IVF marras/joulukuu

Mä en näköjään osaa enää muuta kun kirjotella näitä suruvirsiä |O

Alotetaan nyt ilosista asioista. Onnea ice!!!! Vielä muutama viikko ultraan olisi jännitettävä, että voi huokaista. Tsemppiä kovasti!!
Kaneliomena: Hyvä määrä teillä lähti kasvamaan. Toivottavasti saatte paljon pakkaseen. Onnea siirtoon.

Omaa napaa....Musta tosiaan alkaa tuntuu, et kohta heittää ja pahasti. Mun päässä nimittäin. Onkohan joku vihamiehistä kironnu mut vai pitäskö alkaa uskoo huonoon karmaan vai mihin...Oon ollu entisessäelämässä varmaan tooooosi paha ihminen.
Onneks sentään käsi on ok. Huonosti liikkuu, eikä voi tehä mitään raskasta ja kipee ym...mut kuntouttamalla korjaantuu. Siinä ne päivän hyvät uutiset sit olikin.

Tapasin pitkästä aikaa mun parhaan kaverin. Hänelle ainoastaan oon kertonu keskenmenosta ja hän oli sairaalassa tukena. Myös hoitojen alussa hälle raportoin. Nyt olin aatellu, et kertosin, missä mennään. Varmaan ihmetellykin, kun en mitään oo puhunu. No nyt aattelin, et avaudun oikein kunnolla. Kuinkas kävikään. Mun kaveri ilmotti olevansa raskaana. Ei voi olla totta, RASKAANA!! Mun elämä pysähty siihen. Sain vaan tokastua, et ei p.erhana onnea ja piettyä naaman hymyssä. Ikinä ei oo tullu näin kauheita fyysisiä oireita kun nyt. Oltiin syömässä ja ruokahalu loppu siihen. Oli pakko juosta vessaan, kun maha meni ihan kuralle ja tuli tosi huono-olo. Ihan kun olis siirtäny raskausoireensa muhun. Mut oikeesti, mä en osaa olla onnellinen mun kaverin puolesta. Mä en voi sille mitään, et se sattuu muhun niin kovaa. Mä oon niin kade!! Miks ne mut ei me. Autossa pääs sit itku. Onneks oli matkaa kotiin 45min, koko sen ajan pillitin kun mikäkin pentu. Toisen kerran elämässä kävi mielessä, et painasin kaasun pohjaan ja antaisin mennä. (eka korta oli kun saatiin tietää spermatestin tulokset) Enkä todellakaan oo mikään itsemurhakanditaatti.
Musta tosiaan tuntuu siltä, et tää lapsettomuus vie multa elämän tavalla tai toisella. :'(

 

Älä ny Robotti Ruttunen ihan noin raskaasti ota! Ymmärrän toki sun tuskan ja kateuden, ihan samat oireet täällä.. mutta jos painaisit kaasua, ei ainakaan olisi mahdollista! En minäkään voi iloita toisen vauvauutisista tai isoista mahoista! Ja ärsyttää kuunnella kun joku kertoo minkälaisia vauvan vaattteita on ostellut, tulevalle vauvalle -vaikei vielä tiedä onko poika vai tyttö.. tai ihailla hänen vatsansa muotoa. Ärsyttää niin paljo, ettei edes kehtaa ajatella sitä ääneen!! Mutta kun mietit itseksesi, että miksi ärsyttää.. itsekin haluaisit olla siinä peilailemassa omaa mahaasi ja odottelemassa uutta tulokasta. :ashamed:

 

