**Joulukuun inssipiinailijat**
- Viestiketjun aloittaja Tiiti-
- Ensimmäinen viesti
Pupuvaimo, itku todellakin on terapeuttista ja henkilökohtaisesti se ainakin itseäni auttaa, kun vaan saa antaa kyynelten tulla ja samalla purkaa sitä kipeää mönttiä joka siellä kummittelee. Ja jossain vaiheessa ne kyyneleetkin alkaa ehtyä... Sitten pystyy jo jotenkin katsomaan myös eteenpäin ja nousta sieltä suosta. Mutta ensin on annettava itkun tulla niin kauan kuin sitä riittää.
Voimia sinne. :hug:
Kurreliini
Voimia sinne. :hug:
Kurreliini
Tiiti, :hug: Kyllä sitä on aika mahotonta ymmärtää, että miksi tän pitää olla näin vaikeeta.... Pahoittelut negasta, mutta eikös me vain lähdetä nyt sitten uuden vuoden kunniaksi uuteen yritykseen - pakkohan sitä on jossain vaiheessa onnistua, pakko!!
Kurreliini
Kurreliini
Kiitos Kurreliini ja Kamilla! Olo on kyllä ihan pyllystä!
IVF ois edessä seuraavaksi. Oys:ssa ei tehdä kuin kaks inssiä ja sit ivf. Tosin Oys:ssa on ivf-jono on vissiin 8kk ja minun mielenterveys ei enää kestä odotusta, joten mennään varmaan väestöliittoon hoitoon. Lopullisesti jatko ratkeaa ensi viikolla kun soitan Oys:n lääkärille. Vai pääsisköhän väestöliittoon jo tähän kiertoon ivf:ään jos soittas heti huomenna?
IVF ois edessä seuraavaksi. Oys:ssa ei tehdä kuin kaks inssiä ja sit ivf. Tosin Oys:ssa on ivf-jono on vissiin 8kk ja minun mielenterveys ei enää kestä odotusta, joten mennään varmaan väestöliittoon hoitoon. Lopullisesti jatko ratkeaa ensi viikolla kun soitan Oys:n lääkärille. Vai pääsisköhän väestöliittoon jo tähän kiertoon ivf:ään jos soittas heti huomenna?
Ajattelin josko uskaltaisin liittyä taas joukkoonne, piinailin nimittäin osan teidän kanssa lokakuun pinossa. Testasin plussan marraskuussa ja nyt 22.12 se tuli kesken :'( Pääsin viikolle 11 ja risat kun todettiin ettei sydänääniä enää kuulu ei näy ja sikiön koko vastasi viikkoja 7-8. Varhaisultrassa viikolla 7 sydän vielä sykki....niin se vaan on raskasta tää homma väliin. Pitäis vaan uskaltaa katsoa eteenpäin. Kaavintaan en joutunu vaan sponttaanisti tuli kaikki ulos ja sairaalareissuhan siitä tuli oli se niin rajua se vuoto.
Joten Pupuvaimo ja muutkin tämän kokeneet täälläkin tiedetään mitä se on ja suuresti lohduttaa kun on muitakin saman kokeneita. Näin voi vaihtaa näitä ajatuksia teidän kanssa, eikä tarvitse tuota mies rukkaa surulla hukuttaa, kun on oma suru hälläkin selvitettävänä.
t.mmm
Joten Pupuvaimo ja muutkin tämän kokeneet täälläkin tiedetään mitä se on ja suuresti lohduttaa kun on muitakin saman kokeneita. Näin voi vaihtaa näitä ajatuksia teidän kanssa, eikä tarvitse tuota mies rukkaa surulla hukuttaa, kun on oma suru hälläkin selvitettävänä.
t.mmm
Ei voi olla totta mmm!!! Noin pitkälle pääsit ja sit käy noin |O :'(
Oon tosi pahoillani, aivan hirveetä varmasti... :ashamed:
Kylläpä näitä ikäviä uutisia nyt tulee, tuntuu niin pahalta teidän puolesta jotka ovat plussanneet ja sitten ihanuus otetaankin pois...
Epäoikeudenmukaista!!!
Iso :hug: teille!!! :heart:
Oon tosi pahoillani, aivan hirveetä varmasti... :ashamed:
Kylläpä näitä ikäviä uutisia nyt tulee, tuntuu niin pahalta teidän puolesta jotka ovat plussanneet ja sitten ihanuus otetaankin pois...
