Itsemurha.

[nuppu]

Mietin tässä elämää. Miksi kaikki tuntuu turhalta ja harmaalta? Miksi elämä ei mennyt niin miten olisi sen toivonut menevän? Kuka päätti että parisuhde johon syntyi lapsia täytyi epäonnistua? Kuka päätti että uusi suhde jossa toista rakastaa aivan liikaa- vainoharhaisuutta ja sitä pelkoa että toinen pettää- on tällaista taistelua sydämen, tunteiden ja järjen kanssa?

Tänään itsemurha on kiehtonut ajatuksiani. Mutten pystyisi. Pelkään että olen ikuisesti kuoleman jälkeen yksin; maadun mullan alla eikä minua kukaan jaksa edes muistella.

Miksi elämä tuntuu turhalta? :'(

 

[anu]

nuku yön yli ja mieti huomenna uudestaan.. aamulla kaikki on paremmin

 

[voi]

paljon haleja. kyllä kaikki lutviutuu

 

[Hei!]

Hae nyt hyvä ystävä rakas apua ja pikaisesti! Älä jää yksin murehtimaan! Heti huomenna tai sitten tänään jo soitat johonkin auttavaanpuhelimeen!

 

[-]

entä ne lapset.....

 

[Mieti tarkkaan!]

Elämä ei toisaan mene aina niinku itse haluaisi. Mun mielestä itsari ja kuolema eivät ole hyvä vaihtoehto koska siinä elämä, se ainutkertainen, todella loppuu. Et tunne enää epäonnistumisia ja pettymyksiä, mutta toisaalta: et pysty siinä tapauksessa kokemaan niitä elämän ihania asioita joita myös sinulle on taatusti vielä luvassa, ennemmin tai myöhemmin. Eikö jo pelkkä uteliaisuus elämää kohtaan saa valitsemaan ELÄMÄN eikä kuoleman?

 

[kohtalon toveri]

Niin.Mulla kolme mukulaa ja mies.Mies aina töissä,minä käyn töissä ja opiskelen.Minä hoidan kodin ja lapset.Nytkin lomalla olen yksin lasten kanssa,kun mies töissä joka pvä 9-21,vkonloputkin.Mitä järkeä?olen ihan poikki?en tajunnut enkä tajua kuinka elämäni on muuttunut tälläiseksi?Jos joskus saisi nukkua ja olla hiljaisuudessa.Joskus toivon että pääsisin ikuiseen lepoon.Ymmärrän siis sinua.

 

[nuppu]

Joskus tuntuu siltä että lapsilla olisi parempi ilman minua. Omasta mielestäni en tuo heidän elämään muuta kun pahaa oloa ainaisella kiukkumisellani. Pelkään että nykyinen elämänkumppanikin kyllästyy ainaiseen tappeluun kanssani, kun en uskalla luottaa häneen ollenkaan. Mustasukkaisuustunteeni ovat liian vahvat ja voimani loppu.

 

[mami]

Nuohan on elämää ja niistä pystyy selviytymään kun alkaa ajtella asioita toisin. Ei jää murehtimaan mennyttä vaan luo visioita tulevaan. Apua kannattaa hankkia siirtymävaiheessa, kohtalotovereilta saa lohtua, tietää ettei ole yksin. Jos on väsy, ei kannata jäädä kärvistelemään vaan toimia, hankkia hoitajaa lapsille, jättää ylimääräiset hommat pois, tehdä valintoja. Elämä on taistelemista varten, kaikilla on näin. Jotkut taistelevat parisuhteen puolesta, toiset lapettomuuden, toiset rahasta ja toiset terveydestä ym. Jokaiselle on annettu risti kannettavaksi mutta itse voi päättää miten sen kantaa ja miten helpottaa taakkaa. Ei kenenkään elämä ole pelkkää alamäkeä, muistelepas vain niitä onnen hetkiä ja ala taas pyrkimään niitä päin, toisin kuin tähän saakka.

 

[Linnea]

Joskus tuntuu siltä että lapsilla olisi parempi ilman minua. Omasta mielestäni en tuo heidän elämään muuta kun pahaa oloa ainaisella kiukkumisellani. Pelkään että nykyinen elämänkumppanikin kyllästyy ainaiseen tappeluun kanssani, kun en uskalla luottaa häneen ollenkaan. Mustasukkaisuustunteeni ovat liian vahvat ja voimani loppu.

Kuullostat ihan minulle.Minusta tuntuu etten tee muuta kuin valita ja kiukuttele. Enkä osaa muuta tehdä.Tiedän että olen väsynyt ,enkä jaksa. En saa elämältä ITSELLENI VOIMAA ja siksi väsyn. Mutten tiedä mitä tehdä,eikä mieskään auta kuin hetkellisesti.Olen väsynyt elämään ja ainaiseen pahanolon jakamiseen läheisilleni.Haluaisian antaa kanssaihmisille rauhan elää hyvää elämää,poistumalla itse paikalta. Jos jumala suo Sikainfulenssa osuu kohdalleni ja kerää sadon talteen.

 

[Linda]

heippa!
Nyt haet apua, ja mieluiten ihan heti. Merkit masennuksesta kuulostavat aika selviltä, ja se ei mene odottamalla ohi. Sä et ole yksin tällaisten tunteiden kanssa. Ero ja lasten saaminen vie voimat keneltä tahansa, sinussa ei ole mitään vikaa. Ja kun väität, ettet oikeesti halua kuolla, vaan haluat vaan eroon pahasta olosta, niin olen varma siitä, että olen oikeiassa, eikö?! Ja parasta tässä on, että apua pahaan oloon on. Sinä et ole heikko tai huono jos sitä haet, päinvastoin.
Lapsilla ei ikinä ole parempi olla ilman äitiä ja voit olla varma siitä, että pilaat heidän elämän tappamalla itsesi. Karua tekstiä, mutten tässä aio kaunistella mitään. On myös erittäin todennäköistä, että mustasukkaisuus johtuu sun huonosta itsetunnosta, joka tod näk juurtaa juurensa sinun pahasta olosta. Eli kaikki tiet johtavat Roomaan: NYT HAET SITÄ APUA, JA HETI!!!!!! Sä saat aivan varmasti taas onnellisemman arjen ja suhde paranee siinä samalla kun sun fiilikset itteäs kohtaan kohenee!! Googlaa vähän masennuksesta, ja luulen, että saat siitä sekä tietoa että kanavia mistä hakea apua, ja ellei sieltä löydy, niin heti paikalla soitat neuvolaan huomenna!

 

[Linda]

vielä jatkoa tohon edelliseen. Voit olla varma siitä että sairaus (=masennus) pistää sinut ajattelemaan itsemurhaa ja muita synkkiä ajatuksia, sinä et normaalisti ajattelisi niitä asioita. Masennuksen tiedetään vääristävän ihmisen ajattelukykyä ja itsekuvaa, ja vaikka mitä muuta. Masennuksen hoidosta tiedetään jo tosi paljon, ja se on erittäin tavallinen sairaus.
Jälleen kerran siis: et ole yksin ja apua on saatavilla, apu vaan ei itsestään tuu koputtamaan ovelle, eli nyt se neuvolan numero sinne kännykän näytölle, ja heti!!

 

[vierailija]

Ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.

Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaaja rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.