Ai niin, en ehtiny omia kuulumisia kertoakaan! Kävin tänän ultrassa, ja eei ne vielä tällä viikolla siirtoa tee, vaan ensi vkolla keskiviikkona. Limakalvo oli nyt 7-8mm ja tohtorisetä meinas, että hyvin menee ja samoilla annoksilla zumenonia eteenpäin (3krt/pv) ja sitten maanantaina alotetaan lugesteron ja ke iltap. siirto.
Ja luulin aiemmin, että meillä on pakkasessa kaksi alkiota, mutta niitä onkin 3!!! Ja ne on kahdessa eri "oljessa" niinkun täällä sanotaan. Ja vastaus siihen mitä aiemmin minä mietiskelin, että voiko alkiota pakastaa uudelleen, vastaus : kyllä voi.. Kysyin tätä tohtorisetältä, kun hän pohti, että kumpi "oljista" sulatetaan.. noh minun tapauksessa hän suositti, että sulatetaan se missä on yksi. Ja jos tämä yksi ei sulatusta kestä, sulatetaan lisää. Mutta tohtorisetä sanoi, että yleensä jos on kaksi alkiota samassa "paketissa", siirretään nuo kaksi, mutta jos ei , esim jos on vain ne kaks, voidaan myös pakastaa yksi uudelleen. Mutta toisaalta kun siirretään kaksi "heikompaa" kerrallaan (kun yleensä jos on kaks samassa, ne ei ole laadultaan 100%) ne voi tukea toinen toistaan, ja antaa sille toiselle mahdollisuuden.. mutta on kuulemma monia kysymysmerkkejä tässä hommassa vielä.. siis yleensä, ei pelkästään meikäläisessä.

 

RobottiRuttunen: Ihan ensimmäiseksi lämmin lohtuhalaus sulle :hug:
Kuten tuolla edellisellä sivulla jo kirjoitinkin, ei varmasti oo mitään sanoja, joilla voi toisen oloa helpottaa, kun mieli on noin maassa, mutta silti halusin muutaman asian tänne laittaa.

Mulla ehdottomasti pahin paikka meidän lapsihaaveen aikana on ollut se, kun me satuttiin alkaa yrittämään esikoisia yhtäaikaa kaveripariskunnan kanssa. Heillä onnistui toisesta kerrasta. Puoli vuotta kyselivät joka kerta, kun nähtiin, että joko on onnistunut? Sitten lakkasivat kyselemästä - ja käymästä. Kahden kuukauden kuluttua saatiin tekstiviesti, että lapsi on syntynyt...
Tuona hetkenä, kun sitä viestiä luin töissä taukohuoneessa ja laitoin onnitteluviestiä takaisin, itkin koko ajan ja mietin mikä hiton järki kaikessa on? Meillä oli justiinsa pari päivää aiemmin valunut ekan icsin tuoresiirto pöntöstä alas.

Lapsettomuus on niin hurjan vaikea asia, ettei sitä oikeasti ymmärrä kukaan, joka ei ole sitä itse joutunut kokemaan. Ei, vaikka sitä selittäisi kuinka. Se asian hallitsemattomuus tekee siitä vielä tuplasti vaikeamman. Itse ei voi tehdä asian eteen muuta kuin pakolliset kuviot ja sen jälkeen voi vaan toivoa ja odottaa..

Itse oon ajatellut niin, että annan kaikkien tunteiden tulla ja olla niin kauan kuin siltä tuntuu, myös kateuden. Kaveripiirin ja työpaikan vauvauutisia on joka kerta yhtä vaikea ottaa vastaan.
Itse käytän raaempaa hoitoa omaan mieleen ja juttelen näiden ihmisten kanssa heidän odotuksensa eri vaiheista, vaikka se aluksi sattuukin. Joidenkin kanssa on sitten ajan myötä puhuttu myös meidän yrityksestä - ja yleensä hyvällä vastaanotolla.

Sitten pitää laittaa vielä tarina rakkaasta serkkutytöstäni, joka kuusi vuotta lasta yritettyään vihdoinkin raskautui. Hän kärsi vaikeasta endometrioosista.
Kun oltiin heillä kylässä, istuttiin siinä ja hän nukutti vauvaa. Oltiin just puhuttu pitkään meidän hoidoista ja heidän taipaleestaan. Hän sitten sanoi, että hänelle ei tarvitse sanoa mitään, hän kyllä tietää miten pahalta musta tuntuu. Hän kertoi itse vältelleensä viimeiseen saakka paikkoja missä oli ihan pieniä vauvoja - kunnes pahin tuska helpotti.
Silloin oli eka kerta, kun herkistyin puhuessani toisten kanssa näistä jutuista.. Koska tuo oli myös eka kerta, kun kuulin jonkun toisen pukevan sanoiksi ne ajatukset, joita omassa mielessä joskus pyörii.