Epäoikeudenmukaista!!!
Iso :hug: teille!!! :heart:
Voi jarkytys..... mmm olen niin pahoillani.... taalla on todella rankan surullisia uutisia vaan :flower: En kasita miten tallaista voi tapahtua, kenellekkaan, saatikka sitten jo kauan yrittaneille :'( :'(
Pupuvaimo ja mmm, syvat pahoittelut minultakin :'( :'(
Ja tiitille pahoittelut tadista myos
Pupuvaimo ja mmm, syvat pahoittelut minultakin :'( :'(
Ja tiitille pahoittelut tadista myos
Nyt kyllä kieltämättä kuulostaa aika pahalle tämän meidän porukan tilanne :'( Mutta tästä suosta on taas kerran jotenkin noustava, on vaan pakko :'(
Tuntuu niin pahalta, kun pieni on sisällä mutta ei elä :'( :'( sydän pakahtuu surusta..
Epäonni ei kuitenkaan voi jatkua iän kaiken; mennään siis porukalla rohkeasti eteenpäin!! :hug: :heart:
Olette kaikki ajatuksissani!!
Tuntuu niin pahalta, kun pieni on sisällä mutta ei elä :'( :'( sydän pakahtuu surusta..
Epäonni ei kuitenkaan voi jatkua iän kaiken; mennään siis porukalla rohkeasti eteenpäin!! :hug: :heart:
Olette kaikki ajatuksissani!!
Voi mmm, :hug: :hug: :hug: . Koitahan kultapieni jaksella siellä! Olen niin valtaisan pahoillani... :'( Sen ei pitänyt mennä ollenkaan näin...
Tänne saa sitten purkaa kaikki fiilikset täysin vapaasti ja hakea lohtua meiltä muilta. Ja kyllä se jotenkin auttaa, kun tietää, että muillakin on sama takana ja sitten siitä kaikesta jotenkin kuitenkin on selvitty. Ei se siltä varmaan nyt todellakaan tunnu, eikä vielä pidäkään tuntua. Ensin pitää itkea sitä surua pois, että pystyy sieltä kyyneleiltä näkemään eteenpäin. :hug: :hug:
Mutta Pupuvaimo osui jälleen naulan kantaan, epäonni ei tässäkään ketjussa voi jatkua ikuisesti, vaan myös onnistumisia on pakko tulla. Ja meidän kaikkien on vaan jaksettava uskoa niihin ja ajateltava positiivisesti sekä tsempattava toisiamme. Jaksamista teille kaikille :hug:
Kurreliini
Tänne saa sitten purkaa kaikki fiilikset täysin vapaasti ja hakea lohtua meiltä muilta. Ja kyllä se jotenkin auttaa, kun tietää, että muillakin on sama takana ja sitten siitä kaikesta jotenkin kuitenkin on selvitty. Ei se siltä varmaan nyt todellakaan tunnu, eikä vielä pidäkään tuntua. Ensin pitää itkea sitä surua pois, että pystyy sieltä kyyneleiltä näkemään eteenpäin. :hug: :hug:
Mutta Pupuvaimo osui jälleen naulan kantaan, epäonni ei tässäkään ketjussa voi jatkua ikuisesti, vaan myös onnistumisia on pakko tulla. Ja meidän kaikkien on vaan jaksettava uskoa niihin ja ajateltava positiivisesti sekä tsempattava toisiamme. Jaksamista teille kaikille :hug:
Kurreliini
Rakkaat kanssasisaret, pitäisiköhän meidän pistää pystyyn uusi pino tämän uuden vuoden kunniaksi? Tässä pinossahan ei kukaan enää piinaile, eihän? Ja kun täällä on ollut paljon surullisia uutisia, niin voisi ehkä olla hyvä aloittaa "alusta" jälleen, ja jättää ainakin osa näistä rankoista jutuista taaksemme....
En haluaisi luopua teistä kenestäkään, ja siksi mietinkin, että millanen pino saatais aikaseksi, kun varsinaisia inssipiinailijoita ei meistä taida enää kovin moni olla? Olisi niin kiva jatkaa tällä kokoonpanolla kuitenkin, hoidoista, tauoista tai muista suunnitelmista huolimatta.
