Joulukuun nyytit 2014 ~ toukokuussa

Kirppa <3

Noh, eipä minunkaan mies tätä lasta halua. Kun eilen sanoin että menen kuuntelemaan rauhassa dopplerilla oisko tuolla jotain elämää, niin sano että kohta saatte rauhassa kuunnella (viittas minuun ja lapsiin) kun hän muuttaa pois. On ollut tosi etäinen ja hermostunut, tämä raskaus stressaa häntä suuresti. Ei ole kuitenkaan suoraan ja vakavasti puhunut, että haluaisi miun tekevän abortin. En mie usko että meille mitään eroa tulee, mutta luulen että saan sen rakenneultranki käydä yksin... tiedänhän minä, että meillä on kovin vaikea tilanne neurologisesti sairaan pienen lapsen kanssa. Tänäänki jääkiekkoa katsellessa jouduimme molemmat vuoroperään käydä hakemassa lapsi jääkaapilta josta vetää kaikkea mahdollista. Jokaikinen ovi on lukittu ulkopuolelta, toisesta ulko-ovesta on otettu lukko kokonaan pois kun lapsi osaisi sen avata ja karkaa ulos... voin sanoa että on tullut muutamat ärräpäät tuon lapsen takia tänäänki huudettua. Olisihan se mukava jos saisi joskjs kstua sohvalla rauhassa.
Niin, se vauva... en ole vielä käsittänyt miten selviämme... ymmärrän siis miehen stressin Täysin. Haluaisin vain, että ennen joulukuuta erityisemme rauhoittuisi, ja tottelisi kehoituksia enemmän. Inhottaa kun hänen elämä on yhtä kieltämistä.

 

Kirpalle ensinäkin isot halit, uskon kyllä että pärjäät hyvin ilman miestäkin (ellet jopa paremmin), tulin niin surulliseksi ystäviesi kommenteista Ihan kuin päätös abortista olisi sama kuin lomamatkan peruminen. Toivotan sulle kamalasti voimia, pärjäät kuitenkin varmasti.

Unikselle myös kovasti voimia lähetän vaikeaan tilanteeseen. En pysty edes kuvittelemaan millaista elo on tuollaisen pienen kanssa... Meni kyllä ihan kylmät väreet noista miehesi sanoista, hui!

Toivottavasti teillä asiat järjestyy parhainpäin... :hug:

Mähän olin jopa 6 päivää viilipytty sen mun ultran jälkeen, nyt on alkanut taas ihan jännittää se np-ultra. Mitää oireita ei ole kyllä ilmestynyt, pahin väsymys on kyl taittunut pois! Ärsyttävää kun ei vielä tiedä sitä päivämäärää että milloin se ultra olisi niin ei voi laskea päiviä. Neuvolahan laskee mun viikot nyt et ne ois jo 9+6 kun ne laskee sen lääkkeellisen tyhjennyksen mukaan ja pitää sit ilmottaa että viikot on reilusti vähemmän ja np-ultrakin sitten myöhemmin... Mua ottaa päähän tämmönen ihan hölmö juttu... että oon omakustanteisesti käynyt varhaisultrassa ja sit mun pitäis infota niitä viikkojen muutoksesta kun eivät oo voineet siellä julkisella puolella ultrata... Ärsyttäny koko neuvolatoiminta sieltä helmikuusta asti!!!! :kieh:

Sarasofia + pikkuihme 8+4 :heart:

 

Kirppa: Varmasti on kovin vaikea ja surullinen tilanne mutta yhdyn edellisiin. Päätös on kuitenkin yksinomaan sinun. Minäkin tein saman päätöksen esikoisen kanssa aikoinaan. Lapsen isä ei ollut milläänlailla valmis isäksi ja enkä häntä siihen myöskään milläänlailla pakottanut koska vanhemmuuteen ei tosiaan ketään voi pakottaa. Ja hänhän ei ole siis koskaan edes lastaan nähnyt edes. Eikä lue edes papereissa isän kohdalla koska mä päätin sillon että mitään yhteyksiä en tule pitämään.

Kaverillani on itseasiassa vähän samanmoinen tilanne tällä hetkellä. Ovat kyllä olleet jo muutaman vuoden yhdessä ja heillä on jo yksi lapsi ennestään ja tätäkin tulevaa lasta on tekemällä tehty. Mutta kun raskaustesti näytti positiivista olikin mies sitä mieltä että abortti. Kaverini sanoi suoraan että ei. Koska se parisuhde ei voisi jatkua enää sen jälkeen. Vihaa ja katkeruutta siitä vaan seuraisi.

