IVF marras/joulukuu

robottiruttunen voisitko kysyä jos voisivat terveyskeskusten aamu vastaanotolla pistää minä pistätin jarrupiikin aamuvastaan otolla ja se täti sanoi että jotku jotka ei pysty itse pistään ovat käyneet siellä

 

Hei!
Liitynpä minäkin jonon jatkeeksi jos vielä mahtuu!?! Meillä syyskuussa tehtiin toinen IVF, josta lauantaina tulokseksi nega. Epäonnistuminen veti jälleen maton jalkojen alta, mutta nyt kyyneleet alkavat jo kuivaa ja mielikin on parempi, joten ajatukset suunnataan kohti seuraavaa hoitoa, joka on PAS. Pakkaseen tästä IVF:sta jäi 5 alkiota, joista olisi suunnitteilla marras-joulukuun vaihteeseen PAS lääkkeelliseen kiertoon.

Tammi-helmikuussa tehtiin ensimmäinen IVF, josta pakkaseen saatiin ainoastaan 2 alkiota. PASsiin ei sitten toukokuussa päästy koska alkiot eivät sulatuksen jälkeen enää olleet elinkelpoisia. Nyt pelottaakin miten nuo meidän 5 kaverusta sitten kestävät sulatuksen...

 

Meillä sateleepi lunta, uskomatonta! ja vielä kesärenkailla hurjastelen, huh.
Tervehrys kaikille uusille!
Meidän aikataulusta selvinnyt sen verran, että terot (ensimmäisen kerran käytössä, tiputtelun takia)loppuu maanantaina ja sitten odottellemme menkkojen alkua ja alamme hoito rulianssin.
Minäkin olen käynyt työpaikan vieressä sijaitsevassa vanhustentalossa sairaanhoitajien pistettävänä :ashamed: itse kun ei oikein kykene.
Meillä on ollut tosi paljon eroja yksityisen ja julkisen hoitojen suhteen, aivan erilaiset tavat toimia. Ja ihan eri säännöillä ollaan menty, mutta kumpikaan tapa ei ole tuottanut tulosta. Toivottavasti nyt tulisi toivottu tulos.

 

Hei vaan kaikille ! Meille on kyllä passi suunnitteilla marraskuulle kun tämä lokakuu taitaa jäädä välistä matkan takia. Lapsettomuutta takana jo 3 ja puoli vuottta, selittättömiä ollaan. Yksi kohdunulkoinen aikaan saatu.
Plussa onnea kaikille !! :wave:

T:maaria

 

Tiina80: Itsekin mietin, että voisin käydä pistämässä tk:ssa, mutta todella tyhmästä syystä en mene. Olen pikkupaikkakunnalta ja itse hoitaja, joten tunnen sieltä kaikki. Jos tietäisinkin, että siellä olisikin aina se sama ihminen, joka pistäisi, mutta vaihtelevat päivittäin. En todellakaan halua sinne juoruilun kohteeksi, sitä jo olin tämän käden takia. Kukaan kun ei tästä lapsettomuushoidoista tiedä. Opettelen siis vasurilla, ja onneksi alkaa oikeassakin sormet toimimaan.
Välillä tuntuu, että tämä salailu ottaa liikaa voimille. Olisiko parempi kertoa lähimmille? Olen kertonut yhdelle hyvälle ystävälleni, enkä tiedä oliko maailman fiksuin teko. Ihminen, jolla on kaksi lasta (toinen kierukkaraskaus), niin voiko edes ymmärtää meitä lapsettomia....

Kiva lueskella teidän juttuja, nyt kun suurinpiirtein samoilla aikatauluilla ollaan. Minun pitäisi käydä ostamassa ne lääkkeet. Paljonko teillä suurinpiirtein maksoi?

Pakko vielä kertoa, kuinka iso kivi tippui sydämeltä. Olen pelännyt tuota hoitajien lakkoa/irtisanoutumista, miten vaikuttaa hoitoihin. Nyt selvisi, että hoidot kerkeää olla ennen irtisanoutumispäivää 19.11. Edes joskus paistaa päivä tännekin risukasaan.

 

Moikkamoi!

RobottiRuttunen: Me mietittiin kanssa tuota kertomista muutama aika. Sitten päätettiin kertoa molempien perheille & muille lähimmille sukulaisille ja kavereille - keiden kanssa ollaan enemmän tekemisissä. Ja oon tosi iloinen, että niin tehtiin. Suurimmalta osalta ihmisistä ollaan saatu hirveesti tukea hoitojen aikana ja pettymysten jälkeen...

Yksi kertomiseen johtavista syistä oli yksinkertaisesti jatkuvaan kyselemiseen kyllästyminen. Muutama ajatteli (ja ääneen lausuikin), että halutaan elää kahdestaan vaan helpompaa elämää ja kehittää uraa. Aikani näitä epäilyjä kuuntelin, kunnes pinna paloi...
Toinen syy oli halu levittää tietoa lapsettomuudesta ja sulkea muutama suu sillä, ettei niitä lapsia niin vaan tehdä, vaan monikin pari kärsii tästä samasta asiasta.
Töissä ei ole kerrottu kenellekään. Eikä kerrota.

Tässä tosiaan kesä yritettiin luomumenetelmin ja tuli jo sellainen fiilis, ettei mikään onnistu. Nyt on taas tosi toiveikas olo, kun justiinsa katselin kalenterista, että jos aikataulut pitää paikkansa, niin suurinpiirtein kuukauden päästä pitäis olla punktio ja alkionsiirto taakse jäänyttä elämää...

Toivon sydämestäni tälle koko pinolle runsain mitoin onnea ja jaksamista tuleviin hoitoihin ja piinailuihin :heart:

Nähdään!

 

Moikka! Liityn joukkoonne, koska tuolla toisaalla on niin hiljaista. Minulla on toinen ivf tulossa heti marraskuun alkuun (vko 44) eli alan huomenna piikittelemään puregonia sitä varten. Ensimmäinen ivf osoittautui tuossa puolessa välissä syyskuuta mettään menneeksi ja pakastimeen kun ei saatu mitään. No eipä minulla paljon toiveita ole...Takana meillä on 4 vuotta lapsettomuutta.

 

Tervetuloa pinoon Nefeli, maariaa, elämänperhonen ja Satunnainen kulkija :hug:

Millaisia syitä tässä pinossa olijoilla on lapsettomuuteen - vai onko vain selittämätön juttu? Meillä primäärisyynä miehen siittiöiden vähyys ja hieman heikentynyt liikkuvuuskin.

Toi ensimmäinen icsi oli jotenkin helpompi, kun kaikki oli niin uutta eikä millään kontrollikerralla tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu tai mikä voi mennä pieleen... Nyt tuntuu, että viime päivät oon vaan ajatellut mikä voi mennä vinoon seuraavalla kierroksella...
Menis nyt aika niin nopsaan, että pääsis aloittaan Puregonin ja sitten ei enää kannattaiskaan miettiä mitään, vaan antaa mennä vaan.

 

Saapiko liittyä seuraan? Nyt näyttää siltä, että sittenkin pääsen hoitoon vielä tämän vuoden puolella. Näillä näkymin jo marraskuussa. Yksi ICSI on takana, eikä pakkaseen jäänyt mitään. Eli sama rumba on taas edessä. Lyhyellä kaavalla mennään tämäkin.

Meillä aluksi syynä siittiöiden vähyys ja huono liikkuvuus. Ekassa ICSIssä huomattiin myös, että munasarjani antavat heikosti vastetta hoitoon (saatiin vain 4 munasolua, joista 2 hedelmöittyi ja siirreettiin).

 

Meillä syynä mun PCO, jonka takia minulla tulee kyllä runsaasti munarakkuloita (viime ivf:ssäkin 40), mutta ilman ivf:iäkin ne ovat huonoja eivätkä irtoa ilman lääkkeitä. Nytkin kontrolliultrassa ennen piikittelyä sieltä oli jo tulossa 20. No tänään lähtee puregonit vielä päälle 200 yksiköllä.....huh katsotaan, miten käy! :|

 

:wave: Heipä hei! Ujutan itseni mukaan myös tähän nippuun! Meillä yksi ivf syyskuulta takana... pieleen meni, joten kerätään tässä voimia uuteen yritykseen. Tämä kierto pidetään väliä. Ja joskus marraskuun alussa uusi rupeama alkaisi.

Me olemme molemmat 27 vuotiaita ja aikaisemmin selittämättömiä, mutta nyt ivf:ssä huomattin että alkion jakautumisessa on ongelmaa. Yksi kerta nyt ainakin vielä katsotaan, saadaanko siirrettävää. Hoidossa ollaan väestöliitolla. Masentavalta tuntuu tällä hetkellä!!!! Voimia pitäisi vaan keräillä ennen seuraavaa kierrosta. Ei vielä osaa oikeasti edes ajatella luovutettuja soluja tai adoptioita... vaikka kai pikkuhiljaa pitäisi. Hoidosta ei onneksi jäänyt mitään kauhukokemuksia. Eihän punktio nyt niin mukavaa ollut, mutta helpompaa kuin luulin. Pistelyt sujui hyvin ja annokset ja ajoitukset oli oikeita. Kolme vuotta on meidän perheeseen nyyttiä toivottu... nähtäväksi jää kuinka kauan on vielä odotettavaa.

 

Täällä suunnalla on nyt pelkkää odottelua... procren on siis pistetty ja eka ultra on kuun lopulla.... onneksi vielä ei ole ilmaantunut pahempia oireita mutta pahaa pelkään että loppuaika ennen puregonin pistelyä on yhtä h...ettiä!!! Viimeksi oli ihan maassa ja saikulla :ashamed:
Tsemppiä kaikille ja pitkää pinnaa

 

Hei kaikille! Kävin kurkkaamassa tänne pinoon, mutta en vielä uskalla "pinoutua", kun olemme julkisella hoidossa ja lakon vaikutuksesta ei ole tietoa. Minulla lukee hoitosuunnitelmassa, että voisin joulukuussa ilmoittautua hoitoon, mutta tämä nyt jää sitten nähtäväksi..

Satunnaiselle kulkijalla haluaisin kuitenkin kommentoida, että minulla on samantyyppinen tilanne. Olin ivf:ssä lokakuussa, ja järkytys oli suuri, kun 8 munasolusta yksikään ei hedelmöittynyt. Minullakin on endo, joten ilmeisesti juuri sillä on vaikutusta munasolujen laatuun. Alkujärkytyksestä toivuttuani olen iloinen, että tällainen icsi on olemassa, joten toivoa vielä on, että alkioita saataisiin. Peukkuja sinulle hoitoon ja kaikille muillekin!

 

Meillä syy miehen huonot siemenet. Muuta syytä ei ole ainakaan vielä löytynyt.

Meille sanottiin, että ensin kokeillaan hedelmöittyvätkö munasolut "itsekseen", jos ei niin sitten tehdään icsi. Jotenkin ymmärsin, että tehtäisiin samalla kertaa. Tuli vaan mieleen tuosta Lotta77 tapauksesta.

 

Moikka!
Tänään käyty ekassa ultrassa pistelyjen aloittamisen jälkeen. Yhteensä 28 rakkulaa oli tulossa. Osa vaan oli venynyt jo liiankin isoksi. No orgalutranit alkaa tänään. Ensi viikolla punktio - onko teille kenelläkään muulla punktio ensi viikolla?
Mulla sinällään ei ole mitään toivoa - onpahan sitten kaikki koetettu. Mulla alkaa asenne olemaan sitä ja tätä. Ihan rutiiniksi menee. En voi edes toivoa mitään tältä hoidolta. Tänään musta tuntui vastaanotollakin tosi kylmälle - ei tunnu enää miltään. En voi enää tuntea mitään. Onpahan tässä monessa vuodessa jo jotain oppinut. Miten te muut jaksatte enää innostua? Mulla on vaan sellainen koneellinen asenne nyt tähän....mä en jaksaisi enää tietää montako rakkulaa ja milloin mulla irtoaa jne. Eipä tässä pistelyssä mitään vikaa ole - joskus sekin on ihan kivaa. Onpahan jotain millä turruttaa ylimääräistä aikaa ja energiaa. Mitä mä tekisinkään jos ei olisi näitä hoitoja ja niiden suunnittelua! No yksi kerta enää tämän hoidon jälkeen. Sittenpä voin sanoa, että kaikkemme ollaan yritetty ja voidaan luopua ajatuksesta. Olen jo toisaalta luopunut. :|

 

Suurensuuri :hug: elämänperhonen

En voi edes verrata meidän tilannetta teihin, koska tuo neljä vuotta pettymystä on niin pitkä aika verrattuna meidän puolentoista vuoden yritykseen.

