ITSEMURHA JAUHAJAT!

[Cartel]

Cothai:
Sääli on sairautta, kuten jo aiemmin totesin. Mitä helvettiä se hyödyttää, jos mä tuun tänne mielin kielin tarjoamaan olkapäätä ties kenelle itkettäväksi?

Minä:
No, hyvä, että olin väärässä :flower: .

Kai me ollaan niin erilaisia sitten, montaa muuta helpottais varmasti, jos olis itsemurha mielessä ja kävisi tänne tuntojaan purkamassa.

Tai tiedä sitten, jos suhtautuminen on tuollaista, että mene vain saunan taa ja ammu päähän.

 

[cothis]

on valitettavasti kokemusta. tollainen mitä vitun väliä asenne vaan ottaa päähän, "kuollaanhan me muutenkin", "säälittävää huomion hakuisuutta" jne. hienoa kommentointia ihmisille joilla on paha olla.

Joo ja tollanen liiallinen sääliminen ja hyysäily ottaa päähän vielä enemmän.

 

[cothis]

Cothai:
Sääli on sairautta, kuten jo aiemmin totesin. Mitä helvettiä se hyödyttää, jos mä tuun tänne mielin kielin tarjoamaan olkapäätä ties kenelle itkettäväksi?

Minä:
No, hyvä, että olin väärässä :flower: .

Kai me ollaan niin erilaisia sitten, montaa muuta helpottais varmasti, jos olis itsemurha mielessä ja kävisi tänne tuntojaan purkamassa.

Tai tiedä sitten, jos suhtautuminen on tuollaista, että mene vain saunan taa ja ammu päähän.

Täällä edelleenkään ollut kukaan itsaria tekemässä, mutta toki jos saunan takana itseään päähän ampuminen auttaa niin ihan v*tun vapaasti.

 

[Eemiskä]

No musta joka itsemurhan tekee on aika itsekäs sinänsä kun se syyllisyys siitä jää omaisille vaikka se ei heidän syynsä ole. Moni kyllä syyllistää heidät ja ym. Omaiset kärsii juuri siitä syystä enemmän kun miettivät mitä he teki väärin ja ym. Mikään ongelma ei ole mun mielestä syy siihen että tappaa itsensä! Täytyisi hakea apua! Eikä olla itsekäs ja ottaa hengen iteltään ni ei tarvi sitten miettiä enään!

Ja SÄÄLI ei ole sairautta!

 

[Venefica]

Voi huokauksen kanahäkki. Suurinosa näistä "mä tapan itseni nyt" ei sitä tee. Kerjätään huomiota ja halutaan sääliä. Ja todellakin ne jotka tekee ei puhu. Miulla oli viime syksynä useampi jauhaja, kaikki hengissä ja se yksi josta ei koskaan ikinä olis mennyt uskomaan moista meni ja teki sen. Ei puhunu eikä pihahtanu asiasta. Eli kyllä tässä tapauksessa se yleistäminen miun mielestä pitää aika hyvin paikkansa.

 

[cothis]

No musta joka itsemurhan tekee on aika itsekäs sinänsä kun se syyllisyys siitä jää omaisille vaikka se ei heidän syynsä ole. Moni kyllä syyllistää heidät ja ym. Omaiset kärsii juuri siitä syystä enemmän kun miettivät mitä he teki väärin ja ym. Mikään ongelma ei ole mun mielestä syy siihen että tappaa itsensä! Täytyisi hakea apua! Eikä olla itsekäs ja ottaa hengen iteltään ni ei tarvi sitten miettiä enään!

Ja SÄÄLI ei ole sairautta!

Mulle sääli on sairautta, tee ja sympatia/empatia sitten asia erikseen.
Säälittävät ihmiset sitten ihan omassa alhaisessa luokassaan.
But hey, that's just me.

 

[kookosta]

Ihmiset on erilaisia.

Eräs vanha ystävä tapasi uhkailla kovasti itsemurhalla muttei tähän päivään mennessä sitä ole tehnyt.
Toisaalta taas toinen vanha ystävä uhkaili itsemurhalla, oli hoidossakin sen takia ja hyppäsi sillalta siskonsa silmien edessä ja päätti päivänsä.

 

[Nyynä]

Ne jotka oikeasti tappavat itsensä, eivät puhu siitä. Se on fakta.

totaaaa... miulla on sitte fiktiivistä tietoa vissiin...

kaverini poikaystävä uhkas monta kertaa tappaa ittensä jos kaveri jättää sen. mieki kuulin niitä uhkailuja useampia. ja aina kännissä. no, kaverini aatteli ettei se kuitenkaan sitä tee ja jätti jäbän. pari päivää myöhemmin meni palauttamaan kihlasormusta sille jäbälle ja kiikusta sen löysi. syyttää vielä tänä päivänäki itteään että miksi jätti sen jätkän...

että voi se joskus mennä niinki päin

 

[Peikkopojan Kylkiluu]

No kieltämättä ymmärrettävää että tommonen itsemurhalla uhittelu käy todella raskaaksi läheisille. Ja itse uskon niin että lähes poikkeuksetta ne jotka itsemurhan todella aikovat tehdä ja siinä onnistua eivät siitä etukäteen huutele. Avunhuutona pidän tollaista ap:n kuvaamaa tilannetta. Mutta joo, ei sillä asialla nyt alituiseen voi alkaa pelleilemään ilman että läheisiltä menee usko koko asiaan ja melkeimpä sanoisin että sietäsi itsemurhalla uhkaajien tms miettiä asioita vähän muultakin kuin omalta kannaltaan. Todella kurja tilanne, onneksi itsellä ei ole henkilökohtaisia kokemuksia.

 

[Cartel]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

 

[cothis]

Ne jotka oikeasti tappavat itsensä, eivät puhu siitä. Se on fakta.

totaaaa... miulla on sitte fiktiivistä tietoa vissiin...

kaverini poikaystävä uhkas monta kertaa tappaa ittensä jos kaveri jättää sen. mieki kuulin niitä uhkailuja useampia. ja aina kännissä. no, kaverini aatteli ettei se kuitenkaan sitä tee ja jätti jäbän. pari päivää myöhemmin meni palauttamaan kihlasormusta sille jäbälle ja kiikusta sen löysi. syyttää vielä tänä päivänäki itteään että miksi jätti sen jätkän...

että voi se joskus mennä niinki päin

Voi se mennä, ei siinä mitään. Mulle henk.koht tosin vaan poikkeus vahvistaa säännön ja mun yleistys on ihan ennallaan. Sori
Mun mutsi on jauhanu kans tappavansa itsensä viimeset 20vuotta, tekis nyt senkin niin pääsis siitäkin paskanjauhamisesta.

 

[jenmo]

Omasta kokemuksesta sanon, että:

1.Mun kummisetä (50v.) tappo itsensä kesällä -05.
2.Mun paras ystäväni (21v.) tappo itsensä jouluna -05.
3.Mun kaveri (19v.) tappo itsensä viime kesänä.

...Kolme tapausta, erilaiset taustat, ihmissuhteet yms. mutta kukaan heistä ei huudellut etukäteen että "nyt mä meen"..

Sit taas on kavereita, jopa ystäviä, jotka huutelee vähän väliä sitä, kun KAIKKI on paskaa, kukaan ei välitä, mikään ei kiinnosta, nyt tapan itteni ja soittelevat tai textailevat millä tyylillä tekevät sen yms. ..Mut kummasti porskuttavat etiäpäin tänäkin päivänä.

Tää on siis vain mun kokemus. Ja omalta kohdalta sanon, että jos tosissani itsemurhaa harkitsisin, se ois takuulla ainoastaan MUN tiedossa.

 

[SuhmuranSandra]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

No eiks noi nyt oo 2 ihan eri asiaa? Tahallinen ja vahinko?

 

[cothis]

Omasta kokemuksesta sanon, että:

1.Mun kummisetä (50v.) tappo itsensä kesällä -05.
2.Mun paras ystäväni (21v.) tappo itsensä jouluna -05.
3.Mun kaveri (19v.) tappo itsensä viime kesänä.

...Kolme tapausta, erilaiset taustat, ihmissuhteet yms. mutta kukaan heistä ei huudellut etukäteen että "nyt mä meen"..

Sit taas on kavereita, jopa ystäviä, jotka huutelee vähän väliä sitä, kun KAIKKI on paskaa, kukaan ei välitä, mikään ei kiinnosta, nyt tapan itteni ja soittelevat tai textailevat millä tyylillä tekevät sen yms. ..Mut kummasti porskuttavat etiäpäin tänäkin päivänä.