Olipa tässä novellia kerrakseen. Voimahaleja kaikille :hug:

 

Ice-78: Sylintäydeltä onnea odotukseen ja pikkuiselle kovasti tarrasukkia mukaan :heart:

Kris: Toihan oli tosi mielenkiintoinen tieto, että voi pakastaa uudelleen. Nyt hiukkasen ottaa päähän, kun en oo tuota tajunnut kysäistä ja viime kerrallakin meni yksi roskiin siksi, kun oli kaksi samassa oljessa ja oli vain yhden siirto. Tässä projektissa oppii aina jotain uutta

Hyvää yötä kaikille :wave:

 

Hei vaan kaikille.

Olen täällä joskus vuosi sitten viimeksi selaillut ja aktiivisesti keskusteluihinkin osallistunut. Aikaa on kulunut kuitenkin niin kauan, että piti rekisteröityä uudelleen kun vanhat tunnukset olivat unohtuneet...

No, minun tilanteeni on alunalkujaan se, että toinen munanjohtid on poistettu ulkoisen raskauden vuoksi ja toinen on niin tukossa että ei edes varjoaine sinne mahtunut. Kuukausia odoteltiin ja nyt viimein viime viikon keskiviikkona olimme alkionsiirrossa Tampereella.

Kerta on ensimmäinen, joten en oikein tiedä miten reagoisin kaikkiin tuntemuksiin, sillä tuleva raskauskin olisi ensimmäinen (kohdunulkoinen oli aikanaan yllätys, vaikkakin raskaus toivottu eikä aiheuttanut mitään ylimääräisiä tuntemuksia). Nyt on siis viikko ja yksi päivä kulunut tästä alkionsiirrosta ja eilen illalla minulla alkoi tuntua pieniä ohimeneviä menkkakipuja. Ovat jatkuneet myös tänään. Te jotka olette ennemmin käyneet läpi alkionsiirron niin millaisia "oireita" koitte?

On vähän outo olo, kun ei oikein tiedä että tarkoittaako nyt sitä, että menkat alkaa ensi viikolla vai voiko mahdolliset "menkkakivut" johtua siitä että alkio olisi mahdollisesti kiinnittymässä??

Olisi kiva kuulla hieman kokemuksia, miten koko IVF on kroppaanne "runnellut"! :wave:

RopottiRuttuselle tahtoisin sanoa, että ei kannata ottaa lapsettomuudesta liian kovia paineita. Itselle otti koville tämä myös oppia ja meinasi jo erokin asian vuoksi tulla. Vika on minussa ja ajattelin jotenkin niin että halusin antaa miehelle mahdollisuuden "normaaliin" elämään, kunnes tajusin ettei mussa mitään vikaa ole oikeasti. Onko se sitten loppujen lopuksi vika, jos ei pysty tulemaan normaalisti raskaaksi? Miehen kanssa kun asiasta ollaan maailman tappiin asti keskusteltu, niin on selkiintynyt kuitenkin sellainen perusajatus, ettei stressaaminen edesauta asioita. Tiedän omasta kokemuksesta, miltä ystäväsi raskaus tuntui, etkä varmaan saanut sanotuksi paljon omasta tilanteestasi, mutta yritä olla onnellinen hänen puolestaan niin oma olosikin helpottuu! :hug:

-henke

 

heippa !

Olen tässä nyt sivusta vaan lueskellut ketjun kasvua ja ajatellut osallistuvani keskusteluun vasta kun aika on kypsä ja on jotain kerrottavaakin. No nyt on sitten siirto edessä, itseasiassa huomenna ja nyt tällä kertaa itseasiassa hieman jännittää.
Viimeistä olkea viedään ja nyt on sovittu, että siirretään molemmat alkiot mikäli vain sulatuksesta selviävät.

Ice-78:lle onnea ja tarrasukkia jotta uusi asukas pysyy tiukasti mukana koko matkan ajan.

Meille muille vaan toivottelen tsemppiä ja jaksamisia tässä hoitorumbassa...sekä lujaa uskoa itseemme tietty !

 

Tervetuloa jännäilyyn mukaan henke ja jeps1 :wave:

Henke: Mulla tuli icsin tuoresiirrosta ja ekasta passista ihan normaalit menkkaoireet. Ne ei siis millään tavalla poikenneet normaalikierron oireista. Toisessa passissa viidennen päivän kohdalla oli melkein sietämätön poltto alavatsalla, joka kesti kaksi päivää. Tuolla kerralla myös menkkaoireet jäi tosi himmeiksi.
Musta tuntuu, että joka kerralla fiilikset on olleet vähän erilaiset. Saa nähdä mitä tää kerta tuo tullessaan...
Oikein paljon sulle onnea matkaan ja tsemppiä loppupiinailuun :heart:

Jepsille myös hurjasti onnea takataskuun mukaan alkionhakureissulle. Toivottavasti siirrettävillä kavereilla on tarrasukat tiiviisti jalassa :heart:

Me käytiin tänään myös hakemassa pieni kyytiläinen =) Yksi nelisoluinen siirrettiin ja pakkaseen saatiin seitsemän "sisarusta". Nyt sitten piinaillaan seuraavat kaksi viikkoa ihan tosissaan.

Voimia koko porukalle :hug:

 

KANELIOMENA: sain vuonna 2005 kolmannesta inssistä plussan, silloin kohdun limakalvo oli 9,3 mm paksu. Se raskaus oli tuulimuna, mutta sehän ei johdu limakalvosta ainakaan. Ongelmana meillä oli juurikin limakalvon ohuus, ja lukuisat clomifen-kuurit vaan ohensi sitä entisestään. Sitten kun jätettiin ne pois ja vaihdettiin Puregoniin, niin tulokset paranivat.

Mä oon tehny jo kolme raskaustestiä... :ashamed: :ashamed: negoja ne on kaikki, joten jään odottelemaan vaan tätiä ja toivon että suvaitsis saapua pian jotta päästäis uuteen kiertoon. Odottelen myös kuumeisesti kromosomi-testien tuloksia, ne otettiin meistä molemmista jos niistä löytyisi jotain syytä keskenmenoille. Toivon totisesti ettei mitään löydy, sitä onkin sitten astetta vaikeampi hoitaa mikäli kromosomivirhe löytyy.

Aivan valtavasti onnea ICE-78!! Ja rekkalastillinen tarrasukkia pikkuiselle että pysyypi kyydissä seuraavat 9 kk! :heart:

RobottiRuttunenko kertoi tunnelmiaan hyvän ystävän plussauksesta...mä TIEDÄN miltä susta tuntuu! Mulla meinasi pari todella ihanaa ystävyys-suhdetta kaatua heidän raskauksiinsa, mutta onneksi ymmärsivät minua ja katkeraa mieltäni...Olin heille tosissani VIHAINEN että he ovat raskaana ja minä en, vaikka mielestäni olisin sata kertaa enemmän ansainnut raskauden onnen. Mutta kun elämä ei vain mene niin, ei kertakaikkiaan. Yksi näistä ystävistäni sai keskenmenon ja surin sitä sitten valtavasti, tunsin hitonmoisen huonoa omatuntoa etten voinut olla onnellinen hänen puolestaan kun hän kertoi raskaudestaan...keskenmenon tultua onneksi pystyimme puhumaan asiasta, ja puhdistamaan ilmaa. Tiedäthän, että kaikki tunteet ovat sallittuja eikä niille kertakaikkiaan voi mitään. Eikä kukaan voi sanoa että tietää miltä sinusta tuntuu, jos ei ole itse mennyt läpi siitä samasta suosta. Voimia, jaksamista ja lämmin :hug:

 

Heippa ja lämpimät kiitokset kaikille onnitteluista ja tarrasukista :heart: En uskalla oikein iloita vielä asiasta ennen kuin on uä ollut silloin 3.12, pessimisti ei pety meiningillä kun menee niin ei niin kovaa osumat tunnu... Jaksamista, voimia ja :hug: kaikille ! Robottiruttunen tiedän tunteesi, itselläni oli ikäviä tilanteita vuosia taaksepäin, mutta kun lapsettomuus asian käy itsensä kanssa läpi kunnolla niin siihen joku päivä voi jopa jotenkin suhtautua.