Me mietittiin pitkään ryhtymistä uudelle kierrokselle, koska jo ensimmäiset hoidot veti mielen niin matalaksi. Muistan hyvin, kun saatiin tieto miehen spermanäytteestä ja lähdettiin ensimmäiseen hoitoon, niin oli todella positiivinen olo ja hirmuinen varmuus siitä, että kyllä tällä tavalla on pakko onnistua.

Nyt on myös ihan jännittynyt ja odottava tunne, kun Puregonit alkaa suunnilleen puolentoista viikon kuluttua. Erona edelliseen kertaan on se, että tällä kerralla en osaa edes ajatella, että homma onnistuisi. Sitä jollain tavalla psyykkaa itsensä siihen, että menkat sieltä aina vaan tulee. Kai se on mielen tapa koittaa suojella itseään. Mutta silti on vaan vielä kerran edes koitettava jos onni potkaisisi...

Välillä tulee niin hirveän paha mieli ja ahdistunut olo, kun miettii miksi lapsen saamisesta tehdään osalle ihmisistä niin vaikeaa. Joskus tuntuu, että elämässä on suuri tyhjä musta aukko, mitä ei voi paikata millään.
Kyllä ihmisestä jotain aina tällaisten kokemusten kautta iäksi muuttuu. Itse on huomannut ainakin olevansa vakavampi kuin ennen eikä ota enää mitään asiaa itsestään selvyytenä.

Toivon todella sydämeni pohjasta, että teitä onnistaisi tällä kerralla. Jaksamista :hug:

 

Satunnainen kulkija :hug:

 

:hug: kaikille
No niinhän siinä sitten kävi, että tehyn lakko sotki kaikki suunnitelmat julkisella puolella. Nyt odottelen lääkärin soittoa yksityiseltä puolelta ja katsotaan mitä olisi tehtävissä. Mulla ei yksinkertaisesti riittänyt hermot enää odotella kun pitkän empimisen jälkeen sain itseni psyykattua tuleviin hoitoihin.
Jaksamista kaikille!

 

Kiitos Kaneliomena tsempityksestäsi Toivon myös että teillä nyt tärppäisi, kun uusi kierros alkaa. Tehtiinkö teillä viimeksi icsi?
Meillä ongelmaa on molemmissa - toisella (minulla!) vähän enemmän, toisella vähemmän. Mutta pahemmin minussa - mä kun en saa niitä hiton kunnon munasoluja tehtyä! Määrä kun ei korvaa laatua tässäkään tapauksessa! Icsiä ei kuitenkaan tarvittu viimeksikään. Ne solut kyllä hedelmöityvät, mutta mitään kunnollista niitä ei meinaa tulla. Pitäisi tietysti olla onnellinen, että soluja edes tulee (kun lukee satunnaisen kulkijan juttuja), mutta kun ei se tässä tapauksessa auta. Onko teillä kellään koskaan vielä tärpännyt ts. ollut keskenmenoa esim. spontaanin raskautumisen jälkeen? Toivottavasti Darma yksityinen keksii jotain ratkaisua. Itse olen onneksi vielä tämän hoidon ajan yksityisen puolella.

 

:hug: Elämänperhoselle ja Satunneiselle kulkijalle ja tietysti muillekin. Kovia aikoja nämä hoidot. Aina pitää järjestää aikataulut, pistellä, jännittää ja pettyä. Voiko oikeesti kukaan uskoa, miltä kaikki tämä tuntuu, jos ei ole itse kokenut. Kummasti sieltä suosta vaan noustaan. Ja erityisesti ne jotka käyvät samoja hoitoja kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Itellä jo tämä ensimmäinen ivf tuntuu niin tunteettomalta, että en tiedä mite sitä jaksaa uudestaan.
Mä en ole jaksanut miettiä enää tuota hoitohenkilökunnan irtisanoutumis juttuja. Tää eka hoito pitäs keretä olla ennen sitä 19.11. Sairaalassa ei tehäkään muuta kun ultra, muut sitten ostopalveluna yksityisellä klinikalla.
Pikkuhiljaa alkaa pelottamaan se punktio. Oon niin kipuherkkä. Miten sen kestää. :| Jotenkin on alkanu pelottaa myös se, et saadaanko yhtään munasolua tai sit niitä alkioita. Ite "lopullisen onnistumisen" eli vauvan olen jo unohtanut. Sitä vaan miettii, et miten se muka vois onnistua kun ei muillakaan onnistu tai ei nuo aikaisemmatkaan hoidot ole onnistunut....

 

Hei taas. Milloin sulla on robottiruttunen se punktio? Ei kannata pelkää turhaan sitä punktiota. Itsekin olen kovin kipuherkkä, mutta lääkkeet oli tosi tehokkaat ja oikeastaan se mikä eniten tuntui oli se kun se kätilö pesi sieltä sisältä ennen toimenpidettä. Muutoin se kipu oli verrattavissa hieman kauemmin kuin normaalisti kestävään papa-tutkimukseen. Ei siis mitään erityistä. Tietysti kaikilla ei aina mene putkeen - mutta väittäisin, että suurimmalla osalla menee hyvin! Minulle ainakin jäi positiivinen mielikuva koko punktiosta ja siirrosta.

 

Yksityiseltä saatiin mukavia uutisia, tänään ultra, reseptit kätöseen ja ei muutakun aloittelemaan hoitoja. Tarkempaa tietoa ei vielä ole.
Minulla on korkea kipukynnys, mutta pelkään aukiolotutkimuksen piinaavien hetkien toistuvan punktiossa.
Jaksamista ja
:hug: kaikille

 

Tänään sitten aloittelen pistokset ja koko homma tehdään omaan kiertoon. Ensi viikolla sitten pitäisi olla punktio. Nopeaa toimintaa yksityisellä =)

 

Elämänperhonen: Mä en ees tiiä millon on punktio. Ensi viikolla pitäs alkaa menkat, jos kierto ei temppuile niin 1.pvä, ultra on varattu tuon perusteella 7.pvä. Eli sanokaa fiksummat miten tuon punktioajankohdan voi laskea? Onko suurinpiirtein ovulaation aikaan vai aikasemmin. Meille on annettu niin vähän tietoo, eikä sitä oikeesti ymmärrä siel paikanpäällä ees kysyy. Hyvin selitti kyl noi lupajutut ja paperin allekirjotukset ja muisti kertoo et alkioitten säilytys maksaa. Sitte anto vaan reseptit kouraan ja dvd:n, mistä opetella pistäminen ja sano, et nähään 7.11. Ei mitään koko pnktiosta puhunu. Ja tyhmänä en ees tajunnu kysyy. Ainiin, osaaks joku viel sanoo. Ne pistokset pitäs alkaa kierron 2.päivä. Viimeks alko menkat illalla joskus kahdeksan aikaan. Onko toi kuitenkin se eka päivä vai alotetaanko laskee vasta seuraavasta?
Täs kun 5 viikkoa on saikulla, tämän käden takia. Ei mitään tapahtumaa, kotona vaan möllötän. Sit sille, omien järkeilyjen mukaan, punktioviikolle on kaikki ohjelma. Tentti(joka viel ryhmätentti), kipsin poisto ja röntgen ja sit se punktio. Kylläpäs taas sattui sopivasti.

 

Moi! Mulla on punktio ajateltu tässä kierrossa kp 16 ja viimeksi se oli kp 15. Mutta tietysti se riippuu eniten siitä, miten ne munarakkulat ovat kehittyneet. Mutta kait se tosiaan yleensä ovulaatioaikoihin tapahtuu.
Mä olen menossa just lääkäriin tänään viimeistä ultraa varten. Vähän minuakin alkaa jänskättää, vaikka se viime kerta hyvin menikin. Maanantaina varmasti se tapahtuu. Koska kaiken jären mukaan ei ainakaan aiemmin enää voi tapahtua, sillä mun olisi pitänyt jo eilen pistää pregnyl, jos perjantaina olisi.
Aika jännä, että teillä annetaan pistoksia varten vaan dvd - että ei saa hlökohtaista ohjausta. Oikeastaan se on aika hyväkin juttu.