Kurreliini
En haluaisi luopua teistä kenestäkään, ja siksi mietinkin, että millanen pino saatais aikaseksi, kun varsinaisia inssipiinailijoita ei meistä taida enää kovin moni olla? Olisi niin kiva jatkaa tällä kokoonpanolla kuitenkin, hoidoista, tauoista tai muista suunnitelmista huolimatta.
Kurreliini
voi ei, vain pari päivää, kun en ole seurannut ketjua ja näin kurjia on tapahtunut. hali kaikille. etenkin pupuvaimo sulle.
mutta ei unohdeta, että johonkin tässä ollaan matkalla ja tämä on vain odotusta. vähän pidempää ja vaikeampaa kuin toisilla, mutta näin se nyt vain on.
minä olen siirtynyt jo tuonne IVF:n odottelevien puolelle ja tuntuu kyllä helpottavalta. kyllä me selvitään! nyt otetaan tää vuosi rauhallisesti ja mennään päivä kerrallaan.
haaveilen siitä, että vuoden päästä voidaan palata vaikka tähän pinoon katselemaan kuulumisia ja todeta, että paljon on vuoden aikana tapahtunut mutta että lopulta kaikki oli sen arvoista.. ja että monta pientä ilon aihetta olisi saatu, hupsista vaan, lahjana ihan niin kuin sattumalta.. olkoon sitten hoitojen tai minkä tahansa mutkan kautta.
mutta ei unohdeta, että johonkin tässä ollaan matkalla ja tämä on vain odotusta. vähän pidempää ja vaikeampaa kuin toisilla, mutta näin se nyt vain on.
minä olen siirtynyt jo tuonne IVF:n odottelevien puolelle ja tuntuu kyllä helpottavalta. kyllä me selvitään! nyt otetaan tää vuosi rauhallisesti ja mennään päivä kerrallaan.
haaveilen siitä, että vuoden päästä voidaan palata vaikka tähän pinoon katselemaan kuulumisia ja todeta, että paljon on vuoden aikana tapahtunut mutta että lopulta kaikki oli sen arvoista.. ja että monta pientä ilon aihetta olisi saatu, hupsista vaan, lahjana ihan niin kuin sattumalta.. olkoon sitten hoitojen tai minkä tahansa mutkan kautta.
Pupuvaimo, jos olo menee tosi huonoksi, niin lähdet sitten päivystykseen, eiks joo? Hirmusti voimia sinne kotiin, tee olosi niin siedettäväksi kuin vaan voit, ja jos tuntuu liian rankalta (henkisesti tai fyysisesti), niin ei muuta kuin ammatti-ihmisten pakeille. Mä en varmaan kestäis tota kotona... :hug:
Kiitos onneliina viisaista ja toivorikkaista sanoista! :heart: Niin se vaan on, että toisilla matka on pidempi kuin toisilla, mutta jos ei tietä kulje loppuun, niin ei tiedä mikä siellä perillä odottaa. Meidän on siis vaan otettava siitä selvää, ja kaikki kulkevat sinne perille hieman omia reittejään. Joskus eksytään ja joskus taas matka etenee vauhdilla. Mutta suunta on siis sama koko ajan, eikös vain?
Jaksamishalit vielä kaikille sitä tarvitseville! :hug:
Kurreliini
Kiitos onneliina viisaista ja toivorikkaista sanoista! :heart: Niin se vaan on, että toisilla matka on pidempi kuin toisilla, mutta jos ei tietä kulje loppuun, niin ei tiedä mikä siellä perillä odottaa. Meidän on siis vaan otettava siitä selvää, ja kaikki kulkevat sinne perille hieman omia reittejään. Joskus eksytään ja joskus taas matka etenee vauhdilla. Mutta suunta on siis sama koko ajan, eikös vain?
Jaksamishalit vielä kaikille sitä tarvitseville! :hug:
Kurreliini
Niin, näinhän se elämä välillä heittelee. Ei ole meillä ennen tälläisiä joulufiiliksiä ollut Mutta onneksi meillä on lapsi(8-v) ennestään, minkä takia sitä jaksaa mitä vaan ja elämä jatkuu ja joulukin oli pakko vetää läpi "muina miehinä" vaikkakin piti käydä väliin piilossa itkemässä.