 

Heips! Onnea kaikille piinailijoille! Omani loppui totaalisesti torstaina virallisena testipäivänä ja taashan siina kävi niin, etta negaa tuli ja menkatkin siina sitten heti kohta alkoivat. Vituttaa rankasti. Kaikki on niin turhaa....en tiedä mitä hyötyä on edes niita kahta siirtaa...miten pas yleensä tehdään? Mita lääkkeitä te olette joutuneet käyttämään tms.?

 

pp4 tuntuu että oisko flunssa tulossa välillä palelee välillä ei mitään ja mahassa välillä semmoinen jännä tunne mutta johtuu varmaan progesteronista, mitäs muille piinailijoille kuuluu

 

Gardenia ja elämänperhonen :hug: Molemmille paljon voimia ja jaksamista jatkaa taas eteenpäin tätä vaikeaa tietä.

Elämänperhonen: Meillä on tehty molemmat passit luonnolliseen kiertoon. Siinä vaan tikutetaan ovis ja ovisplussasta pari päivää eteenpäin tehdään siirto. Sen jälkeen mulla on ollut tukilääkityksenä pelkät Luget 2x2.

Täällä vasta pp2. Maha on edelleen punktiosta arka ja hiukan paineisen tuntuinen istuessa. Muistaakseni viimeksi meni noin viikonpäivät ennen kuin olo vastasi vähääkään normaalia... Että eiköhän se tästä

Hurjasti tsemppiä koko joukolle :hug:

 

siirto on siis nyt takanapäin eli tehtiin eilen, perjantaina, ja nyt pitäis sitten piinailla kuun loppuun asti.
Mutta vitsit mikä lääkärikäynti olikaan tämä siirtoreissu. Kävin noin puolen tunnin keskustelun siitä, että suostuuko lääkäri siirtämään kaksi alkiota kuten halusin vai teemmekö hänen tahtonsa mukaan ja siirrämme vain yhden alkion.
Jutun pointti miksi halusimme kaksi on seuraava: meillä oli pakkasessa enää yksi olki jäljellä jossa on kaksi huurunassua ja jos vain toinen siirretään ja se ei tärppää niin sitten minua harmittaa miksei kumpaakin siirretty sillä sitten olisi toinen voinut tarttua matkaan.
Lääkärin perustelut siihen ettei kahden siirto ole hyvä juttu: molemmat alkiot selvisivät sulatuksesta ja olivat priima-kuntoisia joten on suurempi riski että alkaa kaksosraskaus.

Mutta pakkasnassut ovat kuitenkin meidän ja oma lääkärin kanssa oltiin jo puhuttu asia selväksi jotta molemmat siirretään jos vain sulatuksen kestävät.
No tämän puolen tunnin keskustelun jälkeen sovittiin, että soitan miehelleni ja puhumme asiasta...ei se puhuminen meidän ajatustamme siirron osalta muuttanut.
No takaisin sitten lääkärin luokse ja pienen keskustelun jälkeen teimme kahden alkion siirron =)
Toki toivon, että saamme yhden lapsen mutta ei se elämä kaadu jos niitä tulisikin kaksin kappalein...liemessä olisin varmaan mutta sitä saa mitä tilaa
Siinä välissä istuskelin odottamassa vuoroani takaisin lääkärin juttusille niin ehdin jo tutustua erääseen palstalaiseen, Puppeliin, ja heille toivotankin näin palstan välityksellä rutkasti tsemppiä ja onnea.
Toki sitä lapsionnea toivon meille kaikille :heart:

Mutta tuosta lääkärireissusta vielä sen verran, että sitä tunsi itsensä niin nujerretuksi kun tiesit mitä ns haluat ja toinen, eli lekuri, koittaa kääntää päätäsi ilman että saat mitään mahdollisuuksia sanoa et olen aikuinen ja tiedän mihin olen ryhtymässä.
No onneksi toimenpiteen jälkeen lekuri toivotteli onnea että tärppäisi.

Nyt siis odotellaan tuonne kuun loppuun ja siihen asti lugeja 1 x 1.

