja rauhassa nii ei jää mieleen kertyyn. Tosin oon monta kertaa kiittäny siitä että toinen on vuorotöissä niin saan tarpeeksi sitä omaa aikaa mietteideni kans!

Toivottavasti pian tulee lisää hyviä ultra uutisia!! mää varmaan vähän harvemmin jatkossakin kirjottelen mutta käyn lukemassa uudet jutu joka päivä! On tästä foorumista kyllä niin paljon hyötyä vaikka vaan lukee muiden samoista tilanteista että ihana että jaksatte kirjottaa!!

Ma & Mi 7+4

 

Iltaa. Mä tääl pikalukenu eilisen ja tän päivän viestit

Eilen sain mieluisan puhelun neuvolasta, kun ekaa aikaa tarvi siirtää ja maanantain sijasta pääsinkin jo tänään neuvolaan. Siel ultrattiin ja pieni ihmisenalku köllötteli ihan oikeassa paikassa<3 Oon vain leijunu tän päivän ja nyt on ihana sunnuntaina antaa äitienpäiväkortin välissä kuva jouluyllätyksestä

Tällä hetkellä tuntuu et kaikki otetaan vastaan, oon vaan niin onnellinen.

En tiiä miks neuvolan laskuri antaa 8+2 viikot ja vau.fi:n mukaan (edellisten menkkojen + 28pv-kierrolla) rv8. No, sama kai se.. Tarkentuu varmaan jatkossa LA.

Iisibeibi ja m.u.<3

 

Kyllä on niin paha olo helpottaisko okesntaminen ? Tää paha olo on ollu koko viikon heti aamusta ja ei tee mieli syödä kun tuntuu et pala kurkussa vaan kasvaa..

Ens viikolla on eka neuvolakin mutta paha olo jatkunee vielä ainakin muutaman viikon . Muistaakseni esikoista odottaesssani paha olo loppu kun seinään kun oli 12viikkoa täynnä, toivon et menis nytkin niin


Miltsu76 ja Hempukka 8+4

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista :flower:

Täällä pahaolo on loistanut läsnäolollaan ja tekee vähän vaikeaksi töihin keskittymisen. Huomaan, että olen aika kärsimätön lastenkin kanssa, en jaksaisi kuunnella päivän juttuja, kun paha olo kiertää kurkunpäässä ja vatsaa velloo :ashamed: Väsymys on myös kovaa ja nukkumaanmeno on aikaistunut monta tuntia. Aamulla on vähän vaikea päästä sängystä ylös ja torkkunappula onkin ahkerassa käytössä. Aamut on muutenkin pahimpia, kun avaa silmät, on paha olo heti päällä. Muutamia kertoja päivässä oksentelen, ei vielä mitään kovin pahaa. Krapula/vellomisolo on välillä pahempi, välillä helpottaa hetkeksi. Ihan kuin olisi jossain hiivatin huvilaitteessa kieppumassa :x

Toisaalta tämä pahaolo on mulle iloinenkin asiakin. Silloin meillä on raskaudet onnistuneet. Oireitahan on monenlaisia ja olen aina ollut tosi iloinen heidän puolestaan, kenellä ei ole mitään oireita, tai ei ainakaan ole pahoinvointia.

Ensi viikolla neuvola, jee! Odotan kyllä innolla, josko sovittaisiin sitä ultra-aikaakin.

Tänään piti olla siivouspäivä, mutta jumituin tekemään koneelle rästitöitä. No, ompahan sitten ensi viikolta pois nekin. Taidan jopa ottaa päiväunet, luksusta

Voikaa hyvin :wave:

Karhunvatukka ja tahvo 6+3 :heart: :xmas:

 

Tsemppiä kovasti huonovointisille!!!

Saako silti välillä hehkuttaa?!

Oireet ovat vähän laantuneet, tissikipu helpottanut ja paha olo iskee harvemmin iltapäivällä. Väsymys ei ole nujertanut kesken työpäivän, vaikka sitä pelkäsin.

Turvottaa, pierettää, pissattaa ja laiskottaa, mutta silti rakkaus kukoistaa (kiitos miehen reissutyön).

Ihana olotila, ihan yksin kotona ja hiljaisuus humisee korvissa!
Mutta sittenpä alkavat ajatukset taas kiertää... Juttelin äsken äitini kanssa puhelimessa ja hän kysyi tietenkin meidän kuulumisia. Nyt on niin syyllinen olo, kun puhuin niitä näitä ja oikea uutinen takoo takaraivossa.

Huomenna kyläillään anopilla ja äidillä. Mitähän siitä tulee... Ja jos joku arvaa ääneen niin mitä vastataan???
Että mitäpä tässä, ei kummempia!
Naamasta näkyy, että ollaan kuin pahaiset kakarat pahanteota narraamassa.