Tää on siis vain mun kokemus. Ja omalta kohdalta sanon, että jos tosissani itsemurhaa harkitsisin, se ois takuulla ainoastaan MUN tiedossa.

:hug: :heart:

 

[jenmo]

Omasta kokemuksesta sanon, että:

1.Mun kummisetä (50v.) tappo itsensä kesällä -05.
2.Mun paras ystäväni (21v.) tappo itsensä jouluna -05.
3.Mun kaveri (19v.) tappo itsensä viime kesänä.

...Kolme tapausta, erilaiset taustat, ihmissuhteet yms. mutta kukaan heistä ei huudellut etukäteen että "nyt mä meen"..

Sit taas on kavereita, jopa ystäviä, jotka huutelee vähän väliä sitä, kun KAIKKI on paskaa, kukaan ei välitä, mikään ei kiinnosta, nyt tapan itteni ja soittelevat tai textailevat millä tyylillä tekevät sen yms. ..Mut kummasti porskuttavat etiäpäin tänäkin päivänä.

Tää on siis vain mun kokemus. Ja omalta kohdalta sanon, että jos tosissani itsemurhaa harkitsisin, se ois takuulla ainoastaan MUN tiedossa.

:hug: :heart:

:hug:

 

[Cartel]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

No eiks noi nyt oo 2 ihan eri asiaa? Tahallinen ja vahinko?

No on, mutta molemmat päättyy kuolemaan. Miksi se toinen ei ole itsekästä?

 

[cothis]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

No eiks noi nyt oo 2 ihan eri asiaa? Tahallinen ja vahinko?

No on, mutta molemmat päättyy kuolemaan. Miksi se toinen ei ole itsekästä?

Et kysy tosissas

 

[SuhmuranSandra]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

No eiks noi nyt oo 2 ihan eri asiaa? Tahallinen ja vahinko?

No on, mutta molemmat päättyy kuolemaan. Miksi se toinen ei ole itsekästä?

No herramun jee! Eihän se ole sen uhrin päätös, et ajaako joku sen päälle vai ei!.

 

[Aaban]

Itsemurhasta puhuminen on hätähuuto. Siitä puhuminen on aina otettava vakavasti, koska se kertoo siitä, että ihminen on miettinyt sitä ainakin jollain tavalla, yhtenä vaihtoehtona. Älkää koskaan tuudittautuko siihen "turvallisuuden tunteeseen", että ihminen joka puhuu siitä, ei oikeasti tee sitä. Todennäköisesti tekee ennnemmin tai myöhemmin, jollei saa apua. Eri asia ovat sitten ne ihmiset, jotka eivät edes puhu. Heitä on hyvin vaikea auttaa, koska he ovat päätöksensä tehneet usein niin vakaasti... Mahdotonta se auttaminen ei kuitenkaan ole siinäkään tapauksessa.

 

[Cartel]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

No eiks noi nyt oo 2 ihan eri asiaa? Tahallinen ja vahinko?

No on, mutta molemmat päättyy kuolemaan. Miksi se toinen ei ole itsekästä?

No herramun jee! Eihän se ole sen uhrin päätös, et ajaako joku sen päälle vai ei!.

Joo olen samaa mieltä, mutta ei itsemurhan tehneelläkään ole ollut päätänmtävaltaa, että on välittäjäaineet aivoissa menneet sekaisin. Nehän voi mennä kenellä vain. Ei ihminen ole silloin välttämättä oma itsensä.

 

[vieras]

Itsemurhasta puhuminen on hätähuuto. Siitä puhuminen on aina otettava vakavasti, koska se kertoo siitä, että ihminen on miettinyt sitä ainakin jollain tavalla, yhtenä vaihtoehtona. Älkää koskaan tuudittautuko siihen "turvallisuuden tunteeseen", että ihminen joka puhuu siitä, ei oikeasti tee sitä. Todennäköisesti tekee ennnemmin tai myöhemmin, jollei saa apua. Eri asia ovat sitten ne ihmiset, jotka eivät edes puhu. Heitä on hyvin vaikea auttaa, koska he ovat päätöksensä tehneet usein niin vakaasti... Mahdotonta se auttaminen ei kuitenkaan ole siinäkään tapauksessa.

Niinpä siihen ei todellakaan sovi tuudittautua, mutta täällä on vallalla käsitys että ei tarvi välittää jos uhkailee ei ne itseään tapa.

Se on niin väärä luulo, että sydämestä sattuu!!!

 

[Cartel]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

No eiks noi nyt oo 2 ihan eri asiaa? Tahallinen ja vahinko?

No on, mutta molemmat päättyy kuolemaan. Miksi se toinen ei ole itsekästä?

Et kysy tosissas

Kyllä mä aika tosissaan.

 

[cothis]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

No eiks noi nyt oo 2 ihan eri asiaa? Tahallinen ja vahinko?

No on, mutta molemmat päättyy kuolemaan. Miksi se toinen ei ole itsekästä?

No herramun jee! Eihän se ole sen uhrin päätös, et ajaako joku sen päälle vai ei!.

Joo olen samaa mieltä, mutta ei itsemurhan tehneelläkään ole ollut päätänmtävaltaa, että on välittäjäaineet aivoissa menneet sekaisin. Nehän voi mennä kenellä vain. Ei ihminen ole silloin välttämättä oma itsensä.

Ei voi muuta ku :headwall:

 

[SuhmuranSandra]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

No eiks noi nyt oo 2 ihan eri asiaa? Tahallinen ja vahinko?

No on, mutta molemmat päättyy kuolemaan. Miksi se toinen ei ole itsekästä?

No herramun jee! Eihän se ole sen uhrin päätös, et ajaako joku sen päälle vai ei!.

Joo olen samaa mieltä, mutta ei itsemurhan tehneelläkään ole ollut päätänmtävaltaa, että on välittäjäaineet aivoissa menneet sekaisin. Nehän voi mennä kenellä vain. Ei ihminen ole silloin välttämättä oma itsensä.

No mun mielestä on. Sillon kun asiat on ruvennu painaan, niin olist tarvinnu hakea sitä apua. Miks tarvii koittaa jaksaa yksin, kun ei suurin osa kumminkaan jaksa ja sit käy näin.

 

[Cartel]

mutta sanonpa tähän väliin vain sen,että itsemurhan tehneet ovat todella itsekeskeisiä toisia ajattelemattomia ihmisiä...eivät tiedä kuinka paljon tuskaa ja kysymyksiä jättävät jälkeensä

Minusta taas on tosi itsekeskeistä ajatella noin, että jonkun tulisi jatkaa elämäänsä toisten takia. Mitä katkeruus ja syyttely auttaa? Pikemminkin tulisi lähteä liikkeelle siitä, että itsemurhan tehnyt ei ole ajatellut samoin kuin "terve" ihminen, hän e ole nähnyt muuta keinoa, hänen henkinen tilansa ei ole ollut normaali...

saanen kysyä,että onko kohdallesi sattunut sellaista,että olisit menettänyt jonkun läheisesi itsemurhan kautta?

Aika läheisiäkin ihmisiä on poistunut oman käden kautta: miesystäväni, ystäväni,setäni, eräästä ei ole varmuutta oliko lavastus (ystävä jne.

En itse pidä tekoa täysin itsekkäänä. Ei kukaan voi pakottaa elämään. Jos joku jää auton alle ja kuolee, niin eihän hänkään ole itsekäs? Vai onko? Olen käsitellyt aihetta aika paljon pääni sisällä, lukennut aiheesta paljon, ja käynyt terapiassa. En tietenkään toivo kenenkään itsemurhaa tekevän, mutta mielestäni kykenen asettumaan molempien asemaan: itsemurhan tehneen ja omaisten, en siis pelkästään omaisten.

Olen yrittänyt vuosia sitten itsemurhaa. Ei olisi tullut mieleenikään silloin, että olin itsekäs. Jos joku ajattelee, että se on itsekästä, ajatelkoon niin, koska mielipiteitä on monia.

No eiks noi nyt oo 2 ihan eri asiaa? Tahallinen ja vahinko?

No on, mutta molemmat päättyy kuolemaan. Miksi se toinen ei ole itsekästä?

No herramun jee! Eihän se ole sen uhrin päätös, et ajaako joku sen päälle vai ei!.

Joo olen samaa mieltä, mutta ei itsemurhan tehneelläkään ole ollut päätänmtävaltaa, että on välittäjäaineet aivoissa menneet sekaisin. Nehän voi mennä kenellä vain. Ei ihminen ole silloin välttämättä oma itsensä.

Ei voi muuta ku :headwall:[/quot
Saat sä mun puolesta jystää päätäs seinään