Mutta kaikille piinailijoille tsemppiä ja muille myös :heart: :heart:

 

Toivottavasti jeps1 sinulla tärppää! Itse yritän odotella ensi keskiviikkoon saakka, sitten on kaksi viikkoa siirrosta ja raskaustesti ajankohtainen. Outoja tuntemuksia on, mutta en kyllä osaa erottaa enteilisivätkö raskautta vai menkkoja... Jotenkin sellainen pieni aavistus että menkathan ne sieltä kuitenkin tulee... :ashamed:

Sellainen kysymys olisi, kun Lugesteron lääkkeen ohjeistuksena oli, että käytetään raskaustestiin saakka ja jos raskaus alkaa niin siitä vielä pari viikkoa.. Laskeskelin vain tuossa että mulla on niitä jäljellä enää maanantaihin asti, joten pitäisikö pirauttaa lekurille ja pyytää uusi resepti vai mitä?? :/ Outoa tosin, jos se alunperinkin määräsi niitä mullen liian pienen määrän. Liikaakaan en kuitenkaan ole käyttänyt eli en ole tietääkseni ottanut yliannostusta.

Joku viisaampi voisi taas auttaa! :wave:

 

Henke: mä luulen, että toi lugejen käytön jatkaminen on kiinni siitä millaisella hoidolla ja millaisella taustalla ootte olleet hoidoissa. Mulla on luget käytössä vain siihen asti kun on testipäivä.
Ja toisekseen saat varmaan lisäreseptin jos tulee se ihanainen plussa...pidän peukkuja että plussaat :heart:

 

Henke: Mulla oli kerran sama tilanne, että vaan pari päivää ennen testin tekoa Luget loppui. En sillä kerralla päässyt meneen veritestiin, jonka voi tehdä sen kaksi päivää aikaisemmin kuin tikkutestin, joten sain silloin puhelinreseptin, että lääkitys riittäis vähintään testauspäivään saakka. Kannattaa varmaan soittaa ja varmistaa.

jeps1: Toi on kyllä lääkäreille tosi vaikeeta toi kahden siirto. Meillä viimeisimmässä pakkassiirrossa oli ihan identtinen tilanne (paitsi kumpikaan alkioista ei ollut priimaluokkaa). Viimeinen olki, sulatuksesta selvisivät molemmat ja toinen olis mennyt roskiin. Lääkärin piti varmistaa meiltä monta kertaa, että kaksi siirtoon haluttaisiin, kertoa riskiprosentti kaksosraskauteen sekä varmistaa solubiologilta kuinka todennäköistä olis, että niillä alkioilla olisi molemmilla mahdollisuus kiinnittyä... Kaksi sitten lopulta matkaan lähti.

Joka piinailijalle runsain mitoin peukutuksia plussan puolesta :heart:

 

Heippa vaan kaikille!! Tervetuloa uusille ja onnea matkalaisen saaneille piinailuun. Kiitos kaikille lohdutuksista!

Minä mietin kanssa tuota Luge- juttua. Meidän klinikalla oli ohje, että luget aloitetaan siirtopäivänä. Nyt tuolla, missä siirto tehtiin olikin ohje, että aloitetaan punktiosta seuraavana päivänä. Eli minulla loppuu myös kesken.
Minä olisin myös halunnut kaksi alkiota. En jäänyt vääntämään kättä lääkärin kanssa. Hän kun koko aika sanoi vain, että noin nuorelle ei siirretä kuin yksi. Eli yksi siirrettiin. Jäipähän sitten pakkaseenkin.

Nyt on taas tämä psyyke laskeutunut normaalille tasolle. Mieskin jo ehdotteli, et pitäsköhän sun käydä juttelee jollekin. Sitä kun saa vähän aikaa purkaa ja murjottaa, niin kyllä sitä vaan aina noustaan. Onneksi mulla on kaksi ihanaa isoa karvakasaa tallissa, jotka viel murheet mennessään. Olenkin sanonit, että ovat oikeita terapiahevosia.

Mulla on ollu muutaman päivän maha aika outo. Välillä on just olo, et menkat alkaa. Jomottelee aivan samallalailla. Eli eipä suuria toiveita ole. Välillä on pitäny käydä katto vessassa, et mitä lirahtaa. Ilmeisesti noi luget valuu ulos. Tissit on ollu siit siirtopäivästä asti tosi arat. Nyt hävis sekin.

