Suurensuuri :hug: elämänperhonen
En voi edes verrata meidän tilannetta teihin, koska tuo neljä vuotta pettymystä on niin pitkä aika verrattuna meidän puolentoista vuoden yritykseen.
Me mietittiin pitkään ryhtymistä uudelle kierrokselle, koska jo ensimmäiset hoidot veti mielen niin matalaksi. Muistan hyvin, kun saatiin tieto miehen spermanäytteestä ja lähdettiin ensimmäiseen hoitoon, niin oli todella positiivinen olo ja hirmuinen varmuus siitä, että kyllä tällä tavalla on pakko onnistua.
Nyt on myös ihan jännittynyt ja odottava tunne, kun Puregonit alkaa suunnilleen puolentoista viikon kuluttua. Erona edelliseen kertaan on se, että tällä kerralla en osaa edes ajatella, että homma onnistuisi. Sitä jollain tavalla psyykkaa itsensä siihen, että menkat sieltä aina vaan tulee. Kai se on mielen tapa koittaa suojella itseään. Mutta silti on vaan vielä kerran edes koitettava jos onni potkaisisi...
Välillä tulee niin hirveän paha mieli ja ahdistunut olo, kun miettii miksi lapsen saamisesta tehdään osalle ihmisistä niin vaikeaa. Joskus tuntuu, että elämässä on suuri tyhjä musta aukko, mitä ei voi paikata millään.
Kyllä ihmisestä jotain aina tällaisten kokemusten kautta iäksi muuttuu. Itse on huomannut ainakin olevansa vakavampi kuin ennen eikä ota enää mitään asiaa itsestään selvyytenä.
Toivon todella sydämeni pohjasta, että teitä onnistaisi tällä kerralla. Jaksamista :hug: