Mutta tää päivä on kyllä ollut pitkä! Kommentoin myöhemmin mitä piti. Mutta tervetuloa uudet kuitenkin Tervetuloa siis mun jälkeen tulleille! joten ainakin itse sain mielenrauhan. Ollut sellaista paineen tunnetta ja sen takia myös itseäni huolestutti, että onhan varmasti kaikki kuten pitää. Siellä katsottiin sitten painoarviota ja yläkäyrällä mennään.. Käyrällä kuitenkin vielä eli ei huolta siitäkään. Mullahan on sokerit seurannassa ja taitanut kasvattaa tulokasta mukavasti, vaikka arvot olleetkin suurimmaksi osaksi kunnossa - mittauspäivinä Kauhistuttaa ja pelottaa tuleva muutto, yksin, uuteen paikkakuntaan ja koko arki muuton jälkeen! Todella surkea fiilis siis täällä :'( Kroppa taisi olla tosiaan vähän kierroksilla, sillä heti eken lepopäivän jälkeen iski hirveä flunssa päälle Tässä ne viimeksi pois jääneet neuvolakuulumiset:) Ihmetteli tuo etukäteen, että miten oikein sellainen tilaisuus voi onnistua, jossa ei pappia ole, vanha ihana höppänä :heart: Pyydettiin kummeja etukäteen tekemään "kummivalat", jotka lukivat ennen nimen paljastusta. Lisäksi oli leikkimielinen nimen veikkaus -leikki. Nimen ilmoituksen olin vääntänyt runon muotoon ja sitten isä vielä luki pienelle ohjeita elämän varrelle, valmis teksi, jonka jostain netistä löysin... Sitten oli kahvit ym. . Onneksi täällä pääkaupungissa on kaikki lähellä. Kuulin just puolisolta et Kuusamossa lakkautettiin synnytyssairaala. Kiva sitten kun just tollanen syöksyssynnytys, niin lähteä johonkin 500 kilsan päähän. Pitäs olla kiitollinen näistä palveluista jotka vielä toimii tässä maassa.. ) Ei tarvitse kulkea verkkareissa enää, jotenkin tuntuu kuin olisi löytänyt oman identiteettinsä uudelleen Sunnuntai menikin nukkuessa ja löhötessä. Jotenkin ollut ihan veto pois... Ja samoin kuin Toinen raskaus kertoi, meilläkin ahtaudutaan kovasti kokonaan tuonne oikealle On se aika huvittavan näköistä, kun maha on kuin mikäkin laskettelurinne oikealta vasemmalle.... Yritin löytää paitoja, joita voin pitää jo nyt ja mitkä sitten menisivät raskauden jälkeenkin. Taisin olla aika huvittava näky, kun kaverini kanssa keikistelimme koppien ulkopuolella peilaillen itseämme ja yritin kovasti vetää mahaa sisään, jotta saisin kuvan siitä, miltä paita näyttäisi ilman vauvamahaa.... Nythän nää palleroiset jo mitä suurimmalla todennäköisyydellä selviäis vaikka tulisivat, se on huojentava ajatus se Kertoilehan fiiliksiä täällä ja saa avautua ja purkautua mielinmäärin, meitä on täällä varmasti joka elämäntilanteessa olleita ja voi saada hyvää tukea ja tsemppiä täältä se kun on vähän tuommonen junttura tunteineen. käytiin tutustuu synnäriin ja siinä oli aika monta pariskunta ja siinä sitten kärrättiin ihan uunituoretta vauvelia käytävällä vastaan ja se oli vaan niiiiiiin suloinen että minä aloin itkee, vähän nolotti, mutta ehkä ne ymmärti. Ja samana päivänä olin pyyhkiny kyyneliä kun luin vauvalehdestä tarinan kun nainen synnytti vahingossa onnituneesti kotiin.. . mies on vääähän ihmeissään jakamaan ihanat raskauden ilot ja vähemmän iloset asiat 
Ja kiva että ystäviä löytyy uudella paikkakunnalla. :snotty: Vaikka ei tietty saisi olla, eikä järkitasolla olekaan Ainoastaan sitä lipastoa kaipailen, johon ne vaatteet saisi :kieh: Lipasto on siis etsinnässä, haastetta tuottaa pieni tila, johon se pitää mahtua. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ystäviä löytyy ympäriltä. On kaikkia erilaisia elämäntilanteita, muuttoja ym. jotka karsivat joukkoa ikävästi Viimeksikään ei ollut perhehuonetta, mutta muuten siinä kävi aika tuuri... Sain olla kaksi yötä huoneessa yksin ja seuraa sain vasta viimeiseksi yöksi. Tämä olikin sitten aika tuskainen yö, sillä kukaan hoitajista ei ollut toverilleni selittänyt, että sängyn vieressä on kutsunappi, jota voi käyttää.... :O Siinä tämä tuore äiti sitten yritti koko yön yksin selvitä todella itskuisen esikoisvauvansa kanssa, kun ei saanut pientä kunnolla tissille En sitten itsekään tohtinut hänelle sanoa, että kutsu nyt jo apua, sillä en tiennyt, ettei tuosta napista ollut hänelle kerrottu : / Noh, onneksi se oli vain yksi yö ja sitten pääsimmekin jo kotiin En millään jaksaisi tuhlata energiaani tuollaiseen taisteluun... Ei myöskään tee hyvää verenpaineelleni... Heidän laskujensa mukaan jää 500e vajaaksi, että ois tuo palkka noussut 20%, että näin... Omien laskujeni mukaan saan yli 1000e yli tuon 20%. Ei siinä muuten, mutta kun tuo ero vaikuttaa noin 400e/kk tuleviin korvauksiin! Eli on mulle aika iso juttu... Tänään sitten kelaan hakemaan valituslomake (en saanut päätöksessä mukana eikä kotona ole printteriä, jotta voisin netistä ladattavan kaavakkeen tulostaa ) Hieman on nyt sonnan makua suussa, mutta toivottavasti pullat piristävät päivää! . mikähän ihme niissä oikein kestää?? 