Hirveesti voimia tilanteeseen ja vaikka varmasti tuntuu pahalta niin kyllä sä selviät. Me naiset ollaan vahvoja ja pystytään mihin vaan kun niin halutaan.

Synnytyksistä on täällä puhuttu. Esikon synnytys oli ensisynnyttäjäksi nopea. 6 tuntia josta ponnistus tunnin. Kaikinpuolin oikein ihana synnytys. Epiduraali auttoi just oikein ja kätilöt oli aivan mahtavia. Eli synnytys ei oikeestaan pelota mutta oon kyllä miettinny jo sitäkin. Että kuinka nopiaan nyt käynnistyy ja miten. Mutta siihen on onneksi vielä pitkä aika. Suurin pelko mulla on että Oulaskankaalla lopetetaan synnytykset ennen joulukuuta. Mä en nimittäin haluais Ouluun synnyttään mistään hinnasta. Toivotaan että ei ennen joulua lopeteta.

Olo on suhteellisen normaali. Väsymys on aika-ajoin ihan mahotonta ja tissit on alkaneet kipuileen ihan tosissaan. Ja turvotus on aika mahoton. Ei muutaman viikon päästä enää peitellä tätä.
Ultrassa kävin keskiviikkona ja laskettu aika muuttui 8!!! päivällä eteenpäin. Eli uus laskettu aika 23.12. Mutta toivotaan että tulee aiemmin kuten esikkokin niin ei tartteis sairaalassa joulua viettää

Ihanaa äitienpäivää kaikille. Kyllä me saadaan olla onnellisia että ollaan äitejä

Nioliina ja sintti 7+6

 

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Voimia ja halauksia vastoinkäymisiin!

Tiimama ja murunen 7+5

 

Kirpalle voimia:hug:.

Itse kun aloin odottaa esikoista niin isä ei halunnut lasta sillä meistä ei tulisi perhettä ikinä. Sitten kun lapsi oli syntynyt niin piti saada yhteishuoltajuus että voisi olla permepi isä jne. Hän käytti hyväkseen minun tilaani vaikka ei edes ollut alkuaikona tytön ellämässä paljoakaan.
Viime vuosina ovat tavanneet kerran kuussa mutta nyt neiti täysi ikäisyyden kynnyksellä, ei tahdo enää isällensä mennä. Heillä aina ollut enempi kaverisuhde kun vanhempi-lapsisuhde.

Hyvää äitienpäivää kaikille!:heart::flower:

 

Kirppa ymmärrän sua täysin, sillä mulla on vähä samansorttinen tilanne. Miehen mielipide on tässä viikkojen aikana vaihdellut, ja eilen taas kuohahti. Välillä on sitä mieltä, että kaikki hyvin, välillä sitä mieltä, että lapsi pilaa koko elämän. Eikä kuulemma edes tiedä haluaako jatkaa mun kanssa ja onko hänellä enää edes tunteita mua kohtaan.. Yritän olla positiivinen ja ajatella, että hän käy nyt vain läpi kaikkea, mitä tähän liittyy. Tottakai mua masentaa hänen sanansa ja välttelynsä, mutta toisaalta koen, että tää pieni elämä, joka toivottavasti mun sisällä kasvaa, antaa toivoa tulevaisuuteen. Uskon, että pärjään joka tapauksessa kävi miten kävi. Mutta toistaiseksi yritän antaa miehelleni aikaa, enkä vaadi häneltä mitään. Tietenkin olisi kiva näyttää hänelle raskaus viikko viikolta kuvia ja yhdessä hössöttää, että tässä vaiheessa nyt ollaan... Tai olisi kiva, kun voisi jakaa (ja vähän valittaakin =) ), mikä nyt jomottaa tai tekee pahaa tms. Mulla on nyt yks kaveri, joka tietää, että olen raskaana, hänelle olen välillä kertonut oireistani. Niitäkin kun on vain kiva jakaa jonkun kanssa. Mutta hänkään ei tiedä tätä tilannetta meidän kotona. Huomenna olisi eka neuvola ja viime viikolla mies oli sinne vielä tulossa. Katson nyt ja annan hänen itse ilmaista aamulla tuleeko vai ei.

Ihmeellistä, että olen kaikesta huolimatta positiivisella mielellä. Olen niin kovasti kuitenkin haaveillut omasta vauvasta, että kai se sitten antaa mulle nyt niin paljon elämäniloa ja toivoa silti?