Miten muuten noitten seuraavien menkkojen alku pitäis laskee? Normaalistihan se on oviksesta 2vkoa. Onko nytkin, et punktiosta 2vko? Onko kellään alkanu menkat lugejen aikaan vai vasta niitten lopetettua?

Eilen oltiin pikkujouluissa. Mietin, et uskaltaako sitä juoda mitään. Hyvällä omallatunnolla join kyl pari lasia viiniä.
Miehen kans just sovittiin, et jos hoitajien työtaistelut alkaa, niin käydään omalla rahalla hakemassa pakkasukko mukaan heti kun voidaan. Monetko kuukautiset täytyy odottaa, että voi mennä pas:iin?

Olipas paljon kysymyksiä....Kyselyikä...

Kummasti sitä ihminen eheytyy, vaikka koville tämä vieläkin ottaa. Että voin kyllä sanoa, että ollaan me aika kovia sissejä kaikki tämän rumban käyneet, että vielä uudestaan siihen lähdetään. :hug: Kaikille!

 

mulla alkoi menkat punktion jälkeen normaalisti huolimatta progesteron tukilääkityksestä olikohan kaks viikkoa punktiosta kun ne alkoi

 

pp5 ja kaikki hyvin maha on turvoksissa näyttää kuin olisin raskaana toivottavasti olisinkin

 

Heips! Pyörin tänään täällä palstailemassa ihan urakalla

RobottiRuttunen: Kiva kuulla, että olo on jo parempi :hug:

Mulla alkoi ekan icsin tuoresiirrosta menkat jo pp9 eli tuli reippaasti Lugejen läpi. Kahdesta passista taas alkoivat vasta kolme päivää Lugejen lopettamisen jälkeen..

Meidän klinikalla on lääkäristä riippuen kahta käytäntöö tuossa ekassa passissa. Yleensä haluavat pitää välissä yhden kierron tuoresiirron jälkeen. Me haluttiin viime kerralla pas heti perään ja pienen neuvottelun jälkeen se sitten tehtiin luonnolliseen kiertoon.

Justiinsa googlasin alkion jakautumista ja laskeskelin, että tän murusen pitäis yrittää kiinnittyä ma-ti aikana... Jänniä päiviä elellään...

Hyvää sunnuntain jatkoa koko pinoon :heart:

 

Heippa,

piti vielä eilen kirjoittaakin tästä...Kris jo tuolla aiemmin kirjoittikin siitä, että sulatetun alkion voi pakastaa uudestaan. No minäpä sitten kysyin tätäkin vaihtoehtoa perjantaina niin lääkäri sanoi ettei heillä tehdä sitä koska siihen vaaditaan jotain erikoisaineita.
Siis aivan varmasti vaaditaan jotain erikoisaineita, mutta nyt taitaa olla vain kiinni siitä että me olemme maksusitoumusasiakkaita eli niitä helsingin kaupungin jonojenpurku-juttuja. Niin siihen maksusitoumukseen ei kuulu moinen asia. Sillä saman "ketjun" toisessa paikassa eli Oulussa ainakin pakastetaan uudestaan.

RobottiRuttunen: kiva kuulla että alkaa mieli tasaantumaan ja paha mieli on ns siirtynyt sivuun. Eikös ole jännä kun sanotaan ettei noin nuorelle siirretä kahta. Itse ainakin ajattelen että nuoren kroppa kestää paremmin mahdollisen kaksosraskauden. Mutta kun tätä nyt oikein miettii, niin syy on varmaankin joku muu kuin tuo mitä kirjoitin yllä. Esim. nuorella yhden alkion siirrosta on suurempi tärppi mahdollisuus kuin hieman vanhemmalla jne.