Ultraa odottaen (21.5.)
Tiimama ja murunen 7+4 <3

 

moi taas! On ollut niin kerrassaan paska fiilis etten ole kauheesti jaksanut kirjoitella muuta kuin fb;n puolelle jotain. On ollut paha olo niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin..
Saatiin sitten viimeyönä puhuttua muutama minuutti... Tilanne on se ettei miesystäväni tät lasta halua. Ei pakota aborttiin mutta sanoi suoraan ettei sitä halua. :'(. Mutta tähänhän olin varautunut, pahalta se silti tuntuu .
Tänään on sitten ne kaksi ainoaa kaveria jotka raskaudesta tietää, sanoneet molemmat ( toisistaan edes tietämättä) että meinaanko nyt oikeasti tämän pitää jos mies on tuolla kannalla! Että mun kannattais vielä harkita asiaa hyvin tarkasti...
Nuo kommentit ei todellakaan helpottanut mun oloa, tunnen vaan itseni entistä enemmän huonommaksi ihmiseksi... Mä jouduin valitseen miehen ja lapsen välilltä.. Jos oisin valinnut abortin, oisinko pystynyt olemaan suhteessa vielä? Olisi ehkä alkanut tulemaan vihaa ja katkeruutta siitä että jouduin luopumaan lapsestani hänen takiaan...Jos suhde ei kestäiskään, olisi varmaan lopun elämäni katkera siitä että menetin molemmat..
Tuntuu noiden kommenttien jälkeen että muut ajattelevat mun olevan kiero paska ämmä, joka nyt haluu vaan lapsen vaikka mies ei. Tuli sellainen olo etten kerro kenellekkään, en vaan halua lisää paskaa niskaan... :'(.

 

Moikka kaikki! Ei ole tullut kirjoiteltua, kun kaikki aika ja energia on mennyt oksentaessa aamusta iltaan. Viime viikko oli yhtä selviytymistä. Töissä käynti on helv...iä. Mikään ei pysy sisällä ja kaikki oksettaa. Ainut mitä olen sAnut menemään on mustaherukka mehu ja paistettu muna mikä yhdistelmä. Verenpaineet ovat varmaan jo taivaissa. Vanhin lapsi epäilee jotain, kyselee huonosta kunnostani. Ollaan kuitenkin päätetty, että kerrotaan vasta eka neuvolan jälkeen. Siihen on vielä viikko. Ajattelin, että jos on näin heikko tämä olo pitää varmaankin yrittää helpottaa työpäiviä.. Mitenkähän sen tekisi? Raikas ilma helpottaa huomattavasti oloa ja nukkuminen. Viimeistä olenkin harrastanut viimeviikkoina kiitettävästi. Luulisi, että jossain vaiheessa ei enää unettaisi, minulla ei taida tulla kiintiötä täyteen. No, toivon että tämä helpottaa kohta, vai olenko niitä jotka oksentavat loppuun asti? Toivottavasti en. Tsemppiä kaikille!!!

 

Kirppa. Mä valitsin menneisyydessäni miehen. Ei kannattanut. =( olen pahoilla mielin seuraillu sun tilannetta täällä. Olen tosi pahoillani että noita mätämunia vielä löytyy maailmasta. Kauheesti voimia!!

 

Kirppa: noi on sellaisia tilanteita, joita on vaikea edes kuvitella. Miehenhän ei ole pakko lasta haluta, valinta on sinun. Haluatko sinä tämän lapsen? Koska luultavasti joudut hänet yksin kasvattamaan, miestäsi ei voi isäksi pakottaa, toki hänet voi pakottaa isyyden tunnustukseen ja maksamaan elarit, mutta isyyteen ja vanhemmuuteen ei voi pakottaa.

Mun mielestä jokatapauksessa teidän suhde on huonolla tolalla, jos keskeytät raskauden, syytät siitä miestä ja luultavasti katkeroidut ja se pilaa sitten suhteen, samoin kuin miehen syyllisyys.

Tosi paskaa, että sulla ei oo tukijoukkoja yhtään ton enempää, mutta niitä voi löytyä kyllä myöhemminkin.

Sulla on tosi kurja tilanne, voimia siihen kovasti, mitä ikinä päätitkään. :heart:

*muoks: luin nyt tarkemmin ton sun viestin ja oot ilmeisesti päättänyt lapsen pitää? Hyvä homma, kyl sinä selviit

 

Kiitos tuestanne jälleen! Tottahan se on ettei isyyteen ja vanhemmuuteen voi pakottaa, enkä sitä edes halua tehdä. Olen hyväksynyt jo aiemmin sen että tulen kasvattamaan tämän lapsen yksin, mutta tottakai oli toive että kaikki kääntyisikin hyvin... Sen totuuden kuuleminen sattui . Kun on itse ihan hukassa ja paniikissa, haluisi ja tarvitsisi vain ymmärrystä ja rakkautta, mutta joutuukin vain miettimään ja itkemään asioita yksin..
Onneksi on tämä palsta että saa edes tänne käydä purkautumassa ...