Mulla pahaolo/kuvotus tuntuu helpottaneen, mutta jos valvon yli kymmenen ja nukun vielä lyhyet yöunet, niin seuraavana päivänä on taatusti kamala kuvotus ja krapula olo. Menkkamaisia kipuja aina välillä. Muuten on aika hyvä olo oireittenkin osalta.

Hyvää sunnuntaita ja äitien päivää kaikille!

Metsäläinen ja Pikkuolento 8+6

 

Ja vielä Kirpalle, abortti, jos sen tekisit miehen takia, ei pelasta tilannetta. Se on minun mielipiteeni. Jos se on ehto suhteenne jatkumiselle, niin en pysty uskomaan, että se jatkuisi. Itse ainakin katkeroituisin ja syyttäisin itseäni ja miestäni lopun elämää. Kaveriesi kommentit ovat ajattelemattomia. Tunnustele rauhassa omaa sisintäsi ja pura sydäntäsi täällä. Yhdyn aikaisemmin kirjoittaneiden mielepiteisiin. Voimia sinulle!

 

Samaa mieltä metsäläisen kanssa kirppa:hug:

 

sarasofia, kiitos. Voimiahan tässä tarvitaan ja uskoa että selvitään vaineasta elämäntilanteesta huolimatta.
Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä jo hieman reilu 10 v. että tämä raskaus ei kyllä meidän suhdetta kaada. Meillä on kyllä muutenki sellanen aika kylmä suhde.. siis ei juuri romantiikkaa tai hellyyttä, mutta kaikkeen tottuu

Hyvää Äitienpäivää kaikille oleville ja tuleville äideille <3

 

Teillä on kyllä Unis kans tosi haastava elämäntilanne. Täytyy vain ihailla, vaikutat vahvalta mammalta.

 

Huomenta ja hyvää äitienpäivää kaikille! :flower:.
Aamu on alkanut itkulla, on yksi vuoden vaikeimmista päivistä.. Oma äiti kuoli kun olin 16v. Ikävä on edelleen :'(. Koitin ryhdistäytyä lasten takia, kunnes avasin fb;n.. Mun seinälle oli laitettu viesti; speciaalionnittelut äitienpäivänä :heart:. Tuijotin järkyttyneenä sitä, ensin tuli onnen kyyneleet jonka jälkeen raivo, että miten kehtaa :'(. Tunteet myllertää, mutta viestistä päätellen taitaa myllertää jollain muullakin...
Tänään POKS 9+0, kerran jo viikolla poksuin saman, mutta tämä poksuminen on nyt se luotettavampi ultran mukaan =).

Unikselle tsemppihalit myös!!!!

 

Metsäläinen ja Kirppa, kiitos teille <3

Sain sillo pe iltana sen sykkeen kuuluviin hämärästi ja eilen myös. Tänään ei kauaa mennyt ku ihan selkeä jumpsutus kävi <3 Ja vasta siis 8+3 tänään. Olen hoikka ja kun edellisestä kuului myös samoihin aikoihin niin toivoin tästäkin kuulevan ja onhan se ihana kuulla <3

*Unis* ja masunen 8+3

 

Isäsuhdetta kannattaa kaikesta huolimatta vaalia sillä tytön ensirakkaus on oma isä. Se miten tyttö näkee itsensä naisena myöhemmin on se suhde isään. Eli tyttö kokee olevansa parisuhdemarkkinoilla juuri niin arvokas kuin hänen isänsä rakkaus ja huolenpito on häntä kohtaan.

Jos isäsuhde ei ole kunnossa niin tyttö ajautuu lukuisiin kipuisiin suhteisiin ja ongelmiin. Mistä tiedän tämän? Koulussa opetettiin syventävässä kasvatusopissa vuonna 2012. On myös vanhaa tietoa. Eli ollut kauan jo opetuksessa. Tyttö tarvii isää kuitenkin vaikka isä olisi paskiainen.

 

Voimia Kirpalle ja Unikselle! :hug: Ei ole helppoa kummallakaan ja vaikea kuvitella itseä teidän asemaan...

Mutta nyt anteeksi, mun on pakko hehkuttaa!!! Tuntuu kurjalta laittaa tälläisten viestien jälkeen... Mutta on nimittäin mun ihan eka oikea ÄITIENPÄIVÄ! :heart: En ikinä olisi uskonut niinä vaikeina vuosina joina lasta toivottiin, että pääsen tätä viettämään... Äitienpäivät on aina ennen tuntuneet kurjalta. Kaikenlisäksi vielä toinenkin pieni tulossa, uskomatonta!!! Olen niin onnellinen! Aamulla odotti miehen tekemä mansikkakakku ja ruusukimpun kanssa! :heart:

Oikeen ihanaa äitienpäivää kaikille! :flower:

Ja anteeksi hehkutukseni, toivottavasti kenestäkään ei tuntunut pahalta... :ashamed:

Juliet83 + Nuppu 7+2

 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, myöskin meille tuleville!

Tsemppiä kaikille hankaliin elämäntilanteisiin, asioilla on tapana selvitä.

Toivottelee MrsRock 10+0

 

Hei. Alkaa oikeesti tämä pahoinvointi ottaa valtaa elmästä. Onko joku kokeillu niitä pahoinvointirannekkeita ja ovato auttaneet? Kai on pakko harkita kohta..

miltsu76 ja hempukka 8+5

 

Mulla ainakin pahoinvointiin auttanut nuo rannekkeet, kannattaa kokeilla! tosin sullakin saattaa pahoinvointi kohta laantua kun viikkoja alkaa oleen hyvin kasassa. Tai sitten voit pahoin vielä piiiiiitkän aikaa ( mä oksensin esikoisesta vklle 17 asti kokoajan).
Olen huomannut että pahoinvointi liittyy jollaintapaa omaan mielentilaan. Jos on hyvä mieli, ei pahoinvointikaan ota ylivaltaa. Kun oikeen menee päin nevadaa, pahoinvointi on runsaampaa :|. Ihme ettei tänään ole tarvinnt yrjötä vaikka fiilis on enemmän kuin paska....

Itkeminen on jo helpottanut, mutta katkeruus ja pettymys on isossa roolissa... Tuntunut niin pahalta kavereiden ja tuttavien hehkutukset äitienpäivästä; " mennään anopille, mennään mummolaan, mies teki sitä ja osti mulle tätä".. Olen ollut koko pvn lasten kanssa yksin, puhumatta yhdellekkään aikuiselle ihmiselle sanaakaan.. Esikoinen lähti aamusta jo kaverilleen, kakkua syötin sitten näille pienemmille ja koitin tsempata..
Tunnen itseni jotenkin hylätyksi :ashamed:. Ajattelin että olisi menty ukon kans hänen vanhemmilleen äitienpäiväkahville yhdessä. Lupasin hänen veljelle (joka tilapäisesti kotonaan vaimoineen ja vastasyntyneen vauvan kanssa asustaa) että tulisimme nyt äitienpäivänä vauvaa katsomaan.. No, tilanne kun nyt on tämä mikä on niin eihän minua ole sinne sitten mukaan otettu. Siellä nyt sitten juhlitaan mummoa ja ihaillaan vauvaa, siellä on tietysti miehen omat lapset äitineen myös.. Vaikka tämä tilanne onkin näin enkä edes oikein tiedä ollaanko me yhdessäkään, silti tuntuu jollain tapaa pahalta. En kuulu enään siihen perheeseen, vaikka sisälläni kasvaa pieni elämä joka heidänkin sukuunsa kuuluu..(tosin, sitähän ei tiedä muut kuin minä ja ukko...).
En tiedä tekeekö nämä hormoonit nyt entisestään surullisemman fiiliksen ja asiat tuntuu pahemmilta kuin ne oikeesti onkaan... :ashamed:. Pakko vaan kirjoittaa ajatuksiaan ylös ettei pää sekoa. Huomenna on varmaan taas parempi fiilis, pääsee töihin ja saa muuta ajateltavaa, onneksi!

 

Oikein iloista äitienpäivää teille jo äideille ja tietysti tulevillekin äideille!!

Ja ensiksi haluan tsempata teitä, joilla on hieman pettymystä parisuhteissa, että tulette selviämään kyllä!! Ihan omakohtasesta kokemuksesta voin sanoa, kun mies ottaa ja lähtee toisen naisen matkaan, kun se yhteinen SUUNNITELTU muksu on tuloaan tekemässä. Tiedän mitä on odottaa yksin, täysin yksin ja samassa 5v:lle esikoiselle selittää, miksi isi ei olekaan kotona kun pikkusisarkin on tulossa pian. Se oli kamalaa, mutta kasvatti myös ihmisenä. Ja vaikka silloin mielessä myllersi kaikenlaiset ajatukset myös abortin suhteen, niin onneksi en sitä ratkaisua kuitenkaan tehnyt! Älkää siis missään nimessä valitko miestä lapsen sijaan, jos edes täytyy tuollaista valita, niin mies ei ole rakkautesi arvoinen. Toinen asia on, jos punnitsee sellaista päätöstä ihan pärjäämisen yms takia, mutta älkää miehen takia!! TSEMPPIÄ!!!