No tuleepa taas kirjoitettua mitä sattuu...joten siirryn nyt vain lukemaan :ashamed:

 

Heippa jeps1 ja muut kuulolla olijat.. joo mä kävin ultrassa viime vkolla ja kun meillä on pakkasessa kahdessa eri "oljessa" alkioita, eli toisessa on yksi ja toisessa kaksi. Ja kysyin lääkäriltä, että miksi niitä sillätavalla pakastetaan, miksei esim kolmea eri pakettiin? NO, lääkäri piirsi mulle kuvan ja kertoi, että yleensä se paras yksilö pakataan yksikseen ja heikommat esim. kaksi keskenään. Ja jos nainen on 35-vuotias, niin usein siirretään sitten ne kaksi kerrallaan, jotta olisi suurempi todennäköisyys jomman kumman tärpätä. Eli ne voivat lääkärin kertoman mukaan tukea toinen toistaan niin, että toinen sitten jaksaisi kiinnittyä. Ja tämä on hänen mukaansa suuremmin todennäköistä, kun se että tulisi kaksosraskaus. Mutta nyt sitten meikäläisen tapauksessa hän päätyi vielä kuitenkin sulattamaan ensin sen yksilön, joka on yksikseen -vaikka melkein ylitänkin tuon hänen sanomansa iän.. Ja sitten hän kertoi vielä tämän asian, että jos alkioita tosiaan on kaksi pakastettu samaan olkeen, niin voidaan siirtää vain toinen ja pakastaa sitten se yksi vielä uudestaan. Asiasta keskusteltiin sen takia, että meillä on nämä 3 pakkasessa ja ymmärsin aiemmin niitä olevan vain kaksi.. Mutta siis mekin olemme jonopurkupotilaita. Ja sitten taas käsittääkseni (kokemus aiemmista sair.terv.hoidoista muussa yht.) ei hoitosuositusta tai päätöstä, jonka lääkäri tässä tapauksessa tekee kysellä enää sieltä, missä on ensin ollut hoidossa, vaan lääkäri tekee sen ratkaisun, jonka näkee parhaaksi.. Voi se tietenkin olla toisinkin..

 

Meninpä sitten tyhmyyksissäni tekemään raskaustestin vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan piti vasta keskiviikkona testata... Unenpöpperössä ilmeisesti ajattelin, että kun luget on kerta tänään loppumassa niin samakos tuo on testata jo nyt niin ei tarvitse soitella minnekään. Näinhän se sitten oli että nega tuli. :ashamed:

Nyt joudun sitten joka tapauksessa soittamaan polille ja pyytämään uuden reseptin kun en ole varma voiko tulokseen luottaa vai käynkö vielä verestä testin tekemässä. Ottaa päähän tämä oma tyhmyys kun ei voi ootella rauhassa vaan pitää harppoa eteenpäin!!! |O

 

Henke :hug: Ei se välttämättä vielä näkyisi. Oon lukenut moniakin juttuja, että vielä pp13 on näyttänyt kotitesti negaa ja pp14 ollutkin sitten positiivinen. Peukkuja vielä vaan kovasti sinne

:attn: Onko kenelläkään ollut alkionsiirron jälkeisinä ensimmäisinä päivinä sellaisia kramppimaisia, ihan kuin suppareita kohdussa? :attn:

Mulla on ollut kahdella vikalla kerralla pp2 ja pp4 välisenä aikana. Aina aamuyöstä heräsin kauheaan aaltomaiseen "supistukseen", joka kesti hetken aikaa ja sen jälkeen vatsa oli hetkisen verran tosi kipeä.
En osannut ajatella sitä sen enempiä, kunnes eilen luin joltain sivustolta, että kohdun supistukset saattaa estää alkion kiinnittymisen. Mutta kun niille supistuksille ei mahda mitään - ne vaan tulee. Tämä nousi nyt taas ajankohtaiseksi, kun viime yönä supisteli pitkin yötä ja tätä ennen ei kolmeen yöhön yhtään mitään. Ja kertaakaan nää supparit ei oo jatkuneet pp5 yli. Oon tässä miettinyt mitä hemmetin vikaa mussa on? Muutenkaan tää lasten tekeminen oo sieltä helpoimmasta päästä, niin pitää sitten varmaan kiinnittymisessäkin tapahtua joku hylkimisreaktio... :/ Toivottavasti se alkio siellä mahassa vielä on.

Sitä piti vielä kysyä, että kuinka kauan punktiosta teillä on olleet munasarjat kipeet? Mulla on vieläkin aika paineinen ja ajoittain sellainen menkkamainen olo tuolla alhaalla. Muistelisin, että viimeksi parannuin paljon nopeemmin...

Kaneliomena pp4