Ihmettelin tässä mun tapauksessa, et miten sikiö pysyi matkassa kun kehitys oli pysähtynyt sinne 8 viikon tietämille ja tuli sit ulos vasta 11 ja risat. Nyt jälkeenpäin tuntui ahdistavalta ajatella et oli ollut mun sisällä niin kauan...Mä menin pe 21.12 yksityiselle hiivatulehdusoireiden takia, enkä todella odottanut tälläistä tulosta. Hieman ehkä aavistelin jotain ku vuotoa oli ihan pikkiriikkisen lähinnä ruskeeta, mut ei siinä edes sidettä tarvinnut ja jos en olisi ollut raskaana tuskin olisin edes noteerannut vuotoa. Ihmettelin kyllä lääkärin käytöstä(ei ollut sama tai edes sama paikka jossa meitä on hoidettu) juro mies kun oli niin meinasi vaan että jos ei kahteen viikkoon tule ulos niin tule sitten takaisin! Kun nykyään ei kuulemma enää kemiallisesti hoideta näitä juttuja jos ei ole pakko?
Toisaalta olin helpottunut kun vuoto heti seuraavana aamuna alkoi, musta tuntui tosi raskaalta et mun sisällä oli jotain mitä ei enää ollut "olemassa" :'(
Päivystykseen kun sit jouduin lähteen niin enkelit oli kyllä siinä matkassa, kun päivystävä gyne/synnytyslääkäri sattui olemaan sama joka on meitä hoitanut. Siinä tuli sit jatkosuunnitelmatkin selviksi...Tää lääkäri kyllä kannusti heti vaan jatkamaan yrityksiä ja aikoi tehdä inssejäkin nyt lisää kun kerta raskauduin. Meillä oli yksi inssi vaan jäljellä kun kolme aikoi silloin tehdä ja sit jos ei tärppää niin ivf. Mut nyt voidaan tehdä lisää inssejä ja käski ottaa yhteyttä heti ku seuraavat menkat alkaa. Niin olihan siinä sulattelemista, onneksi olin saanut tietää tilanteen jo edellisenä päivänä niin en ollut niin shokissa enää. Sanoin kyllä lääkärille et rauhoitan nyt tilanteen pariksi kierroksi ja odotan et psyyke on vähän vahvempi. Ajateltiin miehen kanssa olla nyt ihan luomusti ja ilman mitään paineita tai tikutuksia tai hormooneja jne. Tiedä vaikka onnistuskin, kun ei oo mitään vikaa kummassakaan todettu. No, tuskin kuitenkaan..... mutta täytyy vähän relata kummiskin.
Mä oon jotenkin miettiny, et josko sitä vaistos joenkin sen tilanteen, kun oli pakko saada selääkäriaika silloin, mikä kyllä oli hyvä, koska meillä olisi ollut niskapoimu ultra aika 27.12 ja sattuu olemaan mieheni syntymäpäivä. Joten nuo uutiset juuri sinä päivänä olisi olleet kyllä kauheat.
Apua tästä tuli nyt kyllä kirja sorry vaan mut tuntui hyvältä kirjoittaa näistä asioista ja jakaa näitä tuntemuksia teidän kanssanne.
Pupuvaimo :hug: ja koita kestää siellä kotona ja muista että me olemme täällä.
t.mmm
Mutta onneksi meillä on lapsi(8-v) ennestään, minkä takia sitä jaksaa mitä vaan ja elämä jatkuu ja joulukin oli pakko vetää läpi "muina miehinä" vaikkakin piti käydä väliin piilossa itkemässä.Ihmettelin tässä mun tapauksessa, et miten sikiö pysyi matkassa kun kehitys oli pysähtynyt sinne 8 viikon tietämille ja tuli sit ulos vasta 11 ja risat. Nyt jälkeenpäin tuntui ahdistavalta ajatella et oli ollut mun sisällä niin kauan...Mä menin pe 21.12 yksityiselle hiivatulehdusoireiden takia, enkä todella odottanut tälläistä tulosta. Hieman ehkä aavistelin jotain ku vuotoa oli ihan pikkiriikkisen lähinnä ruskeeta, mut ei siinä edes sidettä tarvinnut ja jos en olisi ollut raskaana tuskin olisin edes noteerannut vuotoa. Ihmettelin kyllä lääkärin käytöstä(ei ollut sama tai edes sama paikka jossa meitä on hoidettu) juro mies kun oli niin meinasi vaan että jos ei kahteen viikkoon tule ulos niin tule sitten takaisin! Kun nykyään ei kuulemma enää kemiallisesti hoideta näitä juttuja jos ei ole pakko?