Itse kerroimme tänään tuleville isovanhemmille uutiset. Äitini meni aivan sekaisin, ajatukset meni niin sikinsokin onnesta, että unohti samantien mitä hänelle sanoi, jos jostain jutteli. Mieheni äidistäkin tulee nyt ensimmäistä kertaa isoäiti. Hän ei edes heti ymmärtänyt, kun ojensin lahjapussukan, jossa oli "isoäiti" tekstillä varustettu kahvikuppi Mieheni odotti vaan, kauankohan kestää tajuta. Sitten oli pakko jo ääneen sanoa, että olis vähän uutisia Ja mieluisiahan ne olivatkin...

Nyt 2 päivää oksentamatta!! Wuhuu!! Jos vaikka töihin pääsis viikolla taas...

 

Kirpalle ja Unikselle paljon voimia ja jaksamista :hug:

Ja onnea sykkeiden kuulumisesta :heart:

Dragonfly77, olen kuullut tuosta samaisesta isäsuhteesta ja itsekin koen isäsuhteen tosi tärkeäksi lapsille. Äitini on kuollut, kun olin nuori ja isän merkitys kasvoi kyllä sillä hetkellä todella suureksi. Edelleen isä on minulle ihan valtavan tärkeä ja olemme paljon tekemisissä. Mutta ei siitä kannata huolta ja murhetta kantaa. Olen sitä mieltä, että lapselle tärkeintä on turvalliset ja rakastavat vanhemmat. Joskus se voi tarkoittaa kahta isää, joskus kahta äitiä, joskus mummoa tai pappaa, joskus äitiä tai isää yksin. Tärkeintä on, että lapsella on turvallisia aikuisia ympärillään, jotka tarjoavat turvallisen kasvuympäristön, laittavat rajat ja osoittavat rakkautta. Parhaansa kun yrittää, se riittää :heart:

miltsu76, täällä kanssa pahoinvointi ei ota laantuakseen. Tänään ihmeen hyvä päivä ja söin oikein mättöruokaakin, josta eilen pelkästä ajatuksesta olisi tullut yrjöt.. Minä kokeilin niitä sea-bandeja, mutta en kyllä huomannut suurta eroa.. Ehkä viritän ne taas käsiin ja toivon parasta!

Tsemppiä kaikille oloihin ja odotukseen :wave:
Ja aivan parasta äitienpäivää meille kaikille :heart:

Karhunvatukka ja tahvo 6+4

 

Pääasia tosiaan on, että lapsella on rakastavia aikuisia ympärillään. Isäsuhde on toki tärkeä, mutta ei lapsen elämä nyt millään tavalla ole lopullisesti pilalla, jos ko. suhde ei ihan täydellinen ole. Onneksi. Maailmassa on paaaljon menestyksekkäitä isättömiä lapsia :heart: Ihan lohduksi nyt heille, jotka asian kanssa ehkä painivat.

Kirppa: viettikö siis sun "mies" exänsä kanssa äitienpäivää? Oho. Ei mun korvaan ihan ok:lta kuullosta kyllä tuommoinen. : /

Unikselle tsempit, kuullostaa rankalta teidänkin arki, toivottavasti rauhoittuu ennen vauvan syntymää.

Mulla on pahimmat pahat olot jo väistyneet, nyt vaan jännityksen ja huolen sekaisin tuntein odotan sitä nt-ultraa. Jokatoinen hetki oon varma et kaikki on ok, joka toinen ihan varma, että vauvan kehitys on pysähtynyt ynnä muuta kamalaa. En ole viittinyt ees kokeilla tota doppleria, onneksi ultraan on enää viikko ja päivä. Menis nyt vaan vikkelään.

Tuulentyttö ja möhö 10+2

 

Voi Kirppa!:hug:

No toivon että tämä pahoinvointi loppuu siihen kun 12viikkoa rikki, niinkun teki esikoista odottaessa, silloin ei oo kuin kolme viikkoa siihen. En oo tässäkään raskaudessa kumminkaan oksentanut niinkun en ekassakaan, vaikka kurkkuun asti välillä meinaa kyllä nousta..

 

Joo minäkin tiedän mitä on odottaa yksin vauvaa.. En tahtonut sitä enää kokea joten jouduin muuatman miehen ja parisuhteen käymään läpi ennen kuin löysimme mieheni kanssa toisemme:heart:.

Mutta kyllä kaikki vastoinkäymiset on kasvattanu ihmisenä vaikka välillä on raskasta ollu..

 

Johan sai päivä käänteen; Olin juuri kirjoittamassa ukolle viestiä että olisi viisainta jos ei tänne nyt toistaiseksi ainakaan tulisi, ennenkuin ollaan saatu puhuttua kunnolla. Kaikki se raivo ja pettymys mitä tänään ja aiemmin tapahtunut, aiheutti sen että nyt ihan tosissaan tää pelleily loppuu.. (tuulentyttö; kyllä näin tapahtui, tämä on sitä uusioperheiden hirveintä arkea kun joutuu juhlissa sitten katseleen myös niitä exiä, tosin meidän tapauksessahan mua ei siis paikalle edes pyydetty miehen toimesta..).
No, viestiä näpytellessäni soi ovikello, ihmettelin kuka se on. Menin avaamaan ovea ja kas, ukkonihan se siellä seisoi :O. Hölmistyneenä kysyin vaan että mitä se täällä tekee ja missä sen avaimet on kun kelloa soittaa. Vastas että avaimet on tallessa taskussa mutta ei pysty käyttään niitä kun kädet on varatut... Veti esiin selän takaa ison kukkakimpun!!!!!:O
Olin järkyttynyt, iloinen, vihainen, ihan kaikkea... Sieltä tuli kaikkea hyvin kaunista, mutta samalla olin niin vihainen etten tiennyt mitä uskoa... loppuilta mennytkin itkiessä, kaikki vaan kasaantui päässä ja lopputulos olikin sitten hermopultti-itkupotkuraivarikohtaus; esikoinen on ollut koko pvn kaverillaan, tuli vasta yhdeksältä kotiin. Ei onnitteluja ei mitään, paiskoo ovia normaaliin tyyliin... Menetin sit hermoni kun kakkulautasetkin jäi vaan keskelle pöytää ja kakunrippeet myös... heitin kakunjämän roskiin ja huusin kaikkia hirveyksiä suustani :ashamed:. Annoin sit tulla molemmille osapuolille, miehelle ja tytölle... Tuli totaalinen hiljaisuus molemmista makkareista.. Nyt tyttö toi tekemänsä äitienpäiväkortin, jossa oli niin ihana teksti että nyyhkytin sillekkin.
Menin pyytämään tytöltä anteeksi sanojani ja käytöstäni, sanoin että ei johdu hänestä, kerron vähän myöhemmin sitten kahden kesken ( tarkoitan että kerron raskaudesta kun np-ultra on tehty).

Istun sohvalla peiton alla, kauniista kimpusta huolimatta nukun yöni sohvalla. On ollut niin tunneherkkä päivä että pää on aivan pyörällä, enkä oikein itsekkään tajua mitä tapahtuu ja mitä pitäis tehdä... Raivokohtaus hävettää nyt, mutta tulipahan nyt avauduttua sitten kunnolla, ettei jäänyt kalvamaan mieltä...

että sellainen päivä, mitähän huominen tuo tullessaan??????

 

Kirppa, hyvä että kirjoitat! Voi kun löytäisin oikeita sanoja.. sä selviät tästä. Sä oot ihana, upea nainen ja sun tuleva ex-miehes on kylmäkiskoinen pässi, joka ei osaa ottaa vastuuta tekosistaan. Se on miehen niin helppoa sanoa "et mä nyt haluu".
Suutuin todella, että hänen laps(i)ensa äidit(?) ovat kelvanneet "juhliin", mutta sinä ja lapsesi ette. Törkeää. Se mies haluaa ilmeisesti tehdä sulle henkistä väkivaltaa ja tuntuu onnistuvan. Mutta sä selviät siitä (kin)! Itkettää nyt ja tuntuu pahalta, mutta se menee ohi ja sisuunnut (et katkeroidu elämään) vaan susta tulee vielä vahvempi.
Paljon voimahaleja!!

 

Oho, olitkin kerennyt tehdä iltapäivityksen ennen minua.. no nyt vetää kyllä sanattomaks!! Jotenkin ontuvaa mun mielestä toi kukkakimppu.. haluaa siis pitää piilossa sinut ja vauvan sukulaisiltaan..?