Cothai, ensimmäinen asia, mikä opetettiin mielenterveystyön tunneilla itsemurhasta oli: ota joka ikinen itsemurhauhkaus tosissaan.
Henk.koht. olen sitä mieltä, että jos ihmisellä on tarve uhkailla itsensä tappamisella, niin ei hän voi tuolloin henkisesti hyvin.
Ihmettelen, miten jotkut katsovat kapeasti maailman laidalta maailman menoa, uhkailihan Hitlerin Aatukin itsemurhalla useita kertoja ja lopulta teki sen. Ihmisiä on siis erilaisia, erilaisia käyttäytymismalleja- tässäkin asiassa. Osa hakee apua "hätähuutiona", osa toteuttaa tekonsa suoraan, osa lavastaa sen, osa "pakottaa" esim. poliisin ampumaan itsensä.
Kumman tuntuista yleistystä kyllä. Omassa tuttavapiirissä on monenlaista käyttäytymismallia ollut, osa on uhkaillut suljetulta kotiuttaessa itsemurhalla ja toteuttanut aikeensa, osa on ampunut itseään päähän kertoilematta aikeistaan etukäteen jne.
Aika typerää tulla laittamaan ihmisiä samaan muottiin, tuo on juuri sitä stereotyyppistä ajattelua- eihän kaikki mummotkaan käytä huivia?