Toisaalta olin helpottunut kun vuoto heti seuraavana aamuna alkoi, musta tuntui tosi raskaalta et mun sisällä oli jotain mitä ei enää ollut "olemassa" :'(
Päivystykseen kun sit jouduin lähteen niin enkelit oli kyllä siinä matkassa, kun päivystävä gyne/synnytyslääkäri sattui olemaan sama joka on meitä hoitanut. Siinä tuli sit jatkosuunnitelmatkin selviksi...Tää lääkäri kyllä kannusti heti vaan jatkamaan yrityksiä ja aikoi tehdä inssejäkin nyt lisää kun kerta raskauduin. Meillä oli yksi inssi vaan jäljellä kun kolme aikoi silloin tehdä ja sit jos ei tärppää niin ivf. Mut nyt voidaan tehdä lisää inssejä ja käski ottaa yhteyttä heti ku seuraavat menkat alkaa. Niin olihan siinä sulattelemista, onneksi olin saanut tietää tilanteen jo edellisenä päivänä niin en ollut niin shokissa enää. Sanoin kyllä lääkärille et rauhoitan nyt tilanteen pariksi kierroksi ja odotan et psyyke on vähän vahvempi. Ajateltiin miehen kanssa olla nyt ihan luomusti ja ilman mitään paineita tai tikutuksia tai hormooneja jne. Tiedä vaikka onnistuskin, kun ei oo mitään vikaa kummassakaan todettu. No, tuskin kuitenkaan.....
mutta täytyy vähän relata kummiskin.Mä oon jotenkin miettiny, et josko sitä vaistos joenkin sen tilanteen, kun oli pakko saada selääkäriaika silloin, mikä kyllä oli hyvä, koska meillä olisi ollut niskapoimu ultra aika 27.12 ja sattuu olemaan mieheni syntymäpäivä. Joten nuo uutiset juuri sinä päivänä olisi olleet kyllä kauheat.
Apua tästä tuli nyt kyllä kirja
sorry vaan mut tuntui hyvältä kirjoittaa näistä asioista ja jakaa näitä tuntemuksia teidän kanssanne.Pupuvaimo :hug: ja koita kestää siellä kotona ja muista että me olemme täällä.
t.mmm
Elävien kirjoissa taas, eilinen vaan oli yhtä suurta niagaraa ja tuskaa |O Vedin kolmiolääkkeitä kaksin käsin ja makoilin sohvalla, siinä se :ashamed: Verta tuli kyllä niin paljon, että kaikki tuli varmaan "nätisti" ulos ihan vaan näillä lääkkeillä, mikä on toisaalta todella hyvä.. Pakkohan tästä on jotain positiivista löytää.. :xmas:
Tänään aamulla oli jo ihan toinen ihminen olo, elämää voittaa taas vaikka pahalta toki tuntuukin. MUTTA jos nyt alan murehtimaan vanhoja ja stressaamaan ja pelkäämään, uusi kirppu ei hyppää ikinä uudestaan kyytiin :snotty: Nyt vaan siis kärsitään tädin vierailu loppuun ja syödään helokkia että limakalvot pysyy kunnossa, sitten uusiin seikkailuihin.. *huoh* =)
Toivon todella, että teillä muillakin alkaa tunnelmat jo nousta :hug: Tästä opittiin taas se, että meillä on tarvittaessa aika paljon enemmän voimia kuin uskotaan :wave:
Tänään aamulla oli jo ihan toinen ihminen olo, elämää voittaa taas vaikka pahalta toki tuntuukin. MUTTA jos nyt alan murehtimaan vanhoja ja stressaamaan ja pelkäämään, uusi kirppu ei hyppää ikinä uudestaan kyytiin :snotty: Nyt vaan siis kärsitään tädin vierailu loppuun ja syödään helokkia että limakalvot pysyy kunnossa, sitten uusiin seikkailuihin.. *huoh* =)
Toivon todella, että teillä muillakin alkaa tunnelmat jo nousta :hug: Tästä opittiin taas se, että meillä on tarvittaessa aika paljon enemmän voimia kuin uskotaan :wave: