Pahoittelut menetyksen kohdanneille, ja tervetuloa uusille plussanneille... kirjoittelen näköjään tänne muutaman sivun välein, mutta luen kyllä ketjua ahkerasti
Menkkajomotuksista: täältä löytyy, "menkka-ajan" jälkeenkin. Vkolla 9 oli jonkin verran, nyt vkolla 10 myös, ja vatsaa nipistelee. Tuhrua ei ole tosin ollut missään vaiheessa. Pahoinvointi sen sijaan oli jopa täysin poissa, nyt jo toista päivää, joskin välissä oli päivä, jolloin olo oli kahta kauheampi. Eiköhän se pikkuhiljaa ole poistumaan päin.
Flunssakin poistuu, mutta näköjään erittäin pikkuhiljaa. N. neljättä viikkoa enemmän tai vähemmän sairaana, alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, ja ahdistaa se, etten pääse harrastamaan liikuntaa, jonka koen erittäin tarpeelliseksi etenkin raskaana ollessa, mutta muutenkin.
Vaatteista: Housuja on tuskallista pitää, mutta uusia en ole ehtinyt ostelemaan. Vatsan turvotus ei ahdista, koska tiedän sen turpoavan ihan syystä vielä vaikka kuinka, mutta hassua on, että näytän lähinnä siltä, kuin en olisi päivääkään liikuntaa harrastanut, vaan täyttänyt mahani kaikella epäterveellisellä. Ja siis laihtunut olen vain, kiloja on 3 vähemmän kuin ennen raskautta, 4 vähemmän oli pahimmilla pahoinvointiviikoilla, eli yhden kilon olen saanut takaisin, ja senkin terveellisestä ruoasta, ei mistään pahasta. Maha näyttää kolminkertaiselta siihen verrattuna, mitä se oli ennen raskautta, mutta kasvoista ja muualta olen vain kaventunut, joten saan vähän hämmentyneitä "oot laihtunut" -kommentteja kasvoihin katsojilta, ja sitten kun katsoja huomaakin mahan, ilme vähän kummastuu.
Joku puhui myös
rhesuksesta aiemmin. Olen itse rh -, ja niin on äitinikin, mutta nuoremmat sisarukseni ovat kaikki rh +. Mitään ongelmia ei ilmeisesti ollut silloin, ja minulla on kyllä luottamus siihen, ettei ongelmia tule vastaan. En ollut edes miettinyt asiaa tässä raskauden aikana, mutta mietin sitä kyllä paljon joskus pari vuotta sitten kun tutustuin tarkemmin veriryhmiin ja rhesuksiin työn puolesta. Täytyy kysellä tästä jossain vaiheessa neuvolassa, kiitos muistutuksesta
Neuvolasta tuli mieleen
labrat ja ultra: kutsua ultraan odotellaan vielä, labraan pitäisi mennä ensi viikolla käymään. Labra pitää hoitaa vkolla 11, ultra olisi jossain vaiheessa vkoilla 12-14 ymmärtääkseni.
Kertomisesta/sukulaisista vielä: päätettiin kertoa aika aikaisessa vaiheessa, suurin osa perheenjäsenistä ja läheisistä ystävistä tietää siis jo. Järkeiltiin asia niin, että joka tapauksessa heille kertoisi, jos menetys osuu kohdalle. Toki jos nyt intoilevat liikaa, kokisivat ehkä surun suurempana, mutta ollaan teroitettu kaikille, että ollaan vielä tosi alussa ja mitä vain voi sattua.
Ongelmaksi on silti muodostunut se, että pari sukulaista elää täysin jossain pilvissä tämän suhteen. Muut ovat varauksella mukana ja kyselevät lähinnä minun olostani, mutta nämä pari muuta ovat kehittäneet tulevalle vauvalle nimen tai pari, mistä räjähdin jo heille...
Tällä hetkellähän "vauva" on olemassa pelkkänä pahoinvointina minulle, ja taka-alalla häämöttävänä juttuna miehelleni. Sillä tulee luultavasti olemaan työnimi jos toinenkin jossain vaiheessa, mutta emme ole osanneet nimetä pahoinvointiani vielä, katsotaan sitten ultran jälkeen...
Toinen näistä liikaintoisista sukulaisista on myös mennyt ostamaan vauvan vaatteita jo, mistä olin sinänsä innoissani (oi, söpöjä pieniä vaatteita, ihanaa!), mutta toisaalta todella käärmeissäni. Olin nimittäin itse ajatellut, että mies saa olla se, joka ostaa ensimmäisenä vauvalle yhtään mitään. Hänelle odotus on kaukaisempaa kuin minulle, joka tunnen kaiken kehossani, joten hänen pitäisi päästä siitä osalliseksi jotenkin muuten. Vähän siis petyin siihen, että mitään kysymättä tämä ensimmäisten asioiden ostaminen häneltä riistettiin.
Huhhuh... luulen, että kaikki konkretisoituu ihan eri tavalla sitten ultran jälkeen, ja pelonsekaisin tuntein sitä odottelen. Toivottavasti edes kutsu tulee pian, että tiedän pyytää töistä vapaata jne.
